Suomalaisten keihäsmiesten kilpailukausi nytkähtää toden teolla käyntiin tällä viikolla, kun Ari Mannio kilpailee IAAF:n kv. kilpailussa Daegussa keskiviikkona, ja Tero Pitkämäki ja Mannio aloittavat Timanttiliigan keihäskauden Shanghaissa lauantaina.
Nyt on todellakin alkamassa mielenkiintoinen keihäskesä. Tarkkaa tietoa minulla ei ole siitä, mitä vesselit ovat tahoillaan syksyn ja talven aikana tehneet, mutta sellaista huhua on eri suunnilta tihkunut, että uuden päävalmentajan alaisuudessa on otettu askeleita oikeaan suuntaan. On kiinnostavaa nähdä, millä tasolla suomalaiset lähtevät liikkeelle, ja mikä on sen suhde muiden maiden heittäjiin? Jos maailman kärkinimien taso on samaa luokkaa kuin se on viime vuosina ollut, ja pojat ovat saaneet vähän lisää virtaa, voi tilanne alkukaudesta olla suomalaisnäkövinkkelistä oikeinkin hyvä. Siinä on hyvä mahdollisuus, että maailman kymmenen parhaan sakissa on useampia suomalaisia. Tämä antaisi EM-kisavalintojen tekijöille toivottua päänvaivaa.
Olympiavuonna maailman tulostaso nousee aina sitä mukaa kun kisat lähestyvät, ja näin tilanne on varmasti tänäkin vuonna. Lontoon Olympialaisissa voittotulos voi olla samaa luokkaa kuin Helsingin EM-kisoissa, mutta kokonaistaso on olympialaisissa varmasti laajempi ja tiiviimpi, kun joukkoon tulee mukaan kavereita Kuubasta ynnä muista eksoottisemmista keihäsmaista.
Toivottavasti myös Suomessa riittää tällä kaudella enemmän sitä kovan tulostason massaa. Suurin toiveeni tälle kesälle on se, että Suomessa kysymys ei ole se, kuka ylittää olympialaisten tulosrajan vaan se, ketkä ovat ne kolme parasta ja kovakuntoisinta rajan ylittäjää olympialaisiin lähdettäessä. Viime vuosina on nähty liikaa yhden hyvän heiton kausia.
Viime syksynä Daegun MM-kisojen jälkeen kysyin tässä blogissa, uskaltaako Urheiluliitto tehdä radikaalin päätöksen, ja palkata keihäänheiton päävalmentajaksi Kari Ihalaisen? Ilo oli todeta, että vastaus oli kyllä. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että niin paljon kuin miestä arvostankin, en todellakaan kadehdi päävalmentaja Ihalaisen asemaa. Keihäänheittopiireissä laajaa arvostusta nauttiva valmentaja on kyllä rautainen ammattilainen, joka piireissä tunnetaan lempinimellä ”ihmemies Ihalainen”. Niin suuriin ihmeisiin hänkään tuskin pystyy, että olisi muutamassa kuukaudessa päävalmentajana saanut tehtyä laajalla tasolla sellaisen työn, johon yleensä menee kolmesta neljään vuotta. Ennusmerkit ovat kuitenkin lupaavat, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka laajaa tasonnousua on nähtävissä jo tänä kesänä.
Ruuskanen +79m, Mannio +81m. Siinä on tähän mennessä kauden aloittaneet Suomalaiset. Toivotaan tosiaan, että taso on korkea ja leveä. Itse odotan huippukautta Pitkämäen, Mannion ja Ruuskasen ohella myös Lehtolalta, Järvenpäältä ja Wirkkalalta. Voiko joku muu myös nousta haastamaan nämä herrat ?
Silti olen sitä mieltä, että jos joku kaveri heittää selvästi muita pitemmälle lähellä arvokisoja niin hänet pitää valita vaikka se tulisi yhdellä heitolla. Samanlaista sirkusta kuin vuosi sitten ei saa tapahtua. Olisikin reilua lyödä tässä vaiheessa lukkoon ne kriteerit millä kisoihin pääsee. Minusta ne voisivat olla seuraavat:
1. Ensin kilpaillaan em-kisoihin pääsystä. Olympiavalinnat vasta em-kisojen jälkeen. Em-kisoihin valitaan heittäjät jotka ovat a) ylittäneet 88 metriä touko-kesäkuussa, b) pihtiputaan voittaja ja c)osoittanut pitkässä juoksussa tasaisen varmaa yli 80-metrin suoritustasoa ja d) joku kisa nimettävä ennen em-kisoja jossa tehdään loput valinnat jos em. kriteerit eivät ole toteutuneet.
2. Olympia valinnat tehdään em-kisojen menestyksen perusteella. Jos kaikki sinne valitut ukot siellä menestyy, niin lippu suoraan Lontooseen. Mutta jos ei ”pää kestä”, em-kisoissa niin varamiehet Suomesta Lontooseen.
Nyt on keihääänheittoa seuraavilla makoisat ajat kun voi alkaa tarkkailla onko urheilijoiden tekniikoissa kuinkakin suuria muutoksia viime vuosiin.
Varmaan saadaan jotain kehittävää pohdintaakin aikaiseksi.
Mitä niillä valintakriteereillä on väliä jos taas jälkikäteen tehdään itse juuri päätetyistä kriteereistä poikkeavat valinnat?
Kyllä ne valinnan tehneet herrat ovat jo sen ikäisiä että olisivat jo oppineet jos ovat oppiakseen!
Onneksi oli sadekeli Sanghaissa niin voidaan kaikki selittää..
Kehäänheito ei ole pääosassa canalin televisioinnissa.
Se mitä nähtiin oli se, että Manniolla oli taas kiertoa reilusti mutta keihäs ei noussut tukijalan linjalle vaan lähti sivusta.
Tyypillinen virhe sellaiselle heittäjälle joka nuorena poikana on nopeakätinen ja pärjää sillä hyvin ja päsee valmennuksiin. Sitten kun pitäisi alkaa kokovartalolla heittämään niin homma tökkii.
En tiedä onko Mannio tällainen tapaus.
Oli tai ei niin uskon että tulevaisuudessa nähdään pikiä kaaria mieheltä. Potentiaalia kokovartaloheittoihin.
Teron heitosta ei voi muuta sanoa kuin että toivotaan parasta ja odotetaan kuivia olosuhteita.
Sen tsekin tekniikka jäi kiinnostamaan.
Jossain täytyisi nähdä kokonaissuoritus.
Onko Pitkämäen heittäminen taas yhtä tuskaisaa katsottavaa kuin viime vuonnakin? No, Tero ei ole koskaan ollut parhaimmillaan sadekelillä, mutta jos kaksi seuraavaa kisaa ei osoita selviä merkkejä paremmasta, niin huonolta näyttää, pelottavan huonolta.
Pitkämäen tapauksessa pitää katsoa vielä ostrava, ennenkuin voidaan tehdä kovempaa analyysia. Huonolta näyttää joka tapauksessa.
Ruuskanen, Järvenpää, Wirkkala, Haatainen ja Lehtola, mitä nämä miehet tulevat esittämään ennen juhannusta?
Ei ”jerevanin” kannata pelätä. Urheiluahan tämä kuitenkin vaan on. On elämässä tärkeämpiäkin asioita, kuten viina, laulu ja naiset. Naisista tulikin mieleen, että voisit Seppo Oonan kuulumisista joskus kirjoittaa.
viime kauden tasolla näyttää lähes kaikki olevan..
Ruuskanen yli kasikympillä, viime kauden tapaan. Mannio siinä samoissa, aivan ei vielä viime kauden tasolla .
Tero Pitkämäki on kovasta uhostaan huolimatta viimekauden tasollaan muutamia metrejä alle kasinkympin.
Tero Järvempää avaa kauden 30pvä.