Jo on aikoihin eletty, kun suomalaisessa keihäänheitossa on uutinen se kun joku heittää yli MM-kisarajan. MM-kisaraja (82 metriä) on nykyvälineillä sellainen, että se pitää heittää vaikka kilpailisi joka toinen päivä.
Muistan kun keihäsmalli vaihtui vuonna 1986. Minullakaan ei ollut silloin kuin joku harjoituskeihäsversio käytössä alkukesän kisoissa. Vasta loppuvuodesta Suomeenkin saatiin uusia keihäitä. Silloin viimeksi oli sellainen tilanne, että loppukesästä taisteltiin vielä MM-kisapaikoista.
Ennen aikaan tilanne oli se, että joka vuosi sellainen vähintään viisi heittäjää ylitti MM-kisarajan. Tänä vuonna ylittäjiä on kyllä samoin viisi, mutta heistä yhden kausi on loukkaantumisen takia ohi, yksi kiskaisi kerran keväällä kasinelosen ja nyt tyrästä toipuvana viskoo 71 metrisiä, ja yksi onnistui ensimmäisen kerran heinäkuun lopussa. Kyllä tällaisella tasolla arvokisoissa menestyminen on minun mielestäni todella ohuen langan varassa. Heittäjällä pitäisi olla sellainen idioottivarma kisakunto, että joka kilpailussa irtoaa 83-metrinen, vähintään 82 metriä. Nykypäivänä kuulee usein, että puhutaan harjoitusheitoista. Että kuinka pitkälle kukakin on heittänyt harjoituksissa. Sillä kun ei ole minkään valtakunnan merkitystä, vain kilpailuheitot lasketaan.
Kyllä tässä väkisin herää kysymys, mitä ihmettä nykypäivän urheilijat oikein tekevät? Suurin osa kavereista on nykypäivänä täyspäiväisiä urheilijoita. Jokunen opiskelija siellä on joukossa ja joku käy töissä, mutta isoin osa heittää keihästä päätyökseen. Mitä ihmettä nämä veijarit oikein puuhaavat, kun he talven harjoittelevat täysipäiväisesti ja sitten kesällä kilpailevat todella harvakseltaan? Minun aikanani suurin osa kavereista kävi päivätöissä. Kerran vuodessa käytiin yksi leiri ulkomailla. Ne harvat joilla oli niin isot stipendit kävivät kaksi leiriä vuodessa. Koko vuosi treenattiin ja kesällä kilpailtiin sellaista parinkymmenen kisan tahtia. Kisarajan ylittäjien määrä vaihteli, mutta varmaan keskimäärin niitä oli sellainen vähintään neljä-viisi joka vuosi. Ja rajan ylittäminen ei jäänyt yhteen kertaan, joten yleensä Kalevan kisoissa ratkottiin kaksi, joskus jopa kolme arvokisapaikkaa.
Tämä keihäskarnevaalien jälkeinen hiljaisuus on tietenkin ymmärrettävää, sillä nyt valmistaudutaan Suomen mestaruuskilpailuja varten. Silloin on sitten viimeinen mahdollisuus antaa näyttönsä MM-kisapaikkaa varten. Silti hieman ihmettelen, miksi jättää näyttöjen antaminen niin viime tippaan. Jos on kärsinyt loukkaantumisista, se on tietysti ymmärrettävää.
Kaikesta tästä ihmettelystä huolimatta toivon, että Kalevan kisoissa nähdään kovatasoinen keihäskilpailu.
Pistitkö Seppo merkille millä tyylillä Antti Ruuskanen heitti kauden parhaansa. Syöksyi pahasti heiton jälkeen maahan. Ihme juttu, itsekin Ruuskanen sanoi, että kauden paras tuli mutta väärällä tyylillä. Seppokin olet usein kritisoinut suomalaisten loppusyöksyä.
Mutta jos aletaan miettimään historiaa, niin Kimmo Kinnunen heitti mm-kisoissa kultaa ja oman ennätyksensä ”syöksymällä”, Tero Pitkämäki parhaimillaan ollessaan ”syöksyi” aina heiton perään, samoin Seppokin taisi jossakin arvokisassa tehdä mitaliheiton kaatumalla komeasti heiton perään.
Kannattaisiko tällaista loppusyöksy tyyliä alkaa treenaamaan ihan tosissan kun sillä näyttää tulevan tulosta? Pitkämäkikin on opetellut siitä vuosia pois ja kun nyt heitto luonnistuu ilman ”syöksyä”, kaaret jäävät 80-metriin.
montako kertaa pitää seppo kirjottaa tämä sama marina siitä miten huonoja nämä nyky heittäjät mielestäsi ovat ka kuinka ihana mies sinä aikanaan olit? lässylässynlää edelleenkin olet ainoan oikean voittosi ottanut 83 metrisellä joten lopeta se itkeminen
ai niin joo heitit aikanasi ”rautakeihäällä”.. no mutta prkl kyllä se 800 grammaa rautaa painaa tasan yhtä paljon kun 800 grammaa kiveksiä
Ihan asiaahan herra Räty puhuu. Suomalainen keihäänheitto on tällä hetkellä aika huonossa hapessa.
Vähän kuitenkin ärsyttää se, että herra Räty puhuu jatkuvasti niistä menneistä, että minkälaiset välineet ennen oli ja minkälaisia heittoja kukin ennen heitti ja kuinka helposti. Tuntuu vähän siltä, että lukisi samaa blogia edestakaisin, kun katselee tuota Rädyn blogilistaa.
Eikös keihästä ole tarkoitus heittää tukijalan päältä ilman syöksymistä? Tai näin olen itse ainakin ymmärtänyt että jos perään meinataan vielä syöksyä pitää heitonkin lähteä ainakin pari metriä taaempaa ja tämä tasoitus on aika paljon.
Jan Zelezny, Andreas Thorkildsen ja Seppo Räty tulee ainakin mieleen näistä ”tukea vasten heittäjistä”
Mitä se MÖRKÖ puhuu omiaan ja täyttä puutaheinää? Ensinnäkään Kinnusen mm-heiton perään ei Kimmolta tullut mitään syöksyä, eikä yhteenkään Sepon arvokisaheittoon! Saa jokainen katsoa youtubesta jos haluaa. Niin Kimmo kuin Seppo heitti kaikki arvokisamitalinsa pystyssä pysyen! Ja mitä tulee Pitkämäkeen, tais olla niin että Pitkämäen 5:stä pisimmästä heitosta 3 taitaa olla pystyssä pysyttyjä.
Ja jokainen joka vähäkään tajuaa keihäänheitosta ja fysiikan lakien toimivuudesta, tietää että ”syöksymällä” heiton perään pönkkäjalasta tuleva törmäysvoima jää pienemmäksi ja keihääseen niveltyvä lähtönopeus jää alhaisemmaksi kuin se että tukijalka pitää ja heitto pysytään pystyssä.
Mitä tulee Sepon blogiin..niin kyllä se taitaa taas olla liian helppo nakki Thorkildsenille ottaa voitto mm-kisoista. Ainakaan Suomalaisista ei vastusta tule..jos ei Pitkämäen tekniikka ja hermosto ole parantunut kilpailutauon aikana.
Tosiasia on se, että aikanaan elämä oli raskaampaa, joten ”yleiskunto” pysyi yllä ilman harjoitteluakin. Nykyään urheulijat urheilevat työkseen, ennen tehtiin työksi jotain muuta ja siihen päälle urheilut.
Ei keihäs ole todellakaan ainut laji, jossa tämä sama tulee esiin. Esimerkiksi 10 000m juoksussa 70 luvulla ns. tusinamieskin paineli alle puolen tunnin. Jopa lenkkipolulla. Nyt siihen vaaditaan huippumiehen huippusuoritus, mondopinta ja viimeisenpäälle harjoitusleiritykset.
Kunnia toki jokaiselle joka laittaa elämänsä likoon urheilun vuoksi. Valitettavasti ennen miehet olivat rautaa, laivat puusta ja naiset mantelimassasta -Repomies
Olen samaa mieltä Mörön kanssa..Jos äijä heittää 23vuotiaana yli 90metriä ,se on hel..tin sama miten sen heittää! olisi silloin jo pitänyt tajuta,et Terolta tuli se luonnostaan,mut nämä ”vanhan” kaartin äijät olivat heti Teroa kritisoimassa,et pitää pysyä pystyssä.. Sepon ikuinen näillä ”nykyvälineillä” pitäisi heittää niin ja niin paljon alkaa jo huvittamaan..ei se 82 metriä ollut Sepollekkaan näillä nykykeihäillä arkipäivää ,joskus alkoi tulokset seiskallakin.
ÄLÄ VIITI SEPPO RUVETA VAAHTOAMAAN, JÄTKÄT HEITTÄÄ JUSTIIN NIIN MONESTI KU HALUAA, EIKÄ NE SINUNKAAN HEITTOS OLLUT LÄHELLEKÄÄN AINA EDES SITÄ 82METRISTÄ. KESKITÄ VAAN ENERGIAS SIIHEN OONAN VALMENTAMISEEN, NI JOSKO SEKI SAIS JOSKUS JOTAIN TULOSTA AIKASEKS. TASO ON NIMITTÄIN SILLÄ 53 METRIÄ.
Minä olen jo muutaman vuoden ajan ihmetellyt, miksi Suomessa ei enää järjestetä yleisurheilukilpailuja. Olen 66 vuotias ja muistan hyvin kuinka 1950-1970 luvuilla kansallisia kisoja oli kolmet viikossa. Lisäksi joskus käytiin ulkomailla. Pauli Nevala ja Jorma Kinnunen heittivät kesäkauden aikana yli 50 kisaa. Nykyään keihäänheittäjät heittävät vain 5 kisaa ja jotkut ehkä 10.
Kukaan ei tiedä, missä nämä urheilijat ovat ja mitä he tekevät. Vähiä kilpailuja kartetaan ja samalla valitetaan kilpailutuntuman puutetta. Omituista on myöskin se, että ensin koko talvi harjoitellaan täysipäiväisesti ja sitten kesän alussa ollaan loukkaantuneita. Monesti kesän ensimmäinen kilpailu menee täysin plörinäksi ja sitten urheilija ilmoittaa pitävänsä harjoitustauon. Ruvetaan siis harjoittelemaan kun pitäisi ruveta kilpailemaan.
On kuulemma tekniikka niin sekaisin, että sitä pitää valmentajan kanssa alkaa korjaamaan. Miksi tekniikkaa ei ole hiottu harjoituskaudella? Jatkuvasti kesällä heitetään viiden metrin päästä viivasta, sitten syöksytään käsilleen, sitten mahalleen, kieritään selän kautta ympäri ja jäädään lopuksi polvilleen metrin päähän heittoviivasta. Ketkään muut kuin suomalaiset eivät ole tekniikkansa kanssa näin sekaisin.
Kimmo Kinnunen ei todellakaan syöksynyt Tokion MM-kisoissa, jolloin hän voitti kultaa. Myös Tero Pitkämäki on heittänyt ysikymppisiä pystyssä pysyen. Aki Parviainen voitti MM-kultaa pystyssä pysyen. Samoin Seppo Räty pysyi tolpillaan kaikki mitaliheittonsa.
Miten nimimerkki ”Juha” voi noin väärin muistaa. Asia on helppo tarkistaa. Netistä voi kaivella heitot ja katsoa ne vaikkapa hidastettuna.
Älkää nyt länkyttäkö enää siitä syöksymisestä. Se on nähty, että joillekin urheilijoille tyyli sopii. Terolle kyllä, monelle muulle taas ei. Keljuinta on se, että tyyliä aletaan apinoida ja heittäjistä yritetään tehdä toistensa hiilipaperikopioita. Rätkähtäminen heiton perään näyttää mielestäni todella rumalta, mutta toisaalta heitot mitataan kentällä – ei heittoalustalla. Tyylipisteitä ei jaeta.
Nuori heittäjä voisi lähteä opettelemaan tekniikkaa vaikka Lusisin, Zeleznyn, Hohnin ja Rädyn heittoja tarkkaillen. Noilla kaikilla oli omat vahvuutensa – myös heikkoutensa. Zeleznyn nopeus ja Rädyn tukijalan käyttö / heiton rytmitys ovat taatusti kokeilemisen arvoisia asioita. Lopulta kuitenkin oma tekniikka löytyy aivan muualta: siitä miten tuntuu parhaalta heittää. Jos lähdetään harjoittelemaan vaikkapa tuota Pitkämäen ja Ruuskasen käyttämää pitkälle vietyä saattoa, täytyisi osata myös heittää pysymällä pystyssä.
Suomalaiset heittäjät ovat vähän olleet yössä tällä(kin) kaudella. Ehkä kuitenkin eniten ihmetyttää median luoma paniikki siitä, kuinka Pitkämäen taantuessa tulee muille heittäjille liikaa paineita. Siis mitä ihmettä? Nyt niillä muilla kepittäjillä olisi nimenomaan paikka näyttää – ja näin varmasti onkin, tai pitäisi olla. Ei kisoihin voi mennä peesailemaan vaan taistelemaan niistä mitalisijoista. Ja Pitkämäki voi nousta uudestaan kamppailemaan Thorkildsenin kanssa, mikä on täysin mahdollista. Tosin siellä on haastamassa jo muitakin, mikä luo tulevia arvokisoja ajatellen hienoja asetelmia. Ei Pitkämäkikään enää ole ottamassa sitä kiintiöpronssia niin helpolla. Saksalainen, kuubalainen ja mahdollisesti tsekkiläinen tulee sekottamaan mukavasti asetelmia.
Henkilökohtaisesti odotan Ari Manniolta tälläkin kaudella näyttöjä. Ikä alkaa olla sopiva – milloin räjähtää?
Mitä yhteistä on herroilla Seppo Räty, Kimmo Kinnunen ja Aki Parviainen? Kaikilla heillä on MM-kulta ja MM-hopea. Lisäksi Tero Pitkämäellä on MM-kulta ja Tapio Korjuksella ja Heli Rantasella olympiakulta. On monia muitakin, mutta nämä ovat lähimenneisyydestä.
Kaikki nämä heitot on heitetty pystyssä pysyen. Kukaan heistä ei ole syöksynyt eikä pyörinyt vauhdinottopaikalla.
Olen aina ihmetellyt suomalaisten niin sanottua yhden kuntopiikin taktiikkaa, jolla tähdätään arvokisoihin. Sellaistahan eivät käytä ketkään muut kuin valko-venäläiset kuula- ja moukarimiehet sekä ennen vanhaan kreikkalaiset pikajuoksijat, tunnetuista syistä molemmat.
Arvokisoissa pärjäävät urheilijat, jotka ovat kunnossa koko kesän. Näin se on ollut mm. Pitkämäellä ja Rädylläkin.
Huippu-urheilussa ajankäyttö pitäisi rakentaa aina niin, että tehdään kylvötyöt talven ja kevään aikana ja sitten kesällä korjataan hedelmät kilpailuissa.
Jollei odotetunlaisia tuloksia tule, niin on turhaa aloittaa uutta treenikautta keskellä kesää ja lopettaa kilpaileminen. Jos varsinaisella treenikaudella on yli puolen vuoden ajan tunaroitu, niin ei se parempaan käänny muutamassa viikossa. Kilpailemattomuus iskee vain henkistä kipsiä, kun tilaisuudet onnistua jäävät vähiin.
Joo muistelin väärin tuon Kinnusen mm-heiton, se olikin hopea heitto mm-stuttgartissa 1993:
http://www.youtube.com/watch?v=I5Ew-3LOdfU
Kinnusella oli hyvin usein tapana syöksyä voimakkaasti vedon jälkeen eteenpäin kuten tässä hopea heitossa.
Samaa tyyliä on tässä Antti Ruuskasen ennätysheitossa:
http://www.youtube.com/watch?v=QmOimrRtsJE
Samoin Teemu Wirkkalan ennötyksessä 87,23 Joensuussa:
http://www.youtube.com/watch?v=Jrb66IZTc6I&NR=1
Tero Pitkämäki, 2005 Kuortane:
http://www.youtube.com/watch?v=b6ptq24cyv4
Sama syöksy aina pitkien heittojen perään, upea tekniikka.
Tässä maailman kaikkien aikojen parhaan tyylinäytettä
http://www.youtube.com/watch?v=YDw23gO9kwY&feature=related
Jan Zelesnyn komea syöksy heiton perään, tuttua tavaraa.
Myös Parviaisen Aki syöksyi parhaiden heittojensa päälle:
http://www.youtube.com/watch?v=X6kXcdgy9w8
91 ylittyi komeasti kuortaneella.
Muistini on piirtynyt kuva myös Seppo Rädyn konttaus jossain arvokisoissa, mutta selasin arkistoja löytämättä pätkää. Seppo on poikkeus useisiin muihin heittäjiin, kaverin ”pönkkä” pitää ja mies ei lähde syöksymään eteenpäin. Sepon tekniikka taisi perustuakin enemmän raakaan voimaan kuin kovan vauhtijuoksun ja vedon yhdistelmään. Kovavauhtisilla heittäjillä kuten Pitkämäellä ja Zelesnylla vauhdin pysäyttäminen seisaalleen on lähes mahdotonta. Mutta eihän sillä ole väliä kun jättää pari-kolme metriä pelivaraa ennen viivaa.
Olen samaa mieltä Juhan kanssa, että on yksi lysti millä tyylillä se lentää, pääasia että lentää. Ei muuta kun Pitkämäki takaisin samalle tekniikalle kuin oli muutama vuosi sitten.
Seppo vaan puhuu asiaa, ei voi mitään. Näitä juttuja kun lukee niin ei voi kuin nyökytellä, kommentit on kovia mutta oikeita.
Olen monen lajin kohdalla ihmetellyt sitä samaa, jos koko talvi ”hakataan” jotain lajia ja sitten se ei toimi mitenkään kun kisat tulee niin mitä IHMETTÄ on tekeillä?!?!?!
Ruuskasen kunto käyrähän on nouseva, koska kylki oli touko-kesäkuun ”remontissa” .. Pitkämäen ylikunto johtuu siitä ku ei ”kuuri” ole päällä, ja suunta laskeva !
Et Antti vois olla ainoa joka ronssia voi napata kisoista jos onnistuu saamaan sen 85 – 86 !!
Mielestäni keihäänheittoon voitaisiin lisätä sääntö, että molempien käsien/polvien kosketus kenttään tulkitaan yliastutuksi heitoksi.
Suomen yleisurheilun taso ei ole ikinä ollut näin huono kuin nyt. Täällä ei ole enää yleisurheilijoita ollenkaan. Jos muutama on, he eivät kilpaile. Loistavat poissaolollaan. He ovat loukkaantuneina tai heillä on harjoituskausi meneillään parhaan kilpailukauden aikana. Minä kysyn samaa kuin Räty: Mitä veijarit puuhaavat?
Joensuun Eliittikisoissa tulostaso oli surkea. Piirikunnallista tasoa. Kisojen nimi pitää muuttaa. Eivät nämä mitään Eliittikisoja ole.
Jo on aikohin eletty kun USA:n urheilijat voittavat Suomessa sekä miesten että naisten keihäänheiton. Naisten keihäässä ruotsalainenkin oli edellä parasta suomalaista. Suomen paras mies (Ruuskanen) heitti 78 metriä ja paras nainen (Sormunen) 54 metriä. Kumastakin tuloksesta puuttuu 10 metriä.
Ihan vaan noin kommenttina tuohon syöksymiseen, että tuskin edes pitkämäellä on tarkoitus ”syöksyä” heiton perään. Niin vain käy, kun ei saada siirrettyä kaikkea sitä kroppaan varastoitunutta voimaa keihääseen. Tämä ylimääräinen voima sitten purkautuu eteenpäin syöksymisenä. Thorkildsen on tältä osin kyllä verrattoman taitava heittäjä. Keihäs jatkaa menoaan ja mies sen kuin vain jää seisomaan viivalle.
Kärjessä olisi Eemelillekin tilaa ottaa mukavia rahapotteja kisasta kun kisasta. Ei muuta kuin viivalle!
Niinpä; Pitkämäki on heittänyt yil 90 metriä kuusi kertaa ja vain kahdesti heittäytymällä. Kinnusen en minäkään muista koskaan heittäytyneen ja mm -kulta ja hopeaheitot lähti varmasti ilman kaatumista. Parviainen kaatui 2001 mm-hopeaheittonsa ja tuolla kaudella muitakin, koska loukkaantumiset sotkivat tekniikkaa. Pisimmät yli 92- ja 93-metriset sekä tuo mm-kultaheitto lähtivät kyllä pystystä. Käsi kyllä saattoi ottaa maahan Pitkämäellä ja Parviaisellakin, mutta en sitä pitäisi kaatumisena.
Katsokaa youtubesta Tokion MM-kisojen kultamitali- ja hopeaheitot. Siinä on Kinnusella ja Rädyllä tekniikka kohdallaan. Erityyppisiä heittäjiä, mutta homma toimi. Sepostakin aina sanotaan, että hänellä oli hidas vauhti, ei muuten ollut. Vauhti kiihtyy loppua kohti ja pönkkä pitää.
Kokopäiväurheilijana olo on keihäänheittäjällä aika älytöntä touhua.Siinä ehtii treenattua itsensä täysin puuhevoseksi jolloin irtiottokyky katoaa.Sitten kesällä pitää alkaa levätä jotta heitto löytyisi ja parannuttaisiin ylikunnosta.Lihaksisto voi olla talven jäljiltä täysin punttijumissa ja herkkyys kadoksissa.Kaikki testit näyttävät ennätyslukemia mutta keihäs ei lennä.Ei saada minkäänlaista piikkiä kesän suorituksiin. Nyhjätään ja nylkytetään samaa kaavaa vain; heitto kun heitto aina samanlainen ja yhtä lyhyt.Urheilijan hermotus katoaa nopeisiin ja räjähtäviin suorituksiin kun lihakset ovat voimajumissa. Esimerkiksi olkapää on niin täynnä pieniä lihaksia, että jos heittäjällä ei kulje ja sitten mennään vielä salille jumittamaan olkaa ihan tukkoon. Järvenpään tapauksessa olka revitiin ihan rikki. Kumassa meni puntissa vai heitoissa.Heittäjän olkaa pitää vahvistaa itse heittoon eikä harjoittaa vastavaikuttaja lihaksia mitkä jarruttavat keihään lähtemistä.
Sitten jos on kokopäivä aikaa harjoitella niin jotain pitää väsätä jotta elämä tuntuisi urheilijan elämältä.Kevääseen asti odotetaan ja paljastuu karu totuus heittäminen on väkinäistä paikat tukossa.Keihäänheitto on niin raju laji, ettö jos sitä tehdään pitkin talvea pressuun ja etelänreileillä heittoina niin paikat kuluvat puhki ja kroppa on kipeä sekä jumissa.Treenattu on niin paljon, että kesällä ei voi heittämistä oikein ajatellakkaan koska se on niin väkinäistä eikä tulosta synny.Määrällä taitaa kokopäiväkeihäänheittäjä korvata laadun.
Harjoitellaan ehkä keihäänheittoa kestävyystyyppisesti ja jumittavasti.Hermosto, lihaksisto ja mieli väsyvät.Loppujen lopuksi on heittäjälle ihan yhdentekevää koko kilpailukausi. Sitä on mietitty aamusta iltaan koko talven.Kesällä ei tapahdu eikä irtoa mitään.Täysi lepo ja loikoilu vuoteessa onkin sitten varmaan paras ratkaisu ja hartiaseudun pitäminen herkkänä jotta saisi edes yhden pitkän kaaren kesässä aikaiseksi.
Analyytttisiä ja neuvovia tarinoita riittää. Ennen heitettiin ja saatettiin maatakin katsellen kun keihäs lentää. Tehtiin se miten vain, mutta tulosta syntyi. Nyt ei keihäs lennä, tehdään se miten vain. Olisiko tänään keihäänvalmentajien ja -heittäjien nöyrtyminen ja lakki kädessä käännyttävä entisten tulosten tekijöiden puoleen, vaikka häpeillen tunnustettava ja kysyttävä,että KUINKA olisi muutettava työn suhde tuottoon.
Nyky urheiliat ovat jumissa ja rikki, koska lihaksia hierotaan liian hellästi ja liian vähän…HERÄTYS VALMENTAJAT.
olen kirjoittanut monesti valmentajille,että panevat vasempaan
ranteeseen, lyijyä sisältävän,niinkuin hiki painon niinkuin
torkilla on, joka antaa vasta rekyylin, kun vasen heilahtaa
niin oikea käsi repäisee,keihään paljon nopeammin lentoon,
kuin ampuma ase tekee! eikä tartte rähmällään tartania
kyntää tosi on. vauhtia RÄTY tähän asiaan! T jaska!