Näin entisenä heittäjänä olen seuraillut Timanttiliigan keihäskilpailuja ja odottanut, että siellä tapahtuisi jotakin kiinnostavaa. Nyt kun seurasin etukäteen puhumani ja odottamani Oslon kisan, ei enää edes kiinnosta kommentoida tuollaista kilpailua enempää kuin parilla lauseella. Ensinnäkin syvästi ihmettelen, missä ihmeessä maailman keihäänheitto menee? Toinen asia on se, että De Zordo on nousussa ja rupeaa ottamaan ”oman paikkansa”. Tuolla tahdilla nousee todennäköisesti mitalikuntoon MM-kisoissa. Toinen huomionarvoinen asia on se, että Etelä-Afrikan Robert Oosthuizen jatkaa edelleen pommittamista sinne samoille 82-83-metrin lukemille. Sarja pysyy siis vahvana, joskin MM-kisoja silmällä pitäen kaveri on vielä täysi kysymysmerkki.
Puhutaan siis mieluummin jostain kiinnostavasta. Lähdin tänä keväänä kahden vanhan patruunan, Pauli Nevalan ja Jorma Kinnusen, mukaan vetämään Suomalaista keihäskoulua, jossa on tehty keihäänheittoa tutuksi suomalaisille lapsille ja nuorille. Isohookanan Seppo on ollut tässä hankkeessa puuhamiehenä. Tapahtumiin osallistuminen ei maksa kenellekään mitään, pääsy mukaan on kaikille halukkaille ilmaista. Tämän toiminnan tavoitteena on ensinnäkin saada massaa liikkeelle, saada porukoita kiinnostumaan yleisurheilusta ja keihäänheitosta. Toinen tavoite on antaa opastusta keihäänheittoon. Sitten jos siellä on joku kiinnostunut tästä keihäänheitosta enemmänkin, niin tästä se voi saada sellaisen alkusysäyksen, ”starttipotkun persauksille”. Kolmantena tulee sitten se tavoite, että jotkut jäisivät pidemmäksikin aikaa lajin pariin. Näihin tapahtumiin voi tulla kuka tahansa, oli taso mikä tahansa. Jokaiselle annettaan hänen omalle tasolleen sopiva pieni opastus keihäänheittoon. Osallistujien taso on vaihdellut aivan ensikertalaisista jo jonkin verran lajia harrastaneisiin. Kaikki otetaan mukaan, kaikille pyritään antamaan ne meidän mielestämme oikeat neuvot. Ketään vastaan ei kuitenkaan soudeta eikä pyritä kenenkään pasmoja sekoittamaan.
Nyt takana ovat tapahtumat Vantaalla, Porissa, Oulussa ja Kuopiossa. Äänekoskella järjestetään tänään kilpailu, ja viimeinen tapahtuma on sunnuntaina Jyväskylässä. Jo nyt voidaan sanoa, että ensimmäisessä tavoitteessa ollaan onnistuttu. Tähän mennessä keihäskoulussa on käynyt noin 130-150 koululaista. Näin ollen näyttäisi, että tällä koululla saadaan noin 150-200 nuorta käymään kokeilemassa lajia. Näistä voisi toivoa, että noin sata voisi jäädä edes muutamaksi vuodeksi lajin pariin. Siitä porukasta voisi tulla sellaiset 10-20 henkeä, jotka sitten kaukana tulevaisuudessa voisivat olla kansallisella huipulla.
Olen erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon porukkaa siellä on käynyt. Yksi mielenkiintoinen piirre on ollut se, että tapahtumiin on tultu valtavien välimatkojen takaa. Jotkut ovat tehneet kahden tai kolmenkin sadan kilometrin edestakaiset matkat tämän muutaman tunnin opastuksen takia. Toisaalta se on iloinen asia, joka osoittaa tästä suuresta kiinnostuksesta tätä tapahtumaa kohtaan. Toisaalta tulee myös mieleen kysymys, eivätkö he saa sieltä omilta lähialueiltaan sitä tarvitsemaansa opastusta.
Toinen vanhoista konkareista, Kinnusen Jorma, sai pari viikkoa sitten aivoninfarktin. En ole ilennyt häiritä toipilasta, mutta käsitykseni mukaan Jorma on onneksi suhteellisen hyvässä kunnossa ja paranemaan päin. Äänekosken kilpailu, jossa pidetään ensin päivällä junioreille kilpailu ja illalla kilpaileva sitten aikaiset, oli nimenomaan Jorman ajatus ja toive. Niinpä tämä kisa nyt myös pidetään, oli Jorma sitten paikalla tai ei. Jos Jorma vaan on siinä kunnossa ja lääkärit antavat luvan, niin Kimmo käy Jorman hakemassa, että hän pääsee edes käymään paikalla.
Aivan loistava juttu, että jaksatte tehdä tällaista työtä suomalaisen keihäänheiton ja yleisurheilun hyväksi. Veikkaan vielä, että myös pelkällä talkoo hengellä eli palkatta.
Samaa toivoisi myös muissa lajeissa esim. kuulantyönnössä suomessa tusina viime vuosikymmmeninä yli 20 metriä pukanneita jotka voisivat lähteä samaa hommaa viemään nuorisolle. Samoin juoksussa olisi vanhjoja konkareita vaikka kuinka jotka voisivat tehdä samaa. Taitaa vain olla niin, että keihäänheitto on ainoa laji jossa entiset mestarit ovat oikeasti ja aidosti uran jälkeen tekemisissä keskenään ja haluavat viedä omaa lajiaan eteenpäin. Se on ihailtavaa toimintaa.
Loistavaa toimintaa vanhat mestarit. Ihan pieni reality-check pitäisi ehkä suorittaa, jos kuvittelette 5-10% olevan kansallisella huipulla tulevaisuudessa? Ehkä realistisempaa olisi kuvitella noista 150-200 oppiin osallistuneesta 1-2 olevan siellä. Jos verrataan muita suomalaisia menestyslajeja, joissa myöskin valmennus on maailman huipppua (esim. salibandy, lentopallo, mäkihyppy, keilailu, moottoriurheilu, jne.), huomataan, että ne huipulle pääsevät on vaan nykyään niin paljon pienempi prosentti kuin Rädyn aikana?
Nuorista voidaan haravoida lahjakkuuksia joilla olisi heittokättä ja rytmitajua. Kyllä niitä varmasti löytyy mutta eri asia jäävätkö keihäänheiton pariin.Voivat mennä pelaamaan pesäpalloa ja käyttää liikunnalliset lahjansa siellä. Pesäpallo vie mielestäni Suomen kaltaisessa pienessä maassa liikaa harrastajia pois jalkapallosta ja yleisurheilusta. Sitten vielä jääkiekko; sinne menee osa. Itse muistan kouluaikana kun heitettiin pesäpalloa niin itse sain 82m. Sitten tuli tuollainen tavallisen näköinen laiha kaveri ja heitti 96m.Hän ei ehkä koskaan mennyt kokeilemaan keihästä.Kävi vain koulun urheilupäivänä viskaamassa pesäpalloa pari kertaa sitten pani takin päälle ja homma oli siinä.Samoin kun joku oli tosi nopea juoksemaan kouluaikana niin se näkyi siellä liikuntatunnilla tai urheilupäivänä.Oli nopea juoksemaan mutta ei sitten sen kummemmin innostunut asiasta niin urheilu jäi……
Nuoret harrastaisivat urheilua jos saisivat harrastaa.
Keihäskoulun suosio on yksi ositus tästä.
Urheiluseuroissa tehdään vain koodeja. Urheilu puuttuu.
Toinen koko valtakunnan virhe on ”juoksupainotteinen” harjoittelu.
Suomalaista pikajuoksun olympiavoittajaa odotellessa on maamme urheilulla elintärkeää että Jorman, Paulin ja Sepon kaltaiset miehet jaksavat touhuta.
Hyvä Pojat.
Jos on innostuneita vetäjiä, niin kyllä nuoria tulee mukaan. Monelta paikkakunnalta tahtovat vaan ne vetäjät puuttua ja urheilukentät rapistuvat käyttämättöminä.
Nyt on pakko mainita eräs kaveri, joka on jäänyt monelta unholaan mutta jonka varmasti blogin pitäjä Mr. Räty muistaa hyvällä: Jorma Markus. Siinä olisi mies, jolta voisi myös kysyä miten keppi heitetään pitkälle. Väittäisin että sillä miehellä oli parhaimmillaan eräs maailman parhaimmista heittotekniikoista. Kaivakaapa kiinnostuneet Oulun alueella asuvat esille tämän päivän Rantalakeus-lehti jossa on vanha kuva Jormasta juuri heittohetkellä. Etsi viisi virhettä tuosta kuvasta. Eikö onnistu? No ei kun siinä ei ole YHTÄÄN virhettä. Katsokaa ja oppikaa. Vartalon kaari – tukijalan pönkkä – kyynärpään paikka -> täydellistä! Hyvä Jorma!
Hyvä Seppo!
Olet niin oikealla asialla!! Harmi vaan, että täällä Pohjanmaalla ette ehtineet keihäskoulua pitämään. Vaikka täällä onkin Kuortaneen urheiluopisto, niin siellä harjoittelevat vain huiput. Kuitenkin junioreiden perusteellisesta keihäsopetuksesta kaikki alkaa. Kun suunnittelette seuraavia kouluja, niin tervetuloa Pohjanmaalle. Oppilaita on paikalla taatusti satoja, sillä heittokäsiä näiltä lapsilta löytyy…