Viime viikonlopun Suomi-Ruotsi-maaottelu jätti meikäläiselle vähän kaksijakoiset tunnelmat. Olin itse paikan päällä perjantaina. Oli kiva ensimmäistä kertaa seurata tapahtumaa vähän toisenlaisesta näkövinkkelistä, kun aikaisemmat kokemukseni ovat olleet sieltä kentän tasolta. Nyt oli hauska tavata siellä katsomossa myös muita entisiä urheilijoita, jutella heidän kanssaan ja tarkkailla maaottelun tunnelmaa.
En itse sanonut tätä ajatusta siellä ensimmäisenä, vaan se oli eräs toinen vanha urheilija, joka totesi silloin perjantai-iltana, että ” voi ei, tämä alkaa olemaan niitä viimeisiä Ruotsi-maaotteluita.” Sellainen tunnelma meille kaikille silloin perjantaina tosiaan tuli. Että nyt ollaan Ruotsi-ottelun rääppiäisissä. Meteli ja kannustus sielä stadionilla oli kyllä samanlaista kuin ennenkin, mutta porukkaa oli vain ehkä 30 prosenttia siitä mitä sinne olisi mahtunut, tai mitä siellä on joskus aikaisempina vuosina ollut.
Lauantaina sitten katselin kisoja kotona tv:n välityksellä, ja silloin se tilanne näyttikin taas normaalimmalta. Eivät ne katsomot sillonkaan täynnä tainneet olla, mutta huomattavasti perjantaita täydempiä kuitenkin. Totta kai minä ymmärrän täysin sen, että kyllä yleisurheilun aktiiviseuraajat ja kannattajat osaavat lukea etukäteen sen kisaohjelman. Kun perjantaina ei ollut odotettavissa mitään huippusuorituksia, vaikka siellä moni nuori urheilija tekikin omaan tulostasoonsa nähden hyviä suorituksia, niin ymmärrettävästi yleisömäärä jää sillon pienemmäksi. Vielä kun samaan aikaan on kaikenlaista muuta tapahtumaa, Taiteiden yötä ynnä muuta. Lauantaina oli sitten tarjolla etukäteen innostavampia lajeja, etunenässä tietysti miesten keihäs.
Ruotsi-ottelusta voi siis sanoa, että kokonaispaketti oli aika lailla odotettu. Heikommissakin lajeissa nähtiin yksilötasolla hyviä suorituksia. Tämä osoitti aika hyvin myös sen, mitä koko Suomen yleisurheilu, niin yleisö, urheilijat kuin Urheiluliittokin kaipaa. Tarvitaan laajemmalla rintamalla tason nousua, laajemmalla rintamalla tähtiä. Sillä tähtiä yleisö haluaa nähdä. Uskon vahvasti siihen, että 2-4 vuoden päästä tuo taso on laajempi.
Ruotsi-ottelun seuraaminen paikanpäällä vahvisti myös sitä käsitystä, mikä minulle Suomen yleisurheilumaajoukkueen toiminnasta on tämän kesän aikana Eurooppa cupista ja Barcelonan EM-kisoista kantautuneen perusteella muodostunut. Käytännön tasolla asiat eivät ole juurikaan muuttuneet siitä, mitä ne olivat minun aktiiviaikoinani. Siellä on edelleen ne samat hyvät asiat kuin ennenkin, ja aika lailla myös ne samat puutteet kuin. Sekä suorituspuolella että liiton organisaatiopuolella riittää edelleen kehitettävää. Ja sehän on hyvä asia, että kehitettävää riittää, kun liitossa varmaan tänäkin syksynä päivitetään strategiaa. Täytyy muistaa, että kivitalo kääntyy hirvittävän hitaasti.
Loppuyhteenvetona tästä yleisurheilukaudesta jäi minulle hiukan vaisu maku, vaikka muutamia hyviä suorituksia ja yksittäisiä tulosparannuksia nähtiinkin. Niin valittettavaa kuin se onkin, kokonaisuutena kausi olisi voinut olla huikan parempi. Pakkomitali tuli, ja sen lisäksi muutama mieltäkohentava tapahtuma. Haluan myös sanoa, että toivottavasti tämä minulle jäänyt tunne oli väärä!
Tämä oli taas tällä erää viimeinen blogikirjoitus minulta. Jälleen kerran haluan lopuksi kiittää kaikkia niitä, jotka ovat jaksaneet näitä tekstejä lukea ja kommentoida. Nämä ovat kuitenkin vain ja ainoastaan minun henkilökohtaisia mielipiteitäni. Minulla, kuten muillakin entisillä huippu-urheilijoilla, ajattelumaailma lähtee huippu-urheilusta, sieltä tikapuun yläpäästä. Poikkeuksena tietysti se tolppakamerakirjoitus. Ehkä joskus tulevaisuudessa voidaan ottaa aiheeksi vaikka verotus. Siihen asti, kiitos ja kuulemiin.
Kiitos Seppo näistä blogeista. Ollut todella mielenkiintoista lukea ex-huippuheittäjän mielipiteitä ja näkemyksiä nyky yleisurheilun tilasta.
Kaikkea hyvää ja onnea sulle ja sun valmennettaville tulevaisuudessa!
Kiitos Seppo Hyvistä kolumneista, jatka vaan jollakin areenalla näitä ajatelmia, enemmän niistä saa irti kuin urheiluliiton virallisista lehdistötiedotteista.
Hyvä Seppo, uutta ajatusta ja paljon asiaa. Jatka ihmeessä näitä kommentointeja ja valmennus hommia. Suomen urheilu tarvitsee jatkuvuutta ja vanhojen urheilijoiden tuleminen valmennushommiin auttaa varmasti yleisurheilua tulemaan takaisin menestyksen pariin. Minusta liiton tukea saavat urheilijat pitäisi sitouttaa kilpa-uran jälkeiseen valmennus toimintaan jollakin tasolla.
Kyllähän nuo ruotsi-suomi ottelutkin saadaan nousuun kun suomessa on enemmän maailman luokan tähtiä. Ja onhan tuo nyt älytöntä kilpailla perjaintai iltana ja pahaksi onneksi vielä vesisateessa.
Minusta maaottelu kuitenkin näytti positiivista singnaalia tulevaisuuteen. Nuoret voitti sekä miehissä että naisissa ja naisten keihäässä, pikajuoksussa, pituudessa, seipäässä ym. on nuoria urheilijoita murtautumassa ihan huipputasolle.
Paljon kiitoksia näistä rykäyksistä! Kepinheiton harrastajana olen lukenut jokaisen kirjoituksen suurella mielenkiinnolla. Sensijaan kaikkia lukijoiden kommentteja ei ole ollut kiva lukea.
Yksi parhaista urheilublogeista koskaan. Toivottavasti jatkat mielipiteidesi jakoa tavalla tai toisella myös jatkossa! Suomen yleisurheilu kaipaa ryhtiliikettä ja herättelijöinä lajin valovoimaisimmat ikonit ovat tuikitärkeitä.
Olen usean vuoden ajan ihmetellyt, että miksi maaottelu ei ole enään lauantaina ja sunnuntaina kuten ennen. Liiton edustajien mukaan kun tätä heiltä olen tiedustellut perjantaiksi saadaan tarpeeksi yleisöä pääkaupunkisuedulta. Itse en tähän usko, vaan väitän, että maakunnasta tulee enemmän yleisöä paikalle sunnuntaiksi, mitä nyt perjantaina oli. Näkemyksen vahvisti myös eräs pääkaupungissa asuva urheilutoimittaja. Kaikki halukkaat eivät saa perjantaita vapaaksi. Nythän lauantaina katsomot täytti nimenomaan maakunnan väki.
Kiitos Sepolle blogeista. Vaikka en ole kaikesta aina ihan samaa mieltä, niin pakkohan se on myöntää, että Seppo kuitenkin tietää melko tarkkaan mistä puhuu. Mielipiteet ovat sitten asia erikseen.
Tsemppiä Sepolle tulevaisuuteen. Toivottavasti saat sen Oonan potentiaalin esiin. Tällä hetkellä jopa 60-metriset vaikuttavat melko kaukaisilta, mutta kuka tietää…
Kiitokset mukavista blogeista. Mielläni näkisin Sepon aktiivisemmin ja laajemmallakin rintamalla mukana keihäänheiton lajivalmennuksessa. Puheiden perusteella ainakin nostat nykyisestä valmennus- ja sen tukijärjestelmästä tärkeitä pointteja esiin. Valmentaja-urheilija-pariin keskittyminen ja heihin varojen kohdentaminen muiden muassa. Olisi myös mukava lueskella, jos noin yleisesti avaisit treeniosaamisarkkuasi esim. blogissa tai missä tahansa internetissä. Esim. keihäänheittoon kuuluva voimaharjoittelu, kimmoisuusharjoittelu, lajiharjoittelu ym. tukiharjoitteet. Niiden määristä, ajoista ja jaksotuksesta olisi mukava lukea Sepon tietoutta. Pääsisimme me puulaakisarjan harrastajat ja itseoppineetkin käsiksi luotettavana pitämäämme tietolähteeseen, jolla ainakin oman uransa aikaiset fyysiset ominaisuudet on saatu paremmin kuin keskimääärin kohdalleen.
Oonalla on henkinen lama aina kun Sanni ilmestyy kentälle.
”Olen usean vuoden ajan ihmetellyt, että miksi maaottelu ei ole enään lauantaina ja sunnuntaina kuten ennen”.
Samaa mieltä. Enemmän väkeä tulisi, jos kilpailtaisiin perinteisesti la-su. Ilahdutti kuitenkin tuo lauantain väkimäärä vaikka sää oli varsin kolea.
Seppo ”ennenoliainakaikkiparemmin” Räty. Älä helvetissä ala valmentamaan enempää, pilaat vielä monta lahjakkuutta turhaan. Keskity siihen minkä osaat parhaiten, valittamaan ja tupakan pottoon.
rykäse kunnolla….. Perkele