Keihäskisasta ei voi muuta kuin ihmetellä, että mikä ihmeen lama iski kaikkiin neljään ukkoon samalla kerralla? Outo homma, että neljästä miehestä kukaan ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Antti Ruuskanen saa heittäjistä ainoana minulta plusmerkinnän, sillä hän oli ainoa, joka säilytti oman tasonsa, vaikka ei tosin pystynyt venymään yhtään. Jos katsoo sen koko kesän keskiarvoa, niin aika pitkälti tuossahan se on. Tero Pitkämäen tilanteen taas voi ymmärtää. Jos on pitkään ollut kova kuume, niin voimia kyllä häviää. Mutta mitä tapahtui Teemu Wirkkalalle ja Tero Järvenpäälle? Eikö heillä vain kantti riittänyt? Eikö ollutkaan henkistä valmiutta kantaa se vastuu, kun johtohahmo puuttui? Tero … Lue loppuun →

Näin lajin veteraanin silmiin Berliinin keihäskarsinnan taso oli järkyttävän huono. Huono nimenomaan sen takia, että koko karsinnassa valitettavasti vain kaksi henkeä osasi heittää keihästä oikein, yksi vähän lähelle ja loput heitti vähän sinnepäin. Tuloksetkin olivat tietysti siinä määrin pettymys, että suurin osa jäi alle 80 metrin. Olisi luullut, että karsintarajan ylittäneitä olisi ollut enemmän. Tietysti toiselle ryhmälle tuli se ikävä katkos sateen takia. Mutta että näkee jossain keihäänheiton MM-karsinnoissa, että kaverit ottaa täysillä vauhtia ja heittää 45-65 metriä. Mitä helvetin heittäjiä ne on? Siinä ei ole enää tietoakaan mistään tekniikasta. Mistä hitosta lie tullut tämä nykyaikainen muoti heittää, että juostaan … Lue loppuun →

Melkeinpä yksi yhteen voi verrata Suomen naisten keihäänheiton tilannetta ja eilistä naisten keihään MM-finaalia. Molemmissa tapauksissa mestaruudet on ratkaistu henkisellä puolella, jolloin kokemus on vienyt voiton nuoruudesta. Tämä vanhempi ikäpolvi valtavalla kokemuksellaan, huonommalla fysiikallaan ja sillä että korvienväli on hallinnassa, pärjää näitä nuorempia vastaan, joilla olisi paljon enemmän fysiikkaa, mutta korvienväli ei kestä. Naisten keihäässä maailmanmestaruuden vei 37-vuotias, veteraani-ikäinen ikänsä keihästä heittänyt Steffi Nerius. Fyysisten ominaisuuksien perusteella kisan voiton olisi pitänyt mennä kakkoselle, kolmoselle tai neloselle, mutta näillä ei korvienväli pitänyt. Nerius hallitsi välineensä täydellisesti ja heitti sillä tekniikalla, millä on heittänyt jo vuosikausia, ja tuloksena oli maailmanmestaruus. Eihän tuo … Lue loppuun →

Urheilijan pitää arvokisoissa olla henkisesti helvetin vahva. Kisapaikalla saattaa tulla vastaan ihan mitä tahansa yllättävää, joten kaikkeen rutiinista poikkeavaan pitää olla valmis. Urheilija ei saa olla liian jämpti ympäröiviin asioihin, mitkä toimivat kotimaassa hyvin, koska urheilija itse tai hänen valmentajansa ne hoitaa. Tuollaisissa arvokisoissa se ei välttämättä toimikaan niin. Voi tietysti olla mahdollista, että on sellaiset kisat, joissa ei ole mitään häiriötekijää. Oman kokemukseni perusteella sanoisin kuitenkin, että jos käy kymmenet arvokisat, niin viidessä niistä tapahtuu jotain yllättävää. Se voi tapahtua harjoituskentällä, niihin liikkumisissa ja aikatauluissa. Se voi tapahtua hotellilla majoituksessa. Se voi tapahtua kisapaikalla calling roomissa. Ja aina ei … Lue loppuun →

Nyt näytöt on annettu, MM-kisavalinnat tehty ja kisoihin on aikaa pari viikkoa. Nyt on edessä se ensimmäinen vaihe, jossa punnitaan urheilijan ja hänen valmentajansa henkinen kantti ja valmius. Nyt urheilijan pitää luottaa siihen, mitä on tähän mennessä tehty ja mitä on suunniteltu tehtäväksi tämän parin viikon aikana. Kysymys kuuluu, kuinka moni urheilija todella luottaa siihen, mitä on alunperin suunniteltu? Epäilen, että jopa joku näistä niin sanotuista mitalisuosikeistakin saattaa vielä pilata loppuhosumisella tämän parin viikon aikana sen lopullisen tuloskuntonsa. Tilanne on vähän samanlainen kuin yleisö-ek:lla rallissa. Jos siinä riehuu, niin voi tuhota koko rallin sen sijaan, että ottaisi varman päälle sen … Lue loppuun →