Nyt Pihtiputaalla keihäskarnevaaleilla huomasin, että siellä näkyi hirvittävästi uusia kasvoja, ihan uusia heittäjiä ja uusia valmentajia. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan edes siitä, mistä päin nämä ihmiset ovat. On hienoa huomata, että keihäänheitossa on pitkästä aikaa sellainen positiivinen noste, ja uudet ihmiset ovat kiinnostuneita lajista. Muutaman vuoden päästä nähdään varmasti uusia nimiä huipputasolla.
Lisäksi kuulin, että siellä kouluttajien, vetäjien, vanhempien ja nuorten valmentajien keskuudessa on virinnyt kaikenlaista keskustelua. Se on mielestäni vain ja ainoastaan hiton hyvä asia, vaikka esimerkiksi minunkin valmennustani siellä suurimmaksi osaksi arvostellaan.
Keskustelu on kaiken A ja O. Ei tarvitse riidellä, mutta riidelläkin voi. Mutta se että on erilaisia näkökantoja ja ajatuksia siitä, miten jotakin lajia voidaan tehdä ja kehittää, niin se on sen lajin rikkaus.
Joka ikinen yksilö on aina erilainen, ja aina on edettävä sen yksilön vahvuuksien mukaan. Joka lajin suola on se, että voidaan monilla eri tavoilla tulla joko kansallisen tai kansainvälisen tason huipuksi. Ja siihen yksilön huomioon ottamiseen minä olen aina oman linjani perustanut.
Sen voi ajatella niinkin, että yksittäinen kelopuu on aika herkkä kaatumaan huonolla tuulella, mutta verevä kunnon pensas ei kaadu millään. Ja molemmissa on latva. Lajissa kuin lajissa se vahvuus on nimenomaan se, että se perusrunko eli perusharjoittelua on se yksi ja sama niin kuin puussa. Sitten kaikki erilaiset harjoituspainotukset ym., ne ovat niitä oksia.
Minun linjani poikkeaa esimerkiksi SUL:issa voimassa olevasta strategiasta, jossa pannaan 20-50 urheilijaa samalle valmentajalle ja kaikki yritetään pistää samaan muottiin. Siitä ei tule mitään. Siinä yhdestä voi kehittyä huippu, mutta ne loput 19-49 urheilijan alkua siinä hukataan. Jossain Kiinassa tai entisessä Neuvostoliitossa tämmöinen systeemi varmasti toimii, koska siellä on miljoonia ja miljoonia ihmisiä ja lajin harrastajia mielin määrin, mutta ei Suomessa.
Toivon hartaasti, että nyt ja tulevaisuudessa pyrittäisiin siihen, että mahdollisimman vähän hukattaisiin näitä urheilijoita, koska Suomen kokoisella maalla ei yksinkertaisesti ole varaa siihen. Ei missään lajissa.
Se että minä lähtisin muuttamaan omaa linjaani, vaatisi todella, todella paljon. Todennäköisesti se ei tule muuttumaan koskaan. Nimittäin tällä linjalla mitä minä vedän, on tehty kolme maailmanennätystä ja otettu seitsemän arvokisamitalia. Pitää todellakin tapahtua älyttömän paljon, että minä sitä muuttaisin. Se on minun valintani ja uskon siihen vahvasti. Totta kai jos sattuu sopivaa vinkkiä tulemaan, niin kyllä minulla nauhurit on päällä vähän joka suuntaan. Jos se soveltuu meidän systeemin, niin totta kai se on käytössä.
Minä olen tällä linjalla ollut 15 vuotta maailman huipulla. Tehnyt yhden maailman kärkituloksen, joka ei kestänyt kovin montaa tuntia, sen jälkeen tehnyt kaksi maailmanennätystä ja ottanut kuusi arvokisamitalia. Sillä samalla linjalla Alafrantin Päivi otti vielä Euroopan mestaruuden.
Siellä pohjana minulla on vielä oma valmentaja, jolta voin tarvittaessa kysyä, jos en itse satu jotakin muistamaan. Kaikki omat vivahteet mitä siihen linjaan on tullut, on tullut oman urani kautta ja mitä olen seurannut muiden tekemistä. Olen vähän seurannut naisheittoa, nähnyt Lillakit, Alafrantit ja Rantasen Helin systeemistä olen jonkin verran hajulla. Sitten on vielä kaikki vanhat 90 metrin konkarit, Jorma Markus, Jorma Kinnunen, Hannu Siitonen. Jokaisen kanssa olen keskustellut ja joka puolelta on tullut pikkaisen niitä mausteita.
Uskon että se on hyvä tie huipulle. Se ei varmasti sovi kaikille, mutta aika monen se vie melko pitkälle. Minun ajattelumaailmani on aina ollut enemmän nimenomaan huippu-urheiluun suuntautunut, ei kansalliselle tasolle. Tämä minun ajatteluni ei välttämättä sovellu kansalliselle tasolle, eikä se tasan tarkkaan sovi johonkin junioriurheiluun.
Kerrankin huippu-urheiluihmiseltä huippu-urheilua puolustava puheenvuoro. Mitalitilastot eivät varmaan kohene, vaikka kaikki maailman mummot saataisiin raahaamaan niitä sauvoja perässään.
Niin mikä se linja sitten on? Selvisi, että siihen linjaan on kerätty vivahteita ja mausteita, ja tuloksetkin on selvilä. Mutta mikä se linja itse on?
Hyvä Seppo!
Pidä linjasi. Vieläkin muistan armottomat kiskaisusi ja karjahtelusi. Sulla on saatanan hyvät tiedot ja taidot lajista; älä muuta niitä!
Loistavaa Seppo! Tuo samaan muottiin tunkeminen on minuakin aina ahdistanut. Nuoruusvuosina kun tuli heittolajeja harrastettua keskusteltiin urheilukavereiden kanssa harjoitusohjelmista, ja joillekkin oli vaikea ymmärtää kun sanoin, että jos sama harjoitusohjelma tehdään kymmenelle, se ei välttämättä sovi kuin yhdelle. Onhan se vaikeaa, jos pienelläkin paikkakunnalla on innostunutta nuorisoa ja valmentajia on yksi.
Yhtä turhaa kun laittaa heittoporukka leirellä vetämään pitkää juoksulenkkiä. Yksi, missä seuratasolla menetetään lahjakkaita junioreita on juuri se, että on olemassa vain juoksu- ja hyppylajit. Heittoihin pitää olla oma mielenkiinto ja löytää omat väylät saada valmennusta.
Samoin olen miettinyt saman valmentajan pitämistä vuosikausia. Jos homma ei etene niin eikö tulisi etsiä uusia keinoja ja niitä tulee useimmiten vain uuden ihmisen kautta. Tai edes sen keskustelun kautta, voi saada uusia ideoita tai ehkä “hei, toi vois parantaa mun harjottelua”
Painavaa puhetta! Suomalainen kilpaurheilu on monen lajin osalta syösty syvälle suohon kaikki-pelaa-menttaliteetillä. Yksilöihin pitää panostaa ja satsata kaikki mahdolliset voimavarat näiden kehittymiseen. Vain kovalla työllä päästään tuloksiin!
Hyvä Seppo, olet ainoa äijä tuolla neitien seassa!
Se että keihäässä on taso huonontunut, johtuu varmaan juurikin noista tilastonikkareista, ja muista käyrien tuijottelijoista.
Keihäs käteen ja kentälle, sillä niitä tuloksia aikaan saadaan!
Hyvä Seppo, kaikki kunnia saavutuksillesi yksilöurheilijana. Emme VIELÄ ole nähneet vastaavanlaisia tekoja sinulta valmentajana.
Ehdotankin että otat “härkää sarvista” ja ainaisen “mediaruikutuksen” sijaan luot toimivan verkoston tämän hetkisten valmentajien kanssa ja määrittelette yhteisen tavoiteen suomalaisen keihäänheiton tulevaisuuden turvaamiseksi. Ja siitä sitten yhteisiin tekoihin sanojen sijaan! Tällä hetkellä meillä taitaa olla vielä maailman paras keihäänheiton taso niin TOP 10 -tilastolla mitattuna kuin väestön lukumääräänkin suhteutettuna. Pidetään se siellä tulevaisuudessakin! Teoilla – ei sanoilla.
Onhan ainakin keihäänheitossa kaksi eri lajivalmentajaa. On Rädynkin aikaan harjoitellut Kimmo Kinnunen ja sitten Pitkämäen valmentaja Hannu Kangas. Samanlaista valmennusta tuskin kumpikin tarjoaa. Sullin leireillä he niitä massoja reenauttaa eli pari kertaa vuodessa kumpikin omalla tavallaan. Luulen että nykyiset lajivalmentajat tietävät myös miten Räty on harjoitellut.
Rädyn linja lienee ollut että voimaa hankittiin niin paljon että keihäs lentää vaikka poikittain 80m. Voimalla heittäminen ja vauhdilla heittäminen käsittääkseni kaksi eri asiaa. Palkatkoon sulli sitten Rätyn mieliksi vastapainoksi vielä pari voimavalmentajaa keihääseen niin on valinnan varaa urheilijoilla.
Huomaan että ajattelet samalla tavalla kuin minä! YKSILÖT ESIIN!
Nyt jyrähti ISO sananvuoro…sillä hissuttelemalla ei kehitytä..työelämässäkin joutuu kokoajan oppimaan uutta ja venymään mahdolisimman tehokkaaksi, jopa niin että tehdään työtä työajan jälkeen, että näyttäis tarpeeksi hyvältä vaikka ei sitä todellisudessa ole…ja toisinpäin…urheilussa olaan vähään tyytyväisiä eikä halutakkaan kohdata kovia ja saati nähdä mitä tehdään rajojen ulkopuolella…eli kisailemaan oppii kisaamalla ja kansainvlisyyttää oppii kisaamalla ulkomailla…
Ja toi pituushypyn mittaaminen siitä mistä ponnistaa tekee lajista liian helpon ja johtaa urheilijan alkua harhaan…Pitää tehdä tosissaan ja oikeita suorituksia alusta lähtien ettei a) tekniikka ja b) asenne ole perseestä….
Ja tsoi on että kaikille ei sovi sama maailman mestarin ohjelma, mutta hienosäädöllä toimii ja hyvä valmentaja kuuntelee valmennettavaansa…
Ja nyt voi sanoa, että Ulmala ja Räty ja Korjus ovat näyttäneet valmennus taitoja…eli Keskisalo on pysynyt terveenä ja aloittanut parhaiten kautensa moneen vuoteen ja SOrmunen jostain kumman syystä ei pääse valmennusrahoihin kiinni vaikka on toiseksi paras ja välillä jopa parempi kuin Inberg, joka on jo turha kortti 34-vuotiaana ja Korjus on valmentanut Inbergiä….Ja Leo Pusa on tehnyt pari olympia voittajaa…eli vain kova harjoittelu yksilölisesti tuottaane timantit…ensiksi pitäisi vaan olla se innostunut massa …..
Hyvä Seppo! Kunnon asiaa, mikä tuntuu monilta muilta unohtuvan. Suoraa puhetta ja sitä kaivataan. Loistavaa!!!
Tosiaan huipulle on useita erilaisia teitä, mutta jokaisella niistä pitää tehdä pirusti töitä. Usein myös se perustekemisen tärkeys pääsee unohtumaan.
Ja kyllä se on niin, että jos urheilijalla on valmentaja ja toivon mukaan on, niin kyllä siinä pitää olla molemmin puolin sellainen kunnon panostus pelissä, että ei mennä puolivaloilla. Ja toivon mukaan liitto myös ymmärtäisi tämän henk.koht. valmentajan tärkeyden ja sitä kautta panostettaisiin siihen, eikä pelkästäisiin uhrattaisi kaikkia paukkuja näihin yhteisiin “kissanristiäisiin”.
Kiitokset Sepolle taas mahtavasta blogista. Ilo lukea suoraa puhetta nykymaailmassa….
Ensinnakin suuri kiitos blogista! Olisi mukava saada vastauksia muiltakin atleeteilta seka tietenkin urheilupaattajilta.
Suomessa on varmasti hukattu lukematon maara lahjakkuuksia kun on alettu poikkeamaan omasta, tahan saakka hyvaksi todetusta linjasta. Sama patee muuallakin, niin yrityselamassa kun sijoittamisessakin: jos omasta strategiasta lahdetaan lipsumaan nopeiden tuottojen saavuttamisesta niin hyvin suurella todennakoisyydella reisille menee.
Seppo vetaa ansiokkaasti omaa linjaansa, joka on tuottanut ennen nakemattomat tulokset. Mutta ei sekaan varmasti kaikille sovi. Sen takia juuri keskustelu ja rehellinen ajatuksien vaihto seka uusien hoysteiden omaksuminen silloin talloin on tarkeaa. Suomi on sen verran pieni hiekkalaatikko, etta ainakaan riitelyyn ei olisi varaa.
Sepon tapauksessa olisi hienoa tietaa mitka ovat olleet voima-arvot vs. nykyheittajat esimerkiksi tempauksessa, kyykyssa jne. seka paljonko harjoittelussa tehtiin loikkia sun muita?
Mika itseani on askarruttanut on myos se, etta mita Seppo nakisit etta olisi voinut tehda toisin/enemman/vahemman? Lisaksi onko sinulla nakemysta, olisiko paikkojen sarkymisen estamiseksi voinut tehda jotakin toisin (vai oliko vika enemmankin ns. tehdasasetuksissa)? Tallaiset asiat olisi varmasti kiinnostavaa luettavaa niin junioreille kuin penkkiurheilijoillekkin.
Mita tulee nykytilanteeseen keihaanheiton suhteen, niin maailman tasohan on kehno tana vuonna mutta suomalaisia on talla hetkella 12:n sakissa nelja (http://www.iaaf.org/statistics/toplists/inout=o/age=n/season=2009/sex=M/all=n/legal=A/disc=JT/detail.html). Onhan tuo komea tilasto meikalaisittain.
Lisaksi en lahtisi nykyajan kotkotuksia taysin kritisoimaankaan, onhan Pitkamaella nyt kolme arvokisamitalia putkeen ja siihen on suomalaisista yleisurheilijoista kasittaakseni viimeksi kyennyt Lasse Viren.
Mielenkiintoinen keihasfinaali tulossa Berliiniin, liput on jo ostettu!
Tekstissä oli paljon asiaa, mutta hyvä että totesit sen olevan vain oma tiesi huipulle, ja ettei se sovi kaikille.
Kun näistä asiosta puhutaan, on hyvä ottaa muutamia faktoja esille. Jos nuori urheilija alkaa keskittyä liian aikaisin yhteen lajiin, saatetaan sillä saavuttaa nuoruusiässä esimerkiksi SM-mestaruus, mutta tämän jälkeen on olemassa suuri riski siihen, että kehittyminen lajissa hidastuu eikä niitä hyviä tuloksia saada enään ikinä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei nuorella ollut riittävän hyvää peruskuntopohjaa, ikään kuin talon perustuksia.
Kun sanot, että nykyisellä valmennuksella heitetään hukkaan lahjakkuuksia, niin myös keskittymällä pelkästään siihen omaan lajiin liian ajoissa heitetään hukkaan saman verran niitä urheilijoita, joilla olisi potentiaalia päästä huipulle.
Toinen kysymys koskee nuoren ikää; milloin on aika päättää, että haluaa huippu-urheilijaksi? Koska nuori osaa tehdä päätöksen varmasti itsenäisesti, eikä vanhempien tai valmentajan kautta? Tämä riippuu tietysti lajista, esimerkiksi taitoluistelussa tai telinevoimistelussa päätös on tehtävä jo hyvin varhain, jopa alle 10-vuotiaana. Silloin herääkin kysymyksiä, onko tämä varmasti lapsen oma päätös, vaikka se silloin siltä vaikuttaakin? Kaikki eivät todellakaan sovi huippu-urheilijoiksi, ja jotkut siihen sopivat eivät halua. Yleisurheilussa tilanne on onneksi hieman lohdullisempi, sillä päätöksen voi tehdä parhaimmillaan kestävyyslajeissa vasta 15-16 vuotiaana, jolloin päätös on todennäköisimmin täysin oma.
Yleisurheilussa on muutenkin mielestäni suurena ongelmana se, ettei nuori voi harrastaa sitä vain omaksi ilokseen, vaan tähtäimessä on aina vaan korkeammat tulokset ja kaukana horisontissa siintää haave huippu-urheilijan urasta. Miksi lapset eivät voi harrastaa urheilua ilman jatkuvaa kilpailemisen painetta, eikö kilpakumppanina voisi olla oma minä? Lasten ja nuorten kehitykseen kuuluu olennaisesti onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta miksi ne olisi koettava kilpailutilanteissa? Itsensä voi ylittää muutenkin kuin tuloksia laskemalla.
Räty voisi hieman tarkentaa kirjoitustaan. Esimerkiksi ikä, jolloin pelkästään siihen omaan lajiin pitäisi keskittyä, jää täysin avoimeksi. Mikä se sinun linjasi sitten oikeastaan onkaan?
Tuoreessa veikkaajassa räty kertoo vähentävän nykyisten heittäjien tuloksesta 5m,silloin ollaan lähellä sitä tulosta mitä nyky kaverit olisivat sepon aikana heittäneet.Seppon paras kaari 96.96 olisi siis 101,96 näillä nykykeihäillä!! Mihin en kyllä usko..zeleznyn ME on 98,48 enkä pidä rätyä ihan Janin tasoisena keihään heittäjänä.Onko jollain tietoa onko todella nämä nykykeihäät niin paljon parempia ,kuin nuo rädyn aikaiset keihäät ,että toi 5m pitäisi tuloksesta vähentää.?
Hyvältä kyllä kuulostaa, mutta voisitko ystävällisesti nyt sitten raottaa tämän mysteerin verhoja meille tavallisille kuolevaisillekin kertomalla mikä tämä sinun linjasi nyt sitten on?
En epäile hetkeäkään etteikö se olisi hyvä linja, mutta tyhjänpäiväistä keulimista tuo on siihen asti että oikeasti kerrot siitä jotain. Ehkäpä vaikka ensi blogissasi?
olen jokseenkin samaa mieltä.
Heitän keihästä ja olen huomannut että se ei ole mitään muutä kun yksilölaji. Kyllä valmentajien kannattaisi perehtyä vain muutamaan heittäjään muuten valmennus kärsii,
Pistä Seppo se Oona nyt ensin arviokisakuntoon ja höpöttele sit nuita juttujas lisää..
Saarelle vastaisin että tuo on aika naurettava väite että pitäisi vähentää 5 metriä. Keihäsmallia muutettiin edellisestä nykyiseen siksi, ettei se lentäisi niin pitkälle. Väitän, että Zelesny olisi puhkaissut 100 metriä sillä edellisellä mallilla.
Seppo on täysin oikeassa siinä, että nykyheittäjät ovat pahasti hakoteillä. Kun heittäminen perustuu täysin kovaan vauhtiin, jää käden veto ja vartalon käyttö heikoksi. Ja kovemmassa vauhdissa tuntuma keihääseen katoaa ja niinpä tuloksena on se, että kuudesta heitosta on hyvä, että edes yksi onnistuu eli että keihäs lähtee oikeaan asentoon. Esimerkiksi Pitkämäki, joka nykyheittäjistä tulee varmaan kovimmalla vauhdilla heittokohtaan, hänen heitoissaan on kovan vauhdin ansiosta hirmuinen teho ja ainekset varmasti 95m heittoihin, mutta kun keihäs ei lähde oikein niin hyvä kun saa 85m puhki. On unohdettu, että keihään heitto on taitolaji, jossa on tarkoituksena saada keihäs lentämään kauniisti ja oikeassa asennossa. Hiljaisemmalla vauhdilla ja paremmalla välineen kontrollilla, käden ja vartalon yhteispelillä tulokset olisivat paljon paremmat. Suomen nykyheittäjistä vain Ari Mannio osaa heittää keihästä taidolla, muut juoksevat täysillä viivalle ja roiskaisevat minne ja miten sattuu…ja onnistuvat kerran kesässä.
Tämäkin äijä se vaan soittaa suuta kunnon heittäjistä omassa “blogissaan” kun ei muuten julkisuutta enää voi saada!
niin kun katsoo nyky heittäjä ehkä voiman hankkiminen tulee pitkämäelläkin eteen jos meinaa tulostason säilyttää kun se on tippunut vuodesta 07 keskimäärin 6 metriä karkiasti sanottuna .ei pelkällä tekniikalla pärjää jos sekin voiman puutteessa hajoaa
Tää on muutamalta muultakin tullut esille jo,mutta minäkin haluaisin kuulla mikä se “Sepon linja” on!??Toki siihen kuuluu vahvasti voimanhankinta!..Ja tietty paljon heittoja..Mitä muuta?Miten paljon pidetään huolta venyttelypuolesta?Tästä linjasta puhutaan paljon ja siihen viitataan,mutta miksi ei voi laittaa kortit avoimesti pöytään???Sitten niistä voidaan käydä sitä keskustelua mitä laji tarvii kehittyäkseen taas..vai eikö sitten haluta paljastaa sitä linjaa kaikkine tietoineen?jos näin on niin miksi kysyn minä vaan?
Arvostan Seppoa heittäjänä yli kaiken ja luonne lajille oli yksi parhaista mikä meijän maasta löytyy,mutta kyllä sielläkin on tehty asioita väärin!
Tarkoitan nyt näitä kovia treenejä jotka myös ovat rikkoneet kroppaa koko ajan..kyllä keho myös tarttee lepoa ja huoltoa…miten sen kanssa silloin oli?Eli matalatehoista treeniä mikä huoltaa kehoa…ei siis suoranaisesti tuo tulosta keihäänheittoon,mutta kun pysyy terveenä mahdollisimman paljon,niin kyllähän silläkin on aika iso merkitys…
Ja miten Seppo nyt oman valmennettavansa kohdalla pitää huolen tästä?Siis tarkoitan vain että samoja virheitä ei tartte uusia..Seppo heitti lähes aina arvokisoissa viimeisen päälle hyvin,mutta vielä en ole samaa ominaisuutta löytänyt Oonassa..toki vielä nuori,mutta pikkuhiljaa pitäisi kyllä tekniikka saada kuntoon.Nyt ainakin kisoissa kun on seurannut,niin kaukana hyvästä tekniikasta!Toki monella muullakin on paljon virheitä mitkä Seppo myös muistaa arvostella,mutta kuten sanoin ei Oonankaan tekniikka nyt hirveän valmis vielä ole..