Jääkiekon MM-kisoissa sammuivat valot viime yönä ensin Jarkko Ruudulta ja sitten Leijonilta. Kaikki tiesivät jo ennen kisoja, että Jarkko Ruutu on kuin luisteleva aikapommi, parhaimmillaan tärkeä roolipelaaja joukkueelle, mutta pahimmillaan, kuten keskiviikkoiltana, koko joukkueen valojen sammuttaja. Ruutu ajoi omaan miinaansa kaataessaan USA:n maalivahti Robert Eschen. Kontakti ei ollut kova, mutta juuri sellainen josta Ruutu itse on filmannut useita jäähyjä. Ja kun Ruutu teki temppunsa vajaalla, hankkien näin USA:lle 5-3 ylivoiman, ei voi kuin ihmetellä mitä miehen päässä liikkui. Ei Suomen tappio kuitenkaan yksin Ruudun syy ollut. Suomelta puuttui Sveitsissä maalintekijöitä, he pelaavat vielä NHL:n pudotuspelejä tai kieltäytyivät kisamatkasta loukkaantumisin vedoten. … Lue loppuun →

Olin päättänyt jo aikoja sitten, etten puutu “kuningaslaji ” jääkiekon tapahtumiin, mutta nyt on pakko pyörtää tuo päätös. Ei voi kuin huokailla kaukalon viimeaikaisia tapahtumia. Bluesin ja IFK:n ottelun järjestetyt tappelut ovat naurettavuudessaan tragikoomisia. Että isot miehet polvihousuissaan kehtaavatkin heittää hanskat jäähän ja aloittaa sen jälkeen nyrkki-shown. Eivätkö he itse tajua kuinka naurettavia he ovat. Kenelle he kuvittelevat isottelevansa. Sen vielä ymmärrän, että esimerkiksi apinalaumassa haetaan johtajuutta “taistelulla”, mutta sitä en, että apinoidaan apinoita kaukalossa. Kaiken kukkuraksi jopa arvostamani valmentajat ovat hyväksyneet moisen käyttäytymisen. Seurasin aikanaan tiiviisti Kari Jalosen uraa kaukalossa ja raportoin hänen esiintymisistään MM-kisoissa. Silloin KooJii oli toki … Lue loppuun →