Suomalaisessa huippu-urheilussa soivat hälytyskellot. Mäkihypyssä, yhdistetyssä ja miesten maastohiihdossa voidaan puhua kriisistä, perinteiset lajit ovat suistuneet maailman terävimmästä kärjestä.
Nyt on aika viheltää pilliin, enää ei ole varaa vain pohtia ja puhua vaan nyt on ryhdyttävä nopeasti toimiin.
Talkoisiin tarvitaan myös Olympiakomiteaa ja Humua, huippu-urheilun muutostyöryhmää. Se on tähän mennessä vain tutkinut, analysoinut ja kartoittanut- nyt on aika ryhtyä toimiin.
Mäkihypyn tilanne muistuttaa keihäänheiton tilannetta. Viime vuoden Daegun MM-kisojen jälkeen SUL ryhtyi toimiin ja panosti huippuyleisurheiluun 250 000 leiritysrahaa, jotta kurssi kääntyisi ensi kesänä. Nopeaa reagointia ammattilaisilta.
Mäkihypyssä mistään muusta maasta Itävaltaa lukuunottamatta ei löydy sellaista tietotaitoa kuin Suomesta. Päävalmentajan apuna on huippuvalmentajista nyt vain Ari-Pekka Nikkola. Kari Ylianttila on kenttäpäällikkönä, joka ei voi tehdä taloudellisen tilanteen vuoksi juuri mitään.
Mika Kojonkoski on kiinni Humun palavereissa, Hannu Lepistö toimii Eurosportin kommentaattorina, Pentti Kokkosen palkkaamiseen eivät rahat riittäneet, Kari Pätärille annettiin lopputili jne.
Kun liiton toiminnanjohtaja askartelee sen parissa, voidaanko alpeilla kiertävään huoltoautoon ostaa vain kaksi talvirengasta, vai tarvitseeko se todella neljä rengasta, niin kuin kuskit vaativat, kertoo se paljon toiminnan tasosta.
Tilanne on sama yhdistetyssä. Kimmo Savolainen on kuin se kuuluisa Don Quijote, taistelua tuulimyllyjä vastaan ei voi voittaa. Yhdistetty putosi viime talven jälkeen Olympiakomitean järjestelmätuen piiristä ja nyt mäkihyppy rahoittaa käytännössä myös yhdistetyn toiminnan, eivätkä rahat riitä kummallekaan.
Erikoiseksi talousahdingon tekee se, että mäkihyppy on maan kolmanneksi eniten media-aikaa saava urheilulaji ja yhdistettykin on kärkikymmenikössä jos mittariksi otetaan TV-aika. Eikä kummallekaan lajille onnistuta hankkimaan suuria yhteistyökumppaneita !
Mieshiihdossa ei painita taloudellisten ongelmien kanssa, mutta sielläkään ei synny tuloksia ladulla. Hiihdossa päävalmentaja ei vastaa ainakaan harjoittelusta, näin ovat lajin sisäpiiriläiset kertoneet, joten kun suksi ei kulje on katsottava hiihtäjien henkilökohtaisia valmentajia.
Toimivatko urheilija-valmentajaparit niin tehokkaasti kuin pitäisi ? Mitä harjoittelussa on mennyt vikaan, kun suksi ei kulje ? Miksi suomalaiset hiihtävät hyvin ns. diesel-vaihteella, muuta kun pitäisi kiristää turbo-ruuvia, ei koneessa tapahdu mitään.
Mäkihypyssä, yhdistetyssä ja maastohiihdossa on tekemisen meininki, mutta jokin tökkii nyt ja pahasti.
Yksi yhteinen nimittäjä on löydettävissä. Kun urheilija-valmentajaparit ja valmennusjohto pyrkivät toimimaan ammattimaisesti, on johtotason toiminta liikaa vapaaehtoisella pohjalla.
En tarkoita tällä sitä, etteivätkö Finnjumpingin ja maastohiihto ry:n toiminnanjohtajat ja puheenjohtajat yrittäisi parastaan. Finnjumpingissa toiminnanjohtaja palkattiin vain palauttamaan liiton talous terveelle pohjalle, ei siis kehittämään toimintaan joka on kaiken a ja o. Vastuun tästä kantaa Finnjumpingin hallitus, ei toiminnanjohtaja. Hallitus on siis myös vastuussa surkeista tuloksista.
Maastohiihto oli ilman toiminnanjohtajaa koko syksyn, joten juuri aloittanut Mika Kulmala voi olla vaikka se pelastusrengas, jota tarvitaan. Maastohiihdon taloushan on paremmassa kunnossa kuin muiden Hiihtoliitosta omiksi lajiryhmiksi lähteneitten lajien.
Finnjumpingin ja maastohiihdon puheenjohtajat hoitavat toimiaan työnsä ohella. On selvää, että silloin panostus huippu-urheilun visiointiin ei voi olla niin täydellistä, kuin jos visioita tekisivät alan ammattilaiset.
Nyt tullaan siihen suureen kuvaan ja Humuun.
Huippu-urheilun muutostyöryhmän on ryhdyttävä tekoihin. Suomeen on saatava nopeasti kattava huippu-urheilusta vastaava organisaatio, joka vastaa kaikista olympialajien huipuista.
Jatkossa valmennuksen koordinoinnin on oltava huippuasiantuntijoiden harteilla. Jos Suomesta löytyy yhteensä noin 100 – 200 eri lajien olympiaurheilijaa, on uuden olympiakomitean vastattava kaikista toimista, joilla näillä urheilijoille taataan parhaat mahdolliset harjoitusolosuhteet.
Pakettiin kuuluvat valmentajat, fysioterapeutit, tutkijat, ravintospecialistit, lääkärit ja välinekehittelijät. Ja tietysti se tärkein, seuranta ja nopea reagointi.
Ei Suomeen tuoda yhtään olympiamitalia, jos liitoissa pohditaan huippu-urheilun kehittämisen sijasta sitä, voidaanko huoltoautoon ostaa kahden talvirenkaan sijasta neljä talvirengasta.
Suomesta voidaan kuopata mäkihyppy, hiihto ja yhdistetty. Rahat menevät organisaation pyörittämiseen. Lisäksi kaikenlaiset toimikunnat vievät loput rahat. Mitä on saanut aikaan tämä huippu-urheilun mikä lie toimikunta, jossa on Korjus ym. Ensiksi tarvitaan harrastajat, niille olosuhteet, valmentajat ja rahaa kiertää leireillä ym. Vaikka toimikunta tutkisi kuinka, niin mitään oikotietä ei ole. Harjoitus tekee mestarit. Lisäksi näitä kilpailuja ei enään näytetä kuin maksullisilla kanavilla, niin ketä nämä lajit edes kiinnostaa. Poissa silmistä poissa mielestä. Minä en ainakaan laita yrityksen rahoja urheilijoihin, joita ei näe ja joilta on viety mahdollisuudet pärjätä. Talkooaika on ikävä kyllä eletty, varsinkin kun kaiken maailman pellet vievät urheilijoilta mahdollisuudet. Urheilija, sinun kannattaa keskittyä opiskeluun!!
“Erikoiseksi talousahdingon tekee se, että mäkihyppy on maan kolmanneksi eniten media-aikaa saava urheilulaji ja yhdistettykin on kärkikymmenikössä jos mittariksi otetaan TV-aika. Eikä kummallekaan lajille onnistuta hankkimaan suuria yhteistyökumppaneita !”
MaksuTV, anyone? Mitenköhän media-aikaa mitataan? Sitäkö että lajia lähetetään telkkarista niin maan perusteellisesti, vai sitä että sille on seuraajia paljon? Kuinkahan paljon niitä katsojia on kun ohjelmat tulee maksukanavalta? Niitä katsojalukuja ei tavata paljon julkistella, tai ei ainakaan tilaajamääriä. Kukapa siis sponsoroisi jos katsojamäärä on tippunut aiemmista vuosista? Käykö tässä niin kuin Pääsiäissaarella?
Totta kai yllä oleva on spekulaatiota koska faktoja mulla ei tietenkään ole, mutta menikö pahasti vikaan? Onneksi on vielä Kaisa Mäkäräinen jota ei ole viety pois ;D
HYVÄ KIRJOITUS!
Talvi-urheilussa on valuttu samaan jamaan kuin kesä-urheilussa on synkistelty jo pari-kolme vuotta.
Hirveästi on tehty näennäistä ja organisaatioita laitettu uusiksi, mutta suunta alaspäin on vain jyrkentynyt.
Jossain mättää suomalaisessa YKSILÖ huippu-urheilussa ja pahasti. Nyt on aika tehdä jotain.
Lahden douping-kisat ajoi suomalaisen hiihdon katastrofiin, mutta se toipui parissa kaudessa hyvälle tasolle. Sen jälkeen ollaan jälleen saatu nauttia menestyksestä ja kaikista talvi-urheilu lajeista. Nyt kaikki on kuralla. Yhdistetyssä se ei toisaalta ole kovinkaan suuri ihme. Mutta maastohiihdon ja mäkihypyn kohdalla kyllä. Mäkihypyssä joudutaan menemään 70-luvun alkuun kun ollaan oltu yhtä syvällä ja tulevaisuus näyttää umpi surkealta. Miesten hiihdossa on vielä potentiaalisia kavereita muutama, mutta nuoria ei ole kasvamassa kärjen takana.
Jotain pitäisi tehdä ja nopeasti huippu-urheilun pelastamiseksi. Ensin tämän hetken huippu-urheilijoiden tilanne kuntoon ja nopeasti, sen jälkeen mietittävä pidemmälle, miten nuoria saadaan lajin pariin enemmän ja miten ne viedään huipulle asti laadukkaasti.
Rahaa on, mutta se jaetaan harrastetoimintaan. Jari, katso seuratuki.fi ja sen seurojen kehittämistukien kohteet. Tukea on tarjolla kaikkeen muuhun kuin kilpaurheiluun. Jos seura haluaa avustuksia toimintaansa niin sana huippu-urheilu hakemuksessa on kielletty. Suomessa on vallalla asenne “kaikki saa saman valmennuksen ja kukaan ei saa harjoitella enemmän kuin toinen”.
Toinen asia on suomalainen perhe. Ei tästä maasta löydy enää vanhempia, jotka laittavat aikataulunsa ja tavoitteensa urheilevan lapsen tai nuoren ehdoilla. Nykymaailmassa perheellä pitää olla lomamatkoja ja shoppailua ja laatuaikaa, ei hikeä ja uhrautumista. Tämän on huomannut ja todennut huippu-urheilun muutosryhmä.
Ehdotan seuratukien siirtämistä huippu-urheiluun ja perheiden arvojen muuttamiseen ja vanhempien kasvatustaitojen kehittämiseen (Supernanny urheilullisesti lahjakkaiden lasten kasvatukseen). Näin ehkä voimme odottaa uutta sukupolvea pelastamaan Suomen kilpaurheilu.
Nyt ollaan tilanteessa jossa aletaan vähin erin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, tilannehan on tulosten suhteen irvokas, Suomea mainostetaan talviurheilumaana mutta jos katsotaaan Olympialaisten ja MM-kisojen mitalitilastoja esim viimeisen 25 vuoden periodilla niin me olemme vitsi!!
Norjan väestöpohja on n 65% suomen väestöpohjasta mutta arvokisoissa norja ottaa mitaleita suhteessa 20:1 Suomeen nähden se on jo sellainen fakta jonka luulisi saavan tekoja täällä aikaan eikä sitä ainaista helvetin voivottelua “Kun ei ole rahaa”.
Mäkihypystä voisi todeta, että tietotaitoa ehkä on, mutta onko harjoitteluolosuhteita?
Meille on tähän maahan rakennettu sadoittain jää, jalkapallo ja monitoimihalleja yhteiskunnan kustannuksella. Eikö nyt voitaisi tähän maahan saada edes pari nykyaikaisen profiilin mäkeä ja lisäksi pikkumäkiä junioreille.Kesämäkiä etelään. Sieltä se kaikki lähtee, harjoitteluolosuhteista. Hiihdosta en ole kovin huolissani sittenkään, mutta mäki ja yhdistetty lepäävät tyhjän päällä. Koivurannasta ja Larinnosta sekä Ryynäsestä on varmasti ihan huipulle asti, mutta muita saa odottaa kun pohjat on jäänyt tekemättä.
Ainakin Lahdessa mäkihyppy on tällä hetkellä “harrastelijoiden puuhastelua”. Mäkihyppääjien kesäharjoittelua pääsee Lahden maauimalassa seuraamaan aitiopaikalta. Kesäharjoittelun sijaan puhuisin mieluummin kuitenkin kesäharrastuksesta. Kun mäki ja sen alastulorinne on varattu harjoituksille klo. 15-17, saapuvat hyppääjät paikalle siinä kolmen kieppeillä shortseissa. Ensimmäinen hyppääjä tulee tornista alas 15.40 ja parin hyppykierroksen jälkeen mäkiharjoitukset loppuvat hyvissä ajoin ennen kello viittä.
Missä lajissa saavutaan paikalle vasta silloin kun harjoitukset alkavat? Mikke Granlund ei saavu hallille kolmen harjoituksiin kolmelta, vaan on tasan kolme valmiina hyppäämään kaukaloon varusteet päällä alkulämmittelyt ja venyttelyt jo tehneenä.
Usean vuoden Lahtelaista mäkihyppyharjoittelua aitiopaikalta nähneenä voin veikata, ettei ainakaan Lahdesta tule tällaisella harjoittelulla uusia Nykäsiä tai Ahosia edes rahalla
Lisätään listaan vielä ampumahiihto, miesten puoli ja naisetkin ilman Kaisaa.
Suksi ei kulje kovankaan harjoittelun avulla. Onko vika urheilijoiden laadussa vai todella valmennuksessa, luultavasti molemmissa. Lunta kun ei tule entiseen malliin etelä-suomeen (massa-alueella), niin hiihdot jäävät koululaisilla vain koulujen muutamaan kertaan vuodessa. Kyllä meidänkin junnut ovat valinneet lajit, joita voi harjoitella koko ajan.
Eikä tämä maksu-tv politiikka auta yhtään, nuoret ja lapset eivät nää enää kunnon urheilua tavallisilta kanavilta. Tv tarkoitus tuoda lajeja esille eikä päinvastoin. Eri lajeja pitäisi näyttää monipuolisesti , eikä aina vaan miettiä rahaa, ja rahaa. Kohta ei oo enää mitä seurata, kun ei ole valio urheilijoita.
Totuus on se, että huippu-urheilussa lopulta aina raha ratkaisee. Suomen valtio panostaa Kreikkaan jne, ei huippu-urheiluun!
Tarvitaan debattia siitä, että haluaako Suomi valtiona olla “suuri” urheilumaa vai ei!
Yksittäiset menestykset tulee silloin kun tulee, mutta vain koko ketjun ammattitaidolla, jonka saa vain rahalla, Suomi voi olla omaan historiaansa ja kokoonsa sekä nykyiseen urheilun globaaliuteen nähden urheilun suurvalta!
Onhan hieman ihmeellistä etenkin maastohiihdon puolella,kun Dal en tuli puikkoihin sinä talvena mies hiihtäjät Nousiainen,jauhojärvi,heikkinen hiihtelivät lähes joka kisassa kahenkympin sakkiin ja ehkä hieman hehkutettiin Dalenin puolesta.Mitä ihmettä sen jälkeen on tapahtunnu etenki Jauhojärvi joka Jylhän pakeilla on ollu joka on surkea pakki.Kaikki jokka siinä tiimissä on olleet on käyrä alas.Kun Suomalaisia ,Norjalaisia,Ruattalaisia keskenään verrataa on Norjalla,Ruattilla joukkueet ja suomalaisilla epämääränen ryhmä joka harjottelee yksin kuka missäkin.
Urheilua vaivaa sama ongelma kuin koko Suomea eli valtava hallinto=byrokratia.
Rahat palavat SULin sun muiden virkamiesten ja kaikenlaisten byrokraattien palkkoihin ja sama meno tulee vain jatkumaan.
Ehkä mäkihypyn suurin ongelma nimenomaan sponsoreiden hankinnassa on se, että se nyt vaan on niin tylsää katsottavaa.
Entä miten on miesten ampumahiihdon laita????
Olen huolissani siitä,kun urheilun tv-sopimukset on annettu maksukanaville. Kuulun niihin hulluihin penkkiurheilijoihin, jotka ovat päättäneet ettei sitten katsota jos yle ei niitä lähetä. En ala maksamaan mistään 10:stä kanavasta jos haluaisin nähdä vain urheilua. Siksi meillä ei myöskään lapset seuraa enää urheilua ja kun tämä sama menee useilla muillakin vähävaraisilla perheillä samaan suuntaan niin yllätys yllätys karhunpalvelu tekee tehtävänsä: Jos ei katsota ja kannusteta- kuka hullu enää urheileekaan tosissaan. Ja ei kai kukaan maksakkaan kun ei laji kiinnosta. Ampumahiihto on nyt laji joka nousee arvoon arvaamattomaan. Samoin Kaisa Mäkäräisen suosio nousee kun kansa näkee miten hienosti Kaisa pärjää. Se vaan menee näin.
Porttila kirjoittaa asiaa. Mielestäni otsikointi on kuitenkin aavistuksen pielessä. Porttila voisi paremmin otsikoida tekstinsä: “Hälytyskellot soivat suomalaisen huippu-urheilun rahoituksessa”
En osaa sanoa, miksi hiihdossa ja erityisesti mäkihypyssä ja yhdistetyssä on valtava rahapula. Onko toiminta johtoportaassa amatöörimäistä ja markkinointi osaaminen puuttuu täysin? En osaa sanoa. Hiljattain muistan lukeneeni jostain, että Suomen mäkimaajoukkueen budjetti kaudelle on alle 500000 euroa. Norjan joukkueella budjetti oli yli 3000 000 euroa. Norja on kuitenkin samankokoinen maa kuin Suomi.
Rahalla ei tietenkään voiteta mitaleita, mutta on ihan selvä, että tallaisella erolla on jo aivan selvä vaikutus. Ja mikä mahtaakaan olla Itävallan joukkueen budjetti. Luultavasti vielä isompi kuin Norjan.
Kaiken kaikkiaan, emme voi keskustella siitä, kuinka monta talvirengasta huoltoautoon ostetaan. Vaikka huoltoauton renkaat eivät hyppääkään mäestä, resurssien täytyy olla kunnossa. Muuten menestystä ei tule.
Kommentoisin vielä hiukan Esko Kaakisen kirjoitusta. Olen siinä suhteessa samaa mieltä, että suomalaisten peruslajeja ei saisi viedä ainakaan kokonaan maksukortin alle. Siinä missä mäkiviikkoa on aiemmin seurannut pari miljoonaa ihmistä, saattaa luku äkkiä tipahtaa 200 000 – 300 000 ihmiseen.
Mielestäni ei ole kestävää, että suomalaista urheilua seuraavaa yleisöä tällä tavalla rokotetaan. Tässä käy pian ihan aikuisten oikeasti niin, että BB-talo saa entistä enemmän katsojia urheilun kustannuksella. Tämä ei ole toivottava kehitys.
Näin nuorten jääkiekon MM-kisoista vain yhden pelin ja sen streamina. Maksu-TV voi tappaa Suomen laajuisia urheilubuumeja, turhaan. Maksu-TV ei mieti sitä kuinka esim. lätkä voi yhdistää kansaa. Sitä kuinka siistiä on kun joka mummo ja pappa Suomessa seuraa samaa tapahtumaa. Ylellä pitäis olla näissä valtaa.
Joku tästä hyötyy taloudellisesti, mutta mitä esim. sponsorit tykkäävät kun katsojamäärät putosivat arvaten monia kymmeniä prosentteja?
Niin paljonko oli formuloilla katsojia kun Häkkinen ja Räikkönen ajoivat. Kuinka moni seuraa niitäkään kisoja nyt maksukortin takaa. Ongelma on siinäkin, että yksi maksukortti maksaa suurin pirtein sen, mitä tv-lupamaksukin. Kuitenkaan sieltä ei tule kuin yksi laji, jota sillöin tällöin haluaisi katsoa. Pitäisi olla 4-5 korttia että saisi riittävästi katsottavaa, eli lupamaksu viisinkertaisena. Joskus pää tulee vetävän käteen ahneudessakin – luulen silti, että Lontoon Olympialaiset ovat viimeist Ylen välittämät olympialaiset.
Aivan! Kun nämä neitilajit on vielä viety maksukanaville, niin on otettu juniorityöltä pohja pois.
Ei tämä nyt niin ihmeellistä ole. Missä on ruotsalaiset mäkihypyn, maastohiidon ja yhdistetyn huiput? Missä on Norjalaiset jääkiekon huiput? Ruotsissa lahajakkaimmat nuoret ovat jo vuosia suuntautuneet joukkuelajeihin. Tulokset näkyvät mm. jääkiekossa, salibändyssä ja jalkapallossa. Suomessa sama kehitys. Hyppylajessakin Suomesta läytyy maailman huippuja, mutta alla onkin lauta ja lajin nimi vaikkapa big air tai slopestyle. Vaikka nämä ovatkin yksilölajeja, niin niitäkin leimaa saman tyyppinen yhteisöllisyys kuin joukkuelajeja. Norjasta ehkä vielä löytyy vuonojen peukoilta vähän enemmän näitä Coloradon susia ja kestävyyslajien yksinäisiä puurtajia. Norjassa pitäisi toisaalta olla kaikki eväät samanlaiseen kiekkomenestykseen kuin Ruotsilla ja Suomella. Eipä vaan näy eikä kuulu. Kuka tämän päivän suomalainen nuori lähtee yksin (tai aikuisen valmentajan kanssa) hyppyrimäkeen tai hiihtolenkille, kun muut kaverit painavat kimpassa lauta kainalossa mäkeen tai lätkätreeneihin? Kun sitten päädytään niihin harvoihin huippuihin, joille urheilusta tulee ammatti, niin kestävyyslajeissa huipulle ja jonkinlaisille tienisteille alkaa pääsemään ehkä 25-29 v paikkeilla (jos hyvin käy), kun joukkuelajien ja modernien talvilajien (lautailu, alppilajit) huiput alkavat jo paremminkin loppuluisua urheilu-uraallaan. Kova pitää olla hinku yhdistettyyn, mäkihyppyyn tai hiihtämiseen, että nykymaailmassa uusia nuoria ja huippuja niihin lajeihin saataisiin samaa tahtia kuin 30-90-luvuilla (siis 1900).
Kirjoitus oli mielestäni loistava! On täysin käsittämätöntä, miten noinkin isot urheilulajit kun mäkihyppy ja yhdistetty eivät saa sponsoreilta kerättyä rahaa. Toisaalta mielestäni on myös väärin murista, että kun ei ole rahaa ei voida järjestää leirityksiä ja sen takia ei tule tuloksia. Suomessa on hyviä mäkiä ja vaikka eivät profiililtaan ole samanlaisia kun Keski-Euroopassa, niin mitä väliä? Mäki kun mäki siitä on osattava hypätä, eihän mäkiä tehdä yhdestä muotista.
Hyvä vertailupohja tähän on mielestäni nouseva laji lumilautailu. Liiton budjetti on varmasti vain murto-osa siitä mitä mäkihypyssä. Silti Suomalaiset urheilijat ovat lajinsa ehdotonta kärkikastia. Kukaan ei nurise vaikka Suomessa ei ole vuoria, isoja mäkiä tai isoja hyppyreitä. Niistä hypätään ja harjoitellaan mitä on. Jokainen urheilija myös harjoittelee itsenäisesti ja omakustanteisesti, eikä nurise maajoukkue leiritysten perään. Jos kilpailussa epäonnistutaan, sille lähinnä nauretaan että tänään meni näin, eikä selitellä ajoituksen myöhästymistä ja olla naama väärällään.
Ja jos joku vielä sanoo että lumilautailu ei ole urheilua, niin voi miettiä, että mäkihyppääjät tulevat hyppyrille n.90km/h ja hyppäävät suoraan ja mahdollisimman pitkälle. Lumilautailijat tulevat hyppyriin samalla vauhdilla, hyppäävät ja tekevät vielä temppuja perään..
Siitä vaan oppia lumilautailijoiden asenteesta ja harjoittelumetodeista niin alkaa sitä tulostakin syntyä.
Kuten muutamat mainitsivatkin jo, niin kyllä tää maksukorttibisnes on hyvää vauhtia tappamassa nuorten ja muidenkin kiinnostuksen urheilulajeja kohtaan. Tämä ongelma alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan, etenkin jos sama meno jatkuu. Aikoinaan avattiin telkkari ja katsottiin vähänaikaa urheilua ja sitten painuttiin pihalle kokoelemaan samaa hommaa, olipa sitten kyse hiihdosta, keihäänheitosta tai mäkihypystä ym. ym. Sieltä aina muutama sai kipinän johonkin lajiin ja harrastajia kuitenkin oli mukavasti moneen lähtöön. Nyt maksetaan pahimmillaan vain yhdestä räätälöidystä lajista omassa telkkarissa ja sillä sipuli, ei paljon porukkaa kiinnosta. Kun puhutaan harrastajamäärien vähenemisestä voi maikkarinkin korttibisnesporukka marssia peilin eteen kyselemään löytyiskö sieltä ainakin osasyyllisiä tähän ongelmaan. Jos valtakunnan kanavilla joista jo jokainen joutuu maksamaan, ei näy monipuolista urheilua, on turha kuvitella että eri lajit saavat nuorista kokeilijoita ja sitäkautta mahdollisia harrastajia lisää.
Mäkihyppy? Eiköhän ne kisat haihdu kuin tuhka tuuleen samalla kun tuuli tuivertaa. Media-aikaa joo. Kattellaan kun Hofer &co putsaa latua. Ketä se kiinnostaa?
Ja vielä.
Kaipa se sponsorirahoihin vaikuttaa kun esim. Janne Ahosen aikoihin keskieuroopan mäkiviikon osakilpailuja katseli lähes miljoona silmäparia ja nyt maksukanavilta taaperrusta viitsii katsella enää korkeintaan parisataatuhatta katselijaa, sama toistuu hiihdossa, yleisurheilusta ja jääkiekosta nyt puhumattakaan. Formuloissa ihan sama juttu, mitä nyt tulevalla kaudella Kimi R vähän nostaa noita lukemia.
“Missä on ruotsalaiset mäkihypyn, maastohiidon ja yhdistetyn huiput?”
Kyllähän Ruotsilla on useita huippuluokan maastohiihtäjiä niin naisissa kuin miehissäkin. Mäkihypyssä (ja sitä kautta yhdistetyssä) siellä ei ole koskaan ollut menestystä. Sen sijaan alppihiihto- ja ampumahiihtopuolella kylläkin ja monissa muissakin yksilölajeissa Ruotsi on menestynyt ja menestyy edelleen. Vain muutama vuosi sitten sillä oli neljä aivan maailman huippuyleisurheilijaa.
jerevanille:
Tarkoitin erityisesti kestävyyslajeja, joissa hapenottokyky on keskeistä.
Hiidon MM
2003 Val di Fiemme
Norja 5+5+6=16
Ruotsi 2+1+3=6
Suomi 1+1+2=4
2005 Oberstdorf
Norja 7+5+7=19
Suomi 1+3+1=5
Ruotsi 1+1+1=3
2007 Sapporo
Norja 5+4+7=19
Suomi 5+1+2=8
Ruotsi 0+1+1=2
2009 Liberec
Norja 5+4+3=12
Suomi 3+0+5=8
Ruotsi 0+2+1=3
2011 Oslo
Norja 8+6+6=20
Ruotsi 2+2+1=5
Suomi 1+1+2=4
Eli Norjassa löytyy noita kestävyyslajien Coloradon susia ja parempaa kaurapuuroa Ruotsiin ja Suomeen verrattuna, joiden hiihtomitaleista merkittävä osuus on lisäksi naisten aikaansaannoksia. Viimeisin ruotsalainen normaalimatkojen hiihdon miesten maailmanmestari löytyy vuodelta 2003.
Ampumahiidossa ja alppilajeissa(ei kestävyyslaji) menestys Suomessa ja Ruosissa on ollut ja on käytännössä yhden naisen varassa.
Joukkuelajeissa sen sijaan esim Ruotsin 1994 jalkpallon MM-pronssi (harrastajamäärä 270 miljoonaa) on aivan käsittämätön saavutus noin pieneltä kansakunnalta. Ruotsi tuottaa sen lajin huipulle edelleen pelimiehiä ja yrittäjiä on vähän enemmän kuin naisten ampumahiidossa, sitäkään lajia mitenkään väheksymättä. Mukavahan tiety olisi, jos suomalaisia lhjakkaita nuoria saisi kiinnostumaan lylyn lykkimisestä, sillä siinä lajissa on kuitenkin suhteellisesti paljon helpompaa voittaa maailmanmestaruus kuin monessa muussa. Veikkaan vaan, että nykyajan sosiaalisessa mediassa kelluvien nuorten pääasiallinen suuntaus sosiaalisempiin joukuelajeihin tulee edelleen jatkumaan ja yksilölajeissakin kestävyyspuolelle vähenemään.
Kommentoidaan nyt vielä, kun tänne eksyin. Marcus Hellner voitti olympiakultaa 2010 olympialaisissa yhdistelmäkisassa, joka on kestävyysmatka jos mikä. Ja viime vuonna sprintissä maailmanmestaruuden. Björn Ferry voitti ampumahiihdon olympiakultaa samoin Vancouverissa 2010. Ruotsi ei todellakaan ole ollut ampumahiihdossa yhden naisen varassa vaan sillä on ollut ja on useita huippuja niin miehissä kuin naisissakin. Tämä on näkynyt viestimenestyksessäkin.
Makihyppy on niiiiin tylsa laji kuin olla ja voi. Tulosruutu pakkosyottaa sita, kuten tekee toisen kuolevan marginaalilajin keihaanheiton suhteenkin.