Suomalaiset ovat vuodattaneet Vancouverin olympialaisissa tähän mennessä enemmän surun kuin ilon kyyneliä.

Se on ymmärrettävää, sillä kisoissa on yli 5 500 urheilijaa ja palkinnoille yltää lajia kohden vain kolme urheilijaa. Olympialaiset järjestetään vain kerran neljässä vuodessa, joten sijat 4-6 saattavat juuri sillä hetkellä tuntua maailmanlopulta.

Mika Poutala oli 500 metrin kisan jälkeen surun murtama -- ja antoi sen myös näkyä haastattelussamme. Viides sija ja mitalin karkaaminen otti juuri sillä hetkellä niin koville, ettei Poutala pystynyt estämään kyynelien nousemista silmiin.

Hän ei yrittänyt peitellä tunnekuohuaan vaan uskalsi rohkeasti näyttää, miltä hänestä juuri sillä hetkellä tuntuu.

Ja nyt häntä ilkutaan internetin keskustelupalstoilla, tietenkin nimimerkkien takaa. En voi kuin hävetä tuollaisia kirjoituksia ja ihmetellä mitä sellaisten kirjoitusten raapustelijoilla liikkuu päässä ? Tuskin mitään. Kuinka kukaan voi ilkkua urheilijaa tai ihmistä, joka näyttää kovien kokemusten jälkeen tunteensa? Vain ihminen jolla ei ole sydäntä.

Samaa ilkkumista on saanut osakseen Janne Ahonen, viidensissä olympialaisissa olevan supertähti, joka on yhä Suomen joukkueen paras urheilija. En yhtään ihmettele, että urheilijat kovettavat vuosien mittaan itsensä.

Kyyneliä nähtiin myös hiihtopaikalla ennen kisaa, kun Riitta-Liisa Roponen sairastui kuumeeseen ennen starttia. Se oli kova paikka henkisesti, mutta Roponen toipui siitä loistavasti ja hiihti kisassa kuudenneksi. Upea saavutus sekin.

Ansaitun osani ilkkumisesta olen saanut minäkin, kun rohkenin kirjoittaa blogin, jossa nostettiin esiin jopa viiden mitalin mahdollisuus tähän päivään mennessä.

Siis myönnetään, väärässä olin, aivan totaalisesti. Nyt näyttää siltä, että jos suomalaiset saalistavat kisoista viisi mitalia yhteensä, saamme olla tyytyväisiä.

Olympialaiset ovat vain niin kovat kisat, ettei täällä saa mitään hyvällä eikä onnistuneella suorituksella, pitää pystyä erittäin hyvään suoritukseen ja venyä vielä hiukan sen päälle, ennen kuin mitalitili aukeaa.

Tätä taustaa vasten on syytä tuntea mielihyvää myös sijoituksista 10 parhaan joukkoon. Joten nostetaan hattua Jannelle, Mikalle, Riitta-Liisalle ja Anssille !