Hiihtokenttä oli repeämispisteessä

Julkaistu 12.5.2013

Hiihtoliiton puheenjohtaja Matti Sundbergin vetäytyminen puheenjohtajakilpailusta viikkoa ennen Seinäjoen valintakokousta oli ainoa oikea teko koko hiihtourheilun kannalta, niin kuumaksi, jopa törkeäksi loanheitto oli lajiryhmän sisällä käynyt.

Sundberg itse ei välttämättä ollut edes tietoinen siitä, miten hänen esikuntansa yritti vaikuttaa valtuutettuihin, viime kädessä vastustajan (Jukka-Pekka Vuori) mustamaalaminen oli jo niin törkeää, ettei vastaavaa ole nähty suomalaisessa urheiluelämässä. Jopa Olympiakomiteassa katsottiin silmät pyöreinä maastohiihton muutaman aktiivipäättäjän toimia. Jatkossa heitä ei varmasti nähdä valtuustossa tai johtokunnassa.

Sundberg halusi viheltää tämän koko lajia vahvasti vahingoittavan pelin poikki. Hänellä oli myös pelisilmää, sillä viimeisten paimenkirjeiden mukaan Sundbergin takana oli enää varmasti vain 11 maastohiihdon 20:stä valitsijasta. Kun omatkin olivat hylkäämässä, oli aika haudata sotakirves.

Sundberg korosti STT:lle antamassa lausunnossa, että hän kokee saaneensa työnsä Hiihtoliitossa päätökseen, kun on saanut sen talouden tasapainotettua ja hiihdon MM-kisat Suomeen.

Tuota samaa Sundbergille yrittivät monet vakuuttaa jo yli kuukausi sitten, hän on tehnyt juuri näillä kahdella saralla hyvää, jopa loistavaa työtä. Nyt onkin aika siirtää fokus jälleen urheiluun ja urheilulliseen menestykseen ja siinä työssä Jukka-Pekka Vuorella on paljon annettavaa.

Vuori koetaan kentällä nimenomaan innostajana, kaikkien lajien puolestapuhujana ja uusien toimintatapojen toteuttajana. Ainoastaan omaa etuaan tavoitelleet maastohiihdon luottamustoimissa olleet henkilöt ovat välittäneet kentälle toisenlaista tietoa. Maastohiihdon puheenjohtaja Reijo Alakoskella ja Hiihtoliiton valtuuston puheenjohtaja Asko Uurasjärvellä onkin nyt mietinnän paikka. Erityisesti Uurasjärven johtama kampanja, jossa Vuori yritettiin saada näyttämään sudelta lampaan vaatteissa, pistää miettimään hänen asemaansa.

Vuori valittaneen ensi lauantaina Hiihtoliiton johtoon yksimielisesti, se on oikeastaan ainoa oikea tapa yrittää saada laji nousuun. Kokouksen jälkeen Vuoren tulisi pyytää Sundbergia Lahden MM-kisojen järjestelytoimikunnan kunniapuheenjohtajaksi, sillä kisojen saamisen pääarkkitehdille pitää antaa hänen ansaitsemansa arvo. Johan kansainväliset vieraatkin ihmettelisivät, jos Sundberg puuttuisi joukosta.

Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä mitä Vuori tekee päävalmentaja-asiassa, niin Magnar Dalenin kuin Pekka Niemelän kohdalla.

Tallennettu kategorioihin hiihtoliitto, Jukka-Pekka Vuori, Matti Sundberg | 6 kommenttia

Onko hiihdolla tulevaisuutta?

Julkaistu 18.4.2013

Otsikko on tarkoituksella provosoiva, sillä juuri tuota kysymystä Hiihtoliiton 40 liittokokousedustajaa joutuvat pohtimaan kuukauden ajan.

Kun Jukka-Pekka Vuori ilmoittautui mukaan Hiihtoliiton puheenjohtajakisaan, joutuvat valtuutetut oikeasti miettimään hiihdon, mäkihypyn, yhdistetyn ja siinä ohessa myös alppilajien tulevaisuutta.

Valitaanko Hiihtoliiton johtoon nuoren polven innovatiivinen johtaja vai patruuna?

Vuorineuvos Matti Sundberg valittiin aikanaan Hiihtoliiton johtoon, kun sen talous haluttiin kuntoon. Sundberg on onnistunut mainiosti talouden tasapainottamisessa, Hiihtoliitto tekee nyt jopa voittoa. Kolikolla on myös kääntöpuoli, sillä urheilullinen menestys on samaan aikaan vajonnut pohjalukuihin, syy ja seuraus.

Sundbergin puheenjohtajakaudella saatiin myös Lahdelle MM-hiihdot vuodelle 2017. Tämäkään ei ole yksin Sundbergin saavutus, mutta puheenjohtajana hän teki rajusti töitä kisojen eteen.

Moni urheiluvaikuttaja onkin sanonut sen suoraan, että Sundberg on hoitanut tehtävänsä hyvin. Hän olisi hyvin voinut vetäytyä nauttimaan urheilusta esimerkiksi Lahden MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana ja antaa seuraavan sukupolven ottaa lajin seuraava, tärkeä askel.

Sundberg itse olisi saattanut olla jopa valmis tähän, mutta hänen lähipiirinsä oli toista mieltä. Se näki oman tulevaisuutensa synkkänä ja ainoa keino säilyttää omat asemat oli se, että Sundberg puhuttiin yrittämään jatkopestiä. Hiihdosta ja sen tulevaisuudesta viis.

Jukka-Pekka Vuoren näytöt Skijumpingin puheenjohtajana vuoden aikana eivät urheilullisesti olleet mairittelevia. Koskaan aikaisemmin lajiryhmän historiassa ei ole menestytty yhtä huonosti. Skijumpingin oli myös pakko ajaa Hiihtoliiton siipien suojaan, muuten edessä olisi ollut selvitystila. Mäkiviikollakin joukkueen johto joutui maksamaan laskuja omilla luottokorteilla, kun liitolla ei ollut rahaa.

Vuori joutui Skijumpingin puheenjohtajana vain sammuttamaan tulipaloja, joita ei ollut itse aiheuttanut. Sen hän tiesi ottaessaan pestin vastaan. Viimeisen tilikauden hän hoiti nollille. Mäkihypyssä nähtiin kuitenkin konkreettisesti se, mihin akuutti rahapula johtaa. Huonon menestyksen myötä laji menetti näkyvyyttään, uskottavuuttaan ja sitä kautta myös rahaa.

Vuori on ollut urheilussa mukana jo vuosikymmeniä, välillä on tullut menestystä, välillä takaiskuja ja hän edustaa ajattelumalliltaan ns. uutta sukupolvea.

Vuorta ja Sundbergia vertaillessa päättäjien on syytä hakea vastauksia ainakin seuraaviin kysymyksiin.

1. Kumpi pystyy nostamaan Hiihtoliiton urheilullisen menestyksen aikaisempien vuosien tasolle?

2. Kumpi pystyy toimimaan uskottavasti yritysmaailman suuntaan ja saamaan sieltä uusia yhteistyökumppaneita?

3. Kumpi saa varsin vanhoillisen ja riitaisan kenttäväen puhaltamaan yhteen hiileen menestyksen eteen?

Ja sitten se tärkein: kumpi pystyy lisäämään Suomen vaikutusvaltaa siellä, missä talvilajien tulevaisuudessa päätetään, eli kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n päättävissä elimissä?

Suomessahan on vielä valitettavana perinteenä se, että firman/liiton jne. johtaja haluaa aina olla se, joka tietää kaikesta kaiken. Menestyvä yritysjohtaja uskaltaa kuitenkin rekrytoida alaisikseen henkilöitä, jotka tietävät johtamistaan sektoreista jopa enemmän kuin pääjohtaja, toimitusjohtaja tai puheenjohtaja.

Hiihtoliiton päättäjien on nyt mietittävä, kumpi uskaltaa olla tuollainen johtaja.

Tallennettu kategorioihin hiihtoliitto | 6 kommenttia

Dalenin eväät syöty

Julkaistu 2.3.2013

Val di Fiemmen MM-kisat jäävät mitä suurimmalla todennäköisyydellä Magnar Dalenin viimeisiksi päävalmentajana. Viimeistään nyt on Hiihtoliiton puheenjohtaja Matti Sundbergin ja maastohiihto ry:n puheenjohtaja Reijo Alakosken tunnustettava, että Dalenin eväät on syöty. Suomalainen maastohiihto ei hänen johdollaan enää nouse kukoistukseen.

Dalenin eväspussin tyhjenemisestä puhuttiin jo kaksi vuotta sitten Oslon kisojen aikaan, jo silloin urheilijat tiesivät tilanteen ja vaativat siihen muutosta. Sitä ei tullut, koska Dalenilla oli tukenaan puheenjohtaja Sundberg. Alakoski taas tekee maastohiihdon sisäpiirin mukaan niin kuin Sundberg haluaa.

Sundberg puuhaili Iltasanomien mukaan Dalenille vielä talvella jatkosopimusta, mutta kun hanke paljastui, kielsi puheenjohtaja asian. Dalen puolestaan toimii yhä kentällä niin aktiivisesti Sundbergin uudelleenvalinnan puolesta, että häntä kutsutaan ”vaalipäälliköksi”. Alakoski tyytyy seuraamaan näytelmää vierestä.

Hiihtoliitto valitsee puheenjohtajan keväällä. Kun HS hiljattain paljasti kentän tyytymättömyyden Sundbergin toimintaan, iskivät hänen tukijoukkonsa heti takaisin. Valtuutetut ja muutkin hiihtovaikuttajat saivat paimenkirjeen, jossa haukuttiin HS:n artikkeli ja toimittaja maan rakoon ja ylistettiin Sundbergia ainoaksi oikeaksi johtajaksi. Paimenkirjeen, joka on hallussani, oli lähettänyt yksi valtuutettu.

Edellä kuvailemaani voidaan kutsua myös hyväveli-toiminnaksi. Sundbergiläiset eivät halua luopua vallastaan, eikä myöskään Dalen.

Onkin syytä kysyä, mikä on valtuutettujen tehtävä, maastohiihdon kehityksen turvaaminen vai oman vallan pönkittäminen.

Eikö viimeistään nyt, kaikkien aikojen pohjanoteerauksen jälkeen ole pakko pysähtyä ja kysyä, mitä voisimme tehdä paremmin, että Lahden MM-kisoista tulisi edes kaksi mitalia?

Kun nykyjohdon eväät on syöty, on syytä ottaa uusi kurssi ja sitä johtamaan uudet miehet.

Hiihtoliiton johtoon on tarjolla uuden polven nykyaikainen, innovatiivinen johtaja, Jukka-Pekka Vuori.

Päävalmentajaksi on puolestaan ehdolla tukku hyviä kotimaisia nimiä, Jussi Piirainen, Matti Haavisto ja Toni Roponen.

Päävalmentajan tehtäväkenttää on myös tarkennettava, sillä todellisuudessahan urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat vastaavat tuloksesta. Päävalmentajan onkin oltava viikoittain yhteydessä henkilökohtaisiin valmentajiin, nykyinen päävalmentaja ei ole edes vuosittain. Kestävyysurheilussa vallitsevat tietyt lainalaisuudet, mutta jokainen urheilija on oma yksilönsä, eikä valmennusmetodeja voida monistaa, vaan on jokaisen kohdalla on toimittava yksilöllisesti.

Aika aikaansa kutakin. Magnar Dalen on menettänyt jo aikoja sitten hiihtäjien luottamuksen, sen pitäisi olla signaali myös virkamiesjohdolle. On turha toistaa jargonia, etteivät urheilijat valitse päävalmentajaa, se on mennyttä aikaa. Urheilijat ovat nyt keskiössä ja heidän sanaa on kuultava.

Jos Sundberg haluaa Dalenin jatkavan maajoukkueessa, niin managerin virka on hänelle kuin luotu.

Tallennettu kategorioihin Hiihdon MM-kisat, MM-hiihdot 2013 | 14 kommenttia

Dalenin eväät on syöty

Julkaistu 2.3.2013

Val di Fiemmen MM-kisat jäävät mitä suurimmalla todennäköisyydellä Magnar Dalenin viimeisiksi päävalmentajana. Viimeistään nyt on Hiihtoliiton puheenjohtaja Matti Sundbergin ja maastohiihto ry:n puheenjohtaja Reijo Alakosken tunnustettava, että Dalenin eväät on syöty. Suomalainen maastohiihto ei hänen johdollaan enää nouse kukoistukseen.

Dalenin eväspussin tyhjenemisestä puhuttiin jo kaksi vuotta sitten Oslon kisojen aikaan, jo silloin urheilijat tiesivät tilanteen ja vaativat siihen muutosta. Sitä ei tullut, koska Dalenilla oli tukenaan puheenjohtaja Sundberg. Alakoski taas tekee maastohiihdon sisäpiirin mukaan niin kuin Sundberg haluaa.

Sundberg puuhaili Ilta-Sanomien mukaan Dalenille vielä talvella jatkosopimusta, mutta kun hanke paljastui, kielsi puheenjohtaja asian. Dalen puolestaan toimii yhä kentällä niin aktiivisesti Sundbergin uudelleen valinnan puolesta, että häntä kutsutaan ”vaalipäälliköksi”. Alakoski tyytyy seuraamaan näytelmää vierestä.

Hiihtoliitto valitsee puheenjohtajan keväällä. Kun HS hiljattain paljasti kentän tyytymättömyyden Sundbergin toimintaan, iskivät hänen tukijoukkonsa heti takaisin. Valtuutetut ja muutkin hiihtovaikuttajat saivat paimenkirjeen, jossa haukuttiin HS:n artikkeli ja toimittaja maan rakoon ja ylistettiin Sundbergia ainoaksi oikeaksi johtajaksi. Paimenkirjeen, joka on hallussani, oli lähettänyt yksi valtuutettu.

Edellä kuvailemaani voidaan kutsua myös hyväveli-toiminnaksi. Sundbergiläiset eivät halua luopua vallastaan, eikä myöskään Dalen.

Onkin syytä kysyä, mikä on valtuutettujen tehtävä, maastohiihdon kehityksen turvaaminen vai oman vallan pönkittäminen.

Eikö viimeistään nyt, kaikkien aikojen pohjanoteerauksen jälkeen, ole pakko pysähtyä ja kysyä, mitä voisimme tehdä paremmin, että Lahden MM-kisoista tulisi edes kaksi mitalia?

Kun nykyjohdon eväät on syöty, on syytä ottaa uusi kurssi ja sitä johtamaan uudet miehet.

Hiihtoliiton johtoon on tarjolla uuden polven nykyaikainen, innovatiivinen johtaja, Jukka-Pekka Vuori.

Päävalmentajaksi on puolestaan ehdolla tukku hyviä kotimaisia nimiä: Jussi Piirainen, Matti Haavisto ja Toni Roponen.

Päävalmentajan tehtäväkenttää on myös tarkennettava, sillä todellisuudessahan urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat vastaavat tuloksesta. Päävalmentajan onkin oltava viikoittain yhteydessä henkilökohtaisiin valmentajiin, nykyinen päävalmentaja ei ole edes vuosittain. Kestävyysurheilussa vallitsevat tietyt lainalaisuudet, mutta jokainen urheilija on oma yksilönsä, eikä valmennusmetodeja voida monistaa, vaan on jokaisen kohdalla on toimittava yksilöllisesti.

Aika aikaansa kutakin. Magnar Dalen on menettänyt jo aikoja sitten hiihtäjien luottamuksen, sen pitäisi olla signaali myös virkamiesjohdolle. On turha toistaa jargoniaa, etteivät urheilijat valitse päävalmentajaa, se on mennyttä aikaa. Urheilijat ovat nyt keskiössä ja heidän sanaa on kuultava.

Jos Sundberg haluaa Dalenin jatkavan maajoukkueessa, niin managerin virka on hänelle kuin luotu.

Tallennettu kategorioihin Aiheeton | 23 kommenttia

Järkyttävä sukellus MM-hiihdoissa

Julkaistu 28.2.2013

Suomalaiset palaavat Val di Fiemmen MM-kisoista kotiin maitojunalla, Italiasta on tulossa näillä näkymin historian heikoimmat kisat Suomen joukkueelle. Sodan jälkeisen historian heikoin saavutus on tähän mennessä ollut kaksi mitalia yksistä kisoista. Koskaan aiemmin MM-kisoista ei ole palattu kotiin ilman henkilökohtaista mitalia.

Nyt tuo mitali on käytännössä Aino-Kaisa Saarisen varassa. Päävalmentaja Magnar Dalenin hyljeksimä kestomenestyjä sai vihdoin kuulla saavansa hiihtää kisojen päätösmatkan. Saarinen on nyt niin täynnä näyttämisen halua, että hän voi tehdä kisassa sen ihmeen, jota on odoteltu kohta kaksi viikkoa, ja ottaa henkilökohtaisen mitalin.

Jos tuo mitali tulee, niin Dalenin ei ehkä kannata rynnätä onnittelemaan Saarista ensimmäisten joukossa.

Tässä vaiheessa on pakko kysyä, mihin katosi naishiihtäjien kunto MM-kisojen aattona? Mieshiihtäjiltähän ei edes odotettu mitään, Matti Heikkistä lukuun ottamatta.

Päävalmentaja Magnar Dalen on tietysti lopullisesti vastuussa tilanteesta, mutta todellisuudessa hän on enemmänkin manageri kuin valmentaja. Dalen ei ole kauden aikana yhteydessä hiihtäjien henkilökohtaisiin valmentajiin, eivätkä he ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yhteydessä Daleniin. Vastuun kantavat siis hiihtäjien henkilökohtaiset valmentajat.

Voidaanko tällä systeemillä edetä mitalimaaksi? Käytäntö on osoittanut, että ei.

Hiihdon valmennussysteemiä on pakko muuttaa. Jos valmentajat eivät pysty keskustelemaan keskenään, jos ei ole olemassa minkäänlaista valvontaa koko kauden aikana, jos narut eivät ole kenenkään käsissä, saadaan juuri tällainen menestys.

Suomesta ei yksinkertaisesti löydy kymmentä maailman huippuvalmentajaa, jotka voivat toimia omissa oloissaan. Vain kokoamalla kaikki tieto samaan paikkaan ja hakemalla sitä kautta voittoihin tuottava yhteinen linja, voi Suomen kaltainen pieni maa tuottaa huipulle uusia urheilijoita.

Dalenin eroa tai erottamista on ehditty vaatia Fiemmen romahduksen johdosta. Se tuskin on realistinen vaihtoehto vuotta ennen Sotshin olympialaisia, mutta Dalen tarvitsisi vierelleen ”koordinaattorin”, joka vastaisi valmennuksen tarkkailusta ja johtamisesta, sekä olisi viikoittain yhteydessä urheilijoiden henkilökohtaisiin valmentajiin.

Dalen on arvokas mies hiihtojoukkueen managerina, siinä tehtävässä hän voisi hyvinkin jatkaa Lahden MM-hiihtoihin 2017 saakka, mutta viimeistään olympialaisten jälkeen maajoukkue tarvitsee suomalaisen päävalmentajan.

Mäkihypyssä tilanne on täysin sama. Val di Fiemmessä otettiin pohjakosketus, koskaan aiemmin lajin historiassa suomalaiset eivät ole hypänneet näin huonosti.

Mäkihypyssäkin kenttä on sekaisin kuin se kuuluisa varpusparvi. Valmennuksen koordinointi ja johtaminen eivät toimi. Yhteinen linja puuttuu, keskustelun kulttuuri puuttuu. Pekka Niemelä on päävalmentajana lähinnä matkanjohtaja Dalenin tapaan, sillä erotuksella, että Niemelä haluaisi olla paljon enemmän.

Niemelällä on selkeä valmennuksellinen visio, mutta hän ei päässyt toteuttamaan sitä. Kolmesta vuodesta ensimmäisenä pääsi ja tulokset olivat hyviä, sen jälkeen on menty vain alaspäin.

En kuitenkaan usko, että Niemelällekään näytetään ovea vuotta ennen Sotshia. Päinvastoin, hänelle olisi nyt annettava mahdollisuus toteuttaa valmennusvisionsa.

Niemeläkin tarvitsee nyt rinnalleen ”kenttäpäällikön”, miehen jonka sana painaa eripuraisella valmennuskentällä. Kymmenet oto-valmentajat tekevät arvokasta työtä tuottaakseen uusia hyppääjiä kotimaan huipulle. Heidät on nyt motivoitava uudelleen, niin että jokainen tuntee työtänsä arvostettavan.

Kari Ylianttila ja Hannu Lepistö on nyt saatava kiertämään kenttää, luomaan yhteishenkeä ja kertomaan valmennuksen salaisuuksista. Heitä arvostetaan ja kuunnellaan.

Tallennettu kategorioihin maastohiihto, mäkihyppy, MM-hiihdot 2013 | 18 kommenttia

Norjalaiset ovat ihmehiihtäjiä

Julkaistu 27.2.2013

Norjalaisten kujanjuoksu 90-luvun epo-maailmassa jatkuu. SVT vyörytti aamulla julkisuuteen uusia todisteita norjalaishiihtäjien kovista veriarvoista, jotka asiantuntijoiden mukaan osoittavat kiistatta, että vuonomaassa tunnettiin hyvin epon hyödyt 1990-luvulla.

Björn Dählien veriarvojen kerrottiin olleen FIS:n mittauksissa 175. Onko arvo sitten hyväksyttävä vai ei? Riippuu täysin Dählien normaaliarvosta. Jos se oli samaa tasoa kuin Erling Jevnellä oli ennen Salt Lake Cityn kisoja (140), niin arvo kertoo paljon.

Paljon enemmän kertoo Kari-Pekka Kyrön minulle kertoma fakta siitä, että norjalaisilla oli jo 1997 käytössä verenohennuskeinot ennen hb-mittauksia. Eli norjalaiset laskivat hemohesillä tai vastaavalla aineella veriarvoja hetkellisesti ennen hb-mittauksia, sillä samalla aineella jota suomalaiset käyttivät Lahden MM-kisoissa 2001.

Tätä taustaa vasten Dählien menestystaru 1990-luvulla saa aivan uudet raamit. Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja sanoi haastattelussani suoraan, että tämän jälkeen norjalaisten on pakko myöntää epon käyttö, niin selkeät viitetodisteet ovat.

Mutta mitkä ne todisteet ovat? Korkeat hb-arvot?

Norjan huoltopäällikkönä 1990-luvun kultavuosina toiminut Magnar Dalen vakuutti Tulosruudun haastattelussa, etteivät norjalaiset käyttäneet 90-luvulla kiellettyjä menetelmiä tai dopingia. Hän leimasi SVT:n tutkimukset valheelliseksi. Kovaa puhetta Suomen nykyiseltä päävalmentajalta. Huoltopäällikölle tuskin kerrottiin 1990-luvulla aivan kaikkia kikkoja, joita suksen päällä tehtiin.

Val di Fiemmestä tavoitetut norjalaistoimittajat taas vakuuttavat, ettei dopingin käyttö ollut edes mahdollista. Kaikki norjalaistoimittajat kun saivat käyskennellä Norjan majapaikassa aivan vapaasti. Oi aikoja, oi tapoja.

Norjan mediassa paljastuksista toki mainitaan, mutta kuin käskystä uutinen on haudattu kaikissa valtamedioissa ynnä muiden uutisten joukkoon. Kun mitään ei ole todistettu, niin siitä on turha edes puhua.

Tosiasiassa nyt esille nostetut mieshiihtäjät lisättynä Prokurorovilla putsasivat vuoden 1995 ja 1997 MM-kisoissa 24 mitalista 22. Kilpailu oli siis ainakin tasapuolista, sillä nyt esitettyjen hb-arvojen pohjalta voi päätellä vain kahden mitalin menneen alhaisen hb-arvon hiihtäjälle.

Sinänsä SVT ei tuonut kuin muutaman uuden faktan jo tiedettyjen lisäksi. Dählien veriarvot eivät ole hätkähdyttäviä, mutta eivätpä olleet suomalaistenkaan arvot FIS:n mittauksissa. Kummassakin maassa tiedettiin kuinka arvot saadaan mittaustilanteen ajaksi tarpeeksi alhaisiksi.

SVT:n dokumentin pohjalta ei saada nostettua yhtään dopingsyytettä, mutta uusia epäilyksiä se nostaa ilmaan. Italian nykyisen päävalmentajan Silvio Faunerin ja Vladimir Smirnovin hb-luvut lähentelivät 200:aa, sinne ei ylletä muulla kuin verimanipulaatiolla. He eivät myönnä mitään.

Norjalaisten kujanjuoksu jatkuu. FIS ei voi näidenkään todisteiden pohjalta tehdä mitään ja kun norjalaiset kiistävät kaiken, ollaan yhä juupas-eipäs-tilanteessa. Norjalaiset itse väittävät olevansa ihmekansaa, jonka hiihtäjät voittavat jopa täyteen pumpatut epo-hiihtäjät.

Niinhän sen täytyy olla.

Tallennettu kategorioihin doping, maastohiihto | 24 kommenttia

Pelasiko Dalen korttinsa oikein?

Julkaistu 26.2.2013

Hiihdon päävalmentaja Magnar Dalenille pitää nostaa hattua yhdestä asiasta: hän ilmoitti naisten viestijoukkueen kokoonpanon heti vapaan kympin jälkeen, näin hiihtäjien ei tarvinnut riutua epätietoisuudessa liian kauan.

Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, onko joukkue paras mahdollinen.

Koko kauden ajan on kahta asiaa pidetty varmana, Anne Kyllösen paikkaa viestin avaajana ja Krista Lähteenmäen paikkaa ankkurina. Kyllönen sai pitää paikkansa, vaikka ei olekaan hiihtänyt Val di Fiemmessä odotusten mukaisesti. Lähteenmäki ei.

Vapaan kymppi, Lähteenmäen päämatka kisoissa, osoitti kaikille, että hän on puhki. Dalen on pakottanut Lähteenmäen hiihtämään kaikki matkat ja se näkyi tiistaina. Onkin pakko kysyä, miksi päävalmentaja pakotti Kristan antamaan näyttöjä parisprinttiä varten yhdistelmäkisassa ja pilasi näin käytännössä Lähteenmäen toisen kisaviikon.

On hyvä muistaa, etteivät Norjan ykköstykitkään, Björgen ja Johaug, ole hiihtäneet kaikkia matkoja, vaikka he jos ketkä ovat todellisia kuntoihmeitä.

Lähteenmäen kohdalla Dalen pelasi enemmänkin omaan kuin hiihtäjän pussiin. Vapaan kympin jälkeen oli selvää, ettei Lähteenmäki olisi jaksanut taistella ankkurin paikalla yhtä hyvin kuin Sarasoja-Lilja. Tähän tilanteeseen ajauduttiin siis Dalenin jääräpäisyyden vuoksi.

Kaisa Mäkäräisellä olisi ollut huippuhiihdolla mahdollisuus tunkeutua viestiryhmään, nyt nappihiihtoa ei tullut ja Kaisan hiihdot jäivät yhteen.

Aino-Kaisa Saariselle Dalen ei ole edes antanut mahdollisuutta näyttöihin. Jos päävalmentaja olisi kuunnellut Lähteenmäen toiveita, olisi hän joutunut antamaan yhdistelmäkisan paikan Saariselle. Siellä Saarinen olisi voinut hämmentää perinteisen osuuksien valintoja viestiin. Ilkeiden puheiden mukaan juuri sitä Dalen ei halunnut.

Seuraava kysymys kuuluukin, valitseeko Dalen Saarisen hiihtämään päämatkaansa, 30 km perinteisellä. Samat pahat kielet väittävät, että Saarisen hyljeksinnän taustalla olisivat hänen vaatimuksensa hiihtäjien kevätpalaverissa Oslon kisojen jälkeen. Silloin Saarinen oli kuulemma vaatinut Dalenin eroa. Tuntuisi oudolta, jos päävalmentaja ”kostaisi” huippuhiihtäjälle tämän mielipiteiden vuoksi.

Naisten viimeisellä henkilökohtaisella matkalla nähdään varmasti Kerttu Niskanen, Anne Kyllönen ja Krista Lähteenmäki. Vai nähdäänkö? Myös Riitta-Liisa Roponen olisi halukas hiihtämään matkan, sillä yhdistelmäkisassa hänen kilpailunsa meni piloille paljolti suksen ja monojen vuoksi.

Jos Dalen ei valitse Saarista päätösmatkalle, tarvitsee hän puheenjohtaja Matti Sundbergiakin suuremman suojelijan, jotta saisi jatkaa päävalmentajana edes Sotshiin. Olen saanut päivittäin yhteydenottoja hiihtoväen keskuudesta, eikä kummankaan herran osakekurssi ole ainakaan nousussa. Dalen puhuu kuulemma kentällä Sundbergin uudelleen valinnan puolesta ja Sundberg haluaisi mennä Dalenin johdolla Lahden MM-kisoihin 2017 saakka.

Juuri nyt näyttää siltä, että Val di Fiemmen kisoista on tulossa hiihdonkin osalta yksi heikoimmista MM-kisoista kautta aikojen.

Lahden MM-kisoista on tarkoitus tulla suomalaisen hiihtourheilun uusi alku. On mahdoton ajatus, että sinne mentäisiin minkään lajiryhmän osalta ulkomaalaisen valmentajan johdolla.

Tallennettu kategorioihin maastohiihto, MM-hiihdot 2013 | 24 kommenttia

Ansaittu mitali, tuleeko henkilökohtaista?

Julkaistu 24.2.2013

Suomen mitalitili aukesi juuri silloin kun tarvittiin. Kisojen alku oli mollivoittoinen, mutta Krista Lähteenmäki ja Riikka Sarasoja-Lilja palauttivat uskon suomalaiseen hiihtoon.

Pronssi oli tavallaan historiallinen, sillä Suomen naiset ovat ottaneet nyt mitalin kaikista MM-kisojen parisprinttikisoista. Putki ei katkennut.

Riikka Sarasoja-Liljalle mitali oli ensimmäinen hänen urallaan. Päävalmentaja Magnar Dalen teki oikein nimetessään hänet kisaan jo ennen MM-kilpailujen alkua. Lähteenmäen jaloissa painoi vielä eilinen pursuitti, mutta hienosti hänkin ruutunsa hoiti.

Lähteenmäki täyttää joulukuussa 23 vuotta ja palkintokaapissa on jo nyt kolme viestimitalia; kaksi parisprintistä ja yksi normaalista viestistä. Hänellä on vielä paljon voitettavaa tulevissa arvokisoissa ja myös Val di Fiemmessä.

Sarasoja-Lilja täytti lauantaina 31 vuotta. Hänelle mitali oli pitkän uran komea kruunu, joka ei välttämättä jää viimeiseksi.

Kun naiset saivat pronssimitalit kaulaan, nostatti se varmasti koko joukkueen kisafiilistä. Realistinen tavoite ennen kisoja oli jossain neljän mitalin seutuvilla, nyt sen saalistaminen on yhä mahdollista.  Se kuitenkin vaatii myös henkilökohtaisia mitaleja ja ne ovat kiven alla.

Toisen mitalin naiset ja samalla Suomi saanee viestistä, mutta sen jälkeen vaaditaan kovaa venymistä. Marit Björgen on niin kovassa vedossa, ettei hän luovuta yhtään kultaa muille. Jaossa on siis käytännössä hopeisia ja pronssisia mitaleja, mutta silloinkin on voitettava kivenkovia norjalaisia.

Ennen kisoja Anne Kyllösen uskottiin olevan valmis haastamaan Björgeniä lukuun ottamatta kaikki muut hiihtäjät. Sprintti ja yhdistelmäkisa näyttivät Kyllösen osalta huolestuttavia merkkejä, hiihto ei kulje samalla tavalla kuin alkuvuodesta. Toivottavasti viestissä kulkee, henkilökohtainen mitali jäi Kyllösellä nyt päätösmatkan 30 km (p) varaan.

Tiistaina nähdään mikä on Kaisa Mäkäräisen iskukyky, kun hän starttaa vapaalle kympille. Mitalia Kaisalta ei voi vaatia, mutta kun hän SM-kisoissa oli paras suomalainen, niin kympin sakkiin hänen on hiihdettävä. Mäkäräisen on arveltu tuovan ristiriitoja joukkueen sisälle. Kyseessä on kuitenkin yksilölaji, joten ammattilaiset kohtaavat asian kuin ammattilaiset. Vapaan kympin kisan perusteella valitaan myös viestin kaksi vapaan osuuden hiihtäjää.

Katsomaton kortti on Aino-Kaisa Saarinen, jonka Dalen nimesi ”armosta” vapaan kympin varanaiseksi. Jos Dalen uskoo, että Kyllösen kunto on epävarmoista otteista huolimatta kohdillaan, jää Saarinen ulos viestistä. Kerttu Niskasen paikka joukkueessa tuntuu varmalta.

Saarisen ainoaksi kisamatkaksi jää näillä näkymin lauantain 30 km (p). Aikku on ladannut itseään kisavireeseen Val di Fiemen ulkopuolella. Jotenkin on sellainen kutina, että hän hiihtää kisojen lopussa jättiyllätykseen. Siinä yksi ehdokas henkilökohtaisen mitalin tuojaksi.

Toinen on miesten ainoa toivo, Matti Heikkinen. Valmistautuminen kulkee ainakin samaa polkua kuin Oslossa, avauskisa meni nyt niin kuin meni ja kävi hyvästä avauksesta. Nyt lihaksisto on viritetty herkimmilleen ja mitali odottaa keskiviikkona noutajaansa.

Mitalibarometrini näyttää nyt siis maksimissaan neljää mitalia, pahimmillaan jäädään kahteen, mutta siihen ei tässä vaiheessa uskota.

Tallennettu kategorioihin Hiihdon MM-kisat, MM-hiihdot 2013 | 4 kommenttia

Täysi sotatila Val di Fiemmessä

Julkaistu 22.2.2013

Hiihdon MM-kisat alkoivat perjantaina huollon epäonnistumisella naisten sprintissä. Kovimmat mitalitoivomme Anne Kyllönen ja Mona-Liisa Malvalehto menettivät käytännössä sen vuoksi mahdollisuutensa taistella MM-mitaleista.

Kyllönen piti kisan jälkeen suunsa supussa, hän oli avautunut huollon toiminnasta aiemmin tänä vuonna. Malvalehdolla kyseessä oli hänen ainoa MM-startti ja hän myönsi kisan jälkeen medialle, että huolto epäonnistui voitelussa, alle ei saatu parasta mahdollista suksea.

Val di Fiemmessä vietettiin perjantai-iltana kuulemma monta tuntia netin ääressä. Sen sijaan, että huolto olisi tutkinut omia toimiaan, se luki suurennuslasilla kisan jälkeisiä kirjoituksia.

Perjantaina tuli huollon vastaisku. Se haukkui huoltopäällikkö Stefan Storvallin kirjoittamassa blogissa median ja Malvalehdon. Median syytöksiin vastaaminen vastahyökkäyksellä on ymmärrettävää, näin pidetään keskustelua yllä ja tuodaan omat, tarkennetut näkökannat esiin.

Mutta kun huoltopäällikkö haukkuu Malvalehdon huonoksi häviäjäksi, on menty yli rajan, jota ei olisi koskaan pitänyt ylittää.

Jos urheilija ilmoittaa kisan jälkeen huollolle, että suksi oli huono ja erittelee missä vika oli, niin asia on sillä selvä. Se on urheilija, joka siellä hiihtää. Hän tietää ja tuntee millaiset sukset alla ovat, ja vain hän.

Jos urheilija sanoo, että suksi ei toiminut, niin se ei toiminut. Jos urheilija sanoo, että suksi oli ”paska”, niin se oli sitä. Oli huolto asiasta mitä mieltä tahansa, urheilijan kritiikki on otettava tosissaan, se on hyväksyttävä ja nieltävä.

Nyt Suomen huollolta karkasi mopo käsistä. Koskaan aiemmin, korostan että koskaan aiemmin huolto ei ole lähtenyt haukkumaan urheilijoita julkisuudessa huonoiksi häviäjiksi. Se on anteeksiantamaton kommentti huoltopäälliköltä. Sanatarkasti hänen blogissaan luki näin:

Svag ”looser” kommentar av Mona!

Sen jälkeen kun Storvallin blogi oli bongattu ja julkaistu twitterissä, poisti hän viimeisenä olleen lauseen siitä. Se ei kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi. Monella muullakin on kuvakaappaus alkuperäisestä tekstistä.

On vaikea kuvitella kuinka Suomen joukkueen hiihtäjät voivat tämän jälkeen tuntea täydellistä luottamusta huoltoa kohtaan. Mitä mahtaakaan ajatella Ville Nousiainen, jonka elämänkumppani Malvalehto on?

Suomen huoltoryhmä on varmasti maailman elittiä ja nyt kun olosuhteet ovat huippumaiden tasolla, niin jatkossa olisi syytä keskittyä siihen omaan ruutuun.

Päävalmentaja Magnar Dalen ja Hiihtoliiton puheenjohtaja Matti Sundberg ovat nyt avainasemassa. MM-kisoissa keskiössä ovat urheilijat, kaikki muut joukkueen jäsenet ovat Val di Fiemmessä urheilijoita varten. Jos urheilija epäonnistuu, on valmentajien, huollon ja virkamiesten kysyttävä ensimmäiseksi, mitä voisin tehdä paremmin, että urheilijat menestyisivät seuraavalla kerralla paremmin.

Dalenin ja Sundbergin yhteistyö sujuu kuulemma kentällä niin hyvin, että puurot ja vellit ovat välillä menneet sekaisin. Nyt kaksikon on taattava urheilijoille täydellinen keskittymisrauha kisoihin, ilman omasta pesästä tulevaa julkista kritiikkiä.

Tallennettu kategorioihin Aiheeton | 32 kommenttia

Huoltorekan lumoissa

Julkaistu 21.2.2013

Ei auttanut suomalaisia hiihtäjiä edes puolen miljoonan huoltorekka, vaikka etukäteen hehkutettiin, että nyt ollaan samalla viivalla Ruotsin ja Norjan kanssa.

MM-kisojen avauspäivä osoitti, että vaikeissa olosuhteissa kaiken on osuttava kohdilleen, ennen kuin voidaan haaveilla mitaleista. Tuohon kokonaisuuteen kuuluvat myös suksen valinta ja voitelu. Avauspäivänä tässäkin valitettavasti epäonnistuttiin.

Mona-Liisa Malvalehto ilmoitti aika-ajojen jälkeen suoraan, että suksi oli ”paska”. Kisojen jälkeen hän myönsi suoraan, että suomalaisnaisilla ei suksi toiminut, eli voitelu epäonnistui. Suoraa puhetta urheilijalta, jonka finaalipaikka meni tuon virheen myötä.

Suomen joukkue sai MM-kisoihin uuden huoltorekan, nyt voiteluryhmän olosuhteet ovat samanlaiset kuin Norjalla ja Ruotsilla. Olosuhteista homma ei siis ollut kiinni, nyt petti tietämys. Onko syy tähän se, ettei huolto ollut perehtynyt, siis pystynyt perehtymään, kunnolla Val di Fiemmen olosuhteisiin ja lumenlaatuun?

Aikaisemmin arvokasta dataa hankittiin viimeistään vuosi ennen arvokisoja ja sitä pystyttiin sitten hyödyntämään kisatilanteessa. Onko nyt pystytty toimimaan vastaavalla tavalla? Tietääkseni tutustuminen ensi vuoden olympialatuihin, lumenlaatuun ja olosuhteisiin on lapsen kengissä, eli oikeasti tekemättä. Jos näin on, niin se juna meni jo. Sotshiin on turha lähteä huhtikuussa, kun kisat hiihdetään helmikuussa.

Ensimmäinen päivä oli kieltämättä pettymys, sprintissä odotettiin kauden kisojen perusteella jopa mitalia, ainakin finaalipaikkaa. Mutta olivatko odotukset sittenkin ylimitoitettuja?

Val di Fiemmen kisarata oli fyysisesti kova, Sotshin rata on vieläkin kovempi. Ulkopuolisesta näytti siltä, että suomalaisten kuntopohja ei kestänyt aika-ajojen jälkeisiä hiihtoja, tai jos kesti, niin korkeintaan ensimmäisen erän. MTV3 MAXin hiihtoasiantuntija Toni Roponen on julistanut koko kauden ajan kuntosanomaa, tai siis sen pohjan puuttumista suomalaishiihtäjiltä. Ehkä tämä hiihto avaa nyt hiihtäjien ja etenkin valmentajien silmät.

Tämän jälkeen on hyvä tunnustaa, että Malvalehdon 7. sija ja Kerttu Niskasen 9. sija olivat sijoina loistavia. Niskanen antoi nyt todella vahvan näytön myös viestivalintoja varten, hän on iskussa.

Krista Lähteenmäen 14. sija ja etenkin Anne Kyllösen 26. sija nostavat ilmoille sen sijaan paljon kysymyksiä. Kyllöstä on pidetty koko ajan varmana viestin avaajana, ei voida pitää enää tämän esityksen jälkeen. Toivottavasti selitys Kyllösen romahtamiseen löytyy suksen pohjasta, eikä sen päältä.

Miesten puolella saatiin mitä odotettiin, ehkä jopa vähän enemmän. Toni Ketelän valintaa kisoihin arvosteltiin, ensikertalainen näytti arvostelijoille osaamisensa ja otti upeasti 8. sijan. Ilman kompurointia Anssi Pentsinen olisi ollut 10. parhaan joukossa, Matias Strandvallin ja Kalle Lassilan kuntopohja ei riitä erävaiheeseen.

Avauspäivän piti olla yksi Suomen varmimmista mitalipäivistä. Toivottavasti pettymys käännetään jatkossa taistelutahdoksi, sillä MM-mitalit ovat hiihtäjien varassa.

Tallennettu kategorioihin maastohiihto, MM-hiihdot 2013 | 13 kommenttia