Koreassa klassikon ainekset

Korean GP:stä puhuttiin ennakkoon niin paljon ja lähinnä negatiivista, että on paikallaan vielä jälkikäteen pohtia, missä Yeongamissa onnistuttiin ja missä ei.

Onnistumiset:

1. Rata
Tärkein onnistui hienosti! Yeongamin rata on mielestäni Hermann Tilken onnistunein luomus. Kuskit tykkäsivät erityisesti 2. ja 3. sektoreiden nopeista mutkista ja mikä hienointa, sektoreiden eri ominaisuuksia korostavat luonteet tekivät Korean viikonlopusta viihdyttävän: Loppuun saakka pysyi hyvin piilossa se, kuka oli nopea ja kuka ei. Tiimien piti tehdä todella paljon aivotyötä löytääkseen sopivan kompromissin suoranopeuksien ja downforcen määrän välillä. Ja ohituspaikkojakin oli.

2. Yleisö löysi kisan heti
Oli mieltä lämmittävää nähdä ensimmäisessä Korean GP:ssä paljon yleisöä, vaikka Etelä-Korean moottoriurheilukulttuuri onkin vielä varsin ohutta. Tässä suhteessa esimerkiksi Turkin GP:n järjestäjillä on oppimista korealaislta.

3. Työskentelyolot ja yleinen viihtyvyys
Median edustajana voin vain kiittää kaikkia järjestäjiä alkaen Korean Helsingin lähetystön loistavasta palvelusta viisumien kanssa aina Yeongamin supernopeisiin ja luotettaviin nettiyhteyksiin. Etelä-Korea on maailman ykkönen kun mitataan sitä, kuinka isolle osalla kansasta netti on saatavilla ja sen huomaa. Lisäksi arvelen, että paikalliset nauraisivat meidän eurooppalaisten hämmentävän hitaille yhteyksille jos tietäisivät.

Muutenkin matkatoimistojen pelottelupuheet Mokpon alueen takapajuisuudesta, kielitaidottomista ihmisistä, räkäisistä hotelleista ja kurjasta ruuasta osoittautuivat sataprosenttisesti myynninedistämisyrityksiksi. Suurin osa kohtaamistani 250 tuhannen asukkaan kaupungin asukkaista ainakin ymmärsi englantia, kaikkialla oli siistiä ja turvallista ja ruoka oli erinomaista. Ja ei, en tietääkseni syönyt koiraa. Kimchi maistui, mutta sojusta on sanottava, että sitä riitti meikäläiselle yksi suullinen.

Hotelleista sen sijaan: Ihmettelin, miksei huoneessani ole vaatekaappia. Syykin selvisi kun hetken pohti. Tuli ilmeisesti vietettyä viisi yötä paikassa, jossa yleensä ei viivytä kahta tuntia kauempaa. Siitä huolimatta, majapaikkamme oli erittäin rauhallinen ja siisti, samoin sen naapurusto. Huhut kertovat, että järjestäjät olisivat siirrättäneet pari tuhatta yön kuningatarta Mokposta muualle, pois F1-väen tieltä. Uskokoon ken haluaa. Itse voin vain sanoa asuneeni F1-reissuilla useasti paljon epämiellyttävimmissä paikoissa kuin nyt.

Epäonnistumiset:

1. Liikenne
Ruuhkia, ruuhkia, ruuhkia. Sitä luulee jo nähneensä maailman pahimmat ruuhkat käytyään mm. Japanissa, Brasiliassa, Turkissa ja Kiinassa. Mutta ei. 12 kilometrin matka radalta hotellille kesti lauantaina tasan puolitoista tuntia. Ajomatka pääkaupungista Yeongamin radalle kesti viisi tuntia, lähinnä ruuhkien vuoksi. Jälkimmäisille ruuhkille tuskin Berniekään voi mitään, mutta ensin mainitut purkautuisivat paremmilla liikennejärjestelyillä hetkessä. Ja uskallan sanoa: ensi vuonna purkautuvat, ilman konditionaalimuotoa.

2. Sekoilu kisan startin kanssa
Miksi turva-auto viipyi radalla 17 kierrosta? Ymmärrän turvallisuusnäkökohdat täysin, mutta nyt FIA mielestäni liioitteli. Lewis Hamilton oli oikeassa kun sanoi, että kisan olisi voinut aloittaa jo paljon aiemmin.

Ja ensi vuotta ajatellen: Miksi nyt aloitettiin vasta kello 15 paikallista aikaa normaalin kello 14:n sijaan? Tiedän, aikaero Eurooppaan, mutta onko se todella tunnista kiinni? Normaalilla starttiajalla ei olisi tarvinnut pelätä pimeää kun pelivaraa olisi ollut enemmän. Onneksi kisa saatiin ajettua maaliin asti juuri ennen säkkipimeää.

3. Rata-alueen viimeistelemättömyys
Tärkein eli rata oli riittävässä kunnossa, muuten kaikesta paistoi kiire. Kiireellä tosin oli syynsä. Paikalliset kertoivat, että viimeiset kuukaudet vettä oli satanut niin paljon, että se häiritsi rakennustöitä. Tuskin koskaan ennen F1-kisaa edeltävänä keskiviikkona vielä valetaan kaiteita ja pystytetään katsomoita. No, pikkujuttuja ja ensi vuonna jo kunnossa.

Kaiken kaikkiaan Korean GP ja Etelä-Korea työskentely-ympäristönä ansaitsee allekirjoittaneelta kiitettävän arvosanan. Vuosien saatossa kisasta voi tulla hyvinkin olennainen osa kalenteria, Koreassa on klassikon ainekset. Ensi vuonna lähden tähän tapahtumaan hyvillä mielin.

Tallennettu kategorioihin Formula 1, Korean GP | 6 kommenttia

Käänsikö Japani Kimin pään?

Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, mutta minulla on työssäni vielä muutama periaate. Yksi niistä on, että toisin kuin eräät kollegani, en väitä sisäpiiritiedoksi sellaista, joka ei sitä ole. Korostan, että seuraava teksti on omaa, enemmän tai vähemmän valistunutta spekulaatiotani.

Kun disclaimer on saatu hoidettua alta pois, on kysyttävä heti käkeen, miksi Kimi Räikkösen nimi pomppasi kuin koho uudestaan pintaan F1-kuskispekulaatioissa?

Olen eri mieltä arvostamani kynäniekan, Lauri Hollon kanssa. Hollo kirjoittaa blogissaan, että mikä tahansa lausunto tulkitaan väkisin niin, että Kimi on kenties palaamassa. Yleensä näin varmasti onkin. Tällä kertaa ei. Nyt on tosi kyseessä. Räikkösen manageri on myöntänyt keskustelut Renaultin kanssa. Renault on omalta puoleltaan vahvistanut yhteydenoton.

Miksi nyt? Ihan vastikäänhän Kimi sanoi niin suoraan kun sen voi sanoa sanomatta suoraan: F1 on nähty. Uskon, ettei Räikkönen lähtenyt ralliin alun perin vuodeksi. Siitä kielivät jo sivulauseissa vilahdelleet kommentit rallin maailmanmestaruuden voittamisesta.

Ettei nyt olisi käynyt niin, että Japanissa tuli mitta täyteen? Räikkönen on ajanut ulos melko monta kertaa, eivätkä lipeämiset ole tulleet varsinaisesti kärkivauhdista. Vaikka lahjakkuutta myös ralliin löytyy, kävikö niin, että Kimille riitti? Totesiko Räikkönen, ettei vauhti koskaan tule riittämään Loebin, Latvalan ja Hirvosen kyytiin?

Toinen teoria: jos mitta täyttyikin pelkääjän paikalla?

Kyllästyikö kokenut kartturi Kaj Lindström siihen, että lähes joka rallissa tulee niska kipeäksi? Ehkä Kaitsun vuosilla homma ei enää ole niin tärkeää. Tai jos sanomista onkin tullut Lindströmin kotirintamalta? Älkääkä hetkeäkään kuvitelko, ettei inhimillisillä seikoilla olisi näissä asioissa vaikutusta.

Kolmas ja mielestäni se kiintoisin teoria: täyttyikö Red Bullin mitta?

Tähän viittaisivat Helmut Markon kommentit, joiden mukaan Kimille tiliä maksava Red Bull ei ole saanut Räikkösen ralliprojektista markkinointimielessä irti sitä, mitä halusi. Mitä se tarkoittaa?

- Jos urheilullista menestystä tulee, myös markkina-arvo on kohdallaan. Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, Marko kommentoi.

Kommentin voisi tulkita niin, että Red Bull ei halua enää laittaa rahojaan Kimin tallipaikkaan. Rallissa.

Ennustankin, että seuraavaksi nousee taas pintaan spekulaatio Kimin paluusta Formula ykkösiin nimenomaan Red Bullin puikoissa. Formuloissa Kimi on varma menestyjä jos auto on yhtään sinne päin.

Pidän Räikkösen paluuta Formula ykkösiin hieman todennäköisempänä, kuin pidin vielä viikko sitten. Toivon, että Kimi palaa. En silti vieläkään jaksa siihen täysin uskoa.

Entäs toisen Renault-spekulaatioissa pyörineen suomalaisen jatko? Veikkaan, että Singaporessa julkistetaan Heikki Kovalaisen jatko Lotuksella. Eikä se ole välttämättä huono vaihtoehto pitkällä tähtäimellä.

Juuri nyt Renaultin toiselle jakkaralle on kuitenkin ehdolla kaksi suomalaista. Se on fakta, sanoi Hollo mitä hyvänsä. Toisaalta vaimoni onkin kotoisin Turusta, ehkä perspektiivini on vääristynyt.

Tallennettu kategorioihin Kimi Räikkönen | 39 kommenttia

Tilastoharhaa ja taktikointia

Martin Whitmarshin mielestä meneillään on yksi kaikkien aikojen MM-taisteluista Formula ykkösten historiassa. Näihin sanoihin on helppo yhtyä.

MM-sarjan kärjen tasaisuudesta on laajalti kiitelty uutta pistelaskujärjestelmää. Itsekin olen näin tehnyt, osin turhaan. Samat viisi kuskia kun olisivat yhä mukana MM-taistelussa, vaikka käytössä olisikin vielä viime kauden malli.

Vanhalla mallilla MM-sarjaa johtaisi Lewis Hamilton, pisteen erolla tämänhetkiseen kärkimieheen, Mark Webberiin. Alonso ja Button olisivat kärjestä kahdeksan ja Sebastian Vettel yhdeksän pinnan päässä. Kaikki yhden voiton päässä kärjestä, kuten nytkin.

Voidaan jopa sanoa, että vanhalla mallilla katsojan olisi helpompi hahmottaa tasaisuus. Yhdeksän pinnaa kuulostaa niin paljon helpommalta kiinniotettavalta kuin 24 pistettä.

Väitän silti, että uusi pistelasku palkitsee katsojan vielä kauden lopussa. Voitolla kun on aiempaa enemmän merkitystä. Ja juuri tämä seikka tulee olemaan merkittävä kun lähestytään viimeisiä ratkaisun paikkoja. Niinpä putoamisvaarassa oleva kuski voi hakea vielä isolla riskillä voittoa tilanteessa, jossa muu ei enää riitä. Ja sehän tietää hienoja hetkiä penkkiurheilijalle.

Kuka viisikosta sitten on vahvimmilla, kun katsotaan loppukauden kisoja? Periaatteessa Red Bullin pitäisi sopia useimmille radoille kilpailijoitaan paremmin. Periaatteessa.

Sebastian Vettelin sanoin esimerkiksi Japanin Suzukan rata on ”kuin tehty Red Bullin autolle”. Mikä merkitys sitten on sillä, että Red Bull on joutunut tekemään autoonsa muutoksia FIA:n uusien sääntötulkintojen takia? Monza tiedettiin tallille vaikeaksi radaksi, niinpä Italian viikonlopusta on vaikea hakea kysymykseen vastausta.

McLaren on ollut tasaisen vahva ja vain Lewis Hamiltonin pieni virhe Monzassa esti tallia päättämästä kauden Euroopan osuutta molempien MM-sarjojen kärjessä. Tallin perinteet nopeassa kehitystyössä pitävät huolen siitä, että hopenuolet lienevät iskussa myös loppukaudesta.

Viime aikoina eniten kehittynyt kärkitalli on kuitenkin Ferrari. Lisäksi talli on jo valinnut linjansa tärkeässä kysymyksessä: Fernando Alonso ajaa mestaruudesta ja Felipe Massan rooli on auttaa espanjalaista. Fakta, joka saattaa osoittautua jopa mestaruuden ratkaisevaksi tekijäksi. Red Bullilla ja McLarenilla kun on molemmilla vielä kaksi kuskia mukana taistelussa.

Ajoitus ratkaiseekin paljon, ehkä jopa kaiken. Koska on oikea aika laittaa kaikki munat yhteen koriin hajottamatta tallin sisäistä kemiaa? Jenson Buttonhan on pelannut tätä peliä jo hetken aikaa julkisuudessa sanomalla lopettavansa, jos ikinä joutuu kakkoskuskiksi MM-taistelun ollessa vielä edes teoriassa auki.

Ferrarin rasite löytyy puolestaan moottoripuolelta. Monzassa käyttöön meni viimeinen sallitusta kahdeksasta moottorista, molempiin autoihin. Tosin kauden päätöskisassa saa aika-ajossa ja kisassa käyttää ehjiä, kaudella aiemmin käytettyjä voimanlähteitä.

Olen itse ollut sitä mieltä, että mestaruus menee Sebastian Vettelille. En pidä sitä vieläkään mahdottomana, mutta alan vähitellen epäillä saksalaisen mahdollisuuksia. Monzan torjuntavoitto piti pään kuitenkin vielä pinnalla. Seuraava lipsahdus tarkoittaa kuitenkin putoamista kakkosmieheksi. Sama koskee myös Buttonia.

Viiden miehen taistelussa paineet ovat valtavat. Meni mestaruus sitten kenelle hyvänsä, on kauden 2010 voittaja todellinen mestari, myös mentaalipuolella.

Oskari Saari
14.9.10

Tallennettu kategorioihin Fernando Alonso, Ferrari, Formula 1, Italian GP, Jenson Button, Lewis Hamilton, Mark Webber, McLaren, Red Bull Racing, Sebastian Vettel | 9 kommenttia

Härkätaistelu

Ei ole kuin kolme päivää siitä kun Christian Horner toisti haastattelussani sanasta sanaan lauseen, joka oli edellisen blogini otsikko: If it ain´t broke, don´t fix it. Tyytyväisenä hymyilevä Horner sanoi, että jatkosopimusneuvotteluista Mark Webberin kanssa tulee lyhyt ja suoraviivainen prosessi. Maailma muuttuu nopeasti.

Istanbul Parkin kisa oli Red Bullille katastrofi. Jo pelkät menetetyt MM-pisteet olisivat aihe itkuvirsiin, mutta ne ovat nyt Hornerin murheista pienimmät. Törmäilyn jälkimainingeissa paljastuneet seikat kun ovat omiaan vahingoittamaan tiimiä sisältäpäin.

Mark Webber oli kytkenyt moottorinsa bensansäästömoodiin ja tästä syystä Vettel tavoitti hänet. Ohitusyritys päättyi tunnetuin seurauksin, eikä enää kaikkein oleellisinta ole, kenen vika itse törmäys oli. Tärkein kysymys on, suositaanko tallin sisällä Vetteliä Webberin kustannuksella jopa tilanteessa, jossa kuskit ovat tasapistein MM-sarjan keulilla ja Webber johtaa kisaa?

Jokaisen, joka on lukenut Helmut Markon kommentit tilanteesta, on helppo päätyä myönteiseen vastaukseen. Vaikuttaa siltä, että Red Bullilla uskotaan sittenkin enemmän nuoreen Vetteliin, kuin elämänsä kautta ajavaan 33-vuotiaaseen Webberiin.

Eikä oleellista ole oikeastaan edes se, suositaanko Vetteliä, vaan se, kokeeko Mark Webber, että näin on. Jos aussikuskia ei pystytä vakuuttamaan, että peli on jatkossa(kin) reilua, on tiimin tähän asti täydelliseen harmoniaan lyöty korjaamaton särö.

Samalla saattavat vaikeutua suoraviivaiseksi kaavaillut jatkosopimusneuvottelut. Mediassa tarinan seuraava vaihe lieneekin Kimi Räikkösen paluuhuhujen voimistuminen.

Kokonaan toinen kysymys on, mihin muualle Webber sitten menisi? McLarenille tuskin tulee tilaa. Niinpä Ferrari ja Mercedes lienevät ainoat tallit, joihin uran tässä vaiheessa kannattaisi Red Bullilta siirtyä. Eivätkä ne vaikuta kovin todennäköisiltä osoitteilta.

Kenties Webberkin oppii suomalaisen sanonnan käytännön tasolla: parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Tallennettu kategorioihin Mark Webber, Red Bull Racing, Sebastian Vettel, Turkin GP | 12 kommenttia

If it ain´t broke, don´t fix it

Otsikon amerikkalainen sanonta tuskin voisi osuvammin kuvata Red Bullin tilannetta tällä hetkellä.

33-vuotias Mark Webber on kuski, jonka moni – myös allekirjoittanut – ehti jo ajatuksissaan lähettää eläkkeelle tämän kauden jälkeen ikuisena lupauksena. En olisi voinut olla enempää väärässä.

Webber ei ole koskaan ennen urallaan johtanut MM-sarjaa, mutta Espanjan ja Monacon voittojen myötä on nyt kärjessä. Tasapistein tallikaverinsa Sebastian Vettelin kanssa.

Jo kauan ennen kauden alkua on huhuiltu, kuka tulee Webberin paikalle kun mies lopettaa tähän kauteen. Tuulen suunta on kääntynyt. Nyt Webberin nimi on yhdistetty jopa Ferrariin mahdollisessa vaihtokaupassa Felipe Massaan. Niin muuttuu maailma.

En usko enää kumpaankaan huhuun. Webber ei ole sen paremmin lopettamassa kuin siirtymässä muuallekaan. Itse asiassa uskon, että jatkopaperi Red Bullille on jo käytännössä sovittu.

Ja miksi Red Bull haluaisi muuttaa yhtään mitään? Kuskikaksikon välillä vallitsee niin täydellinen harmonia kuin vain kilpailijoiden välillä voi vallita. Molemmat pystyvät voittamaan. Molempien ajossa on parhaina päivinä tiettyä hohtoa, taianomaista otetta. Kysynkin, kuka olisi oleellisesti parempi kuski Red Bullille, kuin kumpikaan tämänhetkisistä miehistä? Kuka toisi tiimiin lisää hajottamatta nykyistä harmoniaa, vesittämättä vauhtia jolla tiimi menee eteenpäin?

Kimi? Niin suomalainen kuin olenkin ja niin paljon kuin toivonkin Kimin palaavan Formula ykkösiin ralliharrastuksensa puolelta, en usko Räikkösen olevan tämänhetkiseen Red Bulliin oikea valinta. Hieman tekee kipeää sanoa, mutta mielestäni Red Bullin ei kannattaisi vaihtaa kumpaakaan kuskiaan vuoden kuvioista sivussa olleeseen Kimiin. Eikä yhteenkään toiseen kuskiin. Ei juuri nyt.

Webber on urallaan kokenut niin monta pettymystä, että menestys maistuu nyt tuplasti makeammalta. Tulee mieleen Teemu Selänne joka menetti ”yksijalkaisena” NHL:ssä monta hyvää pelivuotta ja nauttii nyt keski-iän kynnyksellä kiekosta enemmän kuin kenties koskaan. Webberin kasvoilta paista sama poikamainen, puhdas ilo.

Webber ei ole menossa mihinkään. Mutta entä Vettel? Voihan olla, että johonkin tiimiin kaivataan kohta voittamaan kykenevää, saksalaista superlupausta kokeneemman kaverin lopettaessa uransa. Toistamiseen.

Tallennettu kategorioihin Kimi Räikkönen, Mark Webber, Red Bull Racing, Sebastian Vettel | 11 kommenttia

Päivittelyä

Aika-ajon jälkeen voi vetää muutaman johtopäätöksen tiimien paljon puhutuista kehityspaketeista ja niiden tuomista voimasuhteiden muutoksista.

On selvää, että kaikessa hiljaisuudessa isoimman askeleen eteenpäin on ottanut jo valmiiksi nopein tiimi, Red Bull. Ero on suurempi kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella. Auto tuottaa selvästikin käsittämättömän määrän downforcea suhteessa hyvin alhaiseen ilmanvastukseen.

Lewis Hamiltonin ja Michael Schumacherin kommenteista päätellen kilpailijat ovat ainakin omasta mielestään nyt keksineet Red Bullin salaisuuden. Näin ollen ei olisi ihme, jos erot kärjessä kaventuisivat tulevien kisaviikonloppujen aikana.

Mercedeksen tilanne on kummallinen. Schumacher vaikuttaa vähitellen saavan juonesta kiinni. Kuudes sija, vaikkakin lievä pettymys, oli saksalaisen toistaiseksi paras aika-ajo tällä kaudella. Samaan aikaan Rosberg ajoi kauden huonoimpansa.

Nicon kannalta täytyy toivoa, että kyse on vain yhden viikonlopun mittaisesta poikkeamasta, eikä tallin sisäisen valtapelin tuotos – auto joka on tehty vain ja ainoastaan Schumin toiveiden mukaiseksi.

Keke oli luultavasti oikeassa sanoessaan, että vasta Turkissa nähdään, onko näin. Eli hyödyttävätkö muutokset vain Schumia vai koko tiimiä.

Sitten on tietysti Lotus.

Tiimi iloitsee menneensä eteenpäin ja ottaneensa kärkeä kiinni. Ensimmäisen näistä kahdesta ostan, toista en ihan nikottelematta.

Aivan varmasti auto on nyt parempi ja paikoin näyttäisi, että ero taaksepäin onkin kasvanut. Tosin Virginit olivat aika-ajossa taas erittäin lähellä Lotusta.

Eron kaventuminen kärkeen taas on vaikeampi pala osoittaa todeksi muulla kuin fiilispohjalla. Tarkastellaanpa hieman tilastoja.

Malesian kolmansissa treeneissä Trullin ero kärkeen per kilometri oli 0,69 sekuntia, Heikin 0,83 sekuntia. Trullin aika on jopa jonkinlainen tilastopoikkeama Lotuksen kannalta positiiviseen suuntaan, niinpä voidaan olettaa, että Lotuksen ero kärkeen Malesiassa oli noin 0,7-0,8 sekuntia per kilometri kuten oli oikeastaan koko alkukauden.

Kiinassa ero pysyi ennallaan, kolmansien treenien ajoista laskettuna se oli tarkalleen ottaen 0,81 sekuntia per kilometri.

Ja jos tarkastellaan eroa kärkeen Espanjassa, niin se ei suinkaan ole kaventunut vaan itse asiassa kasvanut. Trullin ero kärkeen kolmansissa harjoituksissa oli 0,89 sekuntia.

Tähän vaikuttaa ilman muuta Red Bullin jättiloikka eteenpäin. Kun erot lauantain aamuharjoituksissa olivat ykkösen ja kakkosen välillä Malesiassa 17 tuhannesosaa ja Kiinassa kaksi kymmenystä, oli samainen ero nyt seitsemän kymmenystä.

Tehdään siis uusi laskutoimitus aamuharjoitusten kakkoseen. Armeliaampi vertailu tuo eroksi per kilometri 0,73 sekuntia. Ei mikään jättimäinen loikka eteenpäin suhteessa kärkeen.

Uskoin itse vielä jokin aika sitten, että Lotus tavoittaa tällä kaudella Sauberin. Nyt en enää jaksa tähän uskoa. Etenkin kun Lotuksen tallipäällikkö Tony Fernandes on kertonut allekirjoittaneelle tallin keskittyvän Turkin GP:n jälkeen jo täysillä ensi kauden autoon ja lopettavansa 2010 auton kehitystyön.

Ei pidä käsittää väärin: ratkaisu on täysin oikea. Sillä, saavutetaanko raivoisalla kehitystyöllä pari sijaa tulosluettelossa, ei ole mitään merkitystä. Sen sijaan ajan voi käyttää rakentamalla ensi kaudeksi kilpailukykyisemmän auton, jolla toivon mukaan ajetaan aivan eri sijoituksista kuin nyt.

Oskari Saari
Barcelona 8.5.10

Tallennettu kategorioihin Espanjan GP | 2 kommenttia

Yllättääkö Schumi?

Perjantain harjoituksista on vaarallista tehdä kovin pitkälle menevää johtopäätöstä, mutta kierrosaikoja ja stinttien pituuksia vertailemalla voi silti nähdä hieman tulosluettelon taakse.

Ensimmäinen ja kaikkein ilmeisin asia on, että Red Bull -kaksikko Vettel-Webber on perjantain aikojen perusteella ylivoimainen suosikki eturivin valtaajaksi.

Tiimin kannalta näyttää muutenkin hyvältä, sillä talli oli perjantaina nopein myös pitkissä, raskaammalla bensakuormalla ajetuissa vedoissa.

Vettelin nimiin jääneen päivän nopeimman kierroksen lisäksi merkillepantavaa on, että Mark Webber ajoi toisissa harjoituksissa koko joukon pisimmän vedon, 19 kierrosta. Hänen aikansa (1.24.899) tuolla vedolla oli nopeampi kuin kenenkään toisen kuskin pitkässä vedossa ajama aika harjoituksen jälkimmäisellä puoliskolla.

Red Bull on siis selvä suosikki aika-ajoon ja kisavauhtikin näyttää lupaavalta.

Ferrari näytti perjantaina vaisulta. Älkää uskoko.

Väitän, että italialaistalli on juuri se, mikä löytyy punaisen auton keulasta: musta hevonen. En aivan jaksa uskoa Alonson tai Massan paaluun, mutta Ferrarin vauhti on parempaa kuin miltä näyttää.

Ensinnäkin talli näyttää tuttuun tapaansa testanneen aivan eri ohjelmalla kuin muut kärkitiimit. Huomiotavaa on, että niin Alonso kuin Massakin tekivät parhaat kierrosaikansa pehmeällä renkaalla pitkän vedon lopussa. Tämä viittaisi siihen, että kaikkea vauhtia ei näytetty tänään. Uskon varsinkin kisavauhdin olevan kohdallaan.

McLarenin lyhyet vedot eivät vakuuttaneet. Hamiltonin paras lyhyt veto toi ajan 1.21.191 ja Buttonin 1.21.364.

Molempien edelle menevät molemmat Red Bullit, molemmat Mercedekset, sekä Fernando Alonso. Button jää lisäksi tässä vertailussa Massalle ja Kubicalle ja lyö Sutilin vain kahdella kymmenyksellä.

Hamilton ei ajanut toisessa treenissä pitkiä vetoja lainkaan. Buttonin pisin veto oli 10 kierrosta, eikä ajalla 1.25.841 hätyytellä pitkien vetojen parhaita aikoja.

Mercedeksellä huomio kiinnittyy Michael Schumacherin parantuneeseen vauhtiin. Rajusti uudistuneella Mersulla Schumi oli selvästi Rosbergia nopeampi niin lyhyissä kuin pitkissäkin vedoissa. Aika-ajovedoissa Schumi oli yllättävänkin kova, Red Bullien kovin haastaja.

Summa Summarum: Uskon Red Bullin valtaavan eturivin. Päivän yllättäjäksi nostan Michael Schumacherin, jonka uskon vihdoin osoittavan heräämisen merkkejä.

Oma lukunsa on sitten sää. Lauantaille on luvattu märkää keliä ja sehän laittaa pakan täysin uusiksi.

Ja kuten sanottu, tämähän oli vasta perjantai.

Oskari Saari
Barcelona 7.5.2010

Tallennettu kategorioihin Espanjan GP, Michael Schumacher | 5 kommenttia

Jumissa

Hyvää nimipäivää, Pilvi. Ensimmäinen nimi Tuhka. Ja terveiset Kiinasta.

Täällä ollaan ja ilmeisesti hetki myös pysytään.

Terveiset myös Anetelle sinne matkalle kotia kohti. Ei pahalla, mutta armeijakielellä Aneten reissu on suffelia. Ihan pala kakkua jos noin hyvä tuuri käy. Yritäpä pois Kiinasta.

Ongelma on hankalampi kuin ensivilkaisulla vaikuttaa. Otetaan pieni esimerkki.

Voihan täältä lentää Moskovaan. Voi, jos saa Venäjän viisumin. Shanghaista. Ja sitä ennen lentolipun. Venäjän viisumia kun voi hakea vasta kun on matkasuunnitelma, eli todiste ostetusta matkalipusta.

Paras tarjous toistaiseksi: business-luokan lippu ylihuomiselle, hinta 4400 euroa. Kova satsaus kun ei ole mitään tietoa viisumien käsittelyajoista. Siis korostan: Kiinassa. Jos viisumi ei ehdi valmistua, menee lento sivu suun ja rahat kankkulan kaivoon.

Passi on tietenkin huomiseen asti kiinalaisten hallussa viisumin pidentämistä varten. Eli pääsisin Venäjän viisumijonoon passeineni vasta huomenna. Ja toki Herra Murphy sanelee myös toimistojen aukioloajat: Venäjän lähetystö on huomenna kiinni.

No pääseehän täältä junalla. Pääsee toki, jos saa Venäjän ja Mongolian viisumit ja on valmis matkustamaan viikon etanan vauhtia matelevalla junalla kuuden aikavyöhykkeen halki. Junia menee kahdesti viikossa.

Viisumien käsittelyajoista, siis Kiinassa, ei ole mitään käsitystä. On vain sellainen tieto, että kaikki lennot Moskovaan ovat täynnä tai lähes täynnä. Odotuslista elää, kun tuhannet paniikissa paluulentoja etsivät ihmiset kartoittavat meidän laillamme vaihtoehtojaan.

Unohdetaan hetkeksi se Venäjä-yhteys. Keskitytään vaikka siihen, että emme joudu putkaan yrittäessämme maasta ulos. Kiinan mediaviisumimme menivät umpeen tänään.

Oletko koskaan yrittänyt pidentää viisumisi voimassaoloaikaa kiinalaisessa virastossa? Minä olen enkä toivo kenenkään joutuvan tekemään samoin. F1-väelle oli tarjottu tavallista huomattavasti helpompi tapa hoitaa asia, silti se tapa ei ollut helppo. Prosessin tuloksena saamme kuitenkin laillisesti oleskella Kiinassa vielä 10 päivää.

Jos vaikkapa Keski-Eurooppaan sattuisi saamaan lipun, sinne ei kannata lähteä, koska jatkoyhteyksien sumpliminen on täysi mahdottomuus satojen tuhansien muiden keskellä. Shanghaissa olemme kuitenkin yhden suoran lennon päässä kotoa. Ja ehkä aika lyhyessä jonossa muihin verrattuna. Ehkä.

Tässä vain pieni esimerkki ongelmasta. Kaikki muutkin mahdolliset vaihtoehdot on mietitty, eikä mikään vaikuta kovin lupaavalta. Ryhmämme koostuu muutamasta aika kokeneesta matkustajasta, mutta tällaista tilannetta ei ole vielä kenellekään meistä tullut eteen. Jännä juttu, että kotimaa tuntuu yhtäkkiä jopa paremmalta paikalta kuin tavallisesti.

No, ei auta. Terveiset Suomeen. Täältä tullaan. Tietäisi vain koska ja miten.

Oskari Saari
Shanghai 19.4.2010

Tallennettu kategorioihin F1-matkailu, Kiinan GP | 21 kommenttia

Voittaminen ja onnistuminen

Heikki Kovalainen poistuu haastattelusta hymy huulillaan. Takana on Australian GP:n 13. sija kaksi kierrosta kärjen perässä ja Kovalaisen viimeinen, kenties jopa hieman huolimattomasti ilmoille päästämä lause kertoo paljon:

- Nyt on taas kiva ajaa, pitkästä aikaa.

Pitkästä aikaa.

Heikki ei halua enää palata menneeseen. Haastatteluissa hän kommentoi McLaren-aikaa korkeintaan kohteliaan nopeasti. Ei silti tarvitse olla psykologi nähdäkseen, että Kovalainen nauttii elämästään nyt aivan eri tavalla kuin vuosi sitten.

Erikoinen juttu. Kahdella edellisellä kaudella Heikillä oli auto, jolla periaatteessa piti taistella joka viikonloppu paaluista ja voitoista. Kilpa-autoilijan unelma.

Eri syistä saldo jäi laihaksi ja Kovalaisen hymy oli usein pakotettu. Lähdettyään tallista hän sanoi ymmärtäneensä, ettei olisi koskaan voittanut McLarenilla maailmanmestaruutta. Perustelujen perään on turha kysyä. Herrasmies vaikenee. Nyt tuttu hymy on palannut Kovalaisen kasvoille.

Entäpä se voittaminen? Lotuksella?

Formula ykkösten virallinen asenne on kyynisyys. Se on helppoa.

On todella helppoa tuomita Formula ykkösten uudet tallit epäonnistumaan, koska epäonnistuminen on paljon todennäköisempää. Jos joku sitten sattuisikin onnistumaan, ei tuomiotasi kukaan kuitenkaan muista.

Saan usein vastata kysymykseksi naamioituihin negatiivisiin asenteisiin. Tuleeko siitä Lotuksesta ikinä mitään ja onkohan siitä Heikistäkään mihinkään?

Ensimmäiseen kahdesta vastaan, etten tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Lotuksen projektin onnistumisesta ei toden totta ole minkäänlaisia takeita. On itse asiassa paljon todennäköisempää, ettei tallista ei tule ikinä yhtään mitään. Vastaavia esimerkkejä ovat tilastokirjat pullollaan.

Se, että itse toivon tallin onnistuvan, on eri asia.

Vielä Lotuksen lyömistäkin helpompaa on tuomita Kovalainen. McLaren-aika oli ammatillinen epäonnistuminen, mutta peli on vielä kesken. Takeita paluusta menestyjäksi ei tässäkään tapauksessa tosin ole, allekirjoittaneen hyvästä tahdosta ja toiveista huolimatta.

On tietysti selvää, että jokainen kilpa-ajaja, myös Heikki, ajaisi mieluiten autolla, jolla voi voittaa. Kovalaisen vapautunut olemus kuitenkin kertoo toisenlaisesta onnistumisesta, joka kenties on entistäkin kovemmassa arvossa kahden viimeisen vuoden kokemusten ansiosta.

Se, onko Kovalaisesta vielä voittamaan Formula yksi -osakilpailuita, jää nähtäväksi. Mieleen tulee silti huippu-urheilun maailmalle täysin vieras ajatus: entäpä jos voittaminen ei olekaan kaikkein tärkeintä?

Oskari Saari
30.3.10

Tallennettu kategorioihin Formula 1, Heikki Kovalainen, Lotus, McLaren | 15 kommenttia

Helppoja juttuja

Sääntömuutoksia? Koko kohu on liioiteltu. Bahrain ei ollut kisana mikään spektaakkeli, mutta se ei suinkaan ollut läheskään tylsin viime vuosina näkemäni F1-kisa.

Ihmeellistä on, että ohituksia on vuodesta toiseen todella vähän, vaikka kaikki haluavat niitä lisää. Vai haluavatko?

Kysyn: jos insinöörien on näin helppo vuodesta toiseen ja sääntömuutoksista huolimatta rakentaa autoja, joiden ohittaminen on käytännössä mahdotonta, eikö päinvastainen, eli ohitusten helpottaminen vasta olisikin helppo juttu? Suunnittelijoiden pitäisi yhdessä FIA:n kanssa pystyä sopimaan teknisistä säännöistä, jotka tekisivät F1-autoista helpompia ohitettavia.

Kyse on kuitenkin kilpailusta ja aina joku ajattelee enemmän omaa kuin yhteistä etua. Huippulahjakkaat suunnittelijat ovat aina askeleen sääntöjen laatijoita edellä. Porsaanreikiä löytyy aina.

En jaksa uskoa, että sääntömuutoksia tulee ainakaan heti, koska teknisiin sääntöihin on vaikea koskea kesken kauden. Pelkään, että kaikki muut kuin aerodynamiikkaan puuttuvat ehdotukset olisivat enemmän tai vähemmän keinotekoisia.

Sääntöjä enemmän minua kiinnostaa Heikki Kovalaisen tilanne.

Lotuksen odotettiin olevan noin sekunnin kilometrillä kärkeä perässä. Todellisuudessa ero oli noin 0,8 sekuntia per kilometri ja kisan lopussa – kärjen kieltämättä jo hieman höllätessä – enää reilut puoli sekuntia.

Heikki Kovalainen naureskeli, etteivät ne nyt vielä niin kovia kierrosaikoja olleet ja oli ihan oikeassa. Mutta merkittävästi kovempia kuin kukaan osasi odottaa. Jos Lotuksen luotettavuus on riittävällä tasolla, uskon, että tallilla on loppukaudesta mahdollisuus kisata jo muitakin kuin Virginiä ja HRT:tä vastaan. Tällä hetkellä näyttäisi, että tähtäimessä ovat Toro Rosso ja Sauber, jonka talvitestien hyvä vauhti oli Bahrainin perusteella sittenkin vain tarrojen kalastelua tyhjiin autonkylkiin.

Kärkitallien kehitysvauhdissa Lotus ei pysy, niinpä ero Ferrareihin, McLareneihin, Red Bulleihin ja Mersuihin saattaa jopa kasvaa tulevissa kisoissa. Sen ei pidä antaa hämätä, vaan vertailua kannattaa tehdä juuri ”vanhojen” tallien häntäpäähän. Formula ykkösissä viimeisten kymmenysten kiinnikurominen on tunnetusti kaikkein vaikeinta, mutta Lotuksen lienee suhteellisen helppo karistaa kierrosajoista ne ensimmäiset pari sekuntia pois auton kehitystyöllä. Uskon näin käyvän viimeistään Barcelonassa, jonne talli saa ensimmäisen ison päivityksensä.

Ja vielä Lotuksesta:
Tämän päivän uutinen siitä, että brasilialainen öljyjätti Petrobras olisi tulossa Lotuksen sponsoriksi, muistutti minua unesta jonka taannoin näin. Unessani malesialaisen Petronas-yhtiön työntekijä, joka vei malesialaiset rahat Mercedes-talliin Lotuksen sijaan, sai potkut. Kenkää tuli, koska Malesian pääministeri piti päätöstä vääränä ja kulisseissa Petronas ryhtyi kaikessa hiljaisuudessa myös Lotuksen tukijaksi. Uni oli hyvin todentuntuinen.

Tallennettu kategorioihin Bahrainin GP, Formula 1, Heikki Kovalainen, Lotus | 13 kommenttia