Tässä se nyt on. Viimeinen blogikirjoitus tänne. Otetaan tähän yleiskatsaus elämään ja maailmaan. Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että mulla on käynyt ihan valtaisa tuuri tän asunnon kanssa. Tokihan 80-luvulla rakennettu koti alkaa repsahdella sieltä sun täältä, mutta kun ympärille katselee, niin vähällä on päästy! Mulla on sentään ihan mahtavat naapurit, jotka ei edes soita poliiseja, vaikka lapset/koira toisinaan kirkuu. Pienet remontit kestää kyllä, kun naapuruus toimii. Miten mä uskallan ikinä muuttaa, kun on kauhea riski, että uudet naapurit on vaikkapa saatanasta? Ennemmin rakennan parit parvet kun lähden mihinkään. Tokihan täällä siis laitetaan katto uusiks, mutta esim. naapurissa (useammallakin) kaivellaan … Lue loppuun →

Hiphei, taas saan käyttää äänioikeuttani. Saan äänestää ihan ketä haluan, koska elämme vapaassa maassa. Nyt kysynkin: onko joku kärryillä näistä kuntajutuista? Katselen parhaillaan telkkarista hirveetä debattia aiheesta ja käännän takkia viiden minuutin välein. Aina sitä mukaa, kun joku antaa hyvän lausunnon. Ja samaan aikaan persut huutaa, että Etelä-Euroopassa asiat hoidetaan huonosti. Öö, mitenkäs nää kunta-asiat on sitten hoidettu täällä koti-Suomessa? Hyvin, vai? Olen paljon parempi päättämään esim. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Mitt Romney on mies, joka harmittelee, kun lentokoneesta ei saa ikkunoita aukia ja matkustaa koira auton katolla. Helppoa: en ainakaan äänestä sitä kaveria. Täällä ei löydy ihan yhtä räikeitä esimerkkejä. Tai … Lue loppuun →

Ihan kamalaa, tiättekö. Mä kärsin kauheasti kun joku ei osaa tanssia vaikka yrittää. Tanssii tähtien kanssa on siis alkanut. Tanssiminen on saletisti kivempaa kuin mikään, mutta miten se kääntyykin paikoin niin tuskalliseksi? Se on jotenkin niin intiimiä ja yhtäkkiä pitäis näyttää kaikille miten sujuu. Ihan sama kuin ois alasti telkkarissa. Tässä tekstailen kaverin kanssa ketä oli tuskallisinta katsoa. Ja jos ne vielä röhähtäis nauruun huonon suorituksen jälkeen, mutta ei, ne meinaa pyörtyä. Mä en kestä. Muistan kun olin viime talvena Korkojen kera -tyttöjen kanssa luistelemassa muodostelmajuttua. Voi kauheeta. Me oltiin kun lauma vajaaälysiä vanhuksia reippaiden lukiolaistyttöjen seassa. Ja eikun nättiä … Lue loppuun →

Semmosta vaan, että kun päästän liikenteessä jonkun auton eteeni ihan vaan ystävällisyyttäni, niin miten on, voitteko heilauttaa kättänne kiitoksen merkiksi? Kun meikäläiselle on tämmönen opetettu ja sitä myös ympäristöltäni vaadin. Heilauttelen itse aika usein kiitos-merkkejä myös esim. anteeksipyyntötilanteissa. Näin siis, kun satun vaikkapa ajamaan jonkun eteen ihan puhdasta hölmöyttäni tai en nähnyt. Kiittelen myös monesti muiden autoilijoiden puolesta. Lapset aina kyselee, että kuka toi oli. Sanon, että en tiedä, mutta ansaitsi tervehdykseni. Mikä siinä on niin vaikeaa? Toinen juttu on tämä ”joku yrittää ohitseni, aloitan kiihdyttämisen” -menetelmä. Voisiko joku avata hieman, että mistä siinä on kyse? Nuorena harrastin sitä itsekin, … Lue loppuun →

Onpas meitä moneen junaan ja joku tais lähteä bussillakin. Sen huomaa, jos ei muuten, niin siitä, miten kovin ERILAILLA kasvatettuja lapsia porukoilla on. Ja ne huonosti kasvatetut saavat minut raivon valtaan. Seuraavat asiat ottaa maksimaalisesti päähän: 1. Yli 5-vuotias lapsi kiukuttelee julkisessa tilassa tyhmästä asiasta, kuten esim. miksi en saa sitä tai tätä tai en jaksa tai viitsi tms. Aivan sietämätöntä. Lapsi tottelee ”lopeta!” -huutoa, jos se hänelle opetetaan. 2. Kouluikäinen lapsi kertoo mielipiteensä jokaisen ulkonäöstä tai osaamisesta piittaamatta kenenkään tunteista. 3. Kouluikäinen henkilö komentelee äitiään/isäänsä. Se ei ole hauskaa edes vitsinä. 4. Lapsen annetaan päättää omasta elämästään. Se ei … Lue loppuun →

Tutkimusten mukaan brittiläiset nuoret eivät tiedä ollenkaan miltä vanhempansa näyttävät ilman vaatteita. Alastoman ihmisen malli nähdään netin pornosivuilta. Kuin myös seksin malli. Huh. Muun muassa sen takia nuorilla naisilla on niin paljon syömishäiriöitä. Luulevat aikuisen naisen olevan aina timmi! Haha. As if. Suomessa taivaan kiitos on tuo sauna. Sieltä saa pikkusen osviittaa minkä näköiseksi paisuu, kun riittävän vanhaksi elää. Melko pitkään lapsosetkin käyvät saunassa vanhempiensa kanssa. Itse asiassa yhteissaunonta taitaa loppua siihen päivään kun vanhempi sanoo jotain nuoren uudistuneesta ulkomuodosta. Ainakin meikäläisellä loppui. Jännä juttu! Siihen mennessä koko asiaa ei edes ajatellut. Sitä olenkin joutunut nyt miettimään täällä varhaisnuorten seassa. … Lue loppuun →

Muistan kakarani haaveilleeni sirkusurasta. Aina kun telkkarista tuli Sirkus Finlandia tai joku vastaava, aloitin hanakan tuolien latoamisen päällekkäin ja kiipesin itse päälle — ilman käsiä. Siitä se ajatus sitten lähti. Luonnollinen jatkumo toiminnalle oli hevosten kanssa pelailu. Muistan haaveilleeni, että pihaan juoksee hevonen, joka ei anna kenenkään muun käsitellä itseään kuin minun, ja kuinka koulutan kopukasta täydellisen sirkushevosen. Vuosi myöhemmin kiitin luojaa, että näin ei käynyt. Olis meinaan pikkusen hankalaa saada joku liikuttamaan hevostain, kun itse menen esim. vanhempainiltaan. Meidän kylällä käy vuosittain parikin sirkusta. Sen huomaa siitä, että katujen varsille ilmestyy kylttejä. Sen huomaa myös siitä, että heti kun … Lue loppuun →

Mulle tulee kolme naistenlehteä. Kolme! Se on näinä päivinä ihan hirveä määrä. Olen siis onnellinen. MeNaiset on viikottainen ilahduttaja ja sen kohderyhmään koen kuuluvani ihan täysin. Siinä lehdessä viljellään niinkin erikoista asiaa kuin huumori. Miksi se on harvinaista muissa naistenlehdissä? MeNaisten jalokivi, Virpi Salmi tuottaa semmosta materiaalia, että juomat tulee nenästä. Aivan parasta. Ja mikä kivointa: on lehdessä paljon muutakin. Olivia ja Evita on maailman kauneimmat lehdet. Siellä on silmää väreille ja muodolle. Ihan superplus. Evita koki vuoden alkupuolella uudistuksen ja nyt mun pitäisi olla kohderyhmää. Nykyään Evitan on nelikymppisten lehti. Mutta, mutta. En ole kiinnostunut pelkästään meikeistä, muodista ja … Lue loppuun →

Jaa, hetkinen. Taitaakin olla vähän harhaanjohtava otsikko, sillä paralympialaiset on parhaillaan menossa. Ja siellä jos missä suomalaiset hoitaa homman himaan!Ihmettelenkin, että minkä takia ne täytyy pitää erikseen ns. oikeiden olympialaisten kanssa? En ymmärrä. Ymmärtääkseni kiihkeän urheiluhulluuden osallistun siihen taas itsekin. Nyt kun olen ollut kokonaisen viikon kipeenä, on erinomainen hetki päättää osallistumisesta kisoihin. Just äsken näpyttelin ilmoittatumisen nettiin ja h-hetki on 22.9. Aijoo, ja myös 23.9. Kahden päivän huumoria. Paitsi tietysti jos onnistutaan, niin sittenhän ei naurata yhtään! Sillon ainoastaan leuhkitaan ja paukutellaan henkseleitä. Ajattelin yrittää jos saisin poikani mukaan kisapäivänä tallille. Keksin erinomaisen tavan houkutella: siellä on nähty rottia! … Lue loppuun →

En varmastikaan ole ainoa, joka arvuuttelee parhaillaan tuleeko yöstä huono nuhan, yskän, säryn vai hikoilun takia. Flunssa on nimittäin keskuudessamme sinä samana päivänä kun koulut alkaa. Lapset kuljetti sen mulle ystävällisesti sairastumatta siihen itse. Katselen parhaillaan Unelmien poikamiestä ja mietin, että vaikka niiden alttarilla sataa ja tuulee täysillä, ne näyttää silti paremmalta kuin mä nyt, vaikka meikkaisin. Jota en tietenkään tee, koska se on liian raskasta. Kohta menen EHKÄ keittiöön hakemaan juomista, jos jaksan. Onneks kohta alkaa House, siinä on sentään huonovointisen näköisiä ihmisiä. Tunnen voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta heidän kanssaan. Sitä paitsi I love House. On muuten hyvinkin samanlainen kaveri … Lue loppuun →