Ihan kamalaa, tiättekö. Mä kärsin kauheasti kun joku ei osaa tanssia vaikka yrittää. Tanssii tähtien kanssa on siis alkanut. Tanssiminen on saletisti kivempaa kuin mikään, mutta miten se kääntyykin paikoin niin tuskalliseksi? Se on jotenkin niin intiimiä ja yhtäkkiä pitäis näyttää kaikille miten sujuu. Ihan sama kuin ois alasti telkkarissa. Tässä tekstailen kaverin kanssa ketä oli tuskallisinta katsoa. Ja jos ne vielä röhähtäis nauruun huonon suorituksen jälkeen, mutta ei, ne meinaa pyörtyä. Mä en kestä.

Nämä rohkelikot yrittävät kuitenkin.

Muistan kun olin viime talvena Korkojen kera -tyttöjen kanssa luistelemassa muodostelmajuttua. Voi kauheeta. Me oltiin kun lauma vajaaälysiä vanhuksia reippaiden lukiolaistyttöjen seassa. Ja eikun nättiä päälle ja jäälle. Se oli tahatonta huumoria se. Vappu ei ollut suurin piirtein ikinä luistimia nähnytkään, mutta ei haitannut. Eli ihan kauheeta. Ne oikeat muodostelmaluistelijat varmaan itki kotona, kun näkivät sen.

Jos on epävarmuutta, niin tässä pari hyvää vinkkiä.

Hiukka sama tunne oli viikonloppuna estekisoissa (jossa olin muuten 3.!), kun kattelin ratsastajia, jotka meinas pudota joka esteellä. Ihme sissejä, koko ajan viittä vaille turpeessa ja jatkavat vaan! Nostan hattua (kypärää).