Onpas meitä moneen junaan ja joku tais lähteä bussillakin. Sen huomaa, jos ei muuten, niin siitä, miten kovin ERILAILLA kasvatettuja lapsia porukoilla on. Ja ne huonosti kasvatetut saavat minut raivon valtaan. Seuraavat asiat ottaa maksimaalisesti päähän:
Kyllähän ne yrittää, mutta ei pidä antaa periksi!
1. Yli 5-vuotias lapsi kiukuttelee julkisessa tilassa tyhmästä asiasta, kuten esim. miksi en saa sitä tai tätä tai en jaksa tai viitsi tms. Aivan sietämätöntä. Lapsi tottelee ”lopeta!” -huutoa, jos se hänelle opetetaan.
2. Kouluikäinen lapsi kertoo mielipiteensä jokaisen ulkonäöstä tai osaamisesta piittaamatta kenenkään tunteista.
Muille ei saa v****illa. Lapsikaan!
3. Kouluikäinen henkilö komentelee äitiään/isäänsä. Se ei ole hauskaa edes vitsinä.
4. Lapsen annetaan päättää omasta elämästään. Se ei käy. Vanhemman tehtävä on päättää mikä on lapselle parasta. Vastuuta ei voi lykätä pienokaiselle, vaikka hän olisi 15. Tai etenkään silloin.
Varoitus! Teen Vogue saattaa muodostua raamatuksi!
Hei te, jotka kaavailette aloittavanne lapsen komentamisen sitten, kun ne ymmärtää jotain, let me tell you something: 1-vuotias lapsi ymmärtää 100 sanaa, vaikka ei osaisi sanoa ainuttakaan. Siinä vaiheessa, kun lapsen silmistä näkyy älyn kajo, on myöhäistä. Kunnioitus pitää opettaa pikku pupujussille tasan siinä vaiheessa kun pää näkyy äidin sisuksista. Muuten sitä ei saa.
Luulevatko nykyvanhemmat, että mitä enemmään lapsille antaa KAIKKEA, sitä parempia niistä tulee? Voi herrajumala. Silloin vasta ollaankin kusessa.
Mun mielestä kenen tahansa pitää ansaita asioita. Muuten niistä ei osaa nauttia. Eikö näin ole? Prkl.
Vihdoinkin joku uskaltaa julkisesti sanoa sen, mitä olen ihmetellyt jo pitkään. Kommenttipalstoille lähettämäni mielipiteet on tosin tyrmätty suurella joukolla…
Haluaisin, että asiallisesti keskusteltaisiin julkisesti, siis keskusteltaisiin eikä huudettaisi vaan omia mielipiteitä ohi toisten,siitä miksi ihmiset eivät enää kasvata lapsiaan. Ja miksi huoltajat eivät ota aikuisen roolia, vaan ovat lapsilleen kavereita, ja reagoivat asioihin niin kuin kymmenvuotiaat. Mihin on jääneet kauniit käytöstavat ja kohteliaisuus muita ihmisiä kohtaan?
Kavereilleen ja jopa ympärillä oleville aikuisille mukulat kommentoivat ihan kammottavia asioita ulkonäöstä, puhetavasta tms. Kertokaa te, jotka asioista tiedätte, että missä mentiin metsään? Nykylapset voivat todella huonosti, siis osa nykylapsista. Väitän, että pahoinvointiin on osasyynä huonosti hoidettu kotikasvatus.
Pelottaa, että mitä on tulossa kun tämä sukupolvi on täysi-ikäinen. Aikuisia he eivät siinä vaiheessa vielä todellakaan ole!