Käytiin lapseni kanssa keskustelua kesätapahtumista. Hän oli innoissaan siitä, että Yhdysvalloissa on niin monta kivaa tapahtumaa kesäisin. En ollenkaan ymmärtänyt mistä hän sellaista tietää, mutta valkenihan se. Joku rento seikkailija (amerikkalainen, tietty) pitää viikonloppuisin semmosta Weekend Warrior -ohjelmaa jossain (telkassa tai netissä tai vaikkapa kuussa) ja se on sitten kivaa. On kuulemma Parkour-tapahtumaa, Sparta-juoksuja ja ties mitä seikkailumenoa. Kovinkin värikkäästi osasi rakkauteni hedelmä kertoa miten mahtavaa siellä Amerikassa selvästikin on.

Huuto.netistä löyty hyvä väline, millä voi alotella uraa lypsyjakkaranheittäjänä.

Aloin siihen inttää, että onhan täällä Suomessakin kuule yhtä ja toista. Esimerkiksi Eukonkannon MM, Lypsyjakkaran SM ja Puolangan pessimismipäivät. Että eikö ole aikamoista irrottelua tämäkin? Ei jotenkin ollenkaan osannut lapsi arvostaa. Tuumasin, että jospa nämä kaikki tehtäisiin aika makeella graafisella ilmeellä ja tekstit englanniksi, tai miksei ranskaksi, niin josko se nuoriso innostuisi mukaan? En tietenkään sanonut näitä lapselleni, olisi katsonut ylimielisesti.

Toisaalta, mikä esimerkki minä olen? En ole kertaakaan ollut edes Kurkkulaulannan SM-kisoja katsomassa, vaikka t-paidankin omistan.

Hymy-lehdestä napattu teos: onko siinä lähtenyt lapasen neulominen ns. lapasesta?