Taas on yritetty olla tehokkaita ja siitä kärsitään. Oli pari päivää sitten tauko ratsastuksessa, kaveri oli hevostamassa meidän kopukan kanssa. Pääsin töistä ajoissa ja otin torkut. Sitten alkoi jalkojen vispaaminen: mitä nyt? Tarvitsemme liikuntaa! Eihän siinä muu auttanu kun vetää lenkkitossukkaa jalkaan ja kietaista kotieläin hihnaan. Mietin, että nyt lähtee tehokas kävelylenkki, tamppaan minkä kerkiän mäkiä ylös ja alas. Ensimmäiset puolitoista kilometriä meni kivasti, sitten tuli vastaan nainen, jolla oli kori kukkuroillaan kanttarelleja. Siitä alkoi epämääräinen väijyntä ja puskiin loikkiminen. En löytänyt ensimmäistäkään kanttarellia. Ehkä siksi, että se nainen oli kerännyt kaikki. Muutaman kilometrin päästä annoin periksi kanttarellien kanssa ja … Lue loppuun →

Voi että, onpahan ollu päivä taas! Aamusta kohelsin työparini kanssa radiossa ja sitten kiirehdin hakemaan koirankäpälän kotoa. Oli tarkoitus kipaista koiran kanssa Rajasaaren koirapuistoon heti, kun velvollisuudet ovat ohi. Ja velvollisuus tänään oli ryhtyä Märät säpikkäät- tyttöduon agentiksi. Niin ne ainakin toivoivat. Olivat tehneet sukkelaakin sukkelamman porodisko-kappaleen ja päättivät lähteä sen kanssa maailmanvalloitukseen. Ok. Eka keikka kuulemma viikonloppuna DBTL:n päälavalla just ennen Dannya. Huhhuh! Tunteekohan Danny jäävänsä jalkoihin? Ai että, olispa laittaa teille linkki, missä kuulisitte Märkien Säpikkäiden kipaleen, mutta valitettavasti ei. Tuonnempana sitten juoruan. Sen verran voin sanoa, että vahvaa näyttöä on. Kurkatkaa sieltä tyttöjen FB-sivuilta mikä meno. Tiedä … Lue loppuun →

Aina on tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa! Se on lausahdus, jonka avulla minusta tuli teini. Hajuvesien olemassaolon hokasin, kun telkkarista alkoi tulla Fleur de Holland -mainoksia. Ahaa! Voin siis tuoksua jollekin. Nykyään se on Axe. Ennen kuin on edes kainaloita, katsellaan telsusta pää kenossa Axe-mainoksia, jonka mukaan naiset vaan imeytyy kiinni, kun tuoksuu oikealle esanssille. Tytöille ei ole vastaavaa keksitty. Outoa! Eikö ole soveliasta tuoksua jollekin, jonka avulla miehet ikään kuin paiskautuvat kylkeen? Tai tekeekö ne niin joka tapauksessa? Ja sitten tullaan aikuiseksi. Alkaa sen päiväinen taistelu kainaloiden cd-levyn muotoisia ja kokoisia koristeita vastaan. Rexona 24h? Ehei! Dove? Hohhoo, aivan … Lue loppuun →

Jos joku asia on tehty vaikeaksi tässä maassa, niin se on passin hankkiminen. Passia ei kannata hakea ollenkaan, jollei tiedä varmasti lähtevänsä johonkin puolen vuoden kuluttua ja ehtii hyvin hakea passin ennen sitä. Näin ollen pikalähdöt eivät tule kuuloonkaan, koska silloinkin on pitänyt ajatella passia jo etukäteen. Siis ennen sitä pikalähtöä, ja mielellään ainakin kuukautta ennen, että ehdit varata ajan passitoimistoosi. Aika pitää varata poliisin nettisivuilta, jotka eivät ole ns. viimeisintä huutoa. Se ei varsinaisesti haittaa, paitsi jos yrittää varata ajan johonkin. Se ”johonkin” onkin kiinnostavaa, sillä jos asut isossa kaupungissa, ensimmäinen vapaa aika on kolmen viikon päästä. Ajan voi … Lue loppuun →

Käytiin lapseni kanssa keskustelua kesätapahtumista. Hän oli innoissaan siitä, että Yhdysvalloissa on niin monta kivaa tapahtumaa kesäisin. En ollenkaan ymmärtänyt mistä hän sellaista tietää, mutta valkenihan se. Joku rento seikkailija (amerikkalainen, tietty) pitää viikonloppuisin semmosta Weekend Warrior -ohjelmaa jossain (telkassa tai netissä tai vaikkapa kuussa) ja se on sitten kivaa. On kuulemma Parkour-tapahtumaa, Sparta-juoksuja ja ties mitä seikkailumenoa. Kovinkin värikkäästi osasi rakkauteni hedelmä kertoa miten mahtavaa siellä Amerikassa selvästikin on. Aloin siihen inttää, että onhan täällä Suomessakin kuule yhtä ja toista. Esimerkiksi Eukonkannon MM, Lypsyjakkaran SM ja Puolangan pessimismipäivät. Että eikö ole aikamoista irrottelua tämäkin? Ei jotenkin ollenkaan osannut lapsi … Lue loppuun →

Ei se meikäläisen elämäkään ihan kokonaan ilonpitoa ja ruusuilla tanssimista ole. On se myös raakaa työntekoa. Näin PK-yrittäjänä (lue: freelancer) olen tällä kertaa paiskautunut vanhaan työpaikkaani kesätöihin. Palataan vuoteen 1994. Olin silloin Laajasalon opiston radiotoiminnan linjan motivoitunein oppilas ja halusin palavasti lempiradiooni työharjoitteluun. Ja kah! Pääsinkin. Ne varmaan tuumivat siellä, että käy pian päälle jossei oteta. Kaupan päälle sain vielä kesätyöpaikankin. Oi sitä autuutta! Radio City oli silloin makein paikka maailmassa ja se sijaitsi makeimmassa paikassa: Helsingin Lepakkoluolassa. Niin se aika rientää, kaverit! Vajaat 20 vuotta myöhemmin saan puhelun, jossa kysellään halukkuuttani hypätä kelkkaan — taas. Mitä siihen voi sanoa. … Lue loppuun →

Siinäpä pari, joka yhteen soppii! Ainakin jos hyttysiltä kysytään. Ja onhan se toden totta melkonen aarrearkku, kun osaa imuttaa oikeasta paikasta. Jos nyt pitäisi valita haluanko olla hevonen, koira vai kissa, niin kyllä se melkein kissan tai koiran puolelle kääntyisi. Ehkä kissa. En ole ikinä nähnyt kissan ympärillä hyttysiä. Eikä juuri kukaan syytä kissaa yleensä mistään, paitsi tassunjäljistä konepellillä. Koira taas on usein syypää vaikka mihin. Hevosparka taas joutuu juoksemaan mammat selässä vaikka olisi millainen hikisää, ja vapaa-ajalla hyttyset syö. Ei kuulosta hyvältä. Minun hevoseni taisi päästä elämänsä ensimmäistä kertaa oikein lomille. Hän on 11v ja kotoisin Hollannista. En tiedä … Lue loppuun →

Voin sanoa, että ei ole jäänyt epäselväksi. Nyt on meidän kylällä jollain lähtenyt rakkaus lapasesta siihen malliin, että ei ole jäänyt huomiotta ulkomaailmaltakaan. Herättää kysymyksen, jaksaisiko kukaan talvella ilmaista rakkauttaan seinämaalauksin? Tai puhuuko kukaan edes rakkaudesta talvella? Silloinhan vaan möllötetään ja odotetaan, että talvi menee ohi. Mitä nyt pikaset pulkkamäet käydään hurauttamassa. Muistelen nuoruuteni rakkauksia. En muista kenenkään olleen niin hulluna meikäläiseen, että olis kipassut maalikauppaan ja maalannut nimeni kerrostalon seinään. Olenko näin ollen osaton? Vai kertooko se siitä, että minuun ihastuneet pojat olivat häveliäitä? Paikoin jopa liian häveliäitä? Kerran muistan yhden juipin soittaneen työpaikalleni tupakkatehtaalle. Olin tupakkakoneella töissä, iltavuorossa. … Lue loppuun →

No niin, tällaista se blogielämän opettelu on. Rajojen vetäminen ei ole helppoa. Kerron omasta elämästäni, mutta kesken kaiken tajuan, että enhän elä yksin tässä maailmassa. Sanomiseni ja kuvaamiseni ovat aiheuttaneet mielipahaa kanssaihmisissä. Haluankin sanoa seuraavaa: 1. En missään nimessä halua loukata ketään. 2. Epäkohdat, joita korostan elämässäni, johtuvat lähes poikkeuksetta omasta osaamattomuudestani, ei muiden. 4. Pidän ihmisistä elämässäni, lapsistani, eläimistäni, naapureistani, kodistani ja kesämökistäni yli kaiken. En vaihtaisi niitä mihinkään, ikinä. 5. Kohdan neljä pitäisi alustaa tulevat ja menneet postaukset niin, että kenellekään ei tule paha mieli. Voiko ihminen enempää tehdä kuin pyytää anteeksi? Tietääkseni ei. Luotan siihen, että jos … Lue loppuun →

Kun kirjoitan tätä, on kenties kesän kaunein päivä. Menneisiin nähden ihan varmasti, tulevaisuuteen suhtaudun skeptisesti. Siis otan kaiken irti. Muistatteko viime marras-joulukuun vaihteen, kun oli karmea myrsky? Kuka sitä muistaa. Mutta minä muistan, koska aamulla herätessäni pihaani ei enää ympärystänyt aita. Sen oli tuuli vienyt. No. Eilen sai remonttireiska valmiiksi uuden aidan. Eläköön! Voin taas elostella pihamaalla nakkena. Ja ennen kaikkea päästää koirat aamupissalle heräämättä itse. Koirat? Nimenomaan, tämän viikon olen toiminut yhden lisäkoiran keinoemona. Perheensä otti ja lähti Kreikkaan. Jättivät eläimen minulle. Hän on ilahduttanut perhettämme olemalla todella rakastava ja pudottamalla ämpärikaupalla karvojaan muistoksi. Kerään ne talteen tietysti ja … Lue loppuun →