Koirat ovat ymmärtäneet täysin oikein mitä pitää tehdä jos ei syö tai juokse pallon perässä. Silloin levätään. Kissoillekaan moinen ei ole tuottanut liiemmin vaikeuksia. Itse polveudun todennäköisesti jommista kummista, sillä maan vetovoima vaikuttaa minuun hieman voimakkaammin kuin lähimmäisiini. Olisi suotavaa, että polveutuisin kissoista, jolloin olisin ilman muuta joustava ja salaperäinen ja karvani kiiltäisi. Jota tietysti olenkin. Ainakin enemmän kuin kuolaava hössö, joka käy ohikulkijoiden kimppuun. Haukkua osaan, mutta naukuminen ei kuulu repertuaariini.

Viime kesänä velttoilu oli järjettömän vaikeaa, kun tuli niin hirveä hiki. Yhtenä iltana paukkasimme poikani kanssa hetken mielijohteesta Hong Kongiin (kauppa, ei kaupunki) ostamaan telttaa. Valtavalla hässäkällä pystytimme esineen pihaan ja olimme erittäin hikisiä ja tyytyväisiä. Tulisimme nukkumaan kuin murmelit kesäyössä. Ei hikeä.

Eipä osattu tuolloin arvellakaan, että pentukoiramme oli telttailusta aivan erityisen kiinnostunut.

Istuimme iltasella katselemassa televisiota, kun yks kaks telttamme kiihdytti kovaa vauhtia ikkunan ohi. Ei tuullut. Teltta jatkoi matkaa reippaasti pyörien ympäri pihanurmea. Pihalle päästyämme teltta oli jo melko monena osana ja sen ytimestä löytyi eläin. Ilman kompassia liikenteessä ollut koira oli luikahtanut telttaan sisään, mutta ei löytänytkään ulos. Alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta. Koira-teltta 1-0.

Telttailija, Espoo

Jotain voisi ottaa päähän. Vakuutuskaan ei kiinnostunut korvausvaateistamme.

Niin sähäköitä ei sentään oltu, että olis menty ostamaan uusi teltta. Kostoksi ostimme hevosen viime viikolla. Siitä lisää tuota pikaa.

Teltan korvike