Penkkiurheilija

Alkuaan Eläkeläisten piti edustaa Suomea Eurovision laulukilpailuissa, mutta siitä ei tullut mitään, kun Jukka Jalonen ehti valita heidät Vancouveriin. Tänä aamuna eläkeläisten peli Ruotsia vastaan ei kulkenut. Mutta siitä huolimatta; säilyttäisin Lehtinen-Koivu-Selänne -kolmikon yhdessä. He ovat torstaiaamun Tsekki-pelin kolmosketju.

Heille se on myös “nyt tai ei enää koskaan” -peli. Tuo varmasti energiaa luistimiin.

Ykkösketju on N. Hagman - M. Koivu - T. Ruutu. Hagman kuuluu tämän joukkueen parhaana maalintekijänä ykkösketjuun.

Kakkosketjun sentteri olisi Valtteri Filppula. Hän on ollut läpi turnauksen yksi Suomen energisimmistä pelaajista. Hänen rinnalleen nostaisin Jarkko Ruudun, toinen pelaaja, jolla riitti virtaa Ruotsi-pelissä. Toiseen laitaan tulisi sitten Olli Jokinen. Tähän ketjuun kaivattaisiin ehkä lisää maalintekovoimaa - sanoisinko, että siinä on Jussi Jokisen kokoinen aukko.

Mutta niillä mennään, jotka kisoihin valittiin. Loppuja hyökkääjistä voi sitten peluuttaa harvakseltaan, ja puolustukseenhan ei ole tarjolla vaihtomiehiä.

Ja sitten maalivahti???? Kiprusoff varmaan pelaa, vaikka Niklas oli Saksaa vastaan aika jäätävä.

Suomen murtomaahiihto on tekemässä outoa ja odottamatonta makalaskua Kanadan Whistlerissä. Odottamatonta siksi, että niin mies- kuin naishiihtäjätkin olivat viime talvena maailman huipulla, ja mikään ei viitannut siihen, että nyt lähdettäisiin taas kohden takatalvea. Jopa mieshiihtäjät palasivat maailmanmestaruusmitaleille pitkän “hemohessvaelluksen” jälkeen. Mikähän nyt on mennyt pieleen?

Erikoista on ollut muun muassa se, että Reijo Jylhän valmennettavilta (Sami Jauhojärvi, Pirjo Muranen, hiihdon osalta Anssi Koivuranta) vauhti on ollut hukassa koko talven. Eivätkä paljon parempaan ole pystyneet Jarmo Riskin valmennettavat. Virpi Kuitunen on ollut koko kauden ajan kuin varjo muutaman viime vuoden loistostaan. Aino-Kaisa Saarinen oli viime vuonna maailman paras naishiihtäjä - ei ole enää.

Mäkimiehetkin ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tippuneet maailman kärjestä. Nyt on jopa mahdollista, että suomalaiset eivät voita näissä kisoissa yhtään mitalia pohjoismaisissa hiihtolajeissa. Aikoihin on eletty.

No, ehkä yhdistetyn jommassa kummassa jäljelläolevassa kilpailussa suomalaisilla on jonkinmoiset mahdollisuudet palkintopallille. Ehkä myös mäkihypyn joukkuekilpailussa, jos kaikki neljä miestä tekevät kauden parhaat suorituksensa. Vielä naisten viestissäkin voi pieniä toiveita elätellä, vaikka joukkueen luisteluvoima on huvennut vuoden aikana yllättävästi.

Sen sijaan miesten viestimitaliin on vaikea uskoa. Esimerkiksi viime talven komeetta ja mitalisti Matti Heikkinen on menettänyt kuntonsa lähes täydellisesti. Lähes mahdottomalta tuntuu, että Suomi voittaisi viestissä huippukuntoiset Venäjän, Saksan, Norjan ja ennen kaikkea Ruotsin joukkueet. Myös sellaiset hiihdon suurvallat, kuten Sveitsi, Kanada, Ranska, Tsekki ja ehkä Viro ja Sloveniakin kulkevat ladulla Suomea nopeammin.

Mitali vapaalla tyylillä hiihdettävistä parisprinteistä olisi jo lähes maailmanihme.

Kuitusella, Saarisella ja Jauhojärvellä ovat edessään toki vielä omat päämatkansa, perinteisellä hiihdettävät 30:n ja 50:n kilpailut. Löytyisikö se huippukunto sitten olympialaisten viimeiseksi päiväksi? Vaikea uskoa mutta toivoahan aina voi.

Nyt epäonnistumisen syitä tuskin kannattaa hakea “voitelukopilta” tai pilleripurkeista. Tänne kymmenentuhannen kilometrin päähän näyttää siltä, että hiihtäjät ovat vain vetäneet itsensä tukkoon liiallisella ja järjettömällä harjoittelulla. Siinä on päävalmentaja Magnar Dahlenilla selittämistä.

Onneksi tämä on vain urheiluviihdettä, vaikka penkkiurheilijaa pikkuisen - valtiovarainministeriä siteeraten - “kyrsiikin”.

Olen aina luullut, että kun maksan veroja, niin huolehdin valtiontaloudesta, ja kun maksan eläkemaksuja, niin huolehdin omasta eläkkeestäni.
Se ei ole kaikkien mielestä kokototuus. Aina vaikeuksien alkaessa eläkerahojen ympärillä alkaa hyöriä kaikenlaisia salkkumiehiä - ei vain salkunhoitajia.
Kun maan finanssitalous oli edellisen kerran totaalisesti kuralla 1990-luvun alkuvuosina, niin arvovaltainen suomalaisvaltuuskunta valtiovarainministerin johdolla kiersi Aasiaa ja Arabimaita hattu kourassa kerjäämässä velkarahaa. Silloin Suomen valtion maksukykyä todisteltiin valtavilla eläkerahastoilla, ja ne toimivat ikään kuin pantteina rahan lainaajille.

Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin valtiontalous on taas kuralla, ja valtio haluaa leikkiä kukkulankuningasta eläkerahoilla. Nyt pitäisi ehkä leikata niin ja niin paljon eläkkeitä, pitäisi tehdä työtä pidempään jne. Olisi varmaan myös suotavaa tuntea huonoa omaatuntoa eläköitymisestään.
Ok, suunnitelkaa leikkauksia, mutta kertokaa minulle ensin, että kuinka paljon minä ja työnantajani olemme maksaneet minun eläkemaksuja? Ja mikä on ollut näiden minun maksujeni tuotto? Eli, paljonko minulla on eläkeyhtiössäni rahaa kasassa? Siitähän olisi sitten helppo katsoa, että minkä summan voisin lahjoittaa vaikkapa köyhälle valtiolle.
Sain vastikään eläkeyhtiöstäni paperin, josta ilmeni, että minkä suuruinen “arvioitu” eläkkeeni saattaisi olla ja että kuinka paljon ikäkerroin on sitä leikannut. Siitä näkee myös ne työsuhteet kestoineen, joista eläkkeeni lasketaan kertyneen. Edellä kaipaamiani tietoja en siitä lapusta kuitenkaan löytänyt. Eläkeyhtiöiden tuotoista on jonkinlaisia tietoja olemassa viimeisen 15 vuoden ajalta, mutta se ei ole kovin paljon se.
Sen vuoksi katson, että olette velvollisia maksamaan eläkkeet ihmisille sovitun suuruisina. Sitten kun vuotuiset eläkemaksut eivät riitä kattamaan sen vuoden eläkkeitä, käytetään maksuun tuottoja, ja sitten kun eläköityvien ikäluokkien kasvaessa tuototkaan eivät riitä, käytetään eläkemaksuihin rahastojen pääomia. Ja vähitellen puretaan koko eläkerahastot ja siirrytään henkilökohtaisiin eläkkeisiin. Noin 125 miljardin euron rahastoilla maksaa suuret ikäluokat hautaan - ja jää vähän meille hiukan myöhemmin syntyneillekin.

Eläkejärjestelmän muutoksilla voidaan ohjailla - vaurauden kasvaessa - yhä pienenevän ihmisjoukon käyttäytymistä. Esimerkiksi eläkeiän nostamisella simputetaan lähinnä terveinä eläkeikäänsä selvinneitä köyhiä.

Ammattinsa osaavat skandinaavisosiologit ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että täkäläisten miesten perheväkivalta perustuu pitkälti pohjoismaisten naisten kaikkitietävyyden aiheuttamaan agressioon. Golf-legenda Tiger Woodsin ruotsalaisvaimo osoitti kuitenkin yllättävää ja jaloa inhimillisyyttä avioerovälienselvittelyssään.
Elin Nordegren toki löi miestään poskeen golfmailalla. Aseekseen hän valitsi kuitenkin yhden golf-bagin keveimmistä mailoista, rautaysin. Tigerin mailakokoelmassa olisi ollut tarjolla myös paljon tukevampaa ja painavampaa rautaa. Esimerkiksi rautakakkosella mestarin purukalusto ja poskiluut olisivat olleet remontissa kuukausitolkulla.

+ + +

Tiger Woods tunnetaan golfissa yleisöystävällisestä, riskejä kaihtamattomasta pelitavastaan. Avioeroasiassa hän ei kuitenkaan ottanut minkäänlaista riskiä, vaan tarjosi vaimolleen erosta oitis 300 miljoonaa dollaria.

+ + +

Ihmetyttänyt tässä on sekin, että epäpätevä, ammattitutkintonsa valehdellut lääkäri voi harjoittaa ammattiaan viikkokausia, ilman että sitä kukaan huomaa. Jos autokorjaamolla on päivänkään työssä ammattiaan osaamaton poropeukalo, niin hänet kyllä huomataan ja arotetaan jo ensimmäisenä työpäivänä.
Muistuu mieleeni armeija-aika, kun olin järjettömässsä flunssassa. Lääkäriin mennessä syljeskelin kitalaesta irronneita nahkapalasia ja kipu oli huumaava.
Lääkäri katsoi suuhun ja arveli: - Oliskohan sulla pikkusen kurkku kipeä. Lääkkeeksi hän määräsi salmiakkia, kuten lähes kaikkiin muihinkin vaivoihin.

+ + +

Saksassa joskus 1980-luvun lopulla tapasin skotlantilaisen lääkärin. Tämä eläkkeellä oleva professori teki töitä Iranin valtiolle. Tohtorin työtehtävänä oli käydä läpi eurooppalaisia lääketieteen tiedekuntia, ja selvittää ketkä Iranissa lääkäreinä ja lännessä koulutettuina esiintyvistä henkilöistä olivat oikeasti myös opiskelleet täkäläisissä opinahjoissa.
Emeritusprofessori kertoi löytäneensä ison tukun tutkintoväärennöksiä.
Vieläköhän tämä sharmatti herrasmies olisi voimissaan? Suomen valtiolla olisi töitä tarjolla.

Näin Joulun alla ihmiset hiljentyvät ja pohtivat perimmäisiä kysymyksiä. Tänä syksynä on tuntunut, että uskonnolliset kysymykset ovat olleet poikkeuksellisesti esillä läpi koko vuoden. Palautetaan niistä mieliin tässä muutama.

Ravintoasioissa ei ole julkisuudessa esitetty vuosiin juuri mitään muita kuin uskonnollisia näkemyksiä. Kuka on löytänyt minkinlaisen dietti-uskonnon. Yksi rocklaulaja ilmoitti vastikään lentihaastattelussa, että hän on lopettanut hiilidydraattien ja lihan käytön. Kait sitä kalalla ja rasvallakin pärjäilee. Tuli mieleen Uuno Turhapuro, joka ilmoitti, ettei “enää käytä kahvia sokerissa ja kermassa.”

Sijoitustoiminta on perustunut aina arvauksiin ja muistuttaa parhaimmillaan hartaudenharjoittamista. WinCapitan sijoituksissa varojansa menettäneet, ja mitä ilmeisimmin huijatuksi tulleet, pitivät viikonloppuna herätyskokoustaan Jyväskylän seudulla. He uskovat edelleen pyramidisijoitustalon rakentaneisiin ja pidätettyinä oleviin johtajiinsa, ja syyttävät poliisia asiattomasta toiminnasta.

Tämän syksyn ehdoton trendiuskonto on ollut rokotusten vastustaminen. Sikainfulenssarokotetut ovat saaneet mitä ihmeellisimpiä oireita. Harva muistaa, että ilman rokotuksia ihmisten keskimääräinen elinikä olisi alle neljäkymmentä vuotta.

Kööpenhaminassa on taas parhaillaan tarjolla ilmastonmuuttumishuttua. Tämä on ehkä nyt esillä olevista uskonnoista kaikkein vakavamielisin lahko. Ilmastotutkijoista oikeamielisimmät poistivat ennen kokousta tutkimusaineistosta kaikki väärät tulokset, jotta ilmastonlämpenemistä epäileville tuomaille ei jäisi tilaa.

Myös journalismissa on viime aikoina ollut paineita lisätä juttuihin uskomusten osuutta tosiasioiden kustannuksella. Julkisensananneuvosto antoi viime viikolla tätä näkemystä tukevan päätöksen.

Eli kyllä tästä on hurskas ja rauhaisa Joulu tulossa.

Jos Finnairin lentäjien maanantaina (16.12.2009) uhkaava lakko onnistutaan välttämään, on se iso sulka hattuun valtakunnansovittelija Esa Lonkalle uudessa (tosin hänelle jo aiemmin tutussa) virassaan. Ei kuitenkaan nuolaista vielä. Lentäjillä saattaa olla vaikeuksia sopia omissa porukoissakaan siitä, miten ulkopuolisen työvoiman käyttöön Finnairissa pitäisi suhtautua. Nyt pitäisi asioista sopia myös työnantajan kanssa.
Eilen illalla valtakunnansovittelijan toimistolla tuunnelma oli kuitenkin sellainen, että lakko saatetaan hyvinkin välttää.
Finnairille sopu olisi tuiki tärkeää. Yhtiö on nyt ilmalaiva, joka seilaa taivaan tuulissa ilman kapteenia.

+ + +

Finnairin lentäjien palkkasopimus on kuitenkin aivan oma lukunsa. Riita on kestänyt puolitoista vuotta, se koskee yhtä avainryhmää, ja sopimuksella pitäisi ratkoa koko yhtiön kannattavuuteen liittyviä ongelmia. Siksi sopimus ei ole mikään työmarkkinasyksyn “päänavaaja”.
Työnantaja on pitänyt päänavauksena Metallin ja Teknologiateollisuuden elokuun lopulla tekemää sopimusta, joka nosti nyt syksyllä metallimiesten palkkoja “noin” puoli prosenttia. YTN ja postinjakajat tekivät myöhemmin samansisältöiset sopimukset. Näissä sopimuksissa ei kuitenkaan sovittu ensi vuoden palkoista yhtään mitään.
Itse asiassa syksyn aikana ei ole tehty yhtään palkkasopimusta ensi vuodelle. Yhä uusia aloja valuu sopimuksettomaan tilaan ja kukaan ei uskalla olla ensimmäinen. Eniten on odotettu vakuutus- ja pankkitalan neuvottelijoilta, mutta mitään ei ole kuulunut. Onko työnantajan “palkka-ankkuri” upottanut tämänkin sopimuksen?

+ + +

Jos tuo työnantajan puolen prosentin palkka-ankkuri on voimassa vuoden loppuun saakka, kuten se on esimerkiksi Metallin sopimuksessa, niin ongelmanahan se on silloin tietysti katoavaa laatua. Tätä vuotta on jäljellä enää puolitoista kuukautta.
Juuri nyt eletään kuitenkin seisovan veden aikaa. Kaikki neuvottelut junnaavat paikallaan. Ilmassa on kuivaa ruutia. Huhuja liikkuu, että jo ensi viikolla saattaisi leimahtaa liekki jossakin nurkassa. Kuka uskaltaisi niin sanotusti aukaista pään? Laskettelurinteissähän jo vähän kipinöi.
Mietin näitä nyt hetken etelän auringossa.

Suomalaisia vaikuttajia on tyrkyllä tärkeimpiin Euroopan Unionin virkoihin. Olli Rehn ulkoministeriksi? Paavo Lpponen ja/tai Martti Ahtisaari presidentiksi? Puolueiden taustajoukot käyvät myös todella kuumana siitä, että onko ja kenen hyväksi tehty Brysselissä tarpeeksi taustatyötä eli lobbausta. Asian nostattama lämpö ihmetyttää sikäli, kun tietää, että
kyseessä on vähän samankaltainen taisto kuin pilkkikilpailu keväisellä Kilpisjärvellä: hyvät palkinnot mutta kukaan osallistujista ei saa yhtään kalaa.

+ + +

Tuo oli tietysti ikävästi sanottu. Tulipahan vain mieleeni, kun miettii sitä tosiasiaa, että ensi viikonloppuna pitäisi juosta maraton. Ja kun lisäksi miettii vielä sitä tosiasiaa, että oikea jalka on ollut nyt puolisentoista viikkoa juoksukelvoton. Pohjetta särkee. No, eilen sillä pystyi jo vähän juoksemaankin. On tässä muistunut mieleen kauan sitten lukemani Jack Londonin novelli ikääntyvästä nyrkkeilijästä, joka päättää nousta vielä kerran kehään ja ottaa turpaan sovitussa matsissa. Hän hävisi tienatakseen perheelleen rahaa, minä teen tätä vapaaehtoisesti pelkästä ilosta. Eli hymyillähän tässä pitäisi.

+ + +

Muistan Seppo “Nitti” Nuuttilan - hikiurheilun valmentajalegendan - sanoneen joskus aikanaan. että “Golf on hienoa kuntourheilua. Aloitan sen heti kun täytän 80 vuotta.”
Luin pari viikkoa sitten Helsingin Sanomista Nuuttilan 70 -vuotishaastattelun. “Nitti” myöntää siinä “tarttuneensa mailoihin” eli hän tunnusti aloittaneensa Golfin jo reilut kymmenen vuotta etuajassa. Minäkin suoritin Green Gardin viime kesänä - olisiko se sitten 30 vuotta etuajassa. Eli jos satutte liikkumaan väylien tuntumassa, niin FORE!

Vaalirahoituskeskustelun yhteydessä on arvioitu, että Suomi on muuttumassa ja maa on ikään kuin siirtymässä uuteen aikaan. Jotain on kyllä muuttumassa.
Pääministeri Matti Vanhasta pidetään nyt “löyhässä hirressä” hikisen lautakasan vuoksi. Vielä 1980-luvulla Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Pavola ei pitänyt rakennusliikkeen lahjoittamaa merenrantahuvilaa lahjuksena. - Se kuuluu normaalin ystävyyden piiriin, arvioi Paavola oikeudessa. (Sitaatti muistinvarainen.)

+ + +

Kansalaiset ovat seuranneet tyytyväisinä, kuinka poliitikot palauttavat rehdisti saamiansa vaalitukiaisia Nova -yhtiöiden konkurssipesälle.
Erityisen tyytyväisinä synnintuntoista rahanpalautusta ovat seuranneet konkurssipesää hoitavat juristit. Perinteisesti konkurssipesän hoitokulut mitoitetaan kattamaan koko pesän varallisuus - velkojille ei jää jaettavaa. Nyt syntyy tilaa sen verran suuremmalle laaskutukselle, ettei pesänhoitajien tarvitse hävetä kollegojensa edessä.

+ + +

Eräänlaista synnintuntoa on sekin, että vaalirahoituslain uudistumistavoitteeksi ei riitä avoimuuden lisääminen. Koko ajan esiiin kaivetaan uusia mahdollisia kieltoja. Poliittisen toiminnan rahoitus pitäisi kieltää esimerkiksi ammattiliitoilta, pörssiyhtiöiltä, valtionyhtiöiltä, yksityisiltä kansalaisilta ja tietysti säätiöiltä jne.
Jos yhteiskunnallisen toiminnan tukeminen kielletään, niin miksi ei saman tien kriminalisoida myös urheilun ja kulttuurin tukeminen?

+ + +

Eilen eduskunnan kahvilassa usea poliitikko sanoi, että Ylen heidän asiattomaksi kokemaansa Vanhas-uutisointia ja Ylen rahoitusta ei pidä kytkeä toisiinsa. Kuulin tämän lauseen niin monta kertaa, että olisin hiukan huolestunut siellä Tohlopissa.
Eli jos edessä ei olisikaan “vettä ja leipää”, niin miten olisi budjettirahoitus ja juustohöylä?

Eilisestä (perjantai 11.09.) eduskunnan lisätalousarviokeskustelusta jäi eräs mielenkiintoinen puheenvuoro lähes tyystin vaille huomiota. Se hukkui valtionyhtiöiden yksityistämisvaltuuksista käydyn väittelyn alle.
Syyskesän aikaisesta keskustelusta on jäänyt sellainen tunnelma, että kunnat eivät tule selviämään lähitulevaisuudessa tehtävistään, ja edessä ovat taloudellisesti kaikkien aikojen vaikeimmat ajat. Ennen kuin sirotellaan tuhkaa peruskoulutuksen, terveydenhuollon ja vanhustenhoidon päälle, on syytä perehtyä kuluvan vuosikymmenen alussa kuntaministerinä toimineen Hannes Mannisen (Kesk.) perusteltuun näkemykseen. Tässä sanatarkka sitaatti eilisestä eduskuntakeskustelusta:

“Kuntatalouteen haluaisin todeta, että nyt tämä vuosi ei ole niin katastrofaalinen vuosi kuin täällä väitetään. Nimittäin minun pitää tehdä eräs tunnustus. Kun olin kuntaministerinä demarien .. kanssa yhdessä taloutta hoitamassa, niin vuosina 2003, 2004 ja 2005 kuntatalouden tulos oli huonompi kuin tältä vuodelta arvioidaan tulevan. Ongelmia on ensi vuonna erittäin paljon. Jos me saamme talouskasvua, sielläkin voidaan päästä hiukan eteenpäin. Elikkä töitä pitää tehdä, ongelmia on, mutta ei pidä liioitella asioita.”
Mot.

Joskus sitä miettii, että mitä kaikkea julkisen vallan kannattaa verovaroilla tehdä.

+ + +

Neuvosto-armeijassa oli normaali komento-organissatio sotamiehistä kenraaleihin (tai marsalkoihin) saakka.
Sen päälle oli kuitenkin rakennettu kommunistipuolueen hallinnoima ideologinen organisaatio, jonka päätäntävalta oli suurempi kuin varsinaisilla sodankäynnin ammattilaisilla. Jos kartta ja maasto ovat ristiriidassa, on viisaampi seurata karttaa, kuului selviytymisohje Stalinin hallitsemassa valtakunnassa.

+ + +

Jotenkin tämä juttu palautuu mieleen, kun seuraa viime päivien ydinvoimakeskustelua.
Työ- ja elinkeinoministeriö pohtii hatariin tulevaisuuden energiankulutusennusteisiin perustuen, että kuinka monta ydinvoimalaa Suomessa tarvitaan. Pelkona on, että Suomessa tuotettaisiin tulevaisuudessa sähköä yli oman tarpeen. Suomi on pitkään kuluttanut enemmän sähköä, kuin on pystynyt sitä tuottamaan. Se ilmeisesti ei huolestuta ketään.
Ymmärrän tiukan julkisen kontrollin silloin, kun on kyse voimalaitosten turvallisuudesta ja siihen liittyvien lupaehtojen täyttämisestä. Ja myös jätteen loppusijoittamiseen tulee olla hyväksyttävä ratkaisu tarjolla. Ymmärrän myös valtion huolen, jos se maksaisi tukea voimaloiden rakentajille. Ydinvoimaa rakennetaan kuitenkin ilman julkista tukiaisia - yhtenä harvoista energiantuotantomuodoista.
Hiilivoimaloille ja vesivoimalle löytyisi myös rahaa riskisijoittajilta, mutta edellinen vaihtoehto tuottaa ilmastopäästöjä ja jälkimmäistä ei juurikaan enää ole tarjolla.
Jos jokut rahoittajat ja rakentajat ovat valmiita tekemään Suomeen miljardi-investoinnin, niin he luultavasti ovat aika varmoja myös tuotteen menekistä. Suomen suurimmat sähkönkuluttajat ovat mukana hankkeissa. Pelko sähkön “ylituotannosta” on outo peruste evätä ydinvoimalan rakennuslupa. Olisiko valtion pitänyt puuttua ajoissa puunjalostusteollisuuden markkinatilanteeseen, ja määrätä sellutehtaita suljettaviksi tuotannon tasapainoittamiseksi markkinoita vastaavaksi? Montako kentätehdasta me tarvitaan?

+ + +

Vaikka kaikki kolme hakijaa saisivat talven aikana rakennusluvan, niin Suomessa tuskin välittömästi käynnistyisi kolme uutta ydinvoimalan rakennustyömaata. Sen verran kallista ja taloudellisesti riskialtista touhua miljardiluokan voimalarakentaminen on.