Penkkiurheilija

Auto- ja kuljetusalan liitossa eivät kaikki liikennevälineet kulje samaan suuntaan.
Tänään (02.12. 2011) Auto- ja Kuljetusalan liiton valtuustossa oli esillä jopa puheenjohtajan hyllyttäminen, vaikka sitä kokous ei lopulta käsitellytkään.
Tyytymättömyyttä on sanottu olevan enemmän ahtaajien kuin maaliikenteeln puolella. Kritiikki on vain pysynyt piilossa.
Viime viikon palkkaneuvottelut olivat AKT:ltä pitkä ja vaivalloinen prosessi, ennen kuin maanantaita vasten aamuyöllä sopimus syntyi. Ahtaajien sopimuksen tekstikysymykset olivat valmiina jo torstai-iltana, mutta palkoista he pääsivät neuvottelemaan vasta kolme päivää myöhemmin myöhään sunnuntai-iltana, kun myös maaliikennepuolen tekstikysymykset oli selvitetty. Kolme päivää neuvotteluissa tyhjänpanttina, vain odottelemassa toisia, on tietysti turhauttavaa, vaikka takana olisi kuinka älykäs taktikointi.
Työnantajien pääneuvottelija purki turhautumistaan toimittajielle jo silloin torstaina. Ahtaajien työntekijäpuolen neuvottelijat pitivät silloin mölyt mahassaan, mutta nyt siis kritiikkiä kuultiin liiton valtuustossa.

+ + +

Penkkiurheilija on kuullut myös luotettavalta taholta, että puolentoista vuoden takaisen ahtaajien lakon neuvotteluiden loppusuora ei mennyt puheenjohtajalta ihan putkeen. Hän oli viimeisen vuorokauden ajan -- toki paineiden alla -- toimintakyvytön. Lakon lopettamisneuvotteluissa vastuuta AKT:n puolelta kantoivat silloin liiton muut luottamushenkilöt.

Pohjois-Afrikasta viime keväänä alkanut jasmiini-vallankumous on nyt rantautunut välimeren pohjoisrannelle. Ensin tippuivat diktatuurit etelärannalla, nyt kaatuvat demokratiat pohjoirannalla.
Jarmiini-kukan ensituoksuihin kaatuivat Tunisian ja Egyptin vallanpitäjät. Itsevaltaiset vallanpitäjät putosivat yksi toisensa jälkeen, viimeisimpänä Muhammar Gaddafi. Nyt kun kevään kukat jo mätänevät, on kansanvalaisesti valittujen vallanpitäjien vuoro kaatua.
Kreikasssa muodostetaan epätoivoisesti -- ties jo kuinka monetta päivää -- uutta hallitusta, kun vanha ei ollut enää uskottava, ei omien kansalaisten, eikä ulkovaltojen edessä. Italian Silvio Burlusconi taas esiintyy edelleen epätoivoisesti pääminsiterinä, vaikka valta, ystävät ja luottamus ovat kaikonneet.. Samalla tavalla vielä muutama viikko sitten Muhammed Gadaffi esiintyi johtajana, vaikka hallittavana hänellä oli enää muutama neliömetri viemäriputkea tien alla.
Lähiviikkojen aikana vaihtunee valta myös Espanjassa -- tosin normaaleilla vaaleilla. Mielenkiintoinen on myös Ranskan tilanne. Maan pankit ovat toimineet konkurssikypsien Välimeren rantavaltioiden päärahoittajina. Sitten onkin Välimeri kierretty ympäri.
Noin 2 300 jasmiininkukintaa sitten elänyt Aristoteles tunsi porukkansa. Hänen mukaansa demokratia on kansanvallan epäonnistunut muoto -- järjestys, jossa yhteisesti tehdyt päätökset toimivat yhteistä hyvää vastaan. No, pian taas jasmiinit kukkivat uudelleen.

Eletään eriskummallista työmarkkinasyksyä. Tähänmennessä on nähty vasta alkulöylyjä.
Ensimmäinen episodi oli työnantajaleirin täyskäännös tupo-asiassa. Vielä loppukesästä palkansaajapuolelta Elinkeinoelämän keskusliittoa syytettiin keskitettyjen palkkaratkaisujen ”ideologisesta” vastustamisesta. Väärässä olivat, työnantajaleirin takki kääntyi yhdessä yössä viikko pari sitten.
Miksi kääntyi? Teknologiateollisuuden ja Metallin palkkaneuvottelut päättyivät umpikujaan jo viime keväänä. Eikä yhteistä näkemystä löytynyt loppukesälläkään. Lisäksi Metalli teki yhdessä toimihenkilöiden (Pron ja YTN:n) kanssa palkkakartelli-sopimuksen. Näkemykset Suomen talouskehityksestä poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Työnantajan mielestä suomalaisten pitäisi varautua lähestyvään talouskriisiin ja kiristää nyörejä. Työntekijät pitävät kriisin lietsomista lähinnä kusetuksena.

+ + +
Vuorineuvosten päät kääntyivät ilmeisesti siksi, että tupolla uskottiin saatavan halvempi sopimus teknologiateollisuudelle ja siinä sivussa työrauha muillekin aloille. Teollisuusmiehet aistivat, että palkansaajapuolella ruuti alkaa olla kuivaa ja räjähdysvaara ilmeinen.
Ja tosissaan oltiin, koska keskitetyn ratkaisun neuvotteluita veti ja lausuntoja jakoi EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen. Yleensä näitä neuvotteluita on käynyt järjestön työmarkkinajohtaja.
Keskitetty ratkaisu olisi tullut halvemmaksi työnantajalle sen vuoksi, että maan hallitus on luvannut maksaa osan palkankorotuksista (tuloveroale) ottamalla lisää velkaa. Sekään ei nyt riittänyt.

+ + +

Metallin puheenjohtajalle Riku Aallolle tämänsyksyisistä työmarkkinaneuvotteluista on tullut eräänlainen miehuuskoe. Siinä ei paljon keskusjärjestöjohtajien arvovallat paina. Eikä sekään, että Metalliliitto on ollut sopimuksillaan yhteiskuntarauhan takuumies vuosikymmenet, muun muassa 90-luvun suuren laman aikana.
Metallimiehet kokevat, että pienemmät liitot tekevät omalla ”vastuuttomuudellaan” parempia sopimuksia samoille tehtaille. Riku Aallon edeltäjä lensi Metallin johdosta näiden syiden vuoksi. Palkansaajapuolella on muutoinkin vahvistunut se näkemys, että ensisijainen palkankorotusten maksaja on työnantaja, ei veronmaksaja, ja että maitillisilla sopimuksilla ei ole pelastettu työpaikkoja Suomeen.
Lisäksi Perussuomalaiset järjestäytyvät ja hengittävät Riku Aallon niskaan ensi kevään jäsenvaalissa. Niin sanotusti vastuullinen ja maltillinen palkkaratkaisu olisi Metallin puheenjohtajalle eräänlainen kuolemanlaakso.

+ + +

Juuri nyt näyttää siltä, että valta Suomessa on hajonnut palasiksi. Keskusjärjestöillä tai maan hallituksella ei ole auktoriteettia, eikä voimaa patistaa liittoja yhteisen ratkaisun taakse. Työllisyydestä ja vakaasta talouskehityksestä huolestunut maan hallitus näyttää vielä yrittävän. Onnea matkaan! Ei ole helppo rasti.

Jokainen tietää jonkun urheilijan, joka venyttää uraansa ylipitkäksi. Ei siis malta lopettaa. Joskus kyseessä on pelkkä rakkaus lajiin, mutta useimmiten on kysmys siitä, että urheilija ei ole saanut uralleen tavoittelemaansa kruunua (esimerkiksi olympiakultaa). Ja hän jatkaa sitten epätoivoisesti, vaikka edellytykset huipputuloksiin karkaavat koko ajan kauemmaksi. Kummastahan on kysymys esimerkiksi Jari Litmasen kohdalla? Tai oli Jani Sievisen kohdalla? Molemmat ovat toki saavuttaneet urallaan todella paljon.
Mitenkähän minulla tätä asiaa miettiessäni tuli mieleeni mies nimeltä Paavo Väyrynen.

+ + +

Luen parhaillaan Seppo Palmisen kirjoittamaa mainiota kirjaa Budha pelaa golfia. Yksi kirjan viisauksista menee muistinvaraisesti siteerattuna kuta kuinkin niin, että ”Golf on peli, jossa ihmiset eri reaittejä pitkin saapuvat samalle viheriölle.”
Mitenkähän minulla tuli tästä mieleeni maan nykyinen hallitus.

+ + +

Suomen hallitus on tuskaillut Kreikan tukipaketin vakuusasian kanssa.
Itse asiassa käyvät vakuudet Suomen sijoitukselle voitaisiin järjestää helposti. Suomi vain suoraan pääomittaisi ja ottaisi omistukseensa jonkun konkurssikypsän kreikkalaisen pankin, ja voisi sitten ilman välikäsiä vaikuttaa omistuksensa arvoon. Meillä olisi myös hyvä mies lähettäväksi Kreikkaan saneeraaman tämä pankki takaisin tuloksentekijäksi, ja nostattamaan Suomen valtion sijoituksen arvoa. Björn Wahlroosin hoitaisi asian parissa vuodessa.
Mitenkähän minusta tuntuu, että moni Nordean työntekijä toivoisi, että ostetaan Björnille pelkkä menolippu.

Tässä muutamia vinkkejä eduskuntavaalien tulosillan seurantaan.

Heti kello 20.00 äänestyspaikkojen sulkeuduttua tv-ruutuihin ilmestyvät ennakkoäänestyksen tulokset. Ennakkoon äänesti hiukan yli 30 prosenttia äänioikeutetuista, ja lopullinen vaaliaktiivisuus saattaisi nyt nousta hiukan yli 70 prosentin. Eli ennakkoäänestystulos on jo aika lähellä oikeaa lopullista tulosta. Toiset ovat kuitenkin vuodesta toiseen aktiivisimpia ennakkoäänestäjiä, ja myös ihmisten mielipiteet muuttuvat vielä hiukan viimeisellä viikolla ennen vaalia.

”Säännönmukaisesti ” Keskustan, Sosialidemokraattien ja Vasemmistoliiton ennakkoäänestystulos on ollut parempi kuin vaalin lopullinen tulos. Näiden puolueiden kannattajista äänestää muita suurempi osuus ennakkoon. Edellisissä eduskuntavaaleissa 2007 Keskustan vaalitulos tippui ennakkoäänistä 1,7 -prosenttiyksikköä ja vastaavasti puolitoista vuotta myöhemmin kuntavaaleissa 1,6 -prosenttiyksikköä. Aiempina vuosina alastuloa on ollut tätäkin enemmän. (Perimätieto)

Sosialidemokraattien kannatus laskee ennakkoäänten jälkeen vähintään saman verran, 2007 eduskuntavaaleissa miinusta tuli 1,5 prosenttiyksikköä ja sitten kunnallisvaaleissa peräti hiukan yli kaksi prosenttiyksikköä. Vasemmistoliiton kannatus laski vastaavasti eduskuntavaaleissa 0,6 -- ja kuntavaaleissa 0,9 prosenttiyksikköä.

Vaalipäivänä vaaleissa menestyvät suhteessa parhaiten Kokoomus, RKP ja ennen kaikkea Vihreät. Kokoomuksen ääniosuus vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ennakkoäänestyksen jälkeen nousi 0,5 -- ja kuntavaaleissa puolitoista vuotta myöhemmin 1,0 prosenttiyksikköä. Ruotsalaisen kansanpuolueen kannatus taas nousi eduskuntavaaleissa 1,6 -- ja kuntavaaleissa 1,0 prosenttiyksikköä ennakkoäänituloksesta. Vihreiden kannatus nousi molempian vaalien vaalipäivinä kahdella prosenttiyksiköllä, kunnallisvaaleissa hiukan enemmänkin.

Kristillisdemokraatit menestyivät molemmissa vaaleissa sekä ennakkoäänestyksessa että vaalipäivänä yhtä hyvin. Perussuomalaisten kannatus nousi eduskuntavaaleissa hiukan ennakkoäänestyksen jälkeen -- silloin Persut olivat neljän prosentin kannatuksessa. Eli ei sillä näihin vaaleihin ilmeisesti ole minkäänlaista todistusarvoa. Nyt puolue elää eri todellisuudessa.

Tässä nyrkkisääntö: Kun näette eduskuntavaalien ennakkoäänestystuloksen, saatte siitä lopullisen tuloksen lisäämällä Kokoomukselle ja RKP:lle yhden -- ja Vihreille kahden prosenttiyksikön verran kannatusta ja vähentämällä Keskustan ja SDP:n kannatusluvuista molemmista puolitoista prosenttiyksikköä ja lisäksi viette vielä Vasemmistoliitolta noin 0,7 prosenttiyksikköä kannatuksesta. Sitten arvioitte, mikä puolue on ollut viimeisellä vaaliviikolla myötä- tai vastatuulessa ja lisäätte tai vähennätte sen ennakkoäänestystulokseen/sta. Mietitte vielä, että olisiko maailma jotenkin muuttunut viimeisen kolmen -- neljän vuoden aikana.

Tämänjälkeen kun oivallatte vielä oikein Perussuomalaisten vaalimenestyksen, niin siinähän se on -- lopullinen vaalitulos!

PS: Tässä jälkihuomiot vaali-illasta. Keskustalle ennakkoäänet lupasivat 17,3 prosentin kannatusta ja lopullinen lukema oli 15,8, pudotusta vaalipäivänä puolitoista prosenttiyksikköä, eli juuri aiemmista vaalituloksista ennakoitu määrä. Myös RKP:n tulos nousi ennakkoäänistä (3,5%) ennakoidut lähes prosenttiyksikön verran (4.3 pros.). Perussuomalaisten kannatus nousi annakkoäänistä (18.6 %) 0,4 prosenttiyksikköä, eli täsmälleen saman verran kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Tulokset olivat kuitenkin eri planeetoilta (2007 4,1 % ja 2011 19.00 %), joten ehkä tästä ei pidä tehdä mitään johtopäätelmiä.

Vihreiden kannatus nousi ennakkoäänistä (6,4 %) lähes prosenttiyksikön (7,2), mikä on selvästi vähemmän kuin edellisvaalien noin kaksi prosenttiyksikköä. Kokoomuksen kannatus nousi vaalipäivänä (20,2 ennakkoäänet ja 20,4 lopullinen) selvästi vähemmän kuin edellisvaaleissa. Ja vastaavasti SDP:n kannatus laski vaalipäivänä suhteessa ennakkoääniin (19,1 % ja 19,5 %) selkeästi vähemmän kuin aiemmissa vaaleissa.

Vasemmistoliiton kannatus laski vaalipäivänä (8,3 % ja lopullinen 8,1 %) hiukan kuten aiemminkin on tapahtunut. Kristillisdemokraatit äänestävät edelleen kuta kuinkin yhtä innokkaasti ennakkoon vaalipäivänä kuin ennakkoonkin (4 % lopullinen).

Oli syksy 2004. Tasavallan presidentti Tarja Halonen teki valtiovierailun Japaniiin. Vierailun tärkein uutinen Japanissa oli kaiketi se, että Suomesta tuli kylään naispresidentti ja muutama naisministeri. Japanissa ei ole totuttu naisjohtajiin.
Muutama meistä mukana seuranneista toimittajista ja osa liikemiesvaltuuskuntaa lähti vierailun lopussa vuorokauden junareissulle Sendaihin. Siellä oli FinPron johdolla menossa suomalais-japanilaisen vanhustenhoitokodin rakennustyö. Mukana oli 15 suomalisyritystä. Itse asiassa hoitokoti oli silloin jo lähes valmis.
Yhteistyötä hoiti Sendain kaupungissa erillinen Suomi-toimisto, jota johti Gen Amano. Illallistimme Amanon johdolla. Hän oli mainio seuramies ja innostunut tästä Suomen ja Japanin yhteistyöstä. Gen johdatteli seuruetta pitkän ja herkullisen illallisen jälkeen karaoke-baariin.
Vanhusten hoitokoti oli rakennettu muistini mukaan suhteellisen korkealle rinteeseen. Toivottavasti kalliilla teknologialla varustettu hoitolaitos säästyi tsunamilta. Erityisen arvokas tilaisuus (olisiko ollut myös vähän jäykähkö) oli meille ja Ylelle järjestetty mahdollisuus haastatella Sendain pormestaria Hajimu Fujiita. Katsoimme pormestarin kanssa toisiamme, sormeilimme käyntikortteja sekä tietysti nyökyttelimme sikäläisen tavan mukaisesti.
Tämä palautui mieleeni kun luin nyt lehdestä, että FinPron työntekijöitä pakeni autolla raunioituneesta Sendaista. Silloin oli toiveita, että vastaavanlainen hoitokoti rakennettaisiin yhteistyössä myös jonnekin muualle Japaniin. En tiedä, toteutuiko toive.
Sendai oli muistini mukaan muodostettu yhdistämällä kaksi kaupunkia. Ja edelleen muistitietoni mukaan tämä yhteistyössä rakennettu vanhusten hoitokoti sijaitsi sisämaan puoleisessa osassa kaupunkia, ja on ehkä siten saattanut pelastua.
Ennen Tokioon paluuta matkustimme vielä (minä ja kuvaaja Jari Kovalainen) Honka Japanin toimitusjohtaja Marko Saarelaisen opastamana Sendain esikaupunkialueelle, jonne rakennettiin kolmea suomalaisvalmisteista taloa. Yhteen hirsitaloon oli muuttamassa kaksilapsinen perhe, isä työskenteli Motorolalla.
Omakotialue oli metsän ja peltojen keskellä. TV-kuivissa on viime päivinä näkynyt pelottavasti juuri sen näköisiä alueita, joita on kohdannut täystuho.
Honka Japanilla oli Sendaissa oma piirimyyjä, joka kohteliaasti yritti ajaa meidät Tokion junalle. Juutuimme kuitenkin ruuhkaan, ja ainut mahdollisuus oli jatkaa metrolla. Ehdimme japanintaitoisen Marko Saarelan johdolla juuri ja juuri Tokion junaan.
Tokiossa kirjoittauduimme hotelliin, jonka vastaanotto oli pilvenpiirtäjän 22. kerroksessa. Yht´äkkiä kukkaruukut vastaanoton tiskillä alkoivat heilua. Yksi taisi kaatuakin. Osa aulassa olevista asiakkaista alkoi kirkumaan. Vastaanoton virkailujat hajaantuivat salanmannopeasti ympäri aulaa ja rauhoittelivat ihmisiä. He olivat hyvin koulutettuja tehtäväänsä. -- This happens here every week, he sanoivat. Koben suunnalla oli jälleen kerran maa järissyt.
Minä olin niin väsynyt, että tajusin asian oikeastaan vasta seuraavana aamuna. Silloin alkoi kotimatka.

Kunta-ala siis teki sopimuksen, jonka suuruus on 1.2 prosentin yleiskorotus ja 0.8 prosentin paikallinen järjestelyerä. Molemmat maksetaan toukokuun alussa. Voi onnitella alaa ainakin hyvästä neuvottelukultttuurista, ulkopuolista apua ei tarvittu ja sopimus kyettiin tekemään kuta kuinkin sovitussa ajassa. Sopimus kyllä jonkin verran aukoo uusia palkankorotuslatuja. Kahden prosentin korotusta eivät muut ole vielä tälle vuodelle saaneet. Ja yleiskorotuskin ylittää karvan verran Etelärannan palkka-ankkurin. Tämä on vuoden ensimmäinen suuri palkkasopimus ja näyttää siten jonkin verran suuntaa muillekin aloille; vaikka nyt neuvottelikin julkinen ala ja vaikka vientisektorin pitäisi talousviisaiden mielestä näyttää palkankorotustaso. Ankkuri kohosi nyt 0,2 prosentin verran. Nämä eivät kuitenkaan olleet tämän kevään vaikeimmat palkkaneuvottelut.

Suomi elää eriskummallista kevättä. Polittiset mannerlaatat ovat liikkeessä, ja kevään eduskuntavaalien tulos mitä ilmeisemmin (eli tämänhetkisen mielipidekysely-tietämyksen perusteella) muuttaa poliittisia voimasuhteita ennenäkemättömällä tavalla. Tästähän ei enää puutu kuin selkkaukset työmarkkinoilla. No ei hätää, niitäkin on tulossa.
Ensimmäiset lakkovaroitukset kuultanee jo tälllä viikolla. Yksityisellä puolella jumissa ovat kemian ja rakennusalan neuvottelut. Tänään kunta-alan neuvottelijat heittivät pyyhkeen kehään. Yhteistä näkemystä ei löytynyt.
Kuntatyönantajan viimeinen tarjous oli kahdessa erässä keväällä ja syksyllä maksettava 1,8 prosentin korotusta. Se on yksityisen työnantajan Etelärannasta asettaman palkka-ankkurin ylärajoilla. Kuntatyönantan johtaja Markku Jalonen sanoi viime viikolla, että kunta-ala ei voi asettua palkankorotusten suunnannäyttäjäksi uusilla prosenteilla.
Työntekijäpuoli laskee, että tällä korotuksella päästäisiin koko vuodelle laskettuna kustannusvaikutuksiltaan ehkä prosentin luokkaa olevaan palkankorotukseen, ja vanhat sopimukset nostavat palkkoja tänä vuonna vielä puolisen prosenttia. Sillä ei tavoiteta lähes kolmen prosentin vauhtia laukkaavaa inflaatiota. Muutaman vuoden takaisia suurempia palkankorotuksia ei muista enää kukaan.
Kunta-alan osapuolia voisi neuvoa, että olisiko nyt tuumaustauon paikka. Esimerkiksi toukokuuhun ajoittuvista palkankorotuksista ehditään sopia vielä huhtikuussakin. Sitä ennen olisi ehkä saatu sopimus jollekin yksityiselle alalle, eikä julkisen puolen tarvitsisi olla palkkaneuvotteluiden ladunavaajana.
Vaan olisiko siitäkään apua? Nyt näyttää siltä, että myös yksityisellä puolellakin on edessä yhteenottoja. Jokainen liitto haluaa repiä pohjamudista irti EK:n ankkurin. Työnantajapuolellakaan asenteet eivät ole ainakaan pehmentymässä. Sttk:n puheenjohtaja Mikko Mäenpäätä lainaten voisi sanoa, että työmarkkinoita todella puuttuu yhteinen käsikirjoitus. Tai oikeastaan puuttuu yhteinen tilannekuva, käsitys Suomen talouden perusasioista.
Se tuo oman mielenkiitoisen lisän vaalikevääseen. Mitenkähän mahdollinen lakkokevät vaikuttaisi ihmisten poliittisiin mielialoihin. Vieläkö joudutaan kiskomaan ankkurin lisäksi myös puoluekannatuskyselyiden tuloksia uuteen asentoon.

PS: Kunta-alalla näyttää tilanne jatkuvan vielä. Työntekijäjärjestöt ovat jättäneet työnantajalle oman tarjouksensa, jonka kohtalosta päätetään huomenna tiistaina.

Paperiliiton puheenjohtaja, työnarkomaani Jouko Ahonen jäi suomalaisten mieliin sympaattisena hahmona muutama vuosi sitten taistellessaan kiloja vastaan tv:n laihdutusohjelmassa.
Viime marraskuussa tuli sitten lunta tupaan. Puheenjohtaja Ahonen puolusti tv-ohjelmassa eläkeyhtiöiden johtajien palkkoja ja luottamushenkilöiden palkkioita. Puolusti ryhdikkäästi asioita, joista hän itse oli ollut päättämässä. Aihe oli tulenarka, ja sekä SAK:n että Sttk:n puheenjohtajat -- molemmat myös luottamushenkilöitä eläkeyhtiöissä -- olivat kieltäytyneet esiintymästä samaisessa ohjelmassa.
Esiintyminen aiheutti myrskyn demari- ja ay-kentällä. Seuraavassa puolueiden kannatusmittauksessa sosialidemokraattien kannatus painui kaikkien aikojen alhaisemmaksi, ja vastaavasti perussuomalaisten kannatus nousi kaikkien aikojen ennätykseen. Jouko Ahosesta tuli epähenkilö demareiden silmissä -- aiheestä lisää Setä Arkadian blogissa mtv:n sivuilla.
Siitä alkoi puheenjohtajan hyllytys, ja sitä päätettiin eilen (19.01) jatkaa huhtikuun loppuun saakka. Eläke-esiintyminen ei kuitenkaan liene ainut Jouko Ahosen synti Paperiliiton sisällä. Esimerkiksi liiton toimiston sisällä on ollut paineita. Pari toimitsijaa lähti liitosta ovet paukkuen. Mikä sinänsä ei ole kovin eriskummallista ay-liikkeessä (tai muuallakaan).
Jouko Ahonen valittiin jatkokaudelle Paperiliiton johtoon puolitoista vuotta sitten. Hänellä on edelleen vankkoja tukijoita liiton piirijärjestöissä, mikä vaikeuttaa päätöksentekoa hänen tulevaisuudestaan. Pitäisi myös löytää ratkaisu, jolla rakennetaan silta muutaman vuoden päässä odottavaan eläkeikään saakka. Siksi Paperi aloittaa keväällä palkkaneuvottelut ilman vakituisesti toimessaan istuvaa johtajaa, mikä ei ole ihan normaali tilanne.
Historiallisesti Jouko Ahosen puheenjohtajuuskausi ajoittui myös suomalaisen puunjalostusteollisuuden kaikkien aikojen vaikeimpaan kriisiin. Suomen paperiteollisuuden edellinen nousikausi oli yli kymmenen vuotta sitten, ja uutta ei koskaan tullut. Sen jälkeen tehtaita on lakkautettu lähes vuosittain, muutama aika sitten oli pitkä työnantajien työsulku ja tarjolla ei ole aina ollut edes palkankorotusten ”nollalinjaa”.
Rakenna siinä sitten itsestäsi omien keskuudessa suosittu ay-johtaja. Ei kateeksi käy.

Eduskunnan jättävä Keskustan kansanedustaja Hannes Manninen lohkaisi syksyllä oivaltavasti, että politiikassa on kahdenlaisia asioita; sellaisia joita kaikki kannattavat ja jotka eivät koskaan toteudu, ja sellaisia joita kaikki vastustavat ja ne toteutuvat siitä huolimatta.
Tämä ajatus on tullut mieleeni, kun seuraa euromaiden velkakriisitä käytävää keskustelua. Euroopan Unionin kehittymistä liittovaltioksi vastustavat lähes kaikki, mutta näyttää ilmeiseltä, että Unioni kykenee toimimaan järkevästi ja uskottavasti vain liittovaltiona. Jos samaa kattilaa hämmentävät eri henkilöt erikseen niin Väli-, Itä- kuin Altantinvaltamerinkin rannoilla, niin eihän siitä mitään tule. EU:n yhteinen vakuusrahasto on yksi väline keskushallinon käsiin. Yhteisestä EU-verostakin on taas keskusteltu.

+ + +

Tuntuisi järkevältä, että Unionin yhteistä puolustusta hoitaisi liittovaltio. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.
Eurooppa on edelleen jollakin tavalla -- toisen maailmansodan perua -- jakautunut akselivaltioihin ja niitä ympäröiviin liitoutuneisiin. Niinpä EU:n ulkoreunoille niin idässä kuin lännessäkin USA on edelleen vähintäänkin yhtä rakas liittolaismaa kuin unionikumppani Euroopassa. Baltian ja Itä-Euroopan maat ryntäsivät tukka putkella Notoon, heti kun se oli poliittisesti mahdollista. Suomi vanhana akselivaltiona ei ole pitänyt tässä asiassa kiirettä.
EU on puolustuksessaan ja kriisinhallintatehtävissään pääsääntöisesti turvannut Natoon. Oma taisteluosasto on perustettu kriisivalmiuden ylläpitämiseksi, mutta sitä ei ole vielä kertaakaan tarvittu.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen muotoili asian uudenvuodenpuheessaan mielenkiintoisella tavalla: ”Olemme mukana Euroopan unionissa täysimääräisesti myös turvallisuussektorilla. Olemme vuoden alusta lähtien mukana EU:n kahdessa valmiusjoukkokokoonpanossa. Otamme tänä vuonna osaa myös Naton vastaavaan järjestelyyn -- tosin kumppanimaana ja lähinnä harjoitusten kautta. Mielestäni Naton ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä tällä alueella tulisi kehittää päällekkäisyyksien poistamiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi.”
Tätä ei juuri muuten voi tulkita kuin, että EU:n oma tarpeettomaksi jäänyt valmiusjoukko lakkautetaan. Eli emme halua Naton jäseneksi, mutta haluamme, että Nato hoitaisi osin meidän puolustus- ja rauhanturvaamisasioitamme. Mennään iholle mutta kumppanina, ei liittolaise
na.
Olisikohan tässä Nato-asiassakin niin, että kun sitä oikein pontevasti vastustetaan, niin humpsahdetaan huomaamatta sisään!