En saata uskoa, että Pako on päättynyt! Mitä ihmettä nyt teen tiistai-iltaisin?

Joku voi olla eri mieltä, mutta minusta sarjan loppu oli täydellinen, ah niin koskettava ja sydäntäsärkevä. Myönnettäköön, että odotin loppuun asti pakomaista yllätystä: Olisiko Michael sittenkin lavastanut kuolemansa?

Olisin ainakin toivonut hänen näkevän poikansa syntymän ja elävän muutaman vuoden onnellista aikaa Saran kanssa. Hänen uhrauksensa takia tarina päättyi kuitenkin toisten osalta kauniisti.

Hyvästi Michael, sinun kanssasi saimme paeta neljän vuoden, kolmen vankilan ja lukemattomien tunnelien läpi. Jäin koukkuun siitä hetkestä lähtien kun astelit pankkiin puku päällä ja vedit aseesi esiin.

Ja kiitos Saralle! Harvoissa sarjoissa on näin omaperäinen pari, jota fanittaa. Olisin toivonut teille muutamaa onnellista vuotta yhdessä ilman perässä juoksevia pahiksi, mutta matkan varrella oli onneksi kaunita hetkiä.

Näkemiin Linc the Sink! Anteeksi, jos joskus pilkkasin sinua ja kyvyttömyyttäsi napittaa paita. Olit sittenkin ihanan sarkastinen kivikasvo ja toit sarjaan toivottua äijämäistä toimintaa.

Adios Sucre, sinä uskollinen ystävä ja komistus, joka piristit jaksoa kuin jaksoa. Jouduitpa vankilaan tai haudatuksi elävältä, et koskaan pettänyt ystävääsi. Vaikka tuota pukinpartaasi en kyllä ikinä tule ymmärtämään…

Ja voi Theodore. En ole koskaan retkahtanut näin pahasti sarjamurhaajaan. Kukapa olisi uskonut, että sivuhahmosta kasvaa tämä mielenkiintoinen mies, jolle olisi jostain käsittämättömästä syystä toivonut onnellista loppua.

Hei hei Mahone, superagentti ja tukkajumala. Vihasin sinua aluksi, mutta heti kun opin tuntemaan sinut, rakastuin sekä karismaasi että lennokkaaseen lettiisi.

Ja lopuksi vielä hyvästi kaikille Pakofaneille! On ollut ilo rustailla kanssanne kilpaa kommentteja ja analyyseja sarjasta. Kiitos.

- Leena