Selvityksen mukaan kitaristi saa naiset. Tämä ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvä asia… Tunnen naisia, jotka paitsi olivat teini-iässä, ovat edelleen jonkun ihanan rokkarin pauloissa. Olen tosin huomannut sen, ettei kukaan halua rumpalia: laulaja, kitaristi-laulaja ja ehkä joskus joku onnekas basisti saavat naiset. Entäs rumpalit? Nimetkää joku komea rumpali? Arvasin: ette osaa!

Ai niin, paitsi onhan se yksi Dave Grohl, mutta sekin meni ja vaihtoi kitaran varteen… Ja on se vaan nii ihana!

Minkä rokkarin ottaisit käsipuoleesi? kyselee Sarjaseurustelija27

Dave on iloinen, koska muistin sen olevan rumpali, jippii! Kuva: Kevin Winter/Staff, Getty Images

– Suhdetta pitää ravita. Kaikenlaisia tunteita voi ilmaista, jos ollaan vuorovaikutuksessa. Pitää olla terveen itsekäs, jotta omat tarpeet ja tavoitteet voi tuoda esille. Ei voi elää vain toisen elämää, sillä se voi kostautua.

Tällaisen kommentin antoi AVAn artikkeliin haastateltu parisuhdeterapeutti. Mites toi itsekkyyden ja parisuhteen yhdistäminen? Onnistuuko teiltä?

Jotenkin tuntuu, että joko sitä on yli-itsekäs, tai sitten ei ollenkaan. Viimeksi meni se listan kirjoittaminen niin hyvin, että taidan nyt kokeilla samaa.

Haluan jotain, mutten kehtaa vaatia, koska…

• Toista ei saa pakottaa muuttumaan!
• Kun se on töistä niin väsynyt
• Sitten tulee riita
• Ei se ennenkään ole kuunnellut
• Entä jos olenkin väärässä näiden tahtomisieni kanssa?

Mystisin on tuo väärässäolemisen mahdollisuus. Yksi haluaa yhtä ja toinen toista, mutta silti kuulee juttuja siitä, miten vaimo on hullu nalkuttaja, kun haluaisi siivousapua kerran viikossa. Aivan kuin kaikkien kuuluisi haluta saman verran seksiä ja biletystä ja lapsia aina, elämän loppuun asti.

Entäs sitten se liika itsekkyys?

Kuva: Colourbox

Ei oo pakko joustaa, koska…

• Joustin viimekskin, kummankin pitää joustaa vuorotellen!
• Ei huvita joustaa nyt
• Mies vaatii hulluja, ei tommoseen tartte suostua
• Olen mäkin väsynyt
• Minä ansaitsen parempaa

Miten tästä löytää sen kultaisen keskitien? Onko sellaista paria olemassakaan, joka ei koskaan ylilyö tai sorru syyttelyn polulle? Ideoita, anyone?

Ps. Kommentti ois kiva

– Sarjaseurustelija27

Parisuhde kestää, jos…

• Pari on ollut kauan yhdessä. He ovat kasvaneet yhteen.
• Pari on vasta tavannut. Ihana elämänmittainen tutustuminen ja yllätyksiä joka päivä!
• Parilla on samanlaiset tavat ja tottumukset. Ihanaa digata samoista jutuista.
• Parilla on erilaiset tavat ja tottumukset. Vastakohdat täydentävät toisiaan!
• Osapuolet joustavat. Tai ainakin toinen.
• Kumpikaan ei halua erota. Tai uskalla.
• Ongelmien olemassaolo on tiedossa, eikä niille tehdä mitään. Eletään ja kattelaan, kyllä se tästä
• Ongelmien olemassaolo tiedostetaan, ja niitä työstetään.

Parisuhde ei kestä, jos…

• Pari on ollut kauan yhdessä. Pari ei jaksa katsella toisiaan enää.
• Pari on vasta tavannut. Koko ajan tulee jotain uutta, epämiellyttäviä yllätyksiä!
• Parilla on samanlaiset tavat ja tottumukset. Toisessa näkee itsensä, ja sekös riepoo.
• Parilla on ihan erilaiset tavat ja tottumukset. Vastakohdat alkavat ärsyttää.
• Toinen osapuoli joustaa. Ja joustaa, ja joustaa…
• Kumpikaan ei uskalla erota. Tai siis, kyllähän suhde silloin kestää. Mutta onnea tuskin on.
• Ongelmien olemassaolo on tiedossa, eikä niille tehdä mitään.
• Ongelmien olemassaolo tiedostetaan, ja niitä työstetään, mutta työstäminen menee riitelyksi. Raah miksi aina mun pitää joustaa?!

Kuva:Aliaksei Smalenski/Colourbox

Olen tullut siihen tulokseen, ettei mitään kaavaa ole olemassa. Kun kaksi ihmistä niputtaa yhteen, lopputulos voi olla mikä vain. Ei toista voi varmaan koskaan tuntea läpikotaisin; aina tulee yllätyksiä. Se, selviääkö niistä yllätyksistä, riippuu ihmisestä, suhteesta, halusta, taidoista… Ja onnesta. Arpapelistä? Ehkä.

Olisko lisää vinkkejä?

– Sarjaseurustelija27

a. koulun komein poika, joka on sisältä herkkä ja taiteellinen, mutta kuitenkin vankina lihaksikkaassa kehossa eikä vaan, tietteks, ei kehtaa tunnustaa että tykkää jostain ei-suositusta tytöstä
tai
b. kortti koulun ilkeimmältä cheerleaderilta, joka haluaa lietsoa turhaa toivoa rumassa ankanpoikasessa. Hah hah siitäs saa!

Lopussa se epäsuosittu tyttö kuitekin saa sen pojan ja cheerleader jää yksin. Nännännää!

Takaisin todelliseen elämään, jossa finnien määrä ei merkitse mitään (tai ehkä sittenkin, jos uskomme mainoksia). Suomessa ystävänpäivä keskittyy ystävän muistamiseen ja hyvä niin, kavereita ei tule koskaan kiiteltyä liikaa. Mutta entäs se jenkkimeininki, ruusut ja suklaat ja romanttiset treffit? Suututko, jos kumppanisi ei viekään sinua ulos? Allekirjoittanut on saanut ystävänpäivänä romanttisia lahjoja muutaman kerran ja, no, onhan se siistiä ja ihanaa. Lämmittää mieltä.

Mielestäni ystävänpäivä voisi olla vaikka joka päivä -- siis siinä mielessä, että ystävää ja rakasta tulisi muistaa kiittää ja kunnioittaa. Osoittaa, että välittää. Muistaa kertoa se muutenkin, kuin ruusuilla pari kertaa vuodessa.

Jorgo Photography/Colourbox

Ystävänpäivä joka päivä!

- Sarjaseurustelija27

Pitääkö kukaan tahallaan mykkäkoulua? Siihen elokuvien en-puhu-huokailen-vain -tyyliin?

Oman kokemukseni mukaan mykkäkoulu-tilanne syntyy, kun ihmisellä on sydämensä päällä jotain, mutta hän ei a. osaa tai b. kehtaa ilmaista asiaa. Sitten sitä tanssitaan asian ympärillä ja vastaillaan huolestuneisiin kysymyksiin ”ei tässä mitään hätää ole, ei”.

Jotenkin sitä aina odottaa, että asiat maagisesti korjaantuvat. Omituista logiikkaa, myönnän. Itsekin olen sitä harrastanut. Kyllä tuo tuosta vielä ymmärtää ja asiat muuttuvat, kunhan vaan istun ihan hiljaa enkä sano tai tee yhtään mitään!

Nykyisin edellä mainitusta toiminnasta tulee lähinnä anteeksimitä?-reaktio. Passiivisella kököttämisellä ei saa aikaan muutosta: muutos vaatii tekoja. Jos toisen toiminta ärsyttää, kannattaa avata suu, eikä odottaa aikaa, jolloin telepatia toimii. Eikös vain?

- Sarjaseurustelija27

Sergey Nivens/Colourbox

Artikkelissa tuli ilmi, etteivät kaikki halua kuulla ystäviensä intiimiasioita (miten yllättävää). Tuntemukseni ovat kuitenkin ristiriitaiset. Olin esimerkiksi tavallaan yllättynyt siitä, että emätinpuikosta kertominen on jonkun mielestä liikaa. Miksi?

Minäkään en aivan tarkkaan ymmärrä, miksi tällaista tietoa täytyy jakaa, ellei kyse sitten ole apua-en-osaa -tyyppisestä tilanteesta. Jaettiinko tämä tieto yllättäen esim. kaupan kassalla tyyliin ”et kuule arvaa mitä tein kotona eilen illalla” vai liittyikö kertomus johonkin kontekstiin, kuten terveysaiheista puhumiseen?

Miksi emätinpuikosta puhuminen olisi noloa tai ahdistavaa? Eikö ystävän kanssa voikaan jakaa kaikkea? Toisaalta taas: kuka ylipäätään HALUAA jakaa kaiken? Ja miksi? Kaksipiippuinen juttu… Minullekin on kuvailtu jos jonkinlaisia suoliston toimintoja ja kaasuneritystä. En koe kehopaljastusten vuoksi ahdistusta, mutta toisaalta ihmettelen, kuka haluaa jakaa kehonsa kaikki toiminnot jonkun muun kanssa tyyliin ”et kyllä voi uskoa miten tänään ummettaa”?

Artikkelissa todettiin , että seksuaalisuus on yksityinen asia, jota ei saa levitellä. Tästä olen samaa mieltä siinä mielessä, etten itse halua repostella seksielämääni ja esimerkiksi kenenkään varustuksen kokoa ystävilleni. Se ei mielestäni kuulu heille. Jos heistä kuitenkin tuntuu, että he haluavat jakaa asioita kanssani, siitä vaan. Minua on vaikea järkyttää.

Mitä mieltä olette: saako kaiken jakaa? Kuka haluaa jakaa kaiken?

- Sarjaseurustelija27

Nämä kohdat pätivät omien kokemusteni mukaan parisuhteen kriiseihin tai eroon. Kirjoitin alle omia ajatuksiani.

– Teen omia tulkintojani, jotka jäävät tarkistamatta.
”Tuo ei välitä minusta. Ei se koskaan edes tekstaa. Se ei ymmärrä mua varmaan ollenkaan...” Tulkinnoissa on se vaara, että ne ovat juuri sitä: tulkintoja. Totuus selviää kysymällä. Toisen ilmeestä tai yksittäisestä huokauksesta ei ihan aikuisten oikeasti voi päätellä yhtään mitään.

–Ärsytyskynnykseni laskee.
Miksi sun täytyy aina jättää teepussi pöydälle! Sä et osaa edes täyttää pesukonetta! Kun asiat ovat huonosti, yllättäen pienikin juttu ottaa aivoon enemmän kuin aiemmin. En ole koskaan ymmärtänyt riidan kehittämistä siitä, kun kaukosäädin putoaa lattialle (kyllä, tämänkin olen nähnyt.) Siis miten paljon turhaa stressiä täytyy olla? Jos on huono olo, puhu siitä. Älä rissaa asiasta, jolla ei ole mitään tekemistä ns. todellisen syyn kanssa.

– Loukkaan muita entistä alttiimmin ja kärkkäämmin.
Mitä tahansa, kunhan en jää häviölle tässä riidassa. Tästä saat! Rumasti riiteleminen on, no, rumaa. Oletteko kuulleet sanonnasta ”oletko mieluummin oikeassa vai onnellinen?” Tiedän, kumman valitsen.

– Olen pisteliäs ja teräväkielinen.
Voi mussu, oikeastiko luulit että tämän talouden tiskit tiskaantuvat itsestään? Kun on oikein leipääntynyt ja toinen tulee tuputtamaan itsestäänselvyyksiä, tekee mieli aukoa päätä. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään.

– Negatiivisuus ja tyytymättömyys lisääntyvät.
Kaikki on pyllystä. Piste.

– Saastutan muutkin ihmiset katkeruudellani.
Yhy yhy. Ystäville saa valittaa huonoa oloa, mutta valittamalla asiat eivät muutu. Valittaminen ja huono tuuli myös tarttuvat, oletteko huomanneet?

Sergey Nivens/Colourbox

Onko teillä jotain ajatuksia anteeksiannon suhteen? Miten katkeruudesta eteenpäin?

- Sarjaseurustelija27

Igor Kovalchuk/Colourbox

Sitten asiaan, eli uuteen vuoteen! Tammikuu on vuosihoroskooppien aikaa. Luin omani AVAtv.fistä, ja kas, tässä tulevan vuoden rakkauskuviot kaltaiselleni skorpparisinkulle:

”Skorpionilla on vahva pariutumisvietti. Sinkkuskorpionit tekevät kaikkensa löytääkseen kumppanin itselleen, eikä se onneksi ole kovin vaikeaa tänä vuonna. Sinun kannattaa kuitenkin varoa, ettet päädy suhteeseen täysin vääränlaisen ihmisen kanssa.”

Vahvasta pariutumisvietistä en ole aivan samaa mieltä, mutta kiva, että kumppaneita ilmeisesti tunkee ovista, ikkunoista ja tuulikaapeista. Siitä sitten valikoimaan!

Viimeinen lause tuntuu ajankohtaiselta, sillä parisuhdeongelmia on näköpiirissä oikealla ja vasemmalla. Milloin mies ei tajua, milloin miestä on vaikeaa tajuta… Miksi niin moni parisuhde tuntuu kituvan? Kitkuttamista katsellessako sitten pitäisi sitten olla pariutumisvietin kourissa? Onko ”sitä oikeaa” ylipäätään olemassa, vai muuttuuko unelmaukkokin jossain vaiheessa rasittavaksi? Luultavasti arki iskee päin kasvoja kaikille ennemmin tai myöhemmin, ei suhde voi aina olla ihanaa auvoa… vai voiko? Kokemuksia?

- Sarjaseurustelija27

”Mietin tässä sitä, kuka maksaa, kun pari menee treffeille. Itse olen käynyt tosi harvoilla mennään-ravintolaan-kynttiläillalliselle -treffeillä, mutta miehet ovat tarjoilleet kahveja ja muuta pientä. Se ei oikeastaan haittaa, mutta jos mies ei kiinnosta yhtään ”sillee romanttisesti”, niin silloin siitä tulee kyllä vähän hankala olo. Tai ainakin haluan itse tarjota ensi kerralla, ettei vaan jää velkaa kellekään tai ettei mies luule mitään.
-Sarjaseurustelija27”

”Itseäni ärsyttää suunnattomasti naiset jotka valittavat, ettei mies edes tarjonnut treffeillä ateriaa. Tottakai se on kohteliasta tarjoutua maksamaan, mutta se saa sappeni kiehumaan, jos naiset olettavat, että mies maksaa aina. Se on vanhanaikaista ja ennen kaikkea tekopyhää. Jos julistetaan tasa-arvoa kaikkialla, niin eikö tässäkin asiassa pitäisi olla? Se tarjoaa, joka haluaa tarjota. Itse olen aina treffeillä maksanut joko molempien tai ainakin itse oman tilaukseni.

Ehkä paras sääntö minun mielestäni on, että kun toinen tarjoutuu maksamaan, sanoo ettei tarvitse. Siis jos treffikumppani ei kiinnosta. Ei ainakaan tule lähetettyä mitään vääriä signaaleja.
-PuumaJR”

”Itseäni muuten ärsyttää myös se, jos haluaisin maksaa, ja toinen alkaa panikoida ”ei ei eihän se käy älä nyt voi että”. Siis muutenkin kuin treffitilanteissa. Se on raivostuttavaa. Miksen saa maksaa omaa ruokaani jos haluan?
-Sarjaseurustelija27″

”Onpas ärsyttävää. Itselleni on yleensä riittänyt vain, kun kerran sanoo, ettei ei tarvitse maksaa. Mutta ehkä tuollaisissa tilanteissa pitää antaa vain toisen maksaa. Enää sen jälkeen toinen ei voi enää olettaa mitään, kun olet jo kieltäytynyt kerran. Sitten sen on toisen häpeä.
-PuumaJR”

”Mielestäni tähän voisi kehittää säännöt!  Säännöt:

 1. Oman ruokansa saa maksaa, jos haluaa.
2. Yksi saa maksaa toisenkin ruoat, jos haluaa.
3. Jos ihminen haluaa maksaa oman ruokansa, ei saa alkaa panikoida!

-Sarjaseurustelija27 ”

No, miten on, lukijat: mitä muita sääntöjä tarvitaan?

Alberto E. Rodriguez/Staff, Getty Images

Päivän miehenä Hugh Hefner. Se on niin rikas, että maksais varmaan kaiken!

Voin vain kuvitella, millaista on tänään olla töissä lentoyhtiössä: tuhannet naiset ympäri maailman soittelevat ja varailevat lippuja lentääkseen Deppin kotiovelle, sinne, öö… Missäs se nyt asuukaan… No, kai sekin tieto Internetistä löytyy!

Millaista olisi seurustella supertunnetun miehen kanssa? Ahdistavaa vai ihanaa? Siistiä vai paniikinomaista? Kulman takana olisi aina joku paparazzi kuvailemassa mahdollisia helliä hetkiä tai sitä, kun tunget pastaa suuhusi ravintolan terassilla. Koskaan ei saisi olla rauhassa. Kestäisikö kantti? Jos ei kestäisi, ei hätää: takanasi olisi aina noin 4,3 miljoonan naisen jono valmiina kokeilemaan paikkaan Deppin daamina. Olisiko Johnny sen arvoinen?

Arvaan, että ah-niin-monet naiset toteavat ”kyllä olisi!”

Päivän miehenä on… Arvatkaa kuka?

Kuva: Jason Merritt/Staff, Getty Images

Kuva: Jason Merritt/Staff, Getty Images

Kuva: Ian Gavan/Staff, Getty Images

- Sarjaseurustelija27