En tänään keskinyt mitään kirjoitettavaa, joten kyselin työkavereilta ideoita. Ideoiden heittelyn jälkeen virisi vilkas keskustelu siitä, voivatko mies ja nainen olla ”vain ystäviä”.
Tuntuu, että tämän aiheen tiimoilta löytyy kaksi koulukuntaa: voivat ja eivät. Itse edustan ehdottomasti voivat-koulukuntaa. Minulla on useita miespuolisia ystäviä, joita en todellakaan ajattele ”silleen”. Ei tulisi mieleenkään.
Listaanpa nyt tähän voivat ja eivät -koulukuntien perusteluja. Perustelut eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ja ne on vain löyhästi varastettu äskeisestä keskustelusta 
Mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, koska…
- On ystäviä ja on seurustelukumppaneita. Nämä kaksi eivät ole sama asia.
- Kaikki ystävyydet eivät syvenny rakkaudeksi, vaikka aikaa kuluisi sata vuotta.
Mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä, koska…
- Mies on luultavasti valmis, jos tulee tilaisuus harrastaa seksiä naiskaverin kanssa.
- Jos mies ja nainen ovat läheisiä, aina on olemassa joku pieni taustajännite.
- Pitkän ystävyyden jälkeen jossain elämänvaiheessa käy kuitenkin ilmi, että mies-ystävällä onkin lämpimiä tunteita nais-ystävää kohtaan (tai toisin päin).
Olipas noita eivät voi -puolen perusteluja muuten paljon enemmän! Mitä mieltä te olette?
Kuva: Getty Images
Päivän mieheksi valitsin ihanan Sir David Attenborough’n ilman mitään sen kummempia syitä. Karismaattinen ääni ja söpöjä eläimiä, voiko sitä ylipäätään muuta toivoa…
-Sarjaseurustelija27
Voivat olla, koska riittävän hyvä ja läheinen ystävyys tappaa kaiken vetovoiman miehen ja naisen väliltä. Itselläni on useita naispuoleisia ystäviä ja ainoa heikkous siinä on se, että ei jaksa ruveta seurustelemaan, koska saa naisseuraa muutenkin ja baarista saa seksiseuraa helpommin, jos sinne menee naisen kanssa. Yksinkertaisesti useampi eri ihminen täyttää kaikki seurustelun hyvät puolet (paitsi rahaa kuluu enemmän elämiseen) ja huonoja puolia ei tarvitse edes miettiä.
Tulipa toinen heikkous mieleen näin lopuksi eli se, että alat ymmärtämään naisia liian hyvin ja siitä syystä on huomattavasti vaikeampaa luoda jännitteitä, koska osaat ennakoida toisen puheet ja teot.
Valitettavasti olen huomannut noin 30 ikävuoteni aikana, että miehen ja naisen (tai olkoonkin sitten vaikkapa kahden naisen, jos kyseessä on heteroseksuaalisen sijasta homoseksuaali) ystävyys ei yksinkertaisesti luonnistu puhtaasti platonisena. ”Tilaisuus tekee varkaan” tässäkin suhteessa ja pitkään kypsynyt ystävyys saattaa ottaa uuden suunnaan vaikkapa hyvin kostean illan päätteeksi. Tämä saattaa tulla järkytyksenä, jos suhteen on kuvitellut olevan täysin viattomalla pohjalla.
Miehet nyt vain yksinkertaisesti ovat melko usein valmiita hyppäämään sänkyyn siitä huolimatta, että se toinen osapuoli olisi ”kuin oma sisko”.
Ja tuo oli totisinta totta. Vuosi sitten humalaspäissä oleva miespuolinen ystäväni, jonka olen tuntenut yli 15 vuotta kävi käpälöimään, vaikka on aina vannonut kautta kiven ja kannon, että meidän välillämme ei ikinä ole, eikä tule olemaan mitään.
Mies ja nainen voivat olla vain kavereita/ystäviä. Kaikista miehistä ei vain kiinnostu ”sillä tavalla” eivätkä kaikki miehet herätä lämpimiä tunteita. Heidän kanssaan voi silti olla mukavaa ja he voivat olla erinomaisia keskustelukumppaneita.
Puhutaanko tässä vain hetero miehistä? omien kokemuksieni perusteella homoseksuaalit miehet ovat loistavaa kaveri materiaalia
Voi olla ja ei voi. Itsellä on todella monia mieskavereita ja ei pysty edes humalassakaan kuvittelemaan mitään muuta kuin kaveruutta (testattu on).
Ehkä johtuen et olen kasvanut poikien joukossa olen aina ns. yks jätkistä tai sit se kaikkien sisko jolle kerrotaan murheensa (yleensä naismurheita).
Ja muutaman kanssa on sitten tullut seurusteltuakin. Ja aloite on kyllä aina tullut miehiltä, en ole ite tajunnut mitään ennen kuin toinen on sanonut et jos vaikka lähettäs treffeille kunnolla.
Joten kai se on miehille vaikeampaa pysyä vain kavereina.
Minulla on useitakin hämmentäviä kokemuksia siitä, miten ystävänä, lähes veljenä pitämäni mies yhtäkkiä lankeaa eteeni tunnustamaan rakkauttaan. Minua on käynyt käpälöimään jopa homomies. Hänellä taisi olla etsikkoaika meneillään, tai ehkä kaikki johtuu siitä, että tämän soman kalloni sisään on vahingossa asennettu miehen aivot. Elämäni on ollut täynnä raastavia vaikeuksia ihmissuhteissani tämän ulkoisen ja sisäisen maailmani ristiriidan takia. Olen hakenut miehistä enimmäkseen vain samanhenkistä seuraa, mutta jokin minussa, en todellakaan tiedä mikä, yleensä lopulta herättää ystävissäni jonkin saalistusvaiston. Ehkä juuri se ristiriita?
Voi olla koska ystävät ja seurustelukumppanit ovat kaksi ihan eri asiaa. Minulla on ainakin 1 naispuoleinen ystävä, eikä koskaan ole tullukaan mieleen mitään vakavampaa. Ehkä siksi että pidän jotenkin kyseistä henkilöä vähän kuin pikkusiskona kun pienesetä pitäen tunnettu.
Ps. Miehet kannattaa olla yksi naispuoleinen ystävä, baarissa saa huomattavasti helpommin naisseuraa sen jälkeen. Outoa
Jos tarkastelee ihan heteronaisen ja heteromiehen suhdetta, riippuu asia niin paljon ihmisestä. Jotkut eivät vaan kykene ystävyyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman pientä kipinää. Toisilla se onnistuu.
Itse olen ollut aina poikatyttö, jonka ansiosta tulen hyvin toimeen myös miesten kanssa. Kolme miespuoleista kaveria on kaveripiirissä tällä hetkellä ja kaikki kolme kyseistä miestä ovat myös avoliitoissa tyttöystäviensä kanssa. Eli hyvinhän tässä ollaan kaikkien kolmen herran kanssa vain ystäviä, eikä kenenkään heistä kanssa ole ollut pienintäkään kipinää. Mutta toki myönnän sen, että kun vain sattuu oikea ihminen kohdalle, niin hänen kanssaan pelkkä ystävyys on ihan silkkaa utopiaa.
Minun paras ystäväni on mies. Se ihminen, jota jaksan katsella aina ja jonka jutut eivät käy nyppimään. Hän on myös henkilö, johon luotan ihan maailman tappiin asti. Ja nyt tarkemmin ajattelen, taitaa mieshenkilöt viedä voiton noin määrällisesti muutenkin ystäväpiirissäni. Olen tosin parisuhteessa miehen kanssa joka aiemmin oli vain pelkkä ystävä, mutta enpä silti ole mennyt kokeilemaan muita kavereita vakavampiin raameihin.
Voi. Minun parhaat ystäväni ovat miehiä. Voimme keskustella kaikesta, saunoa ja tehdä kaikkea mitä naisystävienikin kanssa, mutta mies on vaan luotettavampi ja rehellisempi ystävänä. En koskaan ole himoinnut ystävääni eikä ystäväni minua. Näistä on keskusteltu ja ollaan kaikki todettu, että ystävyys on niin eriasia kuin seurustelu tms. Meillä ei ole hävettävää, voimme olla täysin niitä omia itsejämme jne. Nykyinen seurustelu kumppanini tosin on äärimmäisen mustis mies ystävistäni. Se tosin on hänen ongelmansa, sillä hänelläkin on naispuolisia ystäviä, enkä minä koe heistä mitn uhkaa olevan. Minusta on ihanaa, että on sielujen kumppanuutta olemassa, ilman mitään muuta pakkoa
Jotkut miehet tosin ovat ottaneet tämmösen ollaan tosi kavereita jutut iskeäkseen naisia. He voivat jallittaa pitkäänkin ja sitten plam: minä olen jo pitkään tuntenut vetoa sinuun..joo kato ei! 