Miksi ei-sana on joillekin niin vaikea ymmärtää? Tein jo yli kaksi kuukautta sitten selväksi eräälle miehelle (jonka pelkäsin tulevan liian läheiseksi), etten halua suhdetta tai seurustella hänen kanssaa. Ajattelin sanoa sen hyvissä ajoin, ennen kuin juttu ehti mennä pidemmälle.
Ollemme puhuneet niitä näitä pitkään. Meidän piti kerran nähdäkin, mutta peruutin menon. Pyysin monta kertaa anteeksi ja yritin nöyristellä, että jäi nyt väliin kaljottelu. Mutta tämä mies päätti ottaa peruuttamisen silmätikukseen. Mainitsi asiasta joka välissä, kunnes viimein kysyin, että kauan hän oikein aikoo jatkaa jankuttamistaan. ”Ei tarvitse välttämättä edes anteeksi pyytää, mutta pitää tajuta, et noin ei vaan voi tehdä kenellekään. Kun en tiedä, ootko sisäistäny asiaa ihan kunnolla vielä” Que? Tuo on särähti minun korvaan halveksuvalta kommentilta ja ensimmäistä kertaa jyrähdin.
Annoin asian taas vain olla, kunnes toissa päivänä tapahtui kummia. Sain viestin, jossa luki vaan ”Lutka”. Mietin pitkään, että mistäs nyt tulee. Kun utelin, että mitä ihmettä, tuli vastaus, että ”Aiotko varmaan mennä lutkamarssille”. Nice. Mietin, että onko tämä joku vihje, vai olevinaan hauska juttu.Eilen sitten kävimme kiivasta keskustelua koko päivän. Hän uteli, että olenko tyytyväinen seksielämääni tällä hetkellä. Vastasin, että kiitos olen.
Siitä kaikki räjähti. Sain viestin ”Tommonen vittuileva perseily, jonka tarkotuksena on ainoastaan yrittää tehdä toiselle paska fiilis on mun mielestä sit todella halveksuttavaa”
En usko että pystyn koskaan eroamaan ihmisestä, jos tämäkin oli niin vaikeaa, vaikka emme olleet pari. Onko helppoja eroja edes olemassa?
Päivän miehenä on charmikas ja ihana rokkari joka vain paranee iän myötä, Dave Grohl. Kuka olisi uskonut, että Nirvanan luisevasta luihuletti rumpalista tulee kaikkien palvoma rockjumala?
-Puuma JR
Sorry,mutta aika lutkamaisen kuvan olen saanut tätä blogia lukemalla.
Kiitos kannustavasta kommentista :3
En voi sanoa kuin että oh my gooooood!! Huh huh. Siis jos on sanonut selkeästi mitä haluaa niin pitäs jokaisen tajuta. Miten joidenkin miesten egolle voi olla niin h**vetin kova pala kohdata itsenäinen ja itsemäärämisoikeuttaan toteuttava nainen? Ja jos pyytää anteeksi niin silloin pitäs mutista mutinansa eikä jäädä vatvomaan. En pidä mies/naismaisuuden jaottelusta mutta tälläisissa tilanteissa tuntuu että todella itse ainakin on enemmän mies kuin nainen. Eroaminen ei ole helppoa mutta ei tuota voi kutsua eroksi, mies vain ei ole samalla planeetalla (ainakaan sinun ja minun kanssa)
Mulla on tuollainen kummallinen ”suhde” kanssa menossa. Mies laskee päiviä jotka olemme tunteneet (noin 3 viikkoa), vaatii että jätämme kondomin pois ja että annan hänelle suuseksiä. Ei mitään ”mitä mieltä sinä olet” ”sopisiko” vaan suoraan että haluan. Itse ainakin olen oppinut ottamaan toisen huomioon jo tässä vaiheessa. Lisäksi minun menot ovat ”tyhmiä” ja ne voisi hoitaa myöhemminkin jos hän haluaa tavata. Ja oudointa mitä voin tehdä on että haluan herätä kotoani ennen töihin menoa. Argh! Erot eivät ole koskaan helppoja mutta itse koen että tälle miehelle suorien sanojen sanominen on vaikeampaa kuin vuosien pitkän suhteen purkaminen. Tosin edellisessä suhteessa kommunikointi pelasikin toisin kuin tässä.
Tässä samalla haluan kiittää teitä tästä blogista. Jotenkin te osutte minun kanssa samoille linjoille enkä täältä Itä-Suomesta ole onnistunut löytämään ketään joka tajuaisi minua kun pohdin näitä samoja asioita. Sitten luen teidän blogia ja minulle tulee parempi mieli!
Hmm.. Oiskohan toi lutkamarssi voinut kuitenkin olla slut-walk, joka järjestetään helsingissä elokuussa? Muistaakseni ainakin suomennettu mediassa lutkamarssina..