XXX menee anonyymien luusereiden tapaamiseen.
- Hei, olen xxx, ja olen ihmissuhteiden mokaaja ja ikuinen luuseri.
- Hei xxx, ryhmä vastaa lannistuneesti.
- No, kaikkihan alkoi siitä, kun…
No ei sillä oikeasti väliä, mistä kaikki alkoi, mutta missä vaiheessa kävi niin, että sama levy alkoi soittaa itseään -- eri remixeillä tosin. Ja missä ja miten ihmeessä pitäisi muuttua, että moisen kierteen saisi katki? Tämä menee suurinpiirtein näin: tapaan superkiinnostavan, ihmeellisen ja ihanan oloisen miehen. Hullaannun. Tapahtuu asioita. Syntyy ruusunpunaisia kuvitelmia. Kieltäydyn näkemästä tosiasioita. Todellisuus iskee päin näköä TAI saan hirveän ahdistuskohtauksen ja torpedoin koko jutun, ennen kuin mies ehtii heivaamaan minut. Olen niin luotaantyöntävän ahdistunut, hermostunut ja kauhusta kankea miesten seurassa, etteivät he oikeastaan edes pääse tutustumaan minuun. Miten pääsen eroon pelosta ja ahdistuksesta? Tarvitaanko tässä psykologia vai superlempeä ja hyvä mies? Kärsiikö kukaan muu suoranaisesta miesfobiasta ja alkavan mahdollisesti orastavan jutun tuhoamisvietistä?
Viimeisin viritelmäni on niin epätoivoinen yritys: meinasin mennä tapaamaan amerikkalaista nettituttuani (kuitenkin Euroopan mantereelle), mutta onnistuin jo videochattitreffeilläni karkottamaan miehen. Miehen viesti videovälitteisen tapaamisemme jälkeen oli, että ”enpä tiedä, vaikutat todella hermostuneelta ja ujolta.. ehkä et ole valmis kaikkeen siihen, mitä tämä voisi olla. Mutta olet tosi suloinen”. Uh, olen ottanut niin monesti takkiini ihmissuhteissa, että tämä jo riitti minulle torjunnaksi. Ylianalysoin ja koodasin tilannetta niin moneen kertaan, että peruin aikeeni mennä tapaamaan miestä. Mieluummin vaikka muumioidun yksiööni ja annan kuvitteellisen saksanpaimenkoirani syödä mädäntyneen ruhoni, ennen kuin suostun enää ikinä yrittämäänkään mitään miesten kanssa.
Näin huonosti on asiat. Että.. HJÄLP?
Tämän teksin kirjoitti ujosteleva ja ahdistunut angstipakkaus, joka ei halua paljastaa nimeään
Olen niiiin pelottavan samanlainen. Kaveripoikien kanssa on ihan helppo olla, mutta jos on pienikin mahdollisuus mihinkään muuhun, niin ahdistun ja välttelen katsomasta kyseistä herraa silmiin. En uskalla puhua mitään ja nimenomaan ylianalysoin ja kuvittelen jo koko suhteen tapahtuneeksi ennen kuin mitään edes koskaan pääsee tapahtumaan. :S
Voi rakkaat lapset. Onkohan virtuaalitodellisuus ottanut teistä yliotteen, kun skannaatte, laskette ja arvoitte kaiken jo etukäteen. Lopettakaa tuo ylianalysointi ja ryhtykää elämään. Uskokaa vanhaa tätiä, koska tiedän, mistä puhun. Elämä ei ole suorittamista, vaan elämistä, ja mokista oppii parhaiten. Yleensä ihminen ei vanhana kadu sitä, mitä on tullut tehtyä, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. Jos treffit eivät mene putkeen, niin ette te siihen kuole, vaan olette yhtä kokemusta rikkaampia ja viisaampia. Seuraava meneekin jo paremmin. Tarttukaa reippaasti tilaisuuksiin ja olkaa omat itsenne, kyllä se lähes varmasti jossain vaiheessaa natsaa.
- Hei olen yx poika ja olen ihmissuhteiden mokaaja ja ikuinen luuseri.
Kirjoitus kulki hyvin pitkälle samoja latuja kuin minunkin ihmissuhteeni. Innostun nopeasti, ajatuksissani ollaan jo laukalla ja ilmeisesti tämä näkyy myös kumppanille. Ystävättäreni kutsuvat minua ihanaksi, komeaksi ja todelliseksi saaliiksi. Olen kiltti ja hyväkäytökseinen mies. Ujoksi minua ei voi kutsua millään. Siipeni olen jo polttanut karrelle. Siitä huolimatta aion jatkaa juuri samalla tavalla. Ennemmin tai myöhmmin se ”oikea” löytyy.
Hei!
Tämä virtuaalimaailma tekee ihmisistä panikoivia. Ei enää mennä ”siedättymään” oikeiden ihmisten joukkoon vaan täällä netissä pyöritään. Täällä on helppo lempata toinen tutustumatta ja kokematta oikeasti toisen läsnäolo. Ei se auta että on videokuvaa näkyvillä, ei korvaa livetapaamista. Ihmissuhteissa pelataan ikäänkuin nettipeliä. Jos tuon naama ei miellytä ”ammutaan” alas ja metsästetään toista.
Tätä peliä pelaavat kylläkin myös ”iäkkäät” ihmiset ja varsinkin miehet.
Kun olen laittanut kokeilumielessä treffi ilmoituksen, niin kylläpä on kummallisia vastauksia saanut lukea. Kuvattomina seikkailevat miehet/naiset lähettelevät törkyehdotuksia ja kun ei reagoi niihin, tulee haistattelua. Oletetaan että kaikkien yhteyttäottavien kanssa pitäisi mennä sänkyyn,tai ainakin tavata vaikka eihän sitä livenäkään tehdä niin.
Kun tiedostaa oman ujoutensa ja panikointinsa, pitää lähteä siedättämään itseään oikeitten ihmisten seuraan. Niinhän allergioissakin hoidetaan siedättämällä. Tiedän asian omakohtaisesti, koska olen ollut erittäinkin ujo ihminen nuorena, mutta silloin ei auttanut muuta kuin mennä mukaan kun ei tätä ”pirulaista” silloin ollut sotkemassa normaalia ihmisten kanssakäymistä.