Tylsää kilpa-autoilua tai show’ta

Julkaistu 14.5.2013

Espanjan GP:n jälkeen keskustelu nykyisten Pirellin renkaiden kestävyydestä nousi aivan uudelle tasolle, kun useamman kilpailijan piti tehdä kisan aikana neljä varikkokäyntiä, voittaja Ferrarin Fernando Alonso heidän joukossaan. Ja tämä vain vaihtaakseen autoon paremmin toimivat renkaat. Voidaan sanoa, että nyt on tultu nopeasti kuluvien ja suoritustasoaan pudottavien rengasvaihtoehtojen ääripäähän. Neljä stoppia on liikaa. On kuitenkin kysyttävä, saiko F1 sitä mitä se tilasi? Vastaus on, että sai -- melkein.

Viisi ensimmäistä kisaa ovat osoittaneet, että juuri tällä hetkellä, ja erityisesti Katalonian moottoriradan tapaisilla radoilla, nykyrenkaat kuluvat liian nopeasti. Ja huolta lisää erityisesti se, että Barcelonassa olivat käytössä kaksi kovinta seosta neljästä mahdollisesta.

Pirelli muutti täksi kaudeksi renkaita sen takia, että se ja F1 halusi päästä eroon yhden pysähdyksen kilpailuista. Tavoite oli hyvä, mutta ei se olisi edellyttänyt kokonaan uusien seosten valmistamista. Viime kauden renkaiden seoksilla olisi hyvin voitu jatkaa, kunhan kisapaikoille olisi kuskattu aina sopivat rengasparit, eikä niin kuin liian monesti viime kaudella tapahtui: rinnakkaisseokset. Se oli aina huono vaihtoehto, koska ne johtivat yhden pysähdyksen kisoihin. Erityisesti silloin jos vaihtoehdoista toinen oli kova. Tästä nimenomaisesta syystä Belgian, Italian, Intian, Abu Dhabin ja USA:n osakilpailuissa voittaja selvisi vain yhdellä varikkopysähdyksellä. Sitä ei kukaan halua.

Kritiikki renkaita kohtaan on ymmärrettävää. On jotenkin outoa, että yhden tallin autot (Mercedes) ovat aika-ajossa lähes ylivoimaisia, mutta samoilla autoilla on vaikeata sijoittua itse kilpailussa 10 parhaan joukkoon. Samoin on jotenkin vääristynyttä kilpa-autoilua, jos muutaman vuoden takainen maailmanmestari kysyy radiolla, että kannattaako takaa tulevan päästää suosiolla ohi ja keskittyä vain huolehtimaan omista renkaista, jotta voi lyödä vastustajan joka ajaa sijasta kuusi, seitsemän tai kahdeksan. Ei se niin voi olla.

Mitä suuri yleisö, joka loppu viimeksi maksaa kaikki tämän lajin kulut, tosin monien mutkien kautta, oikeasti haluaa? Haluaako se katsella kilpa-autoilua, missä autot ajavat kestävillä renkailla lähdöstä maaliin, käymättä kertaakaan varikolla 1,5 tunnin mittaisen kisan aikana. Sellaisessa kilpailussa yleensä aika-ajon tulosluettelo on melkein sama kuin kilpailun lopullinen tulosluettelo. Poikkeavuudet syntyisivät lähinnä siitä, että joillakin hajoaisi auto ja jotkut tekisivät virheitä ja ajaisivat ulos radalta. Tai halutaanko nähdä kilpailuja missä ennakkoon arvattavuus olisi mahdollisimman vähäinen ja yllätykset pikemminkin sääntö kuin poikkeus? Halutaanko, että kilpailut olisivat kokonaisuutena hyvä autourheilu-show?

Tämän jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi on kehitetty ensinnäkin pakollinen renkaidenvaihto, koska kahta eri rengasseosta on käytettävä. Samasta syystä on kehitetty DRS-järjestelmä, joka mahdollistaa ohitukset jopa niiden kuljettajien ja autojen kesken, joiden suorituskyky on lähes samaa luokkaa. Ja kolmanneksi on kehitetty rengasseokset, jotka tilattaessa haluttiin kestävän korkeintaan 20 kierrosta. Tämä jälkimmäinen asia on pettänyt. Ei paljon, mutta vähän. Jos kisoihin valituista kahdesta seoksesta kovempi kestäisi 20-25 kierrosta ja pehmeämpi 8-10 kierrosta, radoista riippumatta, silloin oltaisiin ihannetilanteessa, ainakin minun mielestäni. Silloin kukaan ei voisi ajaa mitään kisaa yhdellä pysähdyksellä. Silloin puheet surkeista renkaista loppuisivat siihen paikkaan.

On vain yksi ongelma. Kuka osaa varmuudella rakentaa neljä sellaista kuivankelin rengasseosta, että noihin kierrosmäärätavoitteisiin per rengasseos, eri radoilla, päästäisiin? Ei ole helppo rasti ja sen on Pirelli saanut sekä kuulla että nähdä. Itse toivon, että se siinä vaikeassa tehtävässään kuitenkin onnistuisi.

Tallennettu kategorioihin Pirelli | 18 kommenttia

Siivet maassa

Julkaistu 23.4.2013

Siinä missä Red Bullin Sebastian Vettel ja Lotuksen Kimi Räikkönen saattavat Bahrainin osakilpailun jälkeen hymyillä helpottuneina, Ferrarin Fernando Alonsolla ja Mercedeksen Nico Rosbergilla on puolestaan lähes kirjaimellisesti siivet maassa.

Erityisesti tämä vertaus osuu Alonsoon jonka Ferrari F138:n takasiipi alkoi reistailla kesken kilpailun, sen auettua kilpailun alkupuolella silloinkin kun sitä ei olisi saanut avata. Tämä ongelma pakotti Alonson kahteen ylimääräiseen kertaan varikolle (kierroksilla 7 ja 8) ja niiden myötä espanjalaisen kilpailu meni pilalle. Kun vikaa ei saatu kilpailun aikana korjattua, joutui Alonso ajamaan kierroksen kahdeksan jälkeen takasiipi koko ajan kiinni. Ja vaikka ohitettavat olisivat olleet sääntöjen määräämän, sekunnin tai alle päässä, niin siipi pysyi silloinkin kiinni. Lisävauhdin ja ohitusmahdollisuuksien menettäminen johti lopulta siihen, että tuloksena oli kahdeksas sija ja vaatimattomat neljä pistettä. Mestaruustaistelun kannalta Alonson kauden alku ei ole mennyt kovin hyvin. Kun sarja siirtyy parin viikon kuluttua Euroopan mantereelle ja ensimmäinen kisa ajetaan Alonson kotimaassa, Espanjassa, niin mies olisi varmasti halunnut ollut pisteissä lähempänä Vetteliä ja Räikköstä. Ero saksalaiseen on 30 ja suomalaiseen 20 pistettä. Alonso on itse selvinnyt kohtuullisen hyvin epäonnisesta kauden alusta, mutta Italiassa on paikallinen F1-lehdistö, vanhaan tyyliinsä, jo aloittanut Maranellon johdon ”kivittämisen”, ainakin pienillä kivillä.

Mercedeksen Nico Rosbergin Bahrainin kilpailu, jonka hän aloitti paalupaikalta, alkoi mainiosti, mutta vain kahden ajetun kierroksen ajan. Sen jälkeen Red Bullin Vettel nousi hänen ohi kärkeen ja kierrosta myöhemmin Ferrarin Alonso teki saman tempun. Alonsoa vastaan Rosberg pystyi kuitenkin taistelemaan muutaman kierroksen ajan, mutta kun kuudes kisakierros täyttyi niin Alonson lisäksi myös Force Indian Paul di Resta puristi väkisin Rosberg ohi. Ja kun Rosberg teki ensimmäisen oman varikkostoppinsa sijalta kuusi kierroksella yhdeksän, hän putosi kärkijoukon taakse ja pysyi siellä kilpailun loppuun asti. Ruutulipulle hän ajoi sijalla yhdeksän.

Rosbergin murheena on Mercedeksen W04-auton käsittämätön ominaisuus kuluttaa renkaita selvästi muiden kärkitallien autoja enemmän. Talli on kärsinyt samasta viasta koko sen olemassaolon ajan eikä vikaa ole vieläkään saatu korjatuksi, vaikka panostusta sen muuttamiseksi on tehty todella paljon. Tuskin Rosberg sai siitäkään lohdutusta, että tallikaveri, Lewis Hamilton, onnistui samaan aikaan nousemaan yhdeksännestä lähtöruudusta lopulta viidenneksi.

Jos on Alonsolla ja Ferrarilla alkukauteen liittyviä murheita, niin kyllä niitä riittää Mercedekselläkin. Paalupaikkojen napsiminen kun ei paljon näytä antavan lisäsiipiä ja -vauhtia itse kisoihin. Sen sijaan Red Bullin Vettelin kohdalla tallin oma slogani ”RB gives you wings” osuu juuri nyt kohdalleen, eikä Kimi Räikkösen ja Lotuksenkaan tarvitse olla kovin murheissaan. Aina silloin kun Räikkönen hymyilee palkintopallilla, tilanne on hyvä. Ja se hymy oli nähtävissä Bahrainin radan palkintopallilla.

Tallennettu kategorioihin Fernando Alonso, Ferrari, Mercedes Grand Prix, Nico Rosberg | 8 kommenttia

Surkeat renkaat?

Julkaistu 15.4.2013

Nyt on saatu koko alkukauden ajan kuunnella, milloin keneltäkin, kuinka surkeat renkaat Pirelli on täksi kaudeksi valmistanut. Ne eivät kestä mitään, niistä irtoa suuria kuminpalasia eikä niiden avulla auton säätämisestä tahdo tulla mitään. Eli koko homma on mennyt yhden sortin lottoamiseksi mitä tulee voittamiseen tai menestymiseen yleensä.

Vai niin? Miksi sitten lajin markkinoinnista ja tulevaisuudesta huolta kantavat tahot ovat nimenomaan toivoneet, että Pirelli tekisi tällaisia renkaita? Mikä juttu liittyy siihen, että renkaat eivät saa kestää hyväkuntoisina riittävän pitkään? Vastaus on yksinkertainen: jos renkaat, yksikin rengassarja, kestäisivät vaikka lähdöstä maaliin, niin kuka sellaisia autokilpailuja haluaisi katsella?

Kaikki jännitys jäisi lähdön jälkeisiin pariin ensimmäiseen kierrokseen ja sen jälkeen nopein ja muut nopeat autot katoaisivat maisemaan ja varsinainen kilpaileminen olisi sitten siinä. Olisiko se kivaa? Tuskin. Miksiköhän autojen välitankkaus tuli aikanaan mukaan kuvioihin? No siksi, että varikolla tapahtuneet toiminnot katkaisivat sopivalla tavalla radan jonossa kiertämisen ja koko tallin kisahenkilökunta pääsi konkreettisesti osallistumaan myös itse kilpailun kulkuun. Sittemmin välitankkaukseen liittyneet vaaratekijät johtivat sen lopettamiseen. Tilalle piti miettiä jotakin muuta.

Ensin rengassääntö muutettiin niin, että poutakelillä ajettaessa jokaisen kuljettajan piti käyttää kilpailun aikana molempia kuivankelin rengasseoksia. Kun kyseiset renkaat olivat liian vahvoja ja kestäviä, tilanne muuttui sen verran, että kisoissa kuljettajat tekivät yleensä yhden varikkostopin, ja suurin osa melkein samanaikaisesti. Helposti ennakoitavassa järjestyksessä jonossa ajaminen kuitenkin jatkui.

Sitten rengasvalmistaja Pirellin suuntaan esitettiin toivomus, että valmistakaa meille sellaiset renkaat, että ne kuluisivat vähän nopeammin, jotta näkisimme kilpailun aikana useampia varikkopysähdyksiä. Nyt se toive on toteutettu ja F1 tarjoaa juuri sellaisia kilpailuja, joissa varikkopysähdysten määrä ja ajankohta vaihtelevat kiitettävästi. Ennalta-arvattavuus on vähentynyt merkittävästi ja muutos on avannut muillekin kuin vain parille vahvimmalle tallille mahdollisuuden ajaa voitoista.

Kaikesta huolimatta edelleen vanhan ajan ”hardcore”-kilpa-autoilun puolustajat valittavat sitä, että ei näillä renkailla voi kunnon ajomies ajaa kisassa täysillä, vaan hänen on ajettava riittävän hiljaa, jotta säästäisi renkaitaan ja pääsisi yleensä jonkinlaisella vauhdilla maaliin asti. Jos vaihtoehdot ovat nämä kertomani, niin hyvät Pirellin edustajat, tehkää jatkossakin näitä nopeammin kuluvia renkaita.

Tallennettu kategorioihin Pirelli, Renkaat | 17 kommenttia

Paljon melua tyhjästä

Julkaistu 31.3.2013

No joo, Red Bullin Sebastian Vettel ei noudattanut tallimääräystä Malesian osakilpailussa, kun matkaa maaliin oli noin 10 kierrosta ja johdossa sillä hetkellä ajoi tallikaveri Mark Webber. Webber noudatti tallin toivomusta ja hiljensi sen verran vauhtia, että tavoite, auton ja renkaiden kunnosta huolehtiminen toteutui, ja että vauhtia oli riittävästi kaikkien muiden takana pitämiseksi. Paitsi Vettelin.

Voi olla, että Vettel ei kuullut tallimääräyskehotusta hyvin ja siksi päätti ajaa kilpaa ruutulipulle asti. Tai sitten kuuli, mutta siitä huolimatta päätti ajaa kilpaa ruutulipulle asti. Jos kuuli, mutta ei välittänyt tallin määräyksestä, silloin hän tahallaan rikkoi tallin sisäistä sopua. Ja mahdollisesti työrauhaa jatkossa. Eli koko hyperhuomion osakseen saanut juttu on paisunut yli äyräitten. Kyse on puhtaasti Red Bull-tallin sisäisestä asiasta. Se ei kuulu kenellekään muulle.

Tallimääräykset ovat nykyisin sallittuja. Viimeinen syntinen tallimääräys tapahtui Saksan osakilpailussa 2010 kun Ferrari pyysi Felipe Massaa päästämään takanaan ajaneen Fernando Alonson ohitseen ja voittoon. Se määräys maksoi Ferrarille 100 000 Amerikan taalaa. Sitä määräystä kritisoitiin erittäin epäurheilijamaisena tekona, josta joku puolihullu asiantuntija oli sitä mieltä, että tallilta olisi pitänyt ottaa kertalaakilla kaikki siihen asti keräämät pisteet pois. No, Ferrari selvisi sakoilla ja Massa henkisellä kolahduksella.

Nyt kun joku kuljettaja, tässä tapauksessa Sebastian Vettel, jättää tallimääräyksen noudattamatta ja ajaa määräyksestä huolimatta kilpaa ruutulipulle asti, niin nyt SE on epäurheilijamainen teko. Ja teko mistä jokaisella ulkopuolisella on vankka mielipide. Selvä enemmistö pitää määräyksen rikkojaa, Sebastian Vetteliä, roistona. Reilumies, Mark Webber, olisi ansainnut voittonsa.

Todennäköisesti episodi on vienyt tallin kuljettajien välisen yhteistyöhengen surkeaan tilaan, ja vaikka niin on ”asiat sovittu ja paiskattu kättä päälle” ja vaikka on menty pyytämään jopa koko tehtaan väeltä julkisesti tekoa anteeksi, niin yksi on ja pysyy. Vettel pitää saamansa 25 pistettä voitosta ja Webber joutuu tyytymään 18 pisteeseen. Onko Vettelin työympäristö tästä eteenpäin huonommassa jamassa? Ei ole. Se mitä tapahtui Malesian kisan loppuhetkillä unohtuu jo ennen kuin harjoitukset Kiinan Shanghaissa käynnistyvät. Toki media yrittää ylläpitää Vettel-Webber-hankausta niin pitkään kuin suinkin pystyy, mutta senkin mielenkiinto kääntyy nopeasti muualle. Loppujen lopuksi koko hässäkkä jää ja pysyy Red Bullin sisäisenä asiana. Ja vain siitä on kysymys.

Tallennettu kategorioihin Malesian GP, Mark Webber, Red Bull Racing, Sebastian Vettel | 33 kommenttia

Mihin katosi Lotuksen vauhti?

Julkaistu 25.3.2013

Jos olivat asiantuntijat, kaikki suomalaiset F1-fanit ja Lotus-tallin tekninen henkilökunta ihmeissään, mihin katosi Lotuksen E21-auton vauhti kahdessa päivässä, niin sitä ihmetteli myös Kimi Räikkönen. Melbournen ylivoimainen voitto ja Malesian perjantain harjoitusten nopein kierrosaika antoivat uskoa, että Räikkönen on kovassa iskussa myös Malesian aika-ajossa ja kilpailussa, kelistä riippumatta. Niin ei vain tapahtunut. Kun lisäksi lämpimän sään piti vain vahvistaa E21-auton suorituskykyä, niin sitäkään ei tapahtunut.

Aika-ajosta Räikkönen vielä selvisi tavallaan rimaa hipoen, ajamalla seitsemänteen ruutuun, mutta sai harmikseen kolmen lähtöruudun rangaistuksen ajettuaan aika-ajon kolmannella osiolla Nico Rosbergia sen verran hidastaen, että tuomaristo näki rangaistuksen perustelluksi.

Vähän sekin ihmetytti, sillä Rosbergin Mercedes-talli ei ollut millään lailla protestoinut Räikköstä vastaan aika-ajon jälkeen. 10 ruutuun putoaminen ei vielä merkinnyt katastrofia, mutta paljon enemmän Räikköstä harmitti se, että autossa ei ollut aika-ajon kuluessa tietoakaan siitä pidosta, mitä autosta löytyi vain vuorokautta aiemmin. Märällä radalla, välikelin renkailla ajaessaan, hän jo tunsi, että auto yksinkertaisesti liukui radalla sinne tänne, mutta ajatteli sen vielä siinä vaiheessa johtuneen nimenomaan märästä radasta ja välikelin renkaista.

Pidon puute jatkui kuitenkin myös sunnuntaille. Kilpailu aloitettiin kisaa edeltäneen sateen takia taas märällä radalla ja välikelin renkailla, mutta jo viiden-kuuden kierroksen jälkeen radalle syntyi riittävän kuiva ajolinja kuivankelin renkaiden käyttöä varten. Nopeassa tahdissa kaikki kävivät vaihtamassa renkaitaan, mutta Räikkösen kannalta sekään ei tuonut muutosta pidon puutteesta kärsivälle E21-autolle. Miehen mukaan tilanne vain huononi sitä mukaan kun kilpailu vanheni.

Tällainen suorituskyvyn outo ja yllättävä katoaminen saanee selityksen, kunhan Lotuksen mekaanikot purkavat autot tallin tehtaalla alkuviikosta. Malesiassa tallin tekninen johtaja James Allison ei ymmärtänyt miksi näin tapahtui. Hän sanoi, että hänellä on jonkinlainen käsitys siitä, mikä meni pieleen, mutta ei viitsinyt mutu-pohjalta antaa asiaan liittyvää lausuntoa. Vasta tarkemman analyysin ja tutkimisen jälkeen hän uskaltaa sen antaa, mutta siitä kuulemme vasta Kiinan Shanghaissa, jos sielläkään.

On toki mahdollista, että nopeassa E-21-autossa on edelleen akilleen kantapää siinä, että sateessa auto ei ole, erilaisista parannuksista huolimatta, kärkitallien autojen veroinen. Niin Allison, kuin tallipäällikö Eric Boullier uskovat kuitenkin edelleen, että E21-auto on yksi sarjan nopeimmista, kunhan ajaminen tapahtuu normaalissa olosuhteissa kuivalla kelillä.

Outoa oli kuitenkin se, että vaikka Malesian osakilpailun 56 kisakierroksesta lähes 50 saatiin ajaa kuivalla ajolinjalla, pito pysyi poissa. Kun talli saa sen salaisuuden ratkaistua, ensimmäinen joka siitä ilahtuu on Kimi Räikkönen.

- Silloin kun surkeasti toimivalla autolla saa kasaan edes vähän pisteitä, voi tilanteeseen olla edes vähän tyytyväinen. Ei näin voi kuitenkaan jatkaa. Kyllä tämä asia on saatava nopeasti kuntoon, harmitteli Räikkönen kisan jälkeen.

Kolmen viikon kuluttua ajetaan kilpaa Kiinan Shanghaissa ja viikko sen jälkeen varmuudella lämpimässä Bahrainissa. Shanghain säätä on vaikea lähteä ennakoimaan, mutta Bahrainissa olosuhteiden pitäisi olla sellaiset, että E21-auton vahvuudet pääsevät jälleen oikeuksiinsa Toivotaan, että Allison ja kumppanit löytävät lääkkeet myös märille keleille, sillä muuten Räikkönen joutuu aina sateen sattuessa antamaan liian paljon tasoitusta muille maailmanmestaruusjahdissaan. Kokonaisuutena kauden alku on ollut kuitenkin parempi kuin vuosi sitten. Räikkönen on kuljettajien pistetilanteessa toisena, yhdeksän pistettä kärkeen voiton myötä siirtynyttä Red Bullin Sebastian Vetteliä jäljessä.

 

Tallennettu kategorioihin Kimi Räikkönen, Lotus | 3 kommenttia

Puhumatta paras

Julkaistu 18.3.2013

Vähäpuheinen Kimi Räikkönen antoi tekojensa puhua kauden avauskilpailussa, Australian Melbournessa. Räikkösen vahvassa hallinnassa ollut kilpailu osoitti sen, että kun Lotuksen E21-auto saadaan hyviin säätöihin, niin Räikkönen on Lotuksellaan erittäin paha vastustaja kenelle tahansa. Ja olen varma, että Melbournen kisan voitto ei jää todellakaan tämän kauden ainoaksi.

Vaikka Räikkönen kertoi jo perjantain vapaiden harjoitusten jälkeen, jolloin hän oli neljänneksi nopein, niin suullisesti kuin kehonsakin kielellä, että nyt olemme oikealla tiellä ja hyvässä iskussa, niin siitä huolimatta vain harva asiantuntija nosti Lotusta tai Räikköstä voittajasuosikkien joukkoon. Italialaiset hekumoivat Fernando Alonson parantuneella vauhdilla, saksalaiset Sebastian Vettelin voitontahdolla ja britit Lewis Hamiltonin uudella nousulla kärkikahinoihin. Jonkin verran ennakkosiimaa annettiin Mark Webberillekin, mutta siihen se sitten jäi. Räikköstä ei kukaan nostanut kilpailun voittajasuosikiksi, muutamaa suomalaista lukuun ottamatta. Ainoa todellinen ennakko-osuma, joka ei pettänyt, oli McLarenin ja kilpailun aikaisemmin kolmesti voittaneen Jenson Buttonin vaisu suoritus. Häneltä ei uudella McLaren-autolla odotettu mitään eikä hän myöskään antanut juuri mitään.

Kimi Räikkönen on ollut koko uransa ajan lyhyiden vastausten mies. Turhiin jaaritteluihin ja ennakkoarviointeihin hän ei ole koskaan halunnut ryhtyä. Mutta on väärin sanoa, että hän ei puhu mitään. Avauskilpailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Räikkönen vastasi jokaiseen, toisinaan vähän tyhmiinkin kysymyksiin, asiallisesti ja mielipiteensä hyvin perustellen. Niistä vastauksista näki selvääkin selvemmin, että Räikkönen todellakin tietää mitä ympärillä, kisatilanteissa, tapahtuu ja minkälaiseen tulokseen hän milloinkin saattaa yltää. Kuuluisan sanonnan loppuosa -  ”I know what I am doing” – kertoo parhaiten sen, minkälainen kilpa-autoilija Kimi Räikkönen on.

Räikkösen F1-kausi 2013 alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Ylivoimainen voitto saattaa tuudittaa meidät suomalaiset luulemaan, että jatkossakin ensin ruutulipulle tulee Räikkönen ja hänen jälkeensä sitten muut. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan kuin silloin tällöin. Nautitaan nyt tästä hienosta voitosta niin kauan kunnes on seuraavan kilpailun vuoro. Se on meidän menestysahmattien onneksi jo ensi sunnuntaina Sepangin helteisellä ja mahdollisesti sateisella radalla Malesiassa.

Tallennettu kategorioihin Australia, Formula 1, Kimi Räikkönen, Malesian GP | 9 kommenttia

Neljä ässää ja jokerit

Julkaistu 7.3.2013

Harvoin on avauskilpailun voittajan tai peräti koko kauden mestariehdokkaan veikkaaminen ollut niin vaikeaa kuin se tällä kertaa on. Kolmen talvitestin perusteella selvisi vain yksi varma asia ja se on se, että Caterham ja Marussia tulevat pitämään perää tälläkin kaudella. Kärjen ja keskiryhmän tallien välisistä paremmuuksista sen sijaan voidaan olla montaa eri mieltä.

Koska lajin tekniset säännöt ovat viime kaudesta muuttuneet vain vähän, uskallan väittää, että tämän kauden parhaat löytyvät niistä talleista, jotka päättivät viime kauden menestyksellisesti. Vahvoja mestarisuosikkeja on neljä: Red Bullin Sebastian Vettel, Ferrarin Fernando Alonso, Lotuksen Kimi Räikkönen ja McLarenin Jenson Button. Näiden miesten etuna on hyvän tallin ja auton lisäksi ykköskuljettajan kiistaton status. Sen merkitys tulee aina ennemmin tai myöhemmin esiin. Näiden miesten lisäksi on pakko myöntää, että eräänlaisina jokereina tässä taistelussa tulevat olemaan testeissä huimaa vauhtia esittäneet Mercedes AMG-tallin Nico Rosberg ja McLarenilta täksi kaudeksi uuteen leiriin siirtynyt Lewis Hamilton. Kolme kautta kärjen takana puurtanut Mercedes on tehnyt tämän vuoden autoon, F1W04, enemmän muutoksia kuin neljä muuta kärkitallia ja sen on pakko näkyä myös suorituskyvyssä. Hyvä vauhti testeissä saattoi olla muille ensimmäinen varoitus tulevasta.

Siinä missä Mercedes vakuutti testeissä, samaa ei voi sanoa kolmen kauden mestaruusputkessa olleelta Red Bullilta. Radanvarsihavaintojen perustella kaikki on kunnossa, mutta kierrosaikavertailuissa RB9:n vauhdissa oli paljon toivomisen varaa. Erityisesti pisti silmään se, että auto oli Barcelonan pitkän lähtösuoran suoranopeuksissa koko joukon hitain. Mitä se kertoo? No, ei paljon mitään sillä Sebastian Vettelin voittaessa viime kaudella Intian osakilpailun lähes 10 sekunnin marginaalilla ennen Alonson ajamaa Ferraria, silloinkin Vettelin auto, Red Bull RB8, oli joukon toiseksi hitain. RB9:n todellinen vauhti nähdään vasta Melbournen avauskilpailussa.

Kärkinelikön talleista eniten autoaan on muuttanut McLaren. MP4-28 on käynyt läpi rankemman evoluution kuin Ferrarin F138 ja Lotuksen E21, joten muutosten myötä siinä piilee kehityspotentiaalia muita enemmän. McLaren on muutenkin ollut aina talli, joka pystyy kauden kuluessa kehittämään autoa kiitettävästi. Siinä lepää Buttonin mahdollisuudet mestaruuteen.

Lotuksen kohdalla alkuasetelma on hyvä. Auto on nopea. Nyt on vain toivottava, että tallin teknisellä johtajalla, James Allisonilla, on riittävästi työkaluja (=rahaa) E21-auton jatkuvaan kehittämiseen. Lotus ei voi laskea kaikkea sen varaan, että sillä on Kimi Räikkösessä yksi sarjan parhaista kuljettajista autoaan ajamassa. Ilman aktiivista ja jopa aggressiivista auton kehittämistä, Lotus ei pysy Red Bullin, McLarenin eikä Ferrarin kyydissä.

Keskiryhmän tallien paremmuuden arvioiminen on aivan yhtä vaikeaa kuin mitä se on kärjenkin osalta. Testeissä vahvimman vaikutuksen tekivät sekä Sauber että Force India. Williamsin kohdalla radanvarsihavainnot olivat erittäin positiivisia, joten voi hyvin olla, että pelkkiin kierrosaikoihin tuijottaminen ei tässäkään vertailussa nyt kannata. On pakko odottaa ja katsoa mitä Melbournesssa ja viikkoa myöhemmin Malesiassa tapahtuu.

Kauden aloittaa viisi ensikertalaista, Jules Bianchi, Valtteri Bottas, Max Chilton, Esteban Gutierrez ja Giedo van der Garde. Lisäksi kehiin palaa vuoden poissa ollut Adrian Sutil. Läpi talven on puhuttu siitä, että maksukuskeja on rantautunut lajiin ja sarjaan liian monia. Siihen on monta syytä, josta nykyinen taloustilanne, luonnollisesti, on suurin. Toisaalta, jos talli löytää maksukuskin, jonka ajotaidot ovat erinomaiset, kuten Williamsin Pastor Maldonadon kohdalla viime kaudella saimme nähdä, miehen voittaessa Espanjan GP:n paalupaikalta, niin näihin maksukuskeihinkin on pakko suhtautua ehkä vähän suuremmalla ymmärryksellä. Ideaalitilanne se ei ole, mutta jos se toimii, niin mikä ettei?

 

 

Tallennettu kategorioihin Australia, Fernando Alonso, Jenson Button, Kimi Räikkönen, Lewis Hamilton, McLaren, Nico Rosberg, Red Bull Racing, Sebastian Vettel, Sergio Perez, Talvitestit, Valtteri Bottas | 10 kommenttia

Onko Bottas valmis menestymään?

Julkaistu 29.11.2012

Me suomalaiset saimme jo kahdeksannen Suomea edustavan F1-kuljettajan, kun Williams-talli kertoi kiinnittäneensä Valtteri Bottaksen, 23, toiseksi ensi kauden kuljettajakseen. Uutinen ei ollut suuri yllätys, sillä sitä oli osattu odottaa jo vuoden päivät, aina siitä lähtien kun tuli ilmi, että Bottas sai ajaa tällä kaudella 15 GP:ssä perjantain ensimmäiset vapaat harjoitukset.

Viimeinen, pitkä askel, Bottaksen uralla on nyt otettu ja jatkossa kysymys on siitä, kuinka hyvin hän tulee ottamaan seuraavat, ehkä vähän lyhyemmät askeleet, kun tavoitellaan menestystä. Keke Rosberg, joka valloitti F1:n maailmanmestaruuden 30 vuotta sitten, sanoi aikanaan, että ”kun kuljettaja, nuori tai vanha, nousee ykkösiin, niin se on kuin saisi työpaikan. Koulut on käyty alemmissa formula luokissa yliopistoa myöten, ja nyt alkaa se tekeminen, jonka pitää tuottaa työnantajalleen tulosta”.

Sir Frank Williams on kilpailuhengen läpitunkema ihminen, joka ei nimeä autojensa kuljettajiksi nuoria ”lupaavia” miehiä, joista toivottavasti tulee jotakin joskus. Hän laskee ainoastaan niiden varaan, jotka hänen oman käsityksensä mukaan ovat valmiita tekemään tulosta. Tätä hän odottaa myös Valtteri Bottakselta. Bottaksen tallikaveri, ensi kaudella jo kolmannen Williams-kautensa aloittava Pastor Maldonado, on erittäin nopea kuljettaja. Hän on toki myös virheherkkä, kuten mennyt kausi osoitti, mutta Frank Williamsin silmissä nopeus on paljon suurempi arvo kuin virheherkkyys vikana. Bruno Senna sai mahdollisuutensa ainoastaan siksi, että toi tallille runsaat 10 miljoonaa taalaa, joilla yhdessä Maldonadon tuomien rahojen kanssa Williamsilla saatettiin vuoden päivät panostaa tosissaan autonsa kehittämiseen. Se panostus onnistui ja Williamsin FW34-auto oli kilpailukykyinen. Ja suurella todennäköisyydellä myös ensi vuoden auto, FW35, on kilpailukykyinen. Sillä autolla Bottaksen on osoitettava, että häneen kohdistunut valinta oli viisas teko.

Kausi käynnistyy maaliskuun 17. päivä Melbournessa, Australiassa. Sitä ennen, helmi-maaliskuussa, Bottas kerkiää testaamaan Williamsin uutta autoa kuuden päivän ajan, kaksi Jerezin ja neljä Barcelonan radalla. En epäile hetkeäkään, etteikö Bottas olisi silloin täysin valmis ajamaan kilpaa kuninkuusluokassa. Keken mainitsemat koulut on käyty ja työnteko voi alkaa. Voi olla, että aika-ajot eivät ole aluksi niitä helpoimpia jaksoja, mutta mitä kilpailemiseen tulee, niin sen homman Bottas osaa, oli sitten alla minkälainen auto tahansa.

Tallennettu kategorioihin Talliruletti, Valtteri Bottas | 9 kommenttia

20 miljoonaa taalaa

Julkaistu 9.11.2012

Tällä hetkellä F1-sarjan 12 tallista vain kolme parasta, Red Bull Racing, Ferrari ja McLaren, sekä viidenneksi pudonnut Mercedes, maksavat kummallekin kuljettajalleen palkkaa. Kaikissa muissa talleissa, joko toinen tai molemmat kuljettajat osatavat ajajanpaikkansa tuomalla tallille rahaa, yleensä eri kokoisten sponsoripakettien muodossa. Tähän on tultu kahdesta eri syystä. Ensin lajin parista vetäytyivät miljooniensa kera tupakkayhtiöt ja pian perässä seurasivat useat suuret autonvalmistajat kuten Ford, Honda, Toyota ja Renault. Niiden jättämän taloudellisen aukon suuruudeksi on arvioitu noin miljardi dollaria vuodessa. Ei ihme, että lajin sisällä on jälleen ryhdytty puhumaan säästämisestä, kulukatoista ja kasvavista ilmoittautumismaksuista. Tulevilla ilmoittautumismaksuilla, vaikka paljon aikaisempaa suurempia ovatkin, ei kuitenkaan horjuteta F1-tallien toimintaa sen ihmeellisemmin. On kuitenkin selvää, että jos laji haluaa katsella myönteisesti pitkälle tulevaisuuteen, sen on pystyttävä luomaan nykyisen kaltainen moottoriurheilu-show aikaisempaa halvemmilla kuluilla.

Yksi asia, joka on omalla mielenkiintoisella tavalla, ikään kuin riistäytynyt tallien johtajien käsistä, ovat huippukuljettajien palkat. Kun McLarenin Lewis Hamilton siirtyy tämän kauden jälkeen kolmivuotisella sopimuksella Mercedeksen kuljettajaksi, hänelle maksetaan tiettävästi 25 miljoonaa taalaa kaudesta. Suurin piirtein samansuuruista palkkaa nauttii tällä hetkellä Ferrarin Fernando Alonso. Heidän takana, palkkahaitarilla mitattuna, on joukko kuljettajia, kuten Sebastian Vettel, Kimi Räikkönen, Jenson Button ja Nico Rosberg joiden kausipalkka sijoittunee kahdeksan ja 15 miljoonan taalan haarukkaan. Lisäksi lähes kaikilla on menestykseen sidotut bonuslisät, jotka kasvattavat heidän peruspalkkaansa.

Kun sitten menemme toiseen äärimmäisyyteen, niin otsikkoa lainatakseni, 20 miljoonan taalan palkka muuttuu hämmästyttävän nopeasti 20 miljoonan taalan maksuksi, jotta kuljettaja pääsee ajamaan kohtuullisen hyvässä tallissa F1-autolla yhden kauden kilpaa. Eikä kysymys ole kuitenkaan mistään huonoista kuljettajista. Tallilleen viime ja tällä kaudella yli 30 miljoonaa taalaa kaudessa tuonut Pastor Maldonado meni keväällä tekemään teon, joka avasi monien silmät näkemään F1-maailman täysin uudessa valossa. Hänen Espanjan osakilpailussa ottama paalupaikka ja selvä voitto, erittäin haasteellisella Katalonian moottoriradalla, oli pahin karhunpalvelus niille kuljettajille, jotka edelleen hinnoittelevat omat palveluksensa kärkitalleille kymmenissä miljoonissa. Mitä useampia Maldonadon tasoisia kuljettajia pyrkii valtavien sponsoripakettien turvin lajiin sisään, niin pian olemme tilanteessa, missä jättipalkkoja ei makseta kohta kenellekään. Toisaalta tässä pelissä vallitsee puhdas kysynnän ja tarjonnan laki ja ainakin toistaiseksi kourallinen kuljettajia kuuluu ryhmään, joiden palveluksista kaikki kärkitallit ovat kiinnostuneita. Ja se kiinnostut takaa, toistaiseksi, muutamille edelleen jättipalkkoja.

Tätä taustaa vasten ilman sponsoripaketin turvaa töitä etsivän Heikki Kovalaisen mahdollisuus löytää itselleen hyvä tallipaikka, missä hän saisi ajopalveluksistaan myös palkkaa, on erittäin vaikea tehtävä. Toisaalta on onneksi myös niin, että hyvä kuljettaja, joka on riittävän nopea, varma, tasainen ja tuloksia aikaansaava, tuo hyvillä tuloksillaan tallilleen rahaa. Jokaisen kilpailun jälkeen talleille tuloutetaan Concorde-sopimuksessa määritellyt lisätulot niin aika-ajon kuin kilpailunkin perusteella. Summat ovat valitettavasti salaisia, mutta hatusta vedettynä esimerkkinä käyköön se, että jos kuljettaja ottaa aika-ajossa paalupaikan, tallille se merkitsee lisätuloa ehkä yli 200.000 taalaa. Jos joku kuljettaja ajaa kilpailussa vaikkapa sijalle seitsemän, talli saa siitäkin riihikuivaa rahaa ehkä kymmeniä tuhansia taaloja. Näin ollen hyvä kuljettaja, joka pystyy hyvällä autolla tekemään jatkuvasti kohtuullisen hyviä tuloksia, on rahan arvoinen mies tallilleen, vaikka ei toisi lanttiakaan sponsorikylkiäisiä, tullessaan talliin. Ja fakta on sekin, että hyville kuljettajille, iästä riippumatta, löytyy aina paikka F1:ssä.

Nuorten ja kokemattomien kohdalla ongelma on siinä, että näinä testauskieltojen aikakausilla on erittäin vaikea todistaa osaamistaan. Ehkä siksi sellaiset miehet kuin Mark Webber (36v) ja Felipe Massa (31) saivat huipputalleissaan suhteellisen helposti vuoden mittaiset jatkosopimukset. Heidän kohdalla tallit kun tietävät varmuudella mitä ovat saamassa.

Tallennettu kategorioihin Talliruletti | 23 kommenttia

Sebastian Vettel Ferrarille?

Julkaistu 31.10.2012

Tässä blogissa kirjoitan varikkotuttuni Darren Heathin englanninkielisen blogitekstin suomennettuna. Darren on F1-valokuvaaja ja hänen erinomainen bloginsa on luettavissa  täältä.

Lewis Hamilton siirtyy Mercedekselle, Sergio Perezistä tulee Jenson Buttonin tallikaveri McLarenilla, Felipe Massa sai lisäkauden Ferrarilla ja Kimi Räikkönen jatkaa Lotuksella. Kun kolme osakilpailua on tästä kaudesta ajamatta, isot siirrot on kaikki jo tehty.

Lisäksi näyttää vahvasti siltä, että kummatkin maailmanmestaruudet ovat menossa Red Bullin leiriin. Mikä olisi tässä tilanteessa herkullisin huhu, joka kaipaisi lisäpotkua? Mistä ne toimittajat, jotka väittävät tietävänsä kaikesta kaiken, nyt kirjoittavat? No luonnollisesti siitä, että Sebastian Vettel menee Ferrarille.

Mietitäänpä hetkinen sitä.

Juuri tällä hetkellä Sebastian Vettel on ehkä maailman täydellisin urheilija. Ainakin täydellisin F1-kuljettaja. Hän on nuori, rento, ihailtava, charmikas, fiksu, ammattilainen ja tasapainossa oman egonsa kanssa. Ja kuten sanottua, ehkä tärkeimpänä ominaisuutena, älyttömän nopea F1-autossaan.

Jos olisin sanonut kolme vuotta sitten, ennen Abu Dhabin päätöskilpailua, että syksyllä 2012 hän on jo kolminkertainen F1-maailmanmestari, monet olisivat katsoneet minua pahasti vinoon. Mutta niin vain näyttää käyvän.

Vettel on onnistunut tekemään Red Bullin F1-tallista sellaisen voittajakoneen, joka on menossa voitosta voittoon ja mestaruudesta mestaruuteen. Erityisen vaikuttavaa on ollut nähdä tällä kaudella hänen ja tallin nousu takamatkalta takaisin mestarisuosikiksi. Tämä kaikki on tehnyt Sebastianista erittäin halutun miehen Ferrarin näkövinkkelistä. Maranellon sponsorit, Philip Morris, Santander ja Shell eivät pistäisi lainkaan hanttiin, jos niillä olisi mahdollisuus saada nuori saksalainen maailmanlaajuisten markkinointiprojektiensa mannekiiniksi. Mutta, ongelma on siinä, että Vettel on tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen, että ruoho ei aina ole aidan toisella puolella vihreämpää.

Unohdetaan Red Bull vähäksi aikaa. Tallin, joka on enemmän tai vähemmän rakennettu hänen ympärilleen ja joka saa nauttia Adrian Neweyn, F1-historian parhaan suunnittelijan, käden jäljistä ja mietitään sitä toista tallivaihtoehtoa. Tallia, joka ei ymmärrä edes oman tuulitunnelinsa antamia tietoja. Tallia, joka historiallisesti ei ole halunnut palkata samanaikaisesti kahta huippukuljettajaa. Tallia, joka maksoi hunajaa siitä, että eräs huippukuljettaja nimeltään Räikkönen ei ajaisi kaudella 2010 tallin autoa. Tallia, jonka toisena kuljettajana ajaa Fernando Alonso, ehkä nykykuljettajista kaikkein vahvimmin politisoitunut ajohaalarimies, joka nykyisin pystyy sanelemaan tallin johdolle toivomuksensa..

Joopa, joo.

Kun tähän vielä lisätään, että Vettel on hyvin tietoinen siitä edusta joka hänellä ja Red Bullilla on Adrian Neweyn muodossa, kun lajin tekniset säännöt ja autot niiden mukana, vaihtuvat radikaalisti kaudeksi 2014. Sitä mahdollisuutta Vettel ei missään tapauksessa halua päästää käsistään. Ja jos päästäisi, voin vain kuvitella minkälainen ryntäys, niin kuljettajia kuin managereitakin, olisi niin Helmut Markon kuin Christian Hornerin toimiston ovien ulkopuolella.

Paljon suurempi kysymys onkin se, että mihin Adrian Newey menee, jos yleensä menee mihinkään. Ja jos menee johonkin toiseen talliin, niin todennäköisesti ennen pitkää niillä on voittaja-auto. Näin ollen ehkä Vetteliäkin houkuttelevampi kohde Ferrarille on Adrian Newey.

Mitä Newey sitten haluaa? Mies nousi maineeseen Marchin F1-autojen suunnittelijana jo 80 –luvulla. Williamsista hän teki voittajan 90-luvun alussa ja McLarenista saman vuosikymmenen lopulla. Ja nyt hänen taidoistaan saa nauttia Red Bull. Ehkä F1-median besserwisserien täytyisi sittenkin pohtia enemmän Neweyn kuin Vettelin tulevaisuutta, sillä se mitä ensimmäinen näistä tekee, saattaa vaikuttaa siihen, mitä jälkimmäinenkin tekee.

Tätä pohtiessamme, palataan kuitenkin takaisin tähän hetkeen. Kolme kilpailua on ajamatta ja katsotaan ensin mitä niissä tapahtuu. Palataan sitten uudestaan aiheeseen Sebastian Vettel ja Ferrari, tai Adrian Newey ja Ferrari, tai Vettel, Newey ja Ferrari.

Tallennettu kategorioihin Ferrari, Sebastian Vettel, Talliruletti | 6 kommenttia