- Alustava ostoslista lottovoiton jälkeiselle päivälle: Burberryn trenssi, Valentinon punainen mekko, Yves Saint Laurentin smokki, Louboutinin korot, Chanelin 2.55 ja Hermes’n huivi. Sitä odotellessa…
Kuinka paljon olisit valmis maksamaan unelmiesi laukusta? Tai täydellisestä pikkumustasta? Laadukkaan muotiklassikon arvo ei katoa. Ikuinen suosikkivaate on järkevä sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin. Mutta missä vaiheessa on vain typerää maksaa tonneja tavarasta, olkoonkin se kuinka jumalaisen ihanaa tahansa?
Olen satsannut vaatteisiin ehkä enemmän kuin mitä minibudjettini antaisi myöten. Lasken muotiin käyttämäni rahat virkistys- ja harrastuskuluiksi, jotka ovat lähestulkoon välttämättömiä. Tingin mieluummin vaikka tv-luvasta, työpaikkaruokailusta tai auton hankinnasta kuin vaatteista. Ainoastaan ulkomaanmatkat ovat vetäneet tiukassa taloustilanteessa pidemmän korren.
Ei sillä, että olisin tuhlannut mitenkään naurettavasti -- tilin tiukkuus kun yksinkertaisesti estää sortumasta turhan tyyriisiin ostoksiin. Pakon edessä olen oppinut tekemään loistavia hankintoja edullisesti, mutta silti mittaan vaatteiden arvoa hinta-laatusuhteella. Joillekin jo ajatus yli 100 euron vaatekappaleesta on kauhistus, kun taas minusta vaikkapa hyvien farkkujen tai silkkipaidan tapauksessa kyse voi olla hyvinkin sopuisasta summasta. Esimerkiksi omistusasuntoon satsaamisen sijaan suunnittelen sijoittavani pienet säästöni vaikkapa Burberryn trenssiin tai Chanelin laukkuun. Äitini perustelee omia hinnakkaita hankintojaan niin ikään sijoituksina: Chaneleista jää arvokas perintö tyttärille.
Sinkkuelämää-sarjassa Carrie tajusi asunnon uhatessa lähteä alta että hän oli upottanut kaikki varansa kenkiin. En haluaisi havahtua samaan, vaan aion toteuttaa hinnakkaimmat haaveeni vasta, kun todella pystyn. Jonkinlaisen kipurajan säilyttäisin vaikka voittaisin lotossa: lähes 10 000 euroa esimerkiksi laukusta on vain naurettavaa.
Mikä on korkein summa, jonka olet maksanut vaatteesta? Kuinka paljon yleensä olet valmis pulittamaan? Entä paljon voisit kuvitella maksavasi unelmiesi laukusta, mekosta tai kenkäparista?
Kuva Polyvore
Äitini on ammatiltaan mittatilausompelija, ja teki lähes kaikki vaatteeni. Murrosikäisestä suunnittelin ne itse ja ne olivat uniikkeja mutta muodikkaitakin. Nautin kun kenelläkään muulla ei ollut samanlaisia. Minulla ei ollut murrosiässäkään tarvetta apinoida muita.
Rahallista arvoa on vaikea määritellä. Mutta arvelisin että mittatilaustyönä tehty uniikki vaate on paljon arvokkaampi kuin Chanelin, Diorin tai muiden muotitalojen standardimittojen mukaan vaiheompelutyönä tehdyt ”tusinavaatteet”. Ainakin itse pidän niitä paljon arvokkaampina!
Harmittaa kun äitini on jo vanha ja kärsii ammatin tuomista niska-ja hartiavaivoista eikä voi enää ommella minulle… Itse en ole lähestulkoonkaan niin taitava mutta tuunaan esimerkiksi t-paitoja mieleisikseni. Viimeksi tein itselleni ja tyttärelleni hapsupaidat vanhoista paituleista. Ne näyttävät hyvälle tiukkojen shortsien/ legginsien kanssa.
Enimmillään olen maksanut farkuista 40 euroa – enempää en ala maksamaan. Takkeja olen saanut lahjaksi ja löytänyt kirppareilta niin paljon ettei minun ole koskaan tarvinnut ostaa uusia! Tyttärelleni löysin pitkän LeeCooperin farkkuhameenkin kirpparilta viidellä eurolla.
Olen maksanut kotimaisesta salkusta aikoinaan liki 200 markkaa, noin 35 euroa.
Kenkiin sen sijaan satsaan, ostan yleensä kotimaisia kenkiä kuten Kuomaa, ja Topmania. Eccon kengät ovat myös suosikkejani eivätkä ihan halpoja. Olen ostanut kalleimmillaan yli sadan euron Topmanit, mutta ne ovat olleet sen väärti. Myös työkenkäni ovat olleet vähintään 50 euroa maksavat vaikkei minun tarvitsekaan paljoa kävellä ja seisoa.
Taloudellinen tilanteeni ja perhevelvollisuuteni aiheuttavat sen ettei minulla ole todellakaan nykyään varaa tuohonkaan. Perheeni on vaihteeksi köyhyysloukussa, ja molemmat lapset ovat lähdössä opiskelemaan ensi kuussa muualle.
Sitä paitsi köyhän ei kannata ostaa halpaa koska se on huonolaatuista eikä kestä. Tämä pätee etenkin kenkiin.
Olet ollut onnellisessa asemassa kun äitisi on ollut ompelija! Käsityönä ja mittojen mukaan tehdyt vaatteet ovat monella tavalla arvokkaampia kuin tehdasvalmisteiset. Itse käytän usein vintagea juuri siitä syystä, että jopa 50 vuotta sitten tehty vaate voi olla yhä kestävämpi kuin uunituore tehtaassa tuotettu: saumat on ommeltu huolella, materiaalit valittu tarkkaan ja vuoret ovat paikallaan. Syy lienee ollut, ettei vaatteita kertakulutettu kuten nyt. Vaatteen tuli kestää aikaa ja käyttöä ihan eri tavalla.
Oma isoäitini oli lahjakas ompelija ja käsitöiden tekijä, joka teki aikanaan vaatteita äidilleni ja minullekin lapsena. Mummin minulle aikanaan tekemät asut ovat nyt käytössä tyttärelläni: tarhakavereilla ei tule vastaan samanlaisia, ja niitä on hauska yhdistellä uusimpien trendien mukaisiin vaatteisiin.
Itsekin olen elänyt niukasti opiskelijana. Todellista tyylin opettelua onkin se, kun joutuu käyttämään omaa luovuutta ja kekseliäisyyttä. Rahan ollessa tosi tiukassa kiersin todella tarkkaan alennusmyynnit, vintagekaupat ja kirpputorit etsien laadukkaita materiaaleja. Pelastus oli usein äitini kaappi: sieltä löydän yhä esimerkiksi äidilleni pieneksi jääneitä laatuvaatteita. 1990-luvun alun korkeavyötäröisistä housuista olen saanut tuunattua itselleni muodikkaita sortseja, ja hiukan isot silkkipaidat näyttävät minulla aivan erilaisilta kuin äidilläni. Yksi lempivaatteistani on pitsipusero, joka on osa äitini 1970-luvun hääpukua.
Aikoinaan olin yhtä hysteerinen ”maksaa-takaisin”-vaatteiden/lumppujen/rättien kanssa, kalleinta mitä olen ostanut on varmaan 120e kengät. Naurettavaa. Kun ajattelee mielessään ihan oikeasti mikä on tärkeää, niin onko se oikeasti se onni ja autuus siinä vaikkapa 200e takissa? Vai ennemmin 200e lomareissussa? Kummasta saat enemmän irti? Ne ovat vain vaatteita/kenkiä/laukkuja!
Myönnän tosin että itsekin tykkään tietyn vaate-sarjan merkistä, mutta en kuitenkaan haali taikka keräile niitä merkin takia, vaan siksi että kauniita ja kestäviä vaatteita ei tehdä enää hinta/laatu suhteen mukaisesti. Tämä suosimani merkkii toimii.
Joko vaatteet ovat nykyään halpa hinta-p*ska laatu taikka kallis hinta- ok laatu. Vrt. esim Guessin vaatteita/asusteita, joita en myöskään tule koskaan ymmärtämään…. Tässä pieni avautuminen omasta näkökannastani!
Kiitos Annika avautumisesta!
En itsekään haali vaatteita vain tietyn merkin takia, esimerkiksi Vuittonin monogrammilaukkua en hankkisi vaikka varaa olisi. Toisaalta Chanelin laukku todella miellyttää silmääni, ja sellaista käyttäisin vielä mummelinakin. Matkat menevät itsellänikin muodin edelle, mutta esimerkiksi uudesta laukustani olen saanut suurta mielihyvää, jopa autuutta. YSL:n sormus on muodostunut niin rakkaaksi, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Viime viikolla eräänä päivänä puin päälleni uuden upean hameen, ja olin hyvällä tuulella koko päivän vain siitä syystä, että tunsin oloni niin upeaksi tuossa vaatteessa. Esteetikkona koen onnea katsellessani kauniita asioita:)
Guessistä olen samaa mieltä! Käytän merkin farkkuja, koska ne kieltämättä korostavat kivasti kurveja ja ovat mukavat, mutta muuten vaatteet ovat usein aika pimumaisia ja etenkin laukut ovat jotenkin halvan näköisiä…Sen sijaan MICHAEL Michael Kors on ollut mieluinen merkki, klassista muotokieltä hyvällä hinta-laatusuhteella.