Vuosi 2009 on kohta ohi. Ja mikä vuosi se olikaan! Olin puolet ajasta raskaana, Oona syntyi 7. heinäkuuta (ja tapahtui jotain, mitä luulin tapahtuvan vain kauhuelokuvissa: kroppani repesi…), menin naimisiin ja koin myös ikävä kyllä eräitä elämäni synkimpiä hetkiä. Mutta mielestäni niitäkin tarvitaan, jotta elämä taas maistuu. Olen aina ollut innokas urheilija, tai siis kuntoilija ( urheilu-urani rajoittuu ala-asteen pallonheittomitaliin sekä 11 vuotta kestäneeseen pesäpalloilijattaren uraan). Mennyt alkutalvi on  ollut kuntoilun kannalta puhdas huti. Ensin oli, noh, siitä pirun kropan halkeamisesta toipumista, sitten tuli kestoflunssa ja kylkiluun murtuma. Mutta nyt olen taas vedossa ja valmiina tekemään läpilyönnin! Minulla on hirveä … Lue loppuun →

Tämä joulu oli nyt sitten tässä. Kinkku ja laatikot saivat jo eilen kyytiä ja tänään nautimme meksikolaishenkistä ateriaa. Muchos nachos! Oonan ruokaympyrä laajeni joulun aikaan kaurapuurolla. Tyttö tykkäsi siitäkin, kuten kaikesta muustakin ruoasta. Aluksi teki tiukkaa lohen ja jauhelihan kanssa, mutta nykyisin menee lautasellinen mitä tahansa itse valmistettua sörssöä. Kaupan soseet saavat aikaan yökkäyksen, joten sauvasekoitin surisee meillä ahkeraan. Oonan ensimmäinen joulu oli muutenkin kuin ruoan puolesta yltäkylläinen. Hän sai muun muassa keinuhepan, kirjoja, vaatteita, leluja, Reinot, nallen jne. Huh! Mitäköhän ensi vuonna on luvassa…Minun harras toiveeni on, että saisimme kokoon lahjojen lisäksi myös kaikki pakettien antajat…Tai siis ainakin isovanhemmat. … Lue loppuun →

Kinkku muhii uunissa ja Oona siirtyi juuri nukkumaan vellipullollisen voimalla. Joulu on nyt väkisinkin ovella. Valmistautuminen on sujunut verkkaisesti, mutta silti olemme ehtineet yllättävän paljon asioita: kävimme ihailemassa Porvoon joulumarkkinakojuja, tunnelmoimme Rajattomien joulukonsertissa, teimme suhteellisen perusteellisen joulusiivouksen ja valmistelimme jouluruokia. Mummu on ollut apunamme koko ajan. Ai niin! Ja minä kävin ensimmäisen kerran neljään kuukauteen kampaajalla. Hitsiläinen, että tuli hyvä fiilis! Nyt on Oonan ensimmäinen joulu ja tunteet ovat pinnassa. Olemme myös hiukan surullisella mielellä, sillä isovanhemmista ainoastaan äitini on paikalla. Kaikilla on syynsä…ja tekosyynsä. Yritän silti iloita täysillä pienestä perheestämme ja siitä, että meillä on Oona. Hän on aivan … Lue loppuun →

 Ajattelin vielä kuukausi sitten, että eihän Oonalle ole järkeä ostaa läjäpäin lahjoja, sillä hän ei ymmärrä meiningeistä vielä tuon taivaallista. Noh, toisin kävi. Olen paketoinut jo muutamia Nalle Puh -joulupaperikääröjä ja vielä olisi muutama juttu hankittavana…Lisäksi tontut ovat toimittaneet Oonaliinille jo pikkuisen pulkan kuorman verran paketteja eri sukulaislähteistä. Vähän kyllä jännittää, sillä Oona on ollut taipuvainen pelästymään esimerkiksi leivinpaperin rapinaa. Ensi viikolla hän saa rapinasiedätyshoitoa oikein olan takaa… Kävimme kylässä Oonan ikätoverin Varpun luona. (Sielläkin oli kiitettävä määrä paketteja.) Meidän äitien pyhä tarkoitus oli saada vauvelit leikkimään keskenään. Jep jep…Oikeasti halusimme vain juoruta ja kahvitella. Molemmat pamperot olivat enemmän kiinnostuneita Varpun perheen kissoista kuin … Lue loppuun →

En ole missään nimessä kätevä emäntä. Perustelut: en osaa askarrella, inhoan ompelemista ja kokkaaminen on aika perustasoa. Siksi onkin loistavaa, että olemme osanneet valita Oonalle ihanat kummit, jotka täydentävät vanhempien puutteita. Lisäksi jokainen heistä on toiminut korvaamattomana terapeuttina ja vinkkipankkina tyttömme ensimmäisten kuukausien aikana. Pitkäaikainen ystäväni Kirsi elää ja kokee itsekin vauva-ajan koukeroita ja on siksi ollut tärkeä apu huonoina hetkinä (kuin myös silloin, kun olen ihmetellyt esim. Oonan kakan väriä tai äidinmaidon pakastamista…). Mieheni ystävä Pete on myös pienen tytön isä ja ymmärtää fiiliksiämme. Ja viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä rakkaat naapurimme ja hyvät ystävämme Johanna ja Topi. He ovat … Lue loppuun →

Kiitos Tiinalle kommentistasi edelliseen kirjoitukseeni! Et ole ainoa, joka on ehdottanut ongelmamöykkyni syyksi jonkin asteista masennusta. Olen nöyrtynyt tosiasioiden edessä ja tunnustanut, että sitä se saattaa olla. Siksi suuntaankin torstaina lääkäriin. Tiedän, että ahdinkoni aste ei ole pahin mahdollinen, mutta jotain on selvästi vinksallaan. Mutta mutta…Haluan sanoa teille kaikille esikoistaan odottaville, että tulevaisuutenne ei välttämättä ollenkaan ole samanlainen kuin minulla. Suurimmalla osalla synnytys menee hienosti ( en voi silti huijata: kyllä se sattuu ihan kamalasti), imetys sujuu ja mieliala pysyy kurissa. Mutta haluan kuitenkin avoimesti kertoa omista tuntemuksistani, sillä tiedän että samoin tuntevia mammoja on todella paljon.  Ongelmia ei mielestäni tarvitse hävetä, sillä ne … Lue loppuun →

Kaikilla muilla on pikkujoulut paitsi kotiäideillä. Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Istuin eilen illalla glögilasi kädessä, kun Oona oli mennyt nukkumaan ja mieheni oli pikkujouluissa. Myös kaikki ystäväni olivat pikkujouluissa. Iski ahdistus.  Äitiys on aika yksinäistä puuhaa. Onkohan minulla pitkään aikaan tiedossa mitään rentoa riekkumista pelkästään omilla ehdoillani…Kuvittelin mielessäni ystäväni sekä mieheni nauramassa iloisessa porukassa ja minuun iski yksi tunteista alhaisin: kateus. Painiskelin koko yön ajatusteni kanssa ( vilkuillen välillä kelloa ja koko ajan miettien, montako tuntia on aikaa Oonan maitopullolliseen). Minunhan kuuluisi olla kiitollinen! Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä äitiys on kuitenkin tuonut elämääni syviä tuntoja, jotka eivät … Lue loppuun →

Oona taitaa olla kasvissyöjä. No niin: tein hänelle naurettavan ison laarillisen herkullista kanamössöä: maustamatonta kanafilettä, perunaa, porkkanaa ja tomaattia ( kiitos Katjalle reseptistä!). Tyttö hamusi sosetta lusikallisen, irvisti pahasti ja laittoi suunsa suppuun. Sen jälkeen ei enää uponnut edes suursuosikki perunaparsasose. Yritin seuraavana päivänä uudestaan. Juu ei kelvannut. Ja seuraavaksi tyttö suipisti suunsa tiukaksi viivaksi jo heti lusikan nähdessään. Soitin neuvolaan ja melkein itkin, että huono äiti on tehnyt pahaa ruokaa ja nyt lapsipolo on syömälakossa. Neuvolatäti kehotti tarjoamaan kasvisruokaa ja lisäämään sen sekaan vain hitusen liharuokaa. Huraa! Onnistuin tänään huijaamaan lapselleni lautasellisen suosikkimössöä sekä lusikallisen naudanlihapilttiä. Koska olen sitkeää sorttia, … Lue loppuun →

Kävimme tänään Oonan kanssa kylässä ystäväni luona. Hänellä on kuusiviikkoinen Fanni-tyttö, emmekä olleet flunssailuni vuoksi vielä tavanneet neitokaista. Fanni on aivan mahtava pulloposki! Pidin häntä hetken sylissäni ja tyttö tuntui höyhenenkevyeltä verrattuna Oonaliiniin. Aivan ihana pallero, mutta vauvakuume pysytteli kaukana kuin Siperia. Tähän päivään mahtui myös toinen vauva-aihe. Oona saa nimittäin serkun huhtikuussa ja tulevaa sukulaista oli tänään tarkkailtu rakenneultrassa. Kaikki oli hienosti ja voimme hyvillä mielin pakkailla Oonan vanhoja vaatteita pahvilaatikkoon. Minä en nimittäin aio säästää mitään muuta kuin muutamat söpöimmät minivaatteet. Kaikki muut päätyvät Fannille tai Oonan serkulle. Harrastin syvää itsetutkiskelua molempien vauvakokemusten kohdalla. Ei. Mikään ei läikähtänyt sisälläni. Ei tietoakaan vauvakuumeesta. … Lue loppuun →

Olimme eilen neuvolassa ja Oonan strategiset mitat ovat nyt 6445g  ja 65,8cm. Tyttö kasvaa tasaista vauhtia ja ensi viikolla hänestä tulee lihansyöjä. Mahtavaa saada lisää valikoimaa kasvissörsselien menuuseen! Ja ensi maanantaina on sitten 5 kk:tta mittarissa. Näin se aika menee… Olin taas hieman allapäin neuvolassa ja keskustelimme pitkään tympeästä mielialastani. Uskon, että suurin syy ankeuteen on kuukauden kestänyt flunssa. Mutta taustalla on tietenkin muutakin, alkaen synnytyksestä…Neuvolapsykologi sattui olemaan paikalla ja sovimme, että aloitan visiitit hänen luonaan heti tammikuussa. Ensin ajattelin olevani surkea luovuttaja, mutta enemmän asiaa mutustellessani olen tullut siihen tulokseen, että tein viisaan ratkaisun. Voin vihdoin purkaa fiiliksiäni jollekin muulle … Lue loppuun →