Rakkaat mammat, mummut ja muut lukijat! On aika tullut jättää hyvästit Mammaduunissa blogille. Tämä on ollut kahden vuoden ajan henkireikäni ja terapeuttini. Pari vuotta sitten Oona oli pieni käärö ja omat fiilikseni hurjassa myllerryksessä. Alun hankaluuksien jälkeen elämä tuntui voittavan ja nyt paapero painelee päiväkodissa ja minä työn touhussa.

Toivon sydämestäni, että olen onnistunut antaa vertaistukea, fiiliksiä ja ehkä joskus jopa ideoita äitiyden viidakkoon. Kiitos teille kaikille!

Lopuksi: aloitan lokakuussa Minityylin kirjoittajana! Huraa! Toivottavasti saan sinut Minityylin lukijaksi.  Käy jo tutustumassa:

http://www.minityyli.fi/

Minä ja Oona pysymme siis tanakasti linjoilla. Tsemppiä, iloa, rohkeutta ja rakkautta kaikille äideille!

Kävimme Habitare-messuilla. Siellä, kuten nykyisin joka paikassa, bongailin asioita Oonalle. Veskin pyyhe on killunut aivan liian korkealla taaperomme ulottumattomissa ja olen pohtinut asiaan ratkaisua. Joo, koukku alemmas seinään, mutta millainen koukku. Törmäsin Habitaren tilpehööriosastolla B.Duck-tuotteisiin. Ja siellä näppäriin pikku koukkuihin.

Tämän pikku kaverin varpaiden väliin  saa kiinnitettyä hammasharjan tai pyyhkeen. Ostin siis tietenkin kaksi koukkua, joita Oona on käynyt illan aikana noin sata kertaa ihastelemassa ja silittämässä veskin seinällä. Kurkka söpöjä ankkoja täältä:

http://www.b-duck.com/

Ankkamaista viikkoa!

Tänään aukeaa Vantaalle Jumbon kauppakeskukseen Suomen ja samalla koko Skandinavian ensimmäinen s.Oliver-myymälä. Toistaiseksi myymälä tarjoaa muotia vain naisille ja miehille, mutta elättelen toiveita myös lasten malliston saapumisesta. Muksujen muoti näyttää nimittäin todella kivalta:

http://www.soliver.com/en_int/fashion/junior

Olen muistaakseeni törmännyt s.Oliverin lasten vaatteisiin Jesper Juniorissa.  Aikuisten muotia en muista nähneeni missään. Ja sekin näyttää hyvältä.

Huhut kertovat useiden uusien vaatebrändien rantautuvan Suomeen. Vähän pelottaa, miten kaikki ihanat merkit pärjäävät täällä Pohjolan perällä…Pitää vain toivoa, että meistä kuoriutuu esiin himoshoppailijoita.

Tänään oli hieno ulkoilupäivä. Ostin Oonalle loppukesällä Cup Cake:n ulkoilutakin ja sitähän oli tietenkin oakko päästä testaamaan. Päätimme suunnata iltapäiväulkoilumme Helsingin Tervasaareen. Siellä on pieni leikkipaikka ja Oonan riemulla ei ollut rajaa.

Lopulta meno yltyi niin hikiseksi, että takki lensi kaaressa rattaiden kyytiin.

Puistossa kävi jos jonkinlaista vanhempaa ja taaperoa. Puiston aitauksen ulkopuolella nojaili nuori äiti ja katseli lapsensa ja oletettavasti tämän isän puuhastelua samalla, kun rouva itse veti röökiä posket lommolla ja puhalteli savupilviä kohti keinupaikkaa. No niin. Tässä tulee viikon mäkätys. Anteeksi nyt vaan, mutta voisivatko armon sauhuttelevat mammat ja isukit  jättää hajukääryleensä kauas lasten leikkipaikoilta ja vaikkapa käyttää sen tupakan mittaisen ajan lapsensa kanssa leikkimiseen?! Olen puhunut.

Savutonta viikkoa!

Muistatteko iki-ihanan Paluu tulevaisuuteen leffan ja sieltä erityisesti tennarit, joiden nauhat menivät itsestään solmuun? Leffa on 1980-luvun aatelia ja sen mielettömän futuristiset tapahtuvat sijoittuvat vuoteen 2015. Hmm…Eli ei aikaakaan, niin meidän ei tarvitse pyllistellä kengännauhojen vuoksi ja matka taittuu renkaat ulvoen melko tykillä autolla. Tai sitten ei. Kasarileffoja pitäisi kyllä haalia varastoon, sillä uskoisin Oonan saavan niistä joskus tulevina vuosina runsaasti hupia. Tai ainakin voin ihan mummona sitten mutista keinutuolin pohjalta, että kyllä silloin joskus osattiin. Joka tapauksessa: Paluu tulevaisuuteen leffasta tutut mystiset popot saattavat tulla myyntiin. Bongasin nimittäin tällaisen jännittävän videon, josta kuulemani mukaan infotaan lisää huomenna:

Uuuuu…Jännää! Jos nämä tulevat oikeasti myyntiin, niin aion hankkia ne ja painella sitten joskus vanhainkodissa popot vilkkuen ja kasarileffoja haikaillen. Muut mummut saavat pitää Ainonsa…

Oona on taas kipeä. Huokaus…Ehtihän hän taas pari päivää olla päiväkodissa, kunnes tänä aamuna hän oli aivan tulikuuma. Kuumelukema oli melkein 40 ja täällä sitä taas niistetään ja lääkitään.

Tulen helposti mökkihöperöksi ja sairastuvalla työskentely aiheuttaa heti oireita…Haaveilen juoksulenkistä raikkaassa ilmassa, hikisestä treenipaidasta, pamppailevasta sydämestä ja voittajafiiliksestä. Niitä kaikkia löytyy uunituoreesta, upeasta ja kaiken lisäksi Helsingissä kuvatusta Nike Running Club -videosta:

http://www.youtube.com/watch?v=--7ucvCgTEQ&hd=1

Minäkin haluan tällä tavalla juoksentelemaan naama hymyssä!!!

Tämä on kyllä hieno! Tunnen ylpeyttä suomalaisesta osaamisesta: kyllä meilläkin osataan tehdä kansainvälisestikin salonkikelpoisia videoita ja still-kuvia! Näistä tulee juuri oikeanlainen juoksufiilis…Nostan nyt lenkkarit kaapista eteiseen ja haaveilen lenkistä. Ehkä sitten ensi viikolla…