Kuva: Basam Books
Nimi: Dublinilaisia
Kirjailija: James Joyce
Kustantaja: Basam Books
Helmiä: 3
Kenelle: Novellien, herkullisten yksityiskohtien ja tietysti vihreän saaren pääkaupungin, Dublinin, ystäville.
Novellikokoelma Dublinilaisia on irlantilaisen kirjailija ja runoilija James Joycen esikoisteos, joka kuvastaa varsin seikkaperäisesti dublinilaisia ja Dublinia. Vuonna 1914 julkaistu, klassikoksi muodostunut teos ei päässyt julkisuuteen helposti, sillä Joycen kuvaukset irlantilaisista ja heidän pääkaupungistaan ovat kaikkea muuta kuin kauniiksi siloteltuja.
Juuri se estää teosta olemasta tylsä: viisitoista tarinaa tavallisten dublinilaisten arjesta sisältävät kohtaamisia ja keskusteluja, jotka yhdessä hetkessä huvittavat ja toisessa heittävät kysymysmerkin ilmaan. Tarinoissa uppoudutaan hahmojen mietteisiin, jotka suurimmalta osin ovat melko melankolisia. Heikki Salojärvi on suomentanut osuvasti Joycen veikeät sanakäänteet ja yksityiskohtaiset kuvaukset.
Corleyn käynnistä näki että kehut olivat hänelle mieleen. Hänen rotevan vartalonsa keinahdus pakotti Lenehanin siirtymään parilla nopealla askeleella jalkakäytävältä kadulle ja takaisin. Corley oli poliisikomisarion poika ja oli perinyt isänsä ruumiinrakenteen ja kävelytavan. Hän käveli kädet sivuilla, piti selkänsä hyvin suorana ja huojutti päätään puolelta toiselle. Hänellä oli suuri pallon muotoinen rasvainen pää, joka hikoili kaikilla säillä, ja hänen iso pyöreä hattunsa, jonka hän pani aina kallelleen, näytti aivan kukkasipulilta joka työntyi ulos toisesta sipulista. Hän tuijotti aina suoraan eteensä kuin marssisi paraatissa, ja kun hän halusi katsoa jonkun kadulla kulkevan perään, hän joutui kiertämään vartaloaan lanteilta asti. -- - --
- -- - Hän katseli kauan tyynyjä, ja ne herättivät hänessä salaisia miellyttäviä muistoja. Hän painoi niskansa viileään metallikaiteeseen ja vajosi haaveisiinsa. Hänen mielenkuohustaan ei näkynyt kasvoilla enää jälkeäkään. Hän odotti kärsivällisesti, melkeinpä iloisena, hätääntymättä, muistojen väistyessä vähitellen toiveiden ja tulevaisuudenhaaveiden tieltä. Hänen toiveensa ja haaveensa olivat niin monitahoisia, ettei hän enää nähnyt valkoisia tyynyjä, joihin oli kohdistanut katseensa, tai muistanut että odotti jotain.
Taitavasta tarinankerronnasta huolimatta teos ei varsinaisesti imaissut mukaansa, mutta ystäväni ei puolestaan meinannut päästää kirjasta irti lainattuani sitä hänelle mökkilukemiseksi. Kiireisen lukijan lienee helpompi tarttua tähän klassikkoon kuin esimerkiksi Joycen yli 700-sivuiseen Odysseukseen.
Teksti: Anni Uittamo
Kuva: Basam Books
