Kuva: Atena
Kirja: Ei kenenkään äiti
Kirjoittaja: Useita
Toimittanut: Hanna Parviainen
Helmiä: 3
Kenelle: Lapsettomuuden kanssa kamppailevalle tai sitä ymmärtämään pyrkivälle
”Toivoin, että vaimoni kestäisi lapsettomuutta paremmin edes joskus. Minun piti olla jatkuvasti vahva, jotta jonkinlainen tasapaino suhteessamme säilyi. Hänenkin olisi kuulunut välillä olla vahva, jotta minä olisin voinut olla heikko.”
– Esa Kynäslahti: Miehenkokoinen unelma
Ei kenenkään äiti kertoo 15 kipeää tarinaa tahattomasta lapsettomuudesta. Kun kauan toivottu perheenlisäys ei saavu, alkaa vuosikausia kestävä odotuksen, toivon ja epätoivon kierre. Tuleeko meille lapsia? Tuleeko koskaan? Miksi minussa on vikaa, miksei minussa ole mitään selkää vikaa? Haluammeko adoptoida? Miksi adoptoiminen on niin vaikeaa, mutta huumeidenkäyttäjät saavat lapsia kuin itsestään?
Lapsettomuuden tuskaa ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut. Ei kenenkään äiti tekee tämän tuskallisen, suorastaan kiusallisen selväksi. Lapsettomuuden kanssa kamppailevan surua ja epätoivoa on vaikeaa ymmärtää – kiusaus paiskata kirja lattialle, tuntea paremmuudentunnetta ja huutaa ”eihän se ole kuin yksi pieni osa elämääsi, pääse jo yli!” kasvaa aika ajoin vastustamattomaksi. Ja silti, silti: miten elämä voikaan olla niin epäoikeudenmukaista?
Helmen haastattelussa Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Anne Lindfors kertoi, että lapsettomat ovat joskus kohtuuttomia, ja myöntävät sen itsekin. Ei kenenkään äiti -teoksen sivuilla tämän huomaa selkeästi. Elämä on yhtä ristiriitaa: ihminen rakastaa kumppaniaan ja haluaa tämän kanssa perheen, mutta samalla elämä on yhtä mustien pettymysten sarjaa ja tukahdutetun raivon tunteita. Miten elämästä voisi iloita, kun se yksi, jota eniten toivoo, ei saavu?
Teoksen kirjoittajat avaavat tunteitaan ja kipeitä kokemuksiaan ihailtavan rehellisesti. Sanojen rohkeus herättää kunnioitusta. Kuinka monella meistä olisi kanttia sanoa, että suurimman epätoivon hetkellä tekee mieli potkaista raskaana olevaa naista?
Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että myös ne vaikeimmat tunteet voi paljastaa, sanoa ääneen. Se ei kenties saa tuskaa katoamaan, mutta ainakin se helpottaa ja puhdistaa. Samalla epätoivoiseen tilanteeseen voi löytyä kenties lohdutuksista suurin: saman kokenut ihminen, joka ymmärtää lapsettomuutta täysin. Siihen kun eivät lapsen saaneet tai me vapaaehtoisesti lapsettomat pysty.
Teksti: Maria Aarnio
Kuva: Atena
Tahtoisin niin lukea tämän kirjan, itsekin lapsettomuuden kanssa taustelen ja tämä yksi syy avioerooni, kumppani ei ymmärtänyt kun lapselle ei annettu mahdollisuutta.
Hei Tiina!
Kirjasta todella oli apua lapsettomuuden tuskan ja surun ymmärtämisessä. Lapsettomuus on niin suuri asia, että sitä on vaikeaa käsittää, jos sitä ei ole kokenut. Kirja kuitenkin helpotti ymmärtämistä.
- Maria
Vaikuttaa aika rankalta kirjalta. Olisi mielenkiintoista lukea tämä kirja ja oppia paremmin ymmärtämään naisia.
Kirjassa on myös miesten tarinoita