Nimi: Lolita

Kirjailija: Vladimir Nabokov

Kustantaja: Gummerus

Helmiä: 5

Kenelle: Kaunokirjallisuuden ja klassikoiden ystäville, kirjallisuuden opiskelijoille, metaforien metsästäjille

Tämä kirja on mestariteos, jota ei pitäisi tai saisi olla olemassa.

Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo. Lii. Ta.

Lo-li-ta.

Lolita kertoo ranskalaista syntyperää olevasta keski-ikäisestä Humbert Humbertista, joka rakastuu 12-vuotiaaseen nilkkasukkatyttöön Dolores Hazeen – omien sanojensa mukaan nymfettiin, jota hän kutsuu käsivarsillaan Lolitaksi. Humbert luokittelee nymfetin olevan esipuberteetti-ikäinen 9–14-vuotias tyttölapsi, olento, joka herättää demonista, toisin sanoen seksuaalista lumovoimaa.

Pakkomielle tuohon untuvajäseniseen, ilkikuriseen purukumia jauhavaan tyttölapseen peitetään ensin kainosti sanomalehden alle. Päähänpinttymä yltyy kuitenkin niin vaaralliseksi, että mies on valmis menemään naimisiin tytön äidin kanssa voidakseen vain vartioida Lolitan jokaista hoikan käsivarren ja polvitaipeen liikettä.

Siinä kaunokaiseni makasi vatsallaan antaen minun katsella, antaen minun katsella tuhansin selko selällään olevin silmäkkään vereni silmin keveästi koholla olevia lapaluitaan ja selkärankansa syvennyksen kukkeutta ja tiukkojen, kapeiden, mustaan verhottujen pakaroittensa kohoutumia ja koulutytönreisiensä merenrannikkoa. Äänettä seitsemäsluokkalainen nautti kolmivärisistä sarjakuvistaan.

Kun Charlotte Haze yllättäen kuolee, Humbertista tulee Lolitan isäpuoli. Syyllisyyden ja halun riivaama Humbert pakenee halki Yhdysvaltojen, hotellihuoneista toiseen Lolita mukanaan. Hän haluaa “vangita nymfettien perikatoon saattavan taikavoiman”, hiukan hallittua hellyyttä ennen päivällistä. Mutta nälkä kasvaa syödessä..

Lolita julkaistiin Pariisissa vuonna 1955, ja se julistettiin heti kielletyksi kirjaksi. Poeettinen mestariteos leimattiin kaikessa kaameudessaan pornografiaksi.

Peto lapsen helmoissa

Lolitan päähenkilö ja minäkertoja Humbert Humbert on saatanallinen runosielu. Kaunopuheiden kuningas, lepertelyillä liehittelijä; irvikuva miehestä, joka maalaa kauniilla sanoilla saastaisten seinien päälle. Hän on pedofiili – ”niin naiivi kuin vain perverssi voi olla” – salanimensä takana.

Humbertissa kiteytyy pedon olemus: hän on kiireetön saalistaja, joka kiertelee lumoutuneena saaliinsa ympärillä hyvän matkan päästä, ihaillen tätä kaukaa, varoen samalla joka askeltaan, jopa jokaista mielenliikettään, mutta päästessään veren makuun hän paljastaa oikeat karvansa. Jokainen kyltymätön vierailu hotellihuoneissa päättyy Lolitan nyyhkytyksiin.

Lolita puolestaan kuvataan Humbertin näkökulmasta yhdistelmänä naiiviutta ja kavaluutta, charmia ja alhaisuutta, synkkää pahantuulisuutta ja heleitä ilonpuuskia; vimmastuttava kakara, kerrassaan! Nymfettina hän on Humbertille samalla paratiisin porttien enkelihahmo ja kuten myös salakavala erotiikalla kiusoitteleva demoni – Humberthan on tässä lumottu, syntiin ajettu – vaikka todellisuudessa demoni, paholainen, on sulosanojensa takana Humbert itse. Humbert minäkertojana pyrkii hakemaan ikään kuin ymmärrystä, anteeksiantoa teoilleen, jotka hän kokee itselleen kuitenkin sallituiksi.

Lukija, minä pyydän: huolimatta vimmastuksestanne kirjani helläsydämiseen, sairaalloisen herkkään, äärimmäisen ajattelevaisiin sankariin, älkää hypätkö näiden olennaisten sivujen ylitse! Kuvitelkaa minua; en ole olemassa, jos ette kuvittele minua; koettakaa havaita minussa oleva naarashirvi, joka värisee oman syntini erämaassa; hymyilkäämme jopa hiukan. Eihän ainakaan hymyilemisestä ole vahinkoa.

Kirja on täynnä tappavaa mustasukkaisuutta, ahdistavaa omistushalua sekä myös pelottavan upeita metaforia. Päähenkilöistä käytetään muun muassa monisyisiä satu- ja eläinvertauskuvia. Lolita on lemmikki, kyyhkynen – Humbert puolestaan saalistusviettinen hämähäkki, halujensa ajama apina, joka on valmis katkaisemaan untuvaisen, uinuvan Dolores Hazen siivet surutta.

Päähenkilöiden nimetkään eivät ole turhaa mustetta nähneet: Dolores on espanjaa, mikä tarkoittaa monikkomuotona kipua, kärsimystä, tuskaa tai murhetta. Sanaa käytetään myös viitattaessa katumukseen, synnintuntoon – tai synnytystuskiin. Sukunimi Haze puolestaan tarkoittaa usvaa, sumua tai sekavuutta. Koko nimi – Dolores Haze – edustaa Humbertin sokeaa lumoa ja kipupisteitä: “hellyyden sumua, mikä kietoi kaipauksen vuorta”. Täysin huomaamattakin Humbert käyttää Lolitan oikeaa ristimänimeä vain silloin, kun tyttö on arkinen, kapinoiva tai jolloin Humbert toruu, uhkailee tai kiristää tytärpuoltaan: silloin hän on Dolores, ei tuo taianomainen Lolita, joka saa hänet vapisemaan kauttaaltaan. Lolita on Lolita vain kahdenkesken – nimen toisto on verbaalista hyväilyä, synninpäästöä sivuilla.

Lo-li-ta.

Tämä on kivulias mestariteos, jota en itkettämättä voinut lukea. Pedot kiertävät kehää tälläkin hetkellä.

Voita hyvää luettavaa!

Teksti: Katri Koskinen

Kuva: Gummerus