Nimi: Michael Monroe

Kirjailija: Ari Väntänen

Kustantaja: Like

Helmiä: 4

Kenelle: Musiikkidiggareille, omaa tietään kulkeville

Ari Väntäsen kirja Michael Monroe on mielenkiintoinen katsaus Hanoi Rocks -solistin elämän vaiheisiin ja persoonaan. Kirja tarjoaa myös aimo annoksen yksityiskohtaista tietoa Suomen ainoaksi rocktähdeksi kutsutun miehen musiikillisista saavutuksista.

Moroesta olisi tuskin tullut Monroeta, mikäli hän ei olisi asunut kodittomana Tukholmassa, elänyt päihteiden täyteistä elämää Lontoossa, muuttanut moottoripyöräjengin naapuriin New Yorkissa ja päätynyt lopulta yhtä äärimmäisiin olosuhteisiin Suomen maaseudulle. Toisaalta kaikkialla hämmennystä ja mielenkiintoa herättänyt mies tiesi jo nuorena, ettei halua tavanomaiseksi mieheksi. Monroe valitsi oman polkunsa, vaikka se merkitsi sitä, että hän tunsi olevansa usein yksinäinen susi myös omiensa keskuudessa.

Kirja pureutuu tarkasti niin Hanoi Rocksin, Demolition 23:n kuin muidenkin Monroen kokoonpanojen vaiheisiin. Musiikillista informaatiota tuntuu keskivertolukijalle olevan vähän liikaakin, mutta onneksi kirjan kantavana voimana säilyy Michael Monroen uniikki persoona. Naislukijan ei tarvitse turhautua tyypillisistä rockelämän kliseistä, sovinismista ja itsekeskeisestä egoilusta, joista on tullut rocktähtien stereotyyppi. On Monroellakin omat ihmissuhdesotkunsa ollut, mutta kiinnostavampaa hänessä on tinkimätön asenne elämää kohtaan. Tinkimättömyys näkyy paitsi Monroen persoonassa, myös hänen suhtautumisessaan työhön. Ristiriidoilta ei vältytä, kun musiikkia tehdään intohimoisesti. Tarinan kannalta tämä on tietysti hyvä asia.

Iltapäivälehden äänestyksessä Suomen kivoimmaksi julkkikseksi valittu Monroe ei ole koskaan ollut mikään pyhäkoulupoika, eikä kirjakaan piilottele Monroen vaaran kanssa flirttailevaa puolta. On ihan hyvä, ettei nykyään terveellisistä elämäntavoistaan tunnettu tähti halua selitellä menneisyyttään. Konservatiivisemmatkin antanevat Monroen virheet anteeksi, onhan mies kapinallinen ja individualisti, jolla on sosiaalinen omatunto. “Ei kannata kapinoida kapinoinnin vuoksi, vaan puolustaakseen vapauttaan olla oma itsensä ja sanoa suoraan mitä ajattelee”, Monroe tiivistää.

Kirjan lopussa on myös miehen Suosikki-lehteen kirjoittamia pakinoita, joista käy ilmi Monroen loputon mielikuvitus. Kirjan kantava voima, Michael Monroen persoona, pysyy siis mukana kirjan alusta loppuun asti.

Voita hyvää luettavaa!

Teksti: MTV3/Helmi, Maarit Rasi

Kuva: Like