Nimi: Ainoat todelliset asiat

Kirjailija: Merete Mazzarella

Kustantaja: Tammi

Helmiä: 4

Kenelle: Elämän rajallisuutta pohtiville

Tutustuin suomenruotsalaisen Merete Mazzarellan teksteihin muutama vuosi sitten, kun eläkkeelle valmistautuva pohjoismaisen kirjallisuuden professori pohti vanhenemista, eläkkeelle jäämistä, työelämää ja tietysti myös rakkautta teoksessaan Matkalla puoleen hintaan. Yhdistelmä oli niin onnistunut, että Mazzarella sai heti paikan lempikirjailijoideni joukosta.

Uudessa teoksessaan Ainoat todelliset asiat Mazzarella jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi. Kirjailijan teksti on yhä osuvan humoristista, arjen havainnot tarkkaakin tarkempia ja suurten ajattelijoiden siteeraaminen taidokasta. Tämän kirjan parissa viihtyy, sillä Mazzarella yhdistää näppärästi oman elämänsä tapahtumia laajempaan yhteyteen. Kirjoituskoneen äärelle on istuutunut nainen, joka tietää jo mitä läheisten menettäminen merkitsee. Kirjailija ymmärtää jo jotakin kuolemasta, mutta ennen kaikkea hän tajuaa jotakin rakkaudesta. Kirjassa käsitellään Mazzarellan omaa avioeroa ja uutta rakastumista, joka on saanut läheisen ystävän kääntämään naiselle selkänsä. Mazzarellan mukaan elämä on täynnä erilaisia luopumisia. Samalla elämä pakottaa meidät väistämättä myös hyväksymään asioita.

Mazzarellan tekstiä on elähdyttävää lukea, huokuuhan siitä elämänkokemus ja suvaitsevainen huvittuneisuus aikamme ilmiöitä kohtaan. En voi kuitenkaan olla vertaamatta kirjaa kirjailijan loistokkaaseen Matkalla puoleen hintaan -teokseen. Uutukaisessaan Mazzarella pyytää oikeutta toistaa itseään, mutta teksti tuntuu silti paikoitellen vanhan kertaamiselta. Mazzarellan oivaltava huumori naurattaa yhä, mutta onko niin, että terävin kärki on tylsistynyt?

Tärkein Mazzarellan taidoista on kuitenkin yhä tallella. Kirjailija onnistuu nimittäin yhä koskettamaan. Vaikka maailma on täynnä mieltä ylentäviä ajatuksia, eikä ole itsestään selvää, että pelkkä niihin tutustuminen muuttaisi ihmistä, “hapuileva tahto muutokseen ja emotionaalisesti otollinen maaperä voivat antaa suuntaa muutokselle”. Ainoat todelliset asiat koskettaa minua erityisesti oivaltavana elämän rajallisuuden kuvauksena.

Mietin, minkä takia Mazzarellan teksti vetoaa minuun silloinkin, kun ajatukset tekstin takana eivät varsinaisesti anna uutta pohdittavaa. Ymmärrän, että kirjailijan tarkkaakin tarkempi, omaperäinen ja hienovireinen kieli koukuttaa otteeseensa yhä vain uudelleen. Mazzarella pohtii kielen dilemmaa itse näin:

“Toivon että kaikki sanat olisivat yhtä lasinkirkkaan täsmällisiä kuin saamen kielen jassa norjalaisfilosofi Jakob Meløen kuvaamana. Sanakirjan mukaan jassa on viipymälumi loppukeväästä tai kesällä, mutta keskustellessaan saamelaisten kanssa Meløe on saanut kuulla, että lumisarakkeen täytyy muodostua aivan tietynlaisesta lumesta, joka kestää porojen tallaamista ja auringon paahdetta, ja sen täytyy sijaita aivan erityisessä paikassa, keskellä hyvää laidunta.”

Mazzarella onnistuu täsmällisyydessä itse hyvin. Samalla kirjailija luo kieltä, jota on nautinto lukea.

Voita hyvää luettavaa!

Teksti: Maarit Rasi

Kuva: Tammi