Ylen ensimmäinen kaksintaistelutentti oli onnistunut. Oli sielua voitelevaa seurata kahden sivistyneen ihmisen keskustelua, jossa kupli jo hieman haastavaa poreilevuuttakin.
Jaan seuraavaksi ehdokkaille pisteet teema kerrallaan. Lopuksi vielä muutamia yleisiä havaintoja ehdokkaiden presidentillisyydestä.
Parisuhdeasiat, ei pisteitä, ei kuulu asiaan
Ylen tentti avattiin parisuhdeasioilla. Molemmat ehdokkaat kuittasivat teeman hyvin. Haavisto vei mielikuvavoiton todetessaan, että jääköön termi “avioliitto” kirkon harkintaan itsenäisesti, jos tasa-arvo toteutuu valtion edessä.
Kampanjaraha-asiat: Niinistö 1, Haavisto 2
Niinistö puolusti vaalikassaansa asiallisesti ja haastoi Haavistoa napakasti, kun Haavisto otti esiin “riippumattomuuden epäilyn”. Haavisto joutui tästä puolustusasemiin ja totesi, että ei epäile Niinistöä mistään. Niinistö painotti, että ei näitä vaaleja budjeteilla ratkaista, ja Haavisto napautti takaisin erän viimeisen iskun lakonisella kommentilla: “toivottavasti”.
Venäjä-asiat, Niinistö 1, Haavisto 1
Niinistö jäi aluksi altavastaajaksi ihmisoikeusasioinnissa esim. Venäjän kanssa. Hän palasi aiheeseen myöhemmin ja nollasi tilanteen. Parasta tässä osiossa oli se, että Venäjästä voidaan nyt puhua jo normaalisti, kun on kaksi normaalia ehdokasta jäljellä. Erä päättyi tasan.
Uusi maailmanjärjestys, Niinistö 2, Haavisto 1
- En näe tätä näin suppeana asiana, totesi Niinistö Haaviston laajan asiakuvauksen jälkeen.
Molemmat ehdokkaat tuntevat mahdolliset maailmanjärjestyksen kehityskulut niin hyvin kuin ne voi tuntea. Kumpikaan ei tosin suoraan ajattele, että paitsi että Kiinaa voisi pitää uhkana, sitä voisi ajatella mahdollisuutena. Harrastaa siis kohtuullista opportunismia.
Liika Eurooppa-uskovaisuus oli Haaviston huoli ja siinä on tietysti pointti. Sauli Niinistön pointti oli darts-tikka keskelle taulua. Hän muistutti keskustelusta hetkeä aiemmin, jolloin häntä moitittiin siitä, mistä Haavisto nyt kehui itseään. Siis ideasta kahdenvälisistä suhteista EU:n ohi. Eli siitä opportunismista. Tämä on muuten asia, jossa pitäisi olla liikkeellä jo. Ja josta pitää puhua lisää.
Yksittäishaastattelut
Tentissä edettiin seuraavaksi yksittäishaastatteluihin.
Sekä Anderssonilla että Skönillä oli kummallisia johdattelevia siltoja kohti varsinaista asiaa. Skip the intro, kuten amerikaksi sanottaisiin. Niinistölle hatun nosto siviliipalvelusmiesten ymmärtämisestä. Haavistolle piste rauhanturvaajien arvostamiselle. Vaikka kukapa heitä ei arvostaisi.
Iran-asia, Niinistö 2, Haavisto 1
Sauli Niinistö otti Haaviston pihteihin Iranin pakoteasioissa. Tästä kannattaa jatkaa, sillä vielä ei päästy varsinaiseen kädenvääntöön. Niinistö otti ärhäkkyydellään pistevoiton ja onnistui horjuttamaan Haaviston logiikkaa.
Afganistan-asia, Niinistö 2, Haavisto 2
Haavisto nojasi taitavasti Jyri Häkämiehen Afganistan-avauksiin aivan kuten alussa Lasse Männistön (kok) lakialoitteeseen. Haavisto onnistuu synnyttämään hyvin asiantuntevan kuvan asian tuntemisesta.
Niinistökään ei jää kiinni siitä, että ei tietäisi mistä puhuu. Niinistöllä on käytössään mainio retorinen kikka. Tässäkin hän jatkoi Haaviston ajattelua “laajempaan kokonaisuuteen” ja onnistuu synnyttämään kuvan siitä, että Haavisto puhuu pienemmistä kokonaisuuksista.
Ensimmäisen erän pisteet: Niinistö 8, Haavisto 7
Entä kumpi vaikutti enemmän presidentiltä?
Niinistön kannattaa vaatia parempi tv-meikki itselleen seuraavalla kerralla tai käyttää omaa meikkaajaa. Hänen nenänsä kiilsi ja tämä synnyttää kiusallisen ja vääristävän kuvan hikoilusta. Haaviston meikki oli tip top.
Haavisto jännitti Kirsi Skönin grillissä selvästi ja hänen ilmekielensä oli ihmeen hermostunut, kun mentiin keskusteluun EU:n rauhanvälitystehtävien päättymisestä.
Ylen idea ehdokkaiden seisottamisesta oli paljastava. Haavisto vaikutti seisoessaan presidentillisemmältä, Niinistö on taas istuvana presidentillisempi.
Tilanne ensimmäisessä kaksintaistelussa oli erikoinen. Niinistö johtaa Haavistoa gallupeissa selvästi, ja silti hän oli kärkkäämmin haastajana. Tai ei tässä ole sinänsä mitään erikoista. Media asetti Niinistön haastajaksi. Tai ei media mitään asettanut. Mediassa työskentelevät ihmiset asettivat.
Kaikki on vielä mahdollista.
”No nythän on siis niin”, että itselleni jäi hieman epäselväksi ajaisiko Sauli Niinistö Suomen presidenttinä ensisijaisesti Suomen vai Yhdysvaltojen etuja.?
Koska Yhdysvallat tuntuu olevan kaiken arvostelun yläpuolella, toivoisin jonkun toimittajan kysyvän.
Kuinka Niinistö Suomen tasavallan presidenttinä ottaisi esille epäillyt Yhdysvaltojen vankilennot Suomen kautta?
Enkä siis haluaisi vastausta olisivatko nämä presidentin valtaoikeuksien alaisia asioita.
Haavistohan mureni täysin jo Kirsti Skönin käsittelyssä: Nykiviä pakkoliikkeitä ja alahuuli väpätti. Eihän tuollainen kykene tosipaikan neuvotteluihin!
Kyllä noista parisuhdeasioista piste menee Haavistolle ja pelihän on näin tasan
Seuraavan tentin taustaksi olisi hyvä vilkaista vaikkapa ehdokkaiden tekemiä lakialoitteita vuosien varrelta:
Mielenkiintoinen vertailu Haaviston ja Niinistön lakialoitteista
Kuten Lauri Viita totesi: “Mitä, puhuuko hän viittä kieltä? Entä oliko hänellä asiaa?”.
Voisi olla mielenkiintoisempaa lakialoitteiden määrän sijaan tarkastella kuinka monta lakialoitetta suhteessa aloitteiden määrään on mennyt läpi. Itse en sitä tiedä, tehkööt joku työn jos jaksaa.
Kyse ei ole määrästä vaan sisällöstä. Vilkaise linkkiä niin huomaat millaiset asiat Niinistöä ovat kiinnostaneet ja millaiset taas Haavistoa.
Uusi maailmanjärjestys tulee askel askeleelta ja merkel on jo ilmoittanut sen olevan kiristyvää valvontaa, direktiivien kiristymistä, budjettien valvomista ja va(r)kaus mekanismi hoitaa jossain pimennossa kriisit kriisin jälkeen jolloin Suomi ottaa ja saa lisää lainaa juutalais ja jesuiitta pankkidynastioilta ja maksaa sitä kymmennin, sadoin miljardein paskamaille, joita nämä mädät määräenemmistötotalitääriset voimat pitävät yllä.
Mutta Suomessa valitaan innolla KANSALLISVALTIOLLE “vahvaa, koko kansan presidenttiä”. Huvittaa ja hävettää tämä laskelmoitu kansallismielisyys, kun tietää että poliitikomme virkamiehineen ovat liittämässä meidät tähän totalitääriseen mätään EUn ja puolustavat sitä globaalisuudella ja sillä että kansallismielisyyttä ei enää ole ja siksi meidän pitää peesata saksaa ja liittää itsemme alusmaaksi diktatuuriin, jota rahavalta vie kuin pässiä narussa.
En tähän kusetukseen ääntäni anna!
Hyvin selvä lopputulos tässä on. Sympaattinen, herkkä, hermostunut ja monipuolinen Pekka Haavisto sai juuri pestin esim. sopivan kansalaisjärjestön viestintäpäälliköksi, mutta turpaan tuli 6-0 haettaessa presidentin virkaan. Sauli oli fokusoitunut, rauhallinen ja realisti. Asia myös kohdallaan. Kiinaan tai Venäjälle yms. ei mennä viidellä viestillä (vaan viesti kerrallaan maamme vaikutusvalta huomioiden), eikä pressa voi jättää protokollaa huomioimatta. Liiketoiminta puuttuu Pekalta kokonaan. Todella symppis ja epävarmakin kuva tuli Pekasta (huuli väpättää, kädet heiluvat) ja toivon, että häntä EI lytätä täälla verkossakaan. Murtuu turhaan tässä prosessissa, minne ei sovi.
Juuri näin.
Sauli on ehdoton ykkönen, toivottavasti suurin osa kansalaisista älyää asian ajoissa ja marssii äänestämään Saulia!
Marko Kulmala kirjoitti :”Ylen idea ehdokkaiden seisottamisesta oli paljastava. Haavisto vaikutti seisoessaan presidentillisemmältä, Niinistö on taas istuvana presidentillisempi.”
Täytyy sanoa, etten ajatellut asiaa tuolta kannalta seuratessani tuota tenttiä. Kiinnitin vain huomiota siihen, mitä ehdokkaat sanoivat ja miten he sen sanoivat. Mutta kun tenttiä muistelee, niin olet kyllä oikeassa. Haavisto oli seisoessaan Niinistöä levollisempi ja teki suhteessa voimakkaamman vaikutuksen, mutta osat vaihtuivat täysin, kun ehdokkaat istuivat.
Marko Kulmala :”Tilanne ensimmäisessä kaksintaistelussa oli erikoinen. Niinistö johtaa Haavistoa gallupeissa selvästi, ja silti hän oli kärkkäämmin haastajana. Tai ei tässä ole sinänsä mitään erikoista. Media asetti Niinistön haastajaksi. Tai ei media mitään asettanut. Mediassa työskentelevät ihmiset asettivat.”
Niinistön tiimi oli varmaan tehnyt monia havaintoja Haaviston esiintymis- ja puhetyylistä ja nyt Niinistö käytti saamiaan tietoja hyväksi pyrkimällä särkemään Haavistolle ominaisen rytmin ja joskus hän siinä onnistuikin.
Mielestäni tämä tentti oli varsin tasainen, ja substanssipuolella en nähnyt merkittävää eroa. Esiintymispuolella Haaavisto vei niukan voiton, sillä hän on Niinistöä luontevampi esiintyjä, mutta Niinistökin oli nyt hyvässä iskussa. Jos tämä olisi ollut nyrkkeilyn erä, niin olisin tuominnut sen pistein 10 – 10, mutta olisin merkinnyt erän voittajaksi Haaviston.
Taktisesti Haavisto voitti kielen mitalla, mutta strategisesti tämä oli Haavistolle tosi paha isku, sillä hän olisi ehdottomasti tarvinnut nyt SUUREN voiton. Sillä hän olisi vielä ollut ainakin teoriassa voittotaistelussa mukana.
Marko Kulmala :”Kaikki on vielä mahdollista.”
Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei. Niinistö oli tänään varsin vakuuttava, ja tuskin hän otettaan päivässä menettää. Sitäpaitsi huomisessa MTV:n tentissä mainoskatkot auttavat nollamaan mahdolliset töppäykset. Se, että Haavisto pystyisi luutuamaan huomenna Niinistöllä lattiaa, on liki mahdotonta. Ja MTV:n tentin jälkeen seuraava tentti on vasta ennakkoäänestyksen päättymisen jälkeen. Viimeisillä vaaleja edeltävillä tenteillä ei juuri tässä tilanteessa enää ole todennäköisesti ratkaisevaa merkitystä. Ennakkoäänestyksessähän annetaan kenties nyt enemmän ääniä kuin varsinaisena vaalipäivänä.
Sain vaalikeskustelusta vaikutelman, että Haavisto vei ensimmäiset kaksi kolmasosaa sulavalla ja sanavalmiilla tyylillään. Niinistön usein jaaritteleva tyyli vaikutti Haaviston rinnalla tuon ajan hitaalta ja epäselvältä, kun suoria vastauksia ei tullut yhtä sulavasti. Viimeisellä kolmanneksella tilanne tuntui tasoittuvan ja Kulmalan hyvä huomio retorisesti taidokkaista vastakommenteista toi pisteitä. Kaiken kaikkiaan Haavisto mielestäni voitti.
Mietin tämän jälkeen, kuinka puolueellisin silmin katselen ja kävin ensin ottamassa tuntumaa molempien kannattajien facebook feedeistä enkä tullut viisaammaksi. Samat asiat tulkittiin täysin vastakkain. Miten siis näkee liikkuva äänestäjä asian? Miten Tamperelainen Hannu näki väittelyn tai Kiteen Pirjo? Vaikuttiko keskustelun loppu jäljelle jäävään mielikuvaan keskustelusta kuinkakin paljon?
Pitänee katsoa uudestaan ja ehkä tehdä kuten Jussi Lähde on sanonut: katsoa ilman ääniä ja seurata ehdokkaiden elekieliä.
PS. Seisomisessa Haavisto tosiaan näytti presidentillisemmältä. Istualta en nähnyt niin suurta eroa tai huomioni kiinnittyi liikaa itse grillaukseen.
Niinistöstä ja Iranista… Haavistohan toi esille sen, että Kiina ja Venäjä mahdollisesti estävät pakote-äänestyksen turvallisuusneuvostossa ja tästä syystä olisi syytä etsiä ratkaisua konfliktiin niiden maiden kautta, joilla on yhteydet Iraniin. Haavisto on aivan oikeassa. Juuri näin toimittiin vuonna 2010, kun Iran, Brasilia ja Turkki neuvottelivat sopimuksen, jonka mukaan Iranin uraani rikastettaisiin ulkomailla. Näin varmistuttaisiin siitä, ettei sitä käytetä aseisiin. Linkki TS:n uutiseen: http://www.ts.fi/online/ulkomaat/132023.html
Tätä sopimusta ei kuitenkaan pidetty lännessä riittävänä ja mahdollinen liennytys päättyi siihen. Niinistön mielipide ei-EU ja ei-USA maiden välityksellä käytävään neuvotteluun jäi avoimeksi. Mielestäni hidaskin neuvottelu on parempi ja kauaskantoisempi kuin pakotelinja. Sitäpaitsi nousevien maiden mukaantulo kv.politiikan keskiöön on osa tätä “uutta maailmanjärjestystä”, josta Niinistökin on puhunut.
Marko, olet asian ytimessä, jälleen kerran.
Pystyn katsomaan molempia ehdokkaita melko objektiivisesti, koska en ole äänestänyt kumpaakaan aikaisemmin. Mielestäni Haavisto voitti Niinistön selkeästi. Hänen vastauksensa olivat selkeitä, loogisia ja täynnä asiantuntemusta; jopa nokkelia. Niinistön loppupuheenvuoro äänestäjille oli todella sekava, siitä ei jäänyt mitään mieleeni.
Uskon, että tämä väittely saattoi olla jopa ratkaiseva Haaviston hyväksi. Monet kirkon jäsenet, jotka ovat ehkä suhtautuneet huolestuneesti Haaviston seksuaaliseen suuntautumiseen, saivat ” todisteen ” Haaviston uskosta, kun tämä totesi, että Jumala on se, joka tuomitsee. Tämä oli monelle tärkeää kuultavaa.
Allekirjoitan muutoin pitkälti Kulmalan arvion, mutta siitä uupuu yksi olennainen aspekti: sisältö ja retoriikka; se mitä sanoo ja miten. Tämä setti oli ehdottomasti parasta Niinistöä tähän asti. Vaikka rutiinin tärkeä rooli nousi vahvasti esille, Niinistön perisynti on, ettei hänen sanomastaan ota kukaan selkoa. Moni vastaus oli sellaista retorista kaartelua, että puheenvuoron loppuvaiheessa oli jo unohtunut mistä lähdettiin liikkeelle; punainen lanka hajoaa lukuisiksi heiveröisiksi säikeiksi, joista johonkin vain säkällä saattaa kuulija onnistua tarttumaan. Niinistön kannalta ikävää on, että moisesta jahkailevasta täytesanailusta jää helposti mielikuva, että substanssi ja/tai oman näkemyksen tarkka fokus on hieman (tai enemmänkin) hukassa. Tässä suhteessa Haavisto on lähes täydellinen vastakohta. Pääsääntöisesti kommentointi on loogisesti rakentuvaa; alkaa ja kasvaa jäsennellysti kohti selkeää statementia. Ja usein jopa jollakin leppoisalla anekdootilla maustettuna. Haaviston ongelma puolestaan on kehonkieli ja sen kontrollin puute; pään nyökyttely, suun nykiminen ja artikulaation vaihtelu syövät vakuuttavuutta. Ristiriita puheen loogisuuden, selkokielisyyttä tavoittelevan retoriikan ja levottoman kehonkielen välillä luo mielikuvan epävarmuudesta tai hyväksynnän tavoittelusta – “seisooko mies varmasti esittämänsä takana?”.
Sisällön osalta Haavisto pesi Niinistön, mutta rutiinin osalta osat menivät toisin päin. Osan tästä selittää selkeä strateginen ero. Niinistö skannasi tietoisesti detaljeja, joihin voisi tarttua ja jotka voisivat horjuuttaa Haaviston selkeyttä. Siihen ei Haavisto sen sijaan ollut lainkaan varatunut, vaan keskittyi formuloimaan asiansa kaikenkattavan diplomaattisesti; hän puhui yleisölle, mutta unohti Niinistön. Nyt tuo muutoin keskeinen – ja sinänsä myönteinen – osa Haaviston habistusta kääntyi itseään vastaan. Jatkossa on syytä olla skarpimpi ja vähemmän sovitteleva; näissä keskusteluissa ei haeta kompromissia. Eikä Niinistö tule antamaan armoa. Sisältöä priorisoiden, Haavisto selvisi mielestäni niukasti voittajana. Niukka ei vain jatkossa riitä.
Minä jäin oikein kuuntelemaan mitä Niinistö sanoi Kiinasta, rahasta ja ihmisoikeuksista, odotin hänen myöntävän edes jotenkin pistävänsä rahan ihmisoikeuksien edellen kuten hän jossain vaalikoneessakin myönteli. Vaan vastaus oli jotain niin hämärää jargonia etten lopulta ollut yhtään varma mitä Niinistö sanoi, paitsi ettei puhunut mitään mistä piti. Tähän sekavaa jaaritteluun Niinistö sortuu usein. Se vetoomus kansalle oli myös omituinen, ymmärsiköhän kansa nyt yhtään mitä sille puhuttiin?
Mitä tulee taas Iran-kysymykseen, Niinistö ehkä onnistui sekoittamaan Haaviston pakkaa heittämällä kummallisia väitteitä väliin, mutta Haavisto oli kyllä oikeassa. Miksi laittaa kaksi riitapukaria sopimaan jostain, jos käytettävissä on tahoja joiden kanssa riitaa haastava on väleissä. Onhan se nähty mitä käy kun USA lähtee puuttumaan Lähi-idän asioihin…
Omasta mielestäni Niinistön vastaus tuohon kohtaan oli ihan ymmärrettävissä, mutta kyseessä onkin varmaan ns. näkemysero. Tosin, jos Niinistö hieman “kangertelee” puheen hitauden kanssa niin Haavistolla on tapana puhua taas hieman liian nopeasti.
Väitän tosin, että jos on valintansa tehnyt niin näitä “vikoja” ei omassa ehdokkaassa näe. Toiseksi väitän, että näiden herrojen puheen (ja muidenkin politikoiden) ymmärtäminen pitkälti riippuu “sivistystasosta” tällä tarkoitan siis sitä, että kuuluuko ihminen ns. “bb-sukupolveen”, joka notkuu netissä katsomassa BB:tä 24/7 vai katseleeko henkilö ns. draamaa (mitä niitä hyviä laatusarjoja nyt onkaan, enkä tarkoita Salkkareita vaan oikeita draamasarjoja esim. HBO:n sarjat) tai tekee oikeasti jotain muuta kuin notkuu katsomassa BB:tä.
Noin 55% äänistä nyt on jo “jaettu”, mutta nämä uudelleen arpovat äänestäjät, joista varmasti löytyy aika suuri osa, jotka eivät varmasti tee sitä päätöstä kuuntelemalla vaalitenttejä. Negatiivisten asioiden takia vastaehdokkaan äänestäminen kuullostaa hieman tyhmältä, mutta niitäkin riittää. Taas sen takia äänestäminen, että molemmat ovat ihan päteviä kyseiseen virkaan on toivottavasti pääsyy.
Minusta on ainakin hauska lukea ja hieman naureskella, kun monella keskustelupalstalla aina “ylistetään” omaa ehdokasta ja “väheksytään” selvästi vastaehdokasta. Missään en ole nähnyt sellaista, jossa joku kehuisi molempia (muuta kuin sanomalla “olette hyviä”) ja sen jälkeen sanoisi, mutta äänestän “häntä”. Omasta mielestäni useimmat “tukiviestit” omalle ehdokkaalle ovatkin varsin feikkejä tästä syystä.
En tiedä mitä se kertoo sivistystasostani, että olen nuorempana lukenut itselleni ammatin, muutaman vuoden päästä palasin kouluun ja luin itseni ylioppilaaksi (3xL) ja nyt olen yliopistossa. Televisiosta seuraan yleensä minusta laadukkaita sarjoja sekä dokkareita, äsken katsoin Downton Abbeya ja vielä ennen kun nukkumaan menoa katson loput maikkarin vaalilähetyksestä, sängyssä ajattelin vielä lukea historiallista elämänkertaa. Voihan se olla, että olen vain massan perässä juokseva typerys, mutta minusta Niinistö silti puhuu todella epämääräisesti.
Myönnän olevani Haaviston kannattaja, mutta kyllä minä Niinistöäkin arvostan, hän on oikein fiksu mies, osaa asiansa. Eikä Niinistö mikään huono tv-esiintyjä ole, kunhan hän hieman selkeyttäisi tyyliään moni tykkäisi varmasti enemmän. Mutta tässä valitaan presidentti ja minusta presidentin virka vaan sopii Haavistolle paremmin, Niinistön osaaminen on muualla (raha+EU). Haaviston osaaminen keskittyy juuri ulkopolitiikkaan, etenkin sinne EU:n ulkopuolelle sekä arvostan hänen rauhantyötään. Pidän myös Haaviston rauhallisesta otteesta, hän on avoin kaikille ihmisille, aidosti humaani ja ripauksen idealisti. Kannatan hänen ajatuksia myös maahanmuuttopolitiikassa ja ihmisoikeuskysymyksissä.
Vaikka Haavistoa kannatan en silti koe olevani sokea. Näen kyllä vikoja Haavistossa, hänellä on liikaa maneereja, hän ei ole aina tarpeeksi ärhäkkä enkä kannata kaikkia hänen (vihreitä) ajatuksiaan. Minulla ja Haavistolla on kuitenkin enemmän yhteisiä aatoksia kun minulla ja Niinistöllä.
ps. Ah, myönnän katsoneeni ensimmäisen kauden britti-bb:tä kun se Suomeen tuli. Anteeksi, lupaan etten enää koskaan katso huonoja ohjelmia. ;P
En nähnyt vaalitenttiä, mutta katson sen myöhemmin YLE Areenalta. Kulmalan pisteytyksiä hieman kuitenkin ihmettelen, koska ainakin HS:n verkkokeskustelun perusteella Haavisto veti tentistä selvästi pidemmän korren. Minkä taikalasien takaa Kulmala mahtoi tenttiä seurata?
Voin antaa lisäpalautetta kunhan ennätän tentin rauhassa katsomaan.
Olen lueskellut molempien ehdokkaiden FB-sivuja,ja näyttää siltä, että usko vahvistui kummankin kannattajilla. Yksi tekijä voi olla siinäkin, että ehdokkaan kannattaja odottaa, haluaa ja saa tietynlaisen vastauksen, jonka jälkeen oma ehdokas tuntuu voittaneen.
Eilinen ei siis tainnut siirtymiä aiheuttaa.
Jargon osui mielestäni naulankantaan sieltä tuli minulle kirkastus, miten se meni yleisön silmissä. Lähde on yleensä pelottavan oikeassa äänestäjien liikkeissä ja mikäli tuo elekieli nousee tärkeämmäksi, niin silloin ollaan Kulmalan tulkintaa lähempänä. Joka tapauksessa, summa summarum, tasapeli tai lievä voitto ei tässä tilanteessa riitä. Haaviston on huomisessa tv-tentissä saatava selvä voitto.
Iran asiassa Kulmalan arvio menee ihan metsään. Kyse oli keskustelutekniikasta. Useiden ihmisten mielestä Niinistön keskustelutapa on arrogantti, koska vastapuolelle ei jätetä aikaa puhumiseen. Haavisto tarkoitti tätä uutista:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Turkki+Iranin+vastaisille+pakotteille+ei+en%C3%A4%C3%A4+perusteita/1135256881060
Iranissa on reitti sillanrakennukselle, jos niin halutaan. USA ei halua, voidaan miettiä miksi ei.
Kansainvälisessä kontekstissä ja diplomatiassa on parempi, ettei ole liian selkeä mielipiteissään. Viisaan pohdiskeleva Niinistön tyyli on parempi kuin maailmanparantajan utopistinen nokkeluus. Todellisessa elämässä pienten askelten rakentava politiikka on parempaa kuin äkkiväärät vihervasemmistolaiset vallankumousiskulauseet, vaikka ne selkeydessään olisivat helppotajuisia myös asioihin perehtymättömille. Kysyä tietysti voi: ovatko kuulijat todella perillä siitä, mistä puhutaan? Voi näet olla, että vastaukset ovat hyviä, mutta vääriä vastauksia reaalielämän kysymyksiin.
Tuntien myös islamia ja Lähi-Idän tilannetta, länsimaissa tuttu “voidaan neuvotella ja tehdä melko pitäviä sopimuksia” ei päde monessa muussa paikassa. Ovathan aasialaisen kulttuurin ja arvomaailman erilaisuus nähtävissä jo oman itärajamme takana. Sopimukset muuttuvat, jopa yksipuolisesti, jos oma etu sitä vaatii ja tilanne sopii.
Iran, joka on avoimesti kertonut tavoitteekseen tuhota Israel ja olla mukana islamistisessa maailmanvalloituksessa, ei ole Suomesta tuttu leppoisa neuvottelukumppani. Haasteet asioiden pitkäjänteiseksi hoitamiseksi ovat ihan toisella tasolla.
Niinistön reaalistinen tyyli sopii paremmin maailmanpolitiikan arkipäivään valtiollisella tasolla. Haaviston tyyli taas sopii paremmin hänen tekemäänsä paikallistason kyläyhteisöjen kehittämiseen yksilöiden ihmissuhdetasolla.
Kiitos erittäin asiallisista puheenvuoroista ja arvioista täällä.
Ei se että Jumalasta mainitsee todista mitään uskosta,se on monta kertaa vain ihmisen uskoa ei sitä uskoa mikä saadaan taivaasta lahjana.Sari edusti tuota jälkimmäistä.
Haavisto on todella ovela pelimies.
Ensin käynti Hakkaraisen sahalla ja Hakkaraisen kättely, kalastettiin Persujen ääniä.
Sitten tuomittiin salakuvaukset sikatiloilla provosoivasti, kalastellen keskustan ääniä.
Eilinen “Jumala tuomitsee” kommentti oli odotettu, kalastettiin uskovien ääniä.
Veikkaus mikä tulee seuraavaksi? Millä Haavisto yrittää kalastaa oikeiston ääniä?
Sama huomio oli minullakin “Haavistohan mureni täysin jo Kirsti Skönin käsittelyssä: Nykiviä pakkoliikkeitä ja alahuuli väpätti. Eihän tuollainen kykene tosipaikan neuvotteluihin!” Oikeasti, miten Haavisto neuvottelisi Putinin kanssa, kun nyt jo melkein poru pääsi?
Minulle on jäänyt Haavistosta pelkkä pelurin kuva, joka ei kestä kovissa paikoissa.
Hyvin sanottu Markku. Tohon ei ole paljoa lisättävää. Pääkaupuki keskeistä mediaa seuratessa tulee väistämättäkin mieleen että tässähän ei ajeta presidentiksi Pekkaa vaan Antoniota. Ja siinä touhussa on Suomen “korkeakultuurin” väki laulelmineen täysin palkein tai keukoin mukana.
Näin vain keskustelun alun joten kiitos kaikille mielenkiintoisista teksteistä. Vientiteollisuuden etu ja sen mukana tuleva työllisyys ja kansallinen hyvinvointi painaa omassa kupissani eniten. Sauli vaan on parempi ei siitä pääse mihinkään. Pekka analysoi tappionsa ja toivottavasti ottaa enemmän etäisyyttä vihreyteen mikäli yrittää Saulin jälkeen presidentiksi. Suomen äänellä on kansavälistä painoa sitä enemmän mitä paremmin omilla kansalaisilla menee, kunhan toimimme reilusti, avoimesti ja tarvittaessa diplomaattisesti (varsinkin ne ihmisoikeusasiat). Ihmisoikeusasioista ei pidä puhua puun takaa, siis varoittamatta tai valmistelematta diplomaattisesti vastapuolta. Se on sama kun joku löisi kulman takaa turpaan astuessasi ovesta sisään. Se ei tunnu kivalta kumaastakaan.
Niinistön kommenteissa oli silmiinpistävää hänelle ominainen tyyli olla ottamatta oikeastaan kantaa yhtään mihinkään. Asiaa kyllä lähestytään suunnalta jos toiseltakin, mutta selvää yksiselitteistä vastausta tai saatipa kantaa saanee lypsää pitemmän tovin.
Hänellä on myös vanhan poliitikon tapa peesata toisen vastausten perässä malliin “niinhän minäkin…”, “tarkoitinkin juuri sitä…” , mutta tämä kertonee vain siitä, että oma pakka ei ole aivan kasassa kaikkien asioiden suhteen.
Haavisto on aikamoinen riskivalinta kuudeksi vuodeksi julkiseen tehtävään ja Suomen “julkisivuksi” ulospäin.
Siis valitaan Niinistö.
Mitähän tuo Jenni nyt aattelee Kim Il-Saulin tunnustuksesta, että
“pääasia on, että Haavisto on takanani, vaikka sitten ihan kosketuksessa!”
“En nähnyt vaalitenttiä, mutta katson sen myöhemmin YLE Areenalta. Kulmalan pisteytyksiä hieman kuitenkin ihmettelen, koska ainakin HS:n verkkokeskustelun perusteella Haavisto veti tentistä selvästi pidemmän korren. Minkä taikalasien takaa Kulmala mahtoi tenttiä seurata?”
Vai verkkokeskustelun? Siellä jossain ovat sitten Haaviston tukijat kailottamassa. Verkkokeskustelujahan riittää joka junaan. Minä ainakin katson keskustelun itse ennen kuin tulen tänne mielipiteineni.
Mielestäni Kulmalan arvio on hyvin lähellä oikeaa. Niinistö ei missään tapauksessa ainakaan hävinnyt keskustelua, päinvastoin. Haavisto oli silminnähden hermostunut. Toinen huomioni Haavistosta on se, että hän alkoi jakelemaan joka suuntaan läpinäkyviä vaalilupauksia aina kunta-asioita myöten. Minusta tuo kuulosti varsin epärehelliseltä ja palautti Haaviston tavallisten kuolevaisten joukkoon.
Haaviston joidenkin näkemysten utopistisuus tuli myös esille.
Niinistöllä ei kylläkään ollut diplomatia-asioista ja kansainvälisistä asioista juurikaan mitään kouriintuntuvaa tietoa, jota Haavistolla taas pitkän kokemuksensa myötä juuri niistä asioista oli. Niinistö täysin virheellisesti mm. väitti, että ko. neuvotteluissa aloitteentekijällä ei ole merkitystä.
Mitä tulee kommentoija “Äänestäjän” kommenttiin kunta-asiasta, niin kannattaa tutustua MTV3:n vaalikoneen vastauksiin niistä. Haavisto ja Niinistö ovat niistä täysin eri linjoilla – Haavisto ei kannata pakkoliitoksia ja hän kannattaa juuurikin enemmän paikallisdemokratiaa.
Haavistolla ei ole karismaa eikä valtiomiesmäistä johtajuutta. Sitä ei oteta eikä opetella, se ansaitaan.
Pekka saa vielä kasvaa korkoa vaikka seuraavat 6 tai 12 vuotta.
Pekka voi edelleen puuhastella kansainvälisissä projekteissa. Ne ovat sopivan kokoisia hiekkalaatikoita hänen ämpärille ja lapiolle. Siihen ei tarvita presidenttiyttä.
Kuhnuri:lle 10 pistettä ja papukaijamerkki kun kirjoitti aivan oikein.Näinhän se on.Ie Haavisto enää tule pyllistämäänkään Viitasaarelle päin.Samoin pari muuta asiaa jotka tuli esille,nehän oli myös heti kunnon POPULISMIA.
“Mitä tulee kommentoija “Äänestäjän” kommenttiin kunta-asiasta, niin kannattaa tutustua MTV3:n vaalikoneen vastauksiin niistä. Haavisto ja Niinistö ovat niistä täysin eri linjoilla – Haavisto ei kannata pakkoliitoksia ja hän kannattaa juuurikin enemmän paikallisdemokratiaa.”
Ei tarvitse katsoa vaalikoneeseen, kun ainakin Niinistön kanta keskusteluista on tullut muutenkin ilmi – kristallinkirkkaasti.
Niinistö kannattaa pakkoliitosta ainoastaan siinä tapauksessa, että kuntalaisten peruspalveluja ei muuten ole saatavilla. Ja tähänkin Niinistön kannanottoon on helppo yhtyä.
Tuo “aloitteentekijäkysymys” ei ole noin mustavalkoinen. Riippuu tilanteesta. Iranin on kohdalla on kyseenalaista, josko ratkaisu saataisiin aikaan välittäjää vaihtamalla. Niinistön kommentti koski spesifisesti Iranin kysymystä.
Kyllä kai kuka tahansa mattimeikäläinen tajuaa, että joissakin riitatilanteissa sovittelijalla on merkitystä, joten tuota vastaan Niinistö ei väittänyt. Haavisto lisäksi pelotteli tuossa jo ydiniskuilla.
Tänne kirjoittavat ovat selkeästi joko Niinistön tai Haaviston puolella. Presidentinvaalit ratkaisee se joukko, joiden ehdokas putosi 1.kierroksella.
Olen itse häilynyt joko Niinistön tai Haaviston kannalla.
Minulle tärkeitä arvoja ovat köyhyyden poistaminen, heikompiosaisista välittäminen sekä se, että presidentti osaa selkeästi kertoa mielipiteensä eikä jaarittele.
Se, että ehdokkaan suupieli nykii, ei merkitse minulle mitään. Tällainen korjaantuu siinä vaiheessa, kun presidentti saa kokemusta tehtävässään ja saa lisää varmuutta. Pikemminkin se kertoo siitä, että ehdokas ei ole ylimielinen ja liian itsevarma. Jumalan mainitseminen ei ole suora tae siitä, että ehdokas olisi uskovainen. Totean vain, että Niinistö ei ole tätäkään vähää maininnut vaikka kaikki kristillisdemokraatit liputtavat estottomasti hänen puolestaan.
Marko Kulmala! Vastalause!
Haavisto ei tuonut esiin uuden maailmajärjestystä suppeana vaan hän oli täsmällinen. On täysin selvää, että Haavisto arvostaa rauhanturvaajia! Hänhän on kriisialueilla tehnyt töitä. Mikä syy sinä oli Kulmalla heittää verhottua sarkasmia?
Iran-asia:miksi härhäkkyys olisi arvostettavaa??? Iran-asiassa ei vaan voi ärhennellä, on siksi tulenarka aihe! Haaviston rauhallinen tyyli puree tosipaikan tullen paremmin neuvotteluissa. Hän ensin kuuntelee, kun muut vahtoaa ja sitten vie rönsyilyt itse asiaan.
Afganistan-asia:miten niin Haavisto onnistuu synnyttämään hyvin asiantuntevan kuvan asian tuntemisesta? Kummallinen väite mikä jäi Kulmalta perustelematta. Niinistön ns. laajempi kokonaisuus jäi epäselväksi takkuvan ja asioista pomppivan puheen takia. Kulmalan väite jäi todentamatta myös Niinistön kohdalla.
Entä kumpi vaikutti enemmän presidentiltä?:
Haavisto oli selkäesti rennompi. Vastasi kysymyksiin niin, ettei niitä tarvinnut toistaa. Hän oli puhuessaan sulavampi ja ymmärrettävä. Tietotaidossa ei ollut minkäänlaista puutetta. Riittävä itsevarmuus mikä ei ollut päälle karkaavaa eikä luontaan työntävää. Haaviston tyyli puhua omista saavutuksistaan kuulostivat aivan luontevilta ikään kuin hän olisi vain todennut asian. Niinistöllä oli enemmän ‘minä’ painotteista, kun hän puhui missä oli ollut tekemässä mitä kuuloinkin. Alussa kun oli suvaitsevaisuuteen liittyvä keskustelu, Niinistö seisoi tiukasti suorana ja kehonkieli kertoi, että itse asia tuli sanottua pitkin hampain. Nyt sanon ikävästi:hän apinoi Haavistoa – tai ainakin yritti – onnistumatta. Mitä tulee Haaviston huulien liikkeisiin, tulkitsin ne, että hän nopeaälyisenä ja sukkelasanaisena oli jo valmis vastamaan, mutta odotti ehkä jopa hieman kärsimättömästi puheenvuoroaan, kun oli jo hoksannut mihin kysymys johtaa. En nähnyt mitään epäröintiä tai epävarmuutta – kuten Kulman väitti – kun Haavisto alkoi puhua. Yhdessä asiassa Kulmala pääsee kunnolla asiaan:miksi Niinistö on ottanut haastajan roolin? Vastaus on ilmiselvää:Pelko!
Pekka Haavisto vaikuttaa aidosti humaanilta ihmiseltä , joka uskaltaa käydä keskustelua myös niiden ihmisten kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä hänen kanssaan. Hän ei tuputa arvojaan vaan kertoo ja perustelee ne ja jättää valinnan kuulijalle.
Haluan uskoa, että Haavisto näkee Perus Suomalaisten vaalivoitossa ilmiön, joka kertoo muutoksesta yhteiskunnassamme.
Kun hän on tutustunut Perus Suomalaisten kannattajiin uskon, että hän näkee ilmiön, joka kertoo enemmänkin syrjäytymisestä, pahoinvoinnista, ihmisten eriarvoisuudesta ja jopa pelosta kuinka Suomen käy, kuin ilmiön suvaitsemattomuuden lisääntymisestä.
Sauli Niinistöstä taas on valitettavasti muodostunut minulle kuva, jonka mukaan humaanius on hänestä kyllä ihan kiva juttu, mutta koska se maksaa se ei ole hänen arvomaailmassaan edes piste sijoilla. Päinvastoin kuin Haavisto Niinistö kertoo ajatuksensa ja kertoo sen jälkeen mitä kauheaa tapahtuu, jos emme kannata niitä.
Bisnes maailman julmissa lain alaisuuksissa ei ole tilaa eettisille valinnoille. Silloin kun oma tai yrityksen etu sitä vaatii parin miljoonan Afrikkalaisen hengellä ei ole arvoa. Se on mielestäni erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, myös taloudellisesti.
Se että yritys ja sijoitus maailma toimii näin kertoo myös mielestäni siitä kuinka suvaitsevaisia sen parissa toimivat ihmiset oikeasti ovat.
Niinistö on entinen pankkiiri. Hän siis edustaa sitä yhteisöä, joka mielestäni on yhdessä suursijoittajien kanssa suurin syy maailma nykytilaan, jota nyt mielestäni valheellisesti kutsutaan julkisentalouden lamaksi.
Haaviston kansainväliset tehtävät sitä vastoin, ovat olleet enemmän humanitaarisia tehtäviä. Tämä näkyi eilisessä tentissä tietämyksenä, kun taas Niinistön ajatukset kansain välisten krisien hoidosta olivat enemmän tilastoista opittua “tietoa”.
Haavistokin varmasti ymmärtää rahan arvon, mutta raha tuntuu olevan hänelle vasta mitali sijojen ulkopuolella oleva arvo. Hän ymmärtää rahan välttämättömyyden nykyisessä maailmassa, muttei ole valmis tekemään rahaa keinolla millä hyvänsä.
En äänestä tv-kisojen perusteella. Tuollaisessa epäaidossa
tilanteessa ihminen ei ole aivan oma itsensä, ääneni olen
jo antanut. Ehdokkaani olen valinnut niiden arvojen pe-
rusteella, jotka ovat lähimpänä omiani.
Pekka Haavistolla on huomattavasti enemmän kokemusta globaalien kriisien ratkomisessa ja verkostoja maailmalla.
Muutenkin hän on humaani, helposti lähestyttävä, eikä
ole sortunut vaalikamppailun aikan mustamaalaamaan ketään
vastaehdokkaista.
Sauli Niinistö on koko ajan ikäänkuin “kipsissä” ja esiintyminen ei ole luontevaa.
Talousasiat ovat Niinistölle tutuin alue, mutta presidentillä
ei niihin ole paljon sanottavaa.
En kannata ahneutta ja ihmisten eriarvoistumisen lisääntymistä.
Yhteenvetona voin todeta että Haavisto sai perustelluimmat pisteet kommentoijilta.
“..laajempi kokonaisuus” , on on sukua ” ei toi vielä mitään”-
keskustelijalle…
Hyvä TTVM, mietin tuon rauhanturvaajakommentin kohdalla sitä, että en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että ei arvosta rauhanturvaajia. Eikä tietysti ole syytäkään sanoa.
Haavisto mureni kyllä lopussa. 80 % ajasta tosi vakuuttava, mutta mitä ihmettä lopussa tapahtui. Iran casen kohdalla rupesi täriseen ja väpättään suu. Hetken näytti että itkuun pillahtaa. Vähän sääliksi kävi
Mtv:n tentti määrää kumpaa minä äänestän. Pekka johtaa vielä 52-48, mutta jos murenee samaan tapaan, niin sitten äänestän 90-luvun leikkurirottaa Sauli Niinistöä.
t. Väyrysen kannattaja
Suomen tasavallan preidentin ulkopoliittista valtaoikeutta koskeva asia, josta nykyinen ja tuleva tasavallan presidentti ovat harkitusti sopimuksesta vaienneet.
1. Minne katosi Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen virkavastuu antaa perusteltu vastaus kansainvälisen Simon Weisenthal- keskuksen (SWC) Suomelle jo vuonna 2004 esittämään Suomen aiheutuksella jatkosodan aikaan murhattuja juutalaissotavankeja yms. koskevaan selvitysvaatimukseen?
2. Mitä tuore tasavallan presidentti vastaa kansainväliselle juutalaiskeskukselle (SWC)?
3. Miksi tasavallan presidentti Tarja Halosen siirsi SWC:n selvitysvaatimusta koskevan Suomen valtion perustelun vastauksen antamisen seuraajalleen?
4. Miksi tasavallan presidentti Tarja Halonen puolustusvoimien ylipäällikkönä ei antanut virkavalvollisuuksiensa mukaisesti laittomia sodanaikaisia sotavankien hengenriistoja koskevien vaikenemisvalojen kumoamista ja tiedonantovelvollisuutta tarkoittavaa sotilaskäskyä?
Tunnettu sotarikoksia ja sotarikollisia tutkiva Simon Weisenthal- keskus (SWC) kääntyi vuonna 2004 tasavallan presidentti Tarja Halosen puoleen. Keskus vaati Suomea tutkimaan Suomen natsi-Saksalle jatkosodan aikana murhattavaksi luovuttamien juutalaisten sekä Suomessa eri vankileireillä olleiden juutalaissotavankien kohtalot sekä Suomen valtion vahingonkorvausvastuut.
Valtioneuvosto pyysi asiassa professori Heikki Ylikankaalta selvityksen toimenpide-esityksineen.
Ylikangas viittaa selvityksessään mm. marraskuussa 2003 julkaistuun Elina Sanan Finlandia-palkinnon saaneeseen teokseen “Luovutetut-Suomen ihmisluovutukset Gestapolle”.
Ylikangas esitti kyseisessä selvityksessään lisäksi, että puolustusvoimain ylipäällikön tulisi antaa sotilaskäsky, jolla kumotaan sodanaikaiset vaikenemisvalat ja velvoitetaan ne sotilaat ja siviilit, jotka tietävät jotain toistaiseksi salattua tai tuntematonta tai rikosoikeudellisesti vanhentumatonta, tuomaan tietonsa julkisuuteen ja esitutkintaviranomaisille.
Ylikankaan esityksen perusteella Suomen Akatemia, Kansallisarkisto sekä Helsingin ja Tampereen yliopistot ovat käynnistäneet useita tutkimushankkeita.
Selvitystyöstä on jo julkaistu vuosina 2008-2009 useita teoksia ja tutkimuksia, mm.“Sotavangit ja internoinut” ja sotavangit-sivusto (Kansallaisarkisto, 2008, “Neuvostovankien laittomat ampumiset jatkosodassa” (Antti Kujala, WSOY, 2009), “Salaiset aseveljet” (Oula Silvennoinen (OTAVA, 2008) ja “Suomen Saksalle luovuttamat sotavangit jatkosodan aikana” (Miika Kallatsa, Tampereen yliopisto, 2009).
Mannerheimin hyväksymän epäselvän ns. kauttakulkusopimuksen perusteella Saksan hallitukselle annettiin oikeus toimittaa Suomen Lapiin jatkosodan aikaan yli 200.000 saksalaista sotilasta.
Mannerheimin neuvottelema ja hyväksymä sopimus antoi Saksan hallitukselle laillisen oikeuden miehittää halutessaan vaikka koko Suomen ja toimittaa sotajoukkojaan sekä kalustoaan “Itämeren pohjoisiin satamiin” eli saksalaisen tulkinnan mukaan myös Maarianhaminaan, Turkuun, Hankoon, Porkkalaan, Helsinkiin ja Kotkaan.
Saksalaisjoukoilla oli Pohjois-Suomessa jatkosodan aikaan sata sotavankileiriä ja 30 000 neuvostoliittolaista sotavankia.
Päämaja perusti salassa (SPR:ltä ja Suomen kansalta) Einsatzkommando Finnland -erikoisyksikön erottelemaan Suomen käskyttämillä leireillä olleista sotavangeista ei-toivotut ainekset – lähinnä kommunistit, mustalaiset, kaukasialaiset ja juutalaiset, joista päämaja toimitti nyt tutkimuksissa löydettyjen uusien asiakirjojen mukaan vähintään 522 sotavankia yhdeksässä erässä vuosina 1941-42 Saksan turvallisuuspoliisille Saksan Suomen pääkaupunkiin eli Rovaniemelle edelleen murhattavaksi Sallan leirille.
Tasavallan presidentin kansliapäällikkö Bruno Kivikosken virka-asemapaikkana oli poikkeuksellisesti Saksan Suomen pääkaupunki, Rovaniemi, josta Kivikoski raportoi suoraan tasavallan presidentille, pääministerille ja Suomen marsalkalle.
Syyskuun -41 alun raportissaan Kivikoski kertoo valtiojohdolle Suomen valtiollisen poliisin virkailijoiden osallistuvan Lapissa vankien tuomitsemisiin tavalla josta voi päätellä kyseisen valtiollisen poliisin tuomitsemistoiminnan olleen jo aikaisemminkin raportoitua Suomen valtiojohdolle.
Poliisilla ei luonnollisesti ollut Suomen oikeuden mukaan laillista oikeutta raportissa mainittuihin virkatoimiinsa (sotavankien joukkomurhat) Lapin Sallassa.
Julkaistun uuden tutkimusaineiston perusteella näyttää riidattoman selvältä, etta Suomen tasavallan sotiva johto: presidentti (Ryti), pääministeri(Rangell) ja Suomen marsalkka (Mannerheim) olivat salassa tehneet tehneet ja hyväksyneet Saksan hallituksen kanssa Suomen hallussa eri vankileireillä olevia ei-toivottuja kansalaisia; kommunisteja, mustalaisia, kaukasialaisia ja tietysti juutalaisia, koskevan ostopalvelusopimuksen.
Sopimuksen mukaisesti päämajan kuulustelijat seuloivat ja luovuttivat Suomen kontrolloimilta leireiltä vuosina 1941-42 yli 500 sotavankia Saksan turvallisuuspoliisille murhattaviksi Sallan leirille.
Eversti Martin Stewen, joka oli Suomen sotilasasiamies Tukholmassa, kertoi Kallitsan mukaan keväällä 1945 päämajan osallisuudesta kyseisiin sotarikoksiin seuraavasti:
“Päämajan sotavankikomentajana vuosina 1943-44 toiminut eversti Sulo Malm oli syksyllä 1944 kertonut Stewenille venäläisten politrukkien ja komissaarien luovuttamisesta Sallaan, jossa ne saksalaisten toimesta surmattiin.”
Samainen eversti Malm määrättiin laatimaan myöhemmin päämajan nimissä liittoutuneiden valvontakomissiolle Suomen sotavankiluovutuksista totuutta vastaamaton raportti, jossa vaietaan kokonaan päämajan Saksan turvallisuusviranomaisille Lapin Sallaan yhdeksässä toimituserässä vuosina 1941-42 tuhottavaksi luovutettuja 522 sotavankia koskevista jatketuista sotarikoksista.
Tuoreimman tutkimusaineiston perusteella on todennäköistä ettei sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syyttäjällä tai liittoutuneiden edustajilla ollut tietoa Suomen valtiojohdon vuosina 1941-42 salaisen sopimuksen perusteella Gestapon tuhottavaksi Sallan leirille luovuttamasta 522 sotavangista päämajan laatimien virheellisten, olennaiset tosiasiat salaavien, asiakirjojen takia.
Tri Jukka Tarkka arvioi vuonna 2008 armeijamme perinteiseen omaan sotahistorian edelleen pidättäytyen kolumnissaan Oula Silvennoisen tutkimusta Salaiset aseveljet mm. seuraavasti:
“Innokasta poliisiyhteistyötä saksalaisten kanssa tehneet pohjoisen pikkuvirkamiehet toimivat kyllä Valpon johdon käskystä, mutta ilman siviilihallinnon valtuuksia puhumattakaan hallituksen mandaatista.”
Arvostetun historiantutkijamme, professorin Heikki Ylikankaan, sanoin; “mikään ei ole muutoin salattua kuin tullakseen lopulta julki.”
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola (Malaga)
Andalusia
Kehätuomari toivoi, että Iran-aiheella jatketaan tänään. Itse ihmettelen, miksei puhe kääntynyt jo eilen tähän: länsimaat (uutistietojen mukaan Israel tai USA) ovat salamurhanneet Iranin ydinohjelman tiedemiehiä.
Minusta on kummallista, että Haavisto ei tarttunut tähän. Hänen olisi pitänyt kysyä Niinistöltä, hyväksyykö hän salamurhat osana pakotteita. Ei kysynyt. Toivottavasti tänään toimittajat kysyvät.
Taustoja vastaan sillä on todellakin merkitystä, kuka tekee aloitteen Iranin vastaisissa pakotteissa.
kommentit on paljon-vähintään yhtä sekavia kuin tentin vastaukset kysymyksiin, joita on viikkotolkulla sorvattu sellaisiksi, että vastaaja joutuisi pakkotilanteeseen kuin tarina oikeudesta, jossa tuomar vaati syytettyä vastaamaan juu tai ei, syytetyn puolustautuessa ettei niin voi aina vastata, esimekkinä kysyen tuomarilta, että joko tuomari on lakannut vastaanottamasta lahjuksia. mielestäni nämä juupas-eipäs-kommentit on samalla tasolla … vai mitä … juupas
“Monet kirkon jäsenet, jotka ovat ehkä suhtautuneet huolestuneesti Haaviston seksuaaliseen suuntautumiseen, saivat ” todisteen ” Haaviston uskosta, kun tämä totesi, että Jumala on se, joka tuomitsee. Tämä oli monelle tärkeää kuultavaa.”
Ja että kirkko päättäköön kirkon asioista ja miten uskon kysymyksiin ja raamatun tulkintaan suhtautuvat. Ja jokainen senjälkeen pättäköön haluaako kuulua tähän kirkkoon vai ei. Mielipide voi olla, mutta kirkon asiat ovat kirkon asioita ja politiikka politiikkojen. Fiksu mies tämä Haavisto tässäkin asiassa.
Kovin on kilttiä keskustelua.
Vahinko, ettei tuo “sivistymätön keskustelija” Väyrynen
päässyt pistämään Saulia vähän kovemmalle.
Kiitos Marko Kulmala vastineestasi:D Tosin olisin odottanut sinulta laajempaa… hmmm…selvitystä tietyille väitteillesi, mutta hyvä näinkin;D
Okey. Puhutaan kehonkielestä:D
Hämmästelen vieläkin väittämiä Haaviston murenemisesta?! Itse miellän ns.murenemisen siten, että ihminen menee täysin sanottamaksi tunteen ottaessa niskalenkkiotteen. Tällaista en ole nähnyt Haavistolle tapahtuvan. Hän vastailee kaikissa näkemissäni tenteissä, haastatteluissa ja keskusteluissa – sulavasti, selkokielisesti ja kiertelemättä. Haaviston puhetempo on hieman nopeaa, mutta artikulaatio on toimiva eikä puhe puuroidu.
Yllättävän paljon kiinnitetään huomiota Haaviston tapaan liikutella huuliaan. Lähdin kahlaamaan hänen vanhoja videointejaan tehden huomion, että hän huultensa liikkeet ovat tottumuskysymys. Sitä en tiedä, onko siihen tapaan koetettu puuttua hänen lähijoukoissaan vaan onko se jätetty ns. elämään juuri siksi, että hänen on annettu olla luonteva.
Itse tarkkailen liki poikkeuksetta – katsetta. Itselleni katse kertoo ihmisen kehonkielistä eniten (tosin myös seuraan koko kehoa). Esim. kun ihminen nauraa, seuraan silmien ilmettä, mukautuuko se näytetyn tunteen mukaisesti. Haavistolla näen hänen silmiensä nauravan yhdenmukaisesti huulien kanssa. Hänen hymyillessä (mikä taitaa olla jo hänen tavaramerkkinsä, tosin eihän Suomessa saa hymyillä, ei ainakaan usein;D) odottaen kärsivällisesti toisen puheenvuoron loppumista, on hänen silmiensä katse terävä (mielyttävällä tavalla älykäs), tilannetajuinen ja keskittynyt.
Minulla on kehonkielen lukijana vuosien harjaantuminen (ammattini sivuvaikutuksia;D) ja siksi kiistän ‘murenemis’ väitteen (oman vastaväitteeni perustelin kirjoitukseni alussa). Mitä tulee molempien ehdokkaiden jännittämiseen, on se näkyvissä kummallakin, mikä mielestäni on perin inhimillistä. Tärkeintä on kuitenkin se, miten sen kykenee hallitsemaan niin, ettei se vaikuta ajatuksen juoksuun tai puheen tuottamiseen. Haavistolla en ole nähnyt mitään heikkoutta näissä.
Ymmärrän toki sen, että kummankin ehdokkaan kannattajat pyrkivät kaikin tavoin etsimään vastaehdokkaasta kaiken mahdollisen tarjolle tulevan, pienenkin merkille pantavan piirteen, mihin tarttua.
Toivon kuitenkin, että väitteet, joita heitellään suuntaa jos toiseen, voitaisiin myös perustella. Sillä väite ilman perusteluja, on mielestäni epäarvostettava, koska sille ei löydy pohjaa ja siten se ei pidä vettä:)
ps. pahoittelen lukemattomia kirjoitusvirheitäni…tulin kirjoittaaneeksi (taas kerran:D)…ilman, että oikoluin tekstini ensin;D Nimimerkillä:”Hämeessä asuva ei-niin-hämäläinen” ;DDD