Liesituulettimelle kirjoittamani Mediakokin kootut puheenaiheet ei ole jostain syystä tallentunut muutamana viime viikkona; kiitos kaikille siitä huomauttaneille! Nyt on yhteyksiä tsekattu, ja kokeiluluontoisesti muistuttelen tämän aamun aiheista. Toivottavasti tulee perille saakka. Puhuimme Laten kanssa tänä aamuna syistä leimahtaneeseen väkivaltaan Etelä-Kirgiisiassa. Miten nämä suht sulassa sovussa pitkään eläneet kansat yhtäkkiä alkavat teurastaa toisiaan? Mistä on kysymys? Onko tämä vain Neuvostoaikojen perintöä… Etnisiä ristiriitoja — ei uskonnollisia? Nykyisessä Etelä-Kirgisiassa kirgiisit ja uzbekit ovat siis eläneet kauan kimpassa, samoissa kylissä. Useat heistä puhuvat molempia kieliä, ja kansallisuuksien väliset avioliitot ovat olleet tavallisia. Tulee hakematta mieleen ex-Jugoslavia. Vasta neuvostoaikana kansallisuus alettiin merkitä passiin. Samalla … Lue loppuun →

Kreikka on kautta aikain ollut suomalaisten lempilomakohde — ja nyt siitä on tullut lyhyessä ajassa melkein kirosana. Mitä nyt pitäisi tehdä, kysyy moni Kreikka-fanikin. Lainata rahaa — vai päästää koko aurinkomaa uppoamaan? Ja maksavatko ne ikinä lainojaan takaisin? Kreikkalaiset ovat tätä kirjoittaessani kaduilla jo ties monettako päivää, mielenosoitukset ovat yltymässä levottomiksi, kuolleita ja loukkaantuneitakin jo on. Ihmiset kaduilla syyttävät omia päättäjiään ja eurooppalaisia pankkeja, koko Eurooppaakin. Kreikkalaiset on vallannut hämmennys, nöyryytys ja luottamuksen puute. Syytä on kreikkalaisessa poliittisessa järjestelmässä, koko päätöksenteossa, ikivanhoissa mutkallisissa, korruptoituneissa systeemeissä — joita kaltaiseni maassa jo parikymmentä vuotta osa-aikaisesti asuva on aina ihmetellyt. Ökyrikkaita on Kreikkaan … Lue loppuun →

Maahanmuutosta puhuminen on tällä hetkellä melkein yhtä kuin itsemurhaa Suomessa. Sen ovat kokeneet viimeksi Jutta Urpilainen ja Eero Heinäluoma. Vaalien lähestyessä toki kosiskellaan kansan syviä rivejä, mutta eikö tuossa Eero Heinäluoman Husarissa esittämässä ajatuksessa ollut yhtään jatkokehittylen juurta? Miten olisi positiivinen ajattelu; ehkä kuitenkin kannattaisi kuunnella ja pohtia, vailla kyynisyyttä, ennen kuin giljotiini kilahtaa? Siis kuinka keskustella maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista? Mikä on oikea asenne? Entä sanallinen formulointi? Alettaisiinko puhua maahanmuuttajista mamujen sijaan MAHIKSINA — muuttuisiko keskustelun sävy sitä myöten positiivisemmaksi? Tarvitaan myös asioiden selkiyttämistä ja faktoja peliin: työperäisen maahanmuuton faktat, romanikerjäläisten faktat, luku- ja kirjoitustaidottomien somalien työhönsijoittumisfaktat. Tosin, välillä tuntuu … Lue loppuun →

Täällä taas, teknisten ongelmien jälkeen. Kaksi viimeistä kirjoitustani katosivat ilmestyttyään taivaan tuuliin, ja vaikka lisäsin ne palstoille uudestaan, sama juttu. Samalla taas sivuilla jylläsi roskapostihyöky; nyt sekin setvitty. Vaan asiaan. Lienenkö ainoa, jolla on melkein tyytyväinen olo kun luonnonilmiöt muistuttavat olevansa merkittävämpiä kuin ihmisen suunnitelmat? En iloitse ihmisten loma- ja työmatkojen peruuntumisista tai viivästymisistä, vaan siitä, että suhteellisuudentaju ja tärkeysjärjestykset palaavat tehokkaasti, kun luonto siihen pakottaa. Ilmeisesti me tarvitsemme aika ajoin muistutusta Korkeammista Voimista. Vauhti ja tukkaputkinen turtumus on nykyinen elämäntapamme, emmekä tajua hitauden ja kiireettömyyden arvoja, ennen kuin on pakko. Joskus se on henkilökohtaisen pysähtymisen paikka, vakava sairaus itsellä … Lue loppuun →

Maahanmuuttokeskustelu on viime aikoina muuttunut yhä jyrkemmäksi, targikoomisemmaksi, tosikkomaisemmaksi ja kaikin puolin ahdistavaksi. Molemmin puolin ( ääripäinä Kaikensuvaitsevat ja Äärikriittiset ) täysin suhteellisuudentajuttomia väitteitä, kyynistä analyysia, kuuntelemattomuutta, ohipuhumista. Ja käsitteet ovat aivan sekaisin. Ei voi puhua maahanmuuttajista möykkynä, niin kuin nyt tehdään. Suomeen tulevien joukossa on kaikista kulttuureista, monen uskonnon harjoittajia, yksinäisiä ja kymmenlapsisia perheitä, luku- ja kirjoitustaidottomia ja huippukoulutettuja ja niin edelleen. Vaalien lähestyessä laakerit punertavat ( kuten Kääriäinen sanoisi ) ja kaikilla pitää olla joku mielipide asiaan — siis mihin? Turvapaikanhakijoihin, kiintiöpakolaisiin, vai työperäisiin maahanmuuttajiin…? Perussuomalaistenkin joukossa mielipiteitä on joka lähtöön. Niin muissakin puolueissa. Jutta Urpilainen ja demarit … Lue loppuun →

Jumala kävi täällä. Jumala, joka potkii mustavalkoista palloa. Kaikkien Metroseksuaalien Ikoni. Muistakaamme, että kreikkalaisessa tarustossa isä upotti Akilleus-poikansa Styksvirtaan, koska halusi tehdä tästä kuolemattoman, mutta Akhilleuksesta ei tullut ihan kuolevaista, sillä Thetis piti hänen kantapäästään kiinni, joka lopulta koitui Akhilleuksen kohtaloksi… Tästä myytistä juontuu sanonta Akilleksen kantapää ja tästä myös nimitys nilkassa olevalle jänteelle. Antiikin nimityksiä on Beckhamien perheessä enemmänkin. Onhan Victoria-vaimolla aito Hermès-laukku. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Jalkapallon Jumala olis voinut tulla jo viikko sitten ja valita meille uuden arkkipiispan ja Jalkapallon Jumala vois lopettaa ahtaajien lakon. Victoriasta voisi tulla Suomen prinsessa, niin olisi Suomella ja Ruotsilla samannimiset … Lue loppuun →

Aloitetaan filosofi Pekka Himasen positiivisuus-missiosta. Suomi ylös masennuksesta, mars! Tervetuloa Kukoistustalous, Kukoistuskulttuuri ja Kukoistuspolitiikka! Onko uusi, tänään valittava arkkipiispa, Kukoistuksen asialla? Ehdokkaat Kari Mäkinen ja Miikka Ruokanen ovat maailmankatsomuksiltaan aika erilaisia, uudistusmielinen ja konservatiivi. Arkkipiispa on kirkon arvojohtaja, jonka kannanottoja kuunnellaan niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Itse toivoisin, että Himasen tarkoittama Kukoistus voittaisi, jos sillä tarkoitetaan suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Arkkipiispa Jukka Paarma ja Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen ovat olleet lämpimästi läsnä monissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa — enkä hevin unohda Huovisen järkyttynyttä ilmettä kun hän kertoi ihmisten hädästä Thaimaassa, tsunamin yhteydessä. Perussuomalaisten merihenkinen ristiretki on saanut paljon tilaa medioissa, tuo … Lue loppuun →

Ahtaajien lakko alkoi tänä aamuna kello kuusi. Aika monelta töihinlähtijältä menivät aamukahvit väärään kurkkuun, kun vähän mediakokatessa selviteltiin ( itsellemmekin ) käsitettä “muutosturva”. Riittääkö kansalaisilla ( 250.000 työtöntä ja leegiot pätkätyöläisiä ja freelancereita ) ymmärtämystä tällaiselle? Miten tällainen “muutosturva” on ylipäänsä päässyt syntymään? Muistuu mieleen sairaanhoitajien lakko ja se painostus ja syyllistäminen, mitä siihen liittyi. Hei haloo, onko muuten naisvaltaisilla aloilla muutosturva kunnossa? Eilen iltapäivällä monelta Otavan kirjailijalta meni iltapäiväkahvi väärään kurkkuun, kun uutiset kertoivat että Antti Reenpää ja Leena Majander-Reenpää jättävät kustannusosakeyhtiö Otavan. Reenpään suvun ikioma Otava on oloissamme legendaarinen kustantamo, brändi ja ikoni. Ja nyt: goodbye. Siitä tullee … Lue loppuun →

Koululaiset vitsailevat: taitaa ensimmäinen doping-käry tulla suomen naishiihtäjille: ne piikittelee toisiaan kisakylässä! Vaan onkohan ilmapiiri niin huono kuin huhutaan? Urheilutoimittajat eivät uskalla kirjoittaa asiaa puhki, vihjailevat vain. Naisista on helppo tällaisia vihjailla. Niin aina. No hei, kaikkihan sen näkevät, että on Tähdet ja on tavisurheilijat. Suomalaiset naishiihtäjätkin asuvat kolmessa kerroksessa, jotkut yksin ja toiset kimpassa. Syntyykö siinä kimppahenki? Jotkut urheilijatähdet kohtelevat toimittajia kuin palvelijoita. Eräskin aloitti Janne Ahosen haastattelun, kiitollisena että sai ylipäänsä staraa lähestyä, kysymällä miltä haavoittuneesta mäkikotkasta nyt tuntuu…voiko esittää tässä kohtaa nyt varovasti muutaman kysymyksen… Hoh hoijaa. On tämä Ahonen aikamoinen äijäprinsessa! Huippu-urheilu on yksilölaji — mutta … Lue loppuun →

Kreikan talous on kuralla, eikä tämä ole kaltaiselleni grekofiilille ja adoptio-kreetalaiselle mikään uutinen. Kreikkalaiset itse voivat kokea asioittensa kaivelun varsinaisena antiikin murhenäytelmänä, sillä helleeninen itsetunto ei oikein kestä ulkoapäin ohjautuvia ryhtiliikkeitä tai matokuureja. Pitäisikö lähes maksukyvytön Kreikka heittää ulos Euroopan rahaliitosta? Pitäisi, sanoo esimerkiksi ex-meppi Esko Seppänen. Kun Kreikan oikeistohallitus taannoin jätti paikkansa, se väitti julkisen velan olevan kuusi prosenttia bkt:stä. Demarihallituksen tullessa valtaan paljastui, että velkasuhde olikin 12 prosenttia! Nyt kohistaan, että paitsi holtiton, myös vilpillinen Kreikka on vienyt koko euroalueen kuilun partaalle. Välimeren kauhukakarat vauhdissa, ja balkanilaista korruptioperinnettä? Nato-maana, jolla on strateginen asema suhteessa Turkkiin ja Lähi-itään, Kreikan … Lue loppuun →