Dopingnäytteiden pakastaminen myöhempää tutkimista varten lienee yksi nerokkaimmista antidoping-keksinnöistä pitkiin aikoihin. Villi arvaukseni on, että aika monella urheilijalla on oman tulevaisuutensa suhteen vähintään hiukan epävarma olo.
Moukarikusettaja Ivan Tikhonin ikivanha käry juuri olympialaisten alla oli oiva ennakkotapaus. Ei systeemi toki aukoton ole edelleenkään; aineiden kehittäjät menevät yhä askeleen edellä, mutta silti tällä systeemillä antidopingviranomaiset pystyvät ottamaan pari askelta eteen myös ottaessaan askeleen taakse.
Joku heitti ilmoille mielenkiintoisen ajatusleikin. Mitä jos WADA:lla oli hallussaan vaikkapa Usain Boltin, Jelena Isinbajevan, David Rudishan ja Allyson Felixin kaltaisten valovoimaisimpien yleisurheilutähtien positiiviset näytteet. Julkistettaisiinko ne vai tapahtuisiko laboratoriossa selittämätön onnettomuus? Meillä pohjolassa on totuttu luottamaan viranomaisiin, joten itse en usko millään yhdenkään antidopingtyölle sielunsa myyneen ihmisen epärehellisyyteen. Johonkinhan se on uskottava tässä maailmassa. Jos korruptio rehottaisi testaajien keskuudessa, se pudottaisi pohjan pois koko toiminnalta.
Silti on kiistatta omituista, että esimerkiksi kahdesti jo urallaan kärynnyt jenkkipikajuoksija Justin Gatlin pystyy nyt juoksemaan kovempia aikoja kuin kertaakaan dopingia käyttäessään. Oliko hänellä liian laimeat palautusjuomat aikaisemmin vai onko hän keksinyt harjoitteluunsa jotakin uutta ja mullistavaa? Tai sitten se ikävin kysymys: käyttääkö hän edelleen kiellettyjä aineita?
Ilta-Sanomien nettisivuilla kysytään lukijoilta, uskovatko he suomalaisten urheilijoiden puhtauteen. Vastaajia on liki 10 000, heistä 57 prosenttia ei usko. Todennäköisesti suurin osa vastaajista trollaa kieli poskessa, mutta silti otos on mielipuolinen. Voi olla, että suomalaisessa urheilussakin jokunen edelleen puuhastelee valonarkoja asioita omissa nurkissaan, mutta kovin yleistä sellainen ei takuuvarmasti ole. Ja kertokaapa yksikin suomalainen laji tai urheilija, jossa kehityskäyrä olisi yllättäen pompahtanut valtavaan nousuun? Sellaiseen kuten vaikkapa Carmelita Jeterillä, joka juoksi 23-vuotiaana satasen 11,77. 26-vuotiaana hän viipyi 12,00, millä olisi päässyt viime kesänä juuri ja juuri Kalevan Kisojen finaaliin. Seuraavan kahden vuoden aikana Jeter paransi 11,02:een ja siitä seuraava kaksivuotisjakso pudotti tuloksen jo 10,64:een. Tai turkkilaisen 1500 metrin juoksija Gamze Bulut, joka juoksi vielä vuosi sitten 4.18,23. Lontoossa hän juoksi välierässä ennätyksekseen 4.01,18. Finaalissa tulikin sitten hopeaa. Aika oli vain 4.10, mutta viimeinen kierros paahdettiin 3.40-tahtia. En syytä heitäkään, kunhan ihmettelen.
Syytösten heitteleminen on äärimmäisen helppoa, mutta nykysysteemillä on tyydyttävä siihen, että jokainen urheilija on puhdas kunnes toisin todistetaan. Moni epäilee nimenomaan jamaikalaisia ja yhdysvaltalaisia pikajuoksijoita laajamittaisesta dopingin käytöstä. Kieltämättä tulokset ovat huikeita verrattuna jopa aikaan, jolloin aineiden käyttö oli huomattavasti yleisempää. Pikajuoksu on kuitenkin niin geeniriippuvainen laji, että ainakin teoriassa on täysin mahdollista, että tämä nykyinen huippusukupolvi Boltin johdolla on vain yksinkertaisesti lahjakkain koskaan. Lisäksi sekä valmennustaito että olosuhteet ovat esimerkiksi Jamaikalla harpanneet valtavan askeleen parissa vuosikymmenessä. Voi olla, että seuraavan kahdeksan vuoden aikana todistetaan jäädytetyillä testeillä toisin, mutta urheilu-uskovaisena en halua ajatella moista visiota. Ainakaan vielä.
Valkovenäläisen Nadezda Ostapchukin käry Lontoossa on saanut surkeita piirteitä. Työntäjä on syyttänyt toistaiseksi kaikkia muita paitsi itseään. Viimeksi hän kertoi, että maan entinen heittovalmentaja Anatoli Badujev olisi kiristänyt häntä ja uhkaillut testitulosten manipuloinnilla. Badujev pidätettiin toukokuussa juuri siksi, että hän oli kiristänyt urheilijoilta rahaa moisilla uhkauksilla. Toisaalta hyväkysymys on, kuinka tämä herra Badujev olisi päässyt Lontoossa manipuloimaan yhtäkään testiä. Laboratorioissa on tuskin ollut avoimien ovien päiviä.
Kiistatta on silti hyvin outoa, että Ostapchukin käry kävi vanhanaikaisista anaboleista testissä, joka tehtiin juuri ennen olympiafinaalia. Huhtikuun jälkeen Ostapchuk oli testattu 16 kertaa ja näytteet olivat puhtaat. Miksi ihmeessä hän olisi yhtäkkiä olympiafinaalin alla sortunut anaboliin, josta tiesi takuuvarmasti narahtavansa testeissä? Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, hänen esittämänsä salaliittoteoria kuulostaa lähes järkevältä. Eivät valkovenäläiset sentään tyhmiä ole. Pikemminkin näissä asioissa täysin päinvastoin.
Ostapchukin tapauksesta sen verran, että tarvinneeko laboratorioon saakka päästä sabotaasia suorittamaan. Eikö riitä, että sujauttaa sopivan tilaisuuden tullen urheilijan juomalasiin tai -pulloon sopivaa ainetta..
Niin tai nandrolonia hammastahnaan…
Late
Kaikki mahdollista, näin Martti Vainion talkkarin katsomossa…
Kyllä doping-maailmassa totuus on tarua ihmeellisempää.
Ei sitä kukaan olisi ensin uskonut että meillä Suomessa olisi jossain lajissa systemaattista dopingin käyttöä, johon osallistuisi myös joukkueen valmentajat ja lääkärit, vaan tämä oli ajateltu olevan vain ongelma muualla maailmassa. Mutta kuinkas vuonna 2001 kävikään… ja silloin ei edes kärytty itse aineesta, vaan peiteaineesta.
Lisäksi ei uskottu että olisi mahdollista luoda puhtaasti urheilukäyttöön olevia aineita, koska se edellyttäisi korkeatasoisia laboratorioita. Mutta kuinkas kävikään… ja vielä Kaliforniassa keskellä vilkasta San Franciscon aluetta, eikä missään syrjäisessä kolkassa Kiinassa tai Venäjällä.
Oltaisiinko THG:tä edes tähän päivään mennessä vielä löydetty, jos Trevor Graham ei olisi näytettä lähettänyt USADA:lle? Nykyään doping-käryjen takaa paljastuu aina enemmän tai vähemmän jotain muuta toimintaa, kuin vain urheilijan hetken mielijohde napata pilleri. Joten siinä mielessä, että Ostapchukin käryn takana olisi sabotaasi, en olisi enää mitenkään yllättynyt.
Onneksi ei tullut meikäläisestä huippu-urheilijaa. Koko ajan saisi pelätä kärähtävänsä jostain, mitä ei ole edes käyttänyt. Jos tässä maassa kärähtää, media jahtaa kunnes kuolee omalle sohvalleen…
Koskahan muuten joku kuuluista jalkapalloilija saa kahden vuoden pannan dopingista. Muistan jonkun perustelleen jalkapalloilijoiden lyhyitä rangaistuksia sillä, että he tienaavat paljon enemmän kuin hiihtäjät. Näin menettäisivät kohtuuttomasti enemmän rahaa. Logiikka se tuokin
Tuota ”pelon siementä” voisi käyttää myös jalkapallon syöpään eli filmaamiseen. Pelin jälkeen voisi lätkäistä kuoleville joutsenille henkilökohtaisen rangastuksen. Pelin lopputulokseen ei tietenkään pitäisi puuttua. Voisi filmaaminen loppua, jos vaikka MM-loppuottelu menisi sivu suun. Vai onko taitava filmaus vain osa lajia ja taitoa?
Ei voi kun nauraa näitä juttuja, siis positiivisessa mielessä. Aika hauskoja ovat. Tuli ihan hyvälle tuulelle. Hollo on kyllä mainio bloggaaja.
Pitääkö sellainen tieto paikkansa, että jamaikan ja usan urheilijat eivät täytä sitä olinpaikkarekisteriä l. siis urheilijan pitää periaatteessa olla aina testattavissa ja testaajien pitää tietää, mistä urheilijan löytää.
Ikävähän se on epäilyksiä heittää, mutta Jeteriä olen itsekin ihmetellyt. Jostain olisi tietysti kaivettavissa kuvat ns. ennen ja jälkeen.
Ostapchukin kohdalla tilanne voi olla sekä että. Nadesha on kyllä käyttänyt(yht’äkkinen tulostaso yli 20 metrin)), mutta ei sitä mistä jäi kiinni.
Boltia pidän edelleen poikkeuksellisena lahjakkuutena. 15-vuotiaana 200 metriä 20,53, 18-vuotiaana 19,93.
Ihmetystä herätti, kun Ateenan näytteistä vain pieni osa tutkittiin uudelleen ja sekin vähän nihkeästi.
Ostapchuk alkoi siis heinäkuusta alkaen yht’äkkiä työntää 21,5 metrisiä kaaria.
Toivottavasti Hollo et hae tässä sitä sini(valko)silmäistä, iänikuista selitystä; Kaikki muut käyttää, paitsi suomalaiset.
Inhoan ”halpaa” tapaa kylvää otsikkoon sopiva ”pelon siemen”, kertoilemalla ensin tulostasoaan nostavista urheilijoista, jonka jälkeen pestään kädet toteamalla ”en syytä, mutta ihmettelen” ja jätetään se pelon siemen itämään lukijoiden mieliin. Aina tulostason ei tarvitse nousta dopingilla, ei suomalaiset ole yhtään puhtaampia kuin mikään muukaan maa.
Valerie Adams on hallinnut kuulantyöntöä kolmissa aikaisemmissa
Nataschalle on varmaankin myyty uuden testeissä näkymättömän aineen ampullissa vanhaa testeissä näkyvää ainetta. Jopas on sabotaasia. Ihan oikein että jäi kiinni.
Dopingkontrollin ongelmallisuus on, että kiinnijääneet ovat lähes poikkeuksetta köyhempien maiden urheilijoita tai maiden, joissa tehdään aktiivista antidopingtyötä (Suomi, Ranska ja Italia).
Näiden kärähtäneiden urheilijoiden maat (lue Itä-Eurooppa) eivät pärjää juurikaan länsimaita paremmin ainakaan yleisurheilussa.
Tietenkin tulee mieleen, että länsimailla on paremmat aineet tai antidopingtyössä on bias itäeurooppalaisia vastaan.
Veikkaan, että molemmat pitävät paikkansa.
Hollo:”Johonkinhan se on uskottava tässä maailmassa. Jos korruptio rehottaisi testaajien keskuudessa, se pudottaisi pohjan pois koko toiminnalta.”
Tyypillinen moralistinen virhepäätelmä. Siitä miten toivottaisiin olevan ei voida päätellä miten ne on.
Joo tuo on hyvä pelote tulevaisuuteen, MUTTA se ei kerro kun nautituista douping-aineista.
Olen varma, että tulevaisuudessa tulemme näkemään erinäköisiä tekoniveliä ja -lihaksia jotka parantavat huimasti suorituksia. Jo nyt pystytään lähes kaikki nivelet ja luut korvaamaan uusilla. Samoin lihaksisto ja jopa sydän voidaan tehdä laboratoriossa ja siirtää ihmiseen.
Mistä kukaan tietää, millä lihaksilla Boltti juoksee jne.
On myös kehitteillä kaikenlaisia mikrosiruja joita voidaan asentaa ihmiseen ja joilla pystytään parantamaan erilaisia sairauksia, kehittämään aivoja jne. Äkkiä fiksut ihmiset keksivät miten tuollainen vehje auttaa urheilusuorituksessa. Tulevaisuudessa kentällä näemme ihmisen näköisiä robotteja joille mikään entinen ennätys ei ole mahdotonta.
Ei siis riitä tulevaisuudessa, että urheilija pissaa purkkiin. Hänet pitää läpivalaista ja seuloa erilaisilla laitteilla jotta voidaan todeta urheilijan olevan puhdas ja täysiverinen ihminen.
Yleisurheilun uskottavuus on nyt jo mennyt ja tulevaisuus näyttää vieläkin synkemmältä. Ja kaikki johtuu vain ihmisen ahneudesta.
” Aina tulostason ei tarvitse nousta dopingilla,”
Totta se on tämäkin. Urheilijat treenaavat ammattimaisesti parantaakseen tuloksiaan, harvemmin tuloskehitys on tasaista vaan välillä paikoillaan junnaamista ja sitten hyppäyksiä parempaan. Olen usein kysynyt, että miten voi voittaa oikein. Eihän siitäkään mitään tule, että aina kun voitat tai parannat ennätystäsi, sinua syytetään dopingista. Miten huonolla tuloksella pitäisi voittaa välttyäkseen syytteiltä?.
Urheilijasta täytyisi olla paljon taustatietoja, jotta voidaan puhua epäilyttävästä kehityksestä. Minkälaista on ollut aikaisempi harjoittelu (määrä, olosuhteet, valmennuksen laatu), loukkaantumiset, henk.kohtainen elämäntilanne jne. Ostapchukin kohdalla kulmakarvani kohosivat, koska kyse on jo yli kolmekymppisestä kokeneesta urheilijasta, joka tuli ja työnsi melkein metrin pidemmälle kuin aikaisemmin arvokisoissa ja voitti ylivoimaisesti pahimman vastustajansa, jolle oli hävinnyt jo useita vuosia peräkkäin. Tällaiseenkin voi tietysti löytyä luontaiset syyt mutta nyt ei löytynyt.
On täysin absurdia vaatia yleisöä uskomaan tuohon syytön kunnes toisin todistetaan teoriaan. Ostapchuk kun näyttää äijemmältä kuin Seppo Räty, ja Räty reenas niin ettei paikat kestäneet.
Jeter taas on sitä luokkaa, että Jutta Gustavsberg jää kakkoseksi, eikä Jutan lajissa ole edes testejä. Mitä muuten tulee Norjalaisten väitteeseen Virenin veridoupinginsta, miksei kukaan ole kysynyt mistä norskeilla moinen ”sisäpiiritieto”
Kyllä luulen, että Jamaikalaisilla anabolit kuuluvat jo nousevien nuorten ”ravitsemukseen”. Helpointahan aineita on käyttää kun on tuntematon.
Joskus takavuosina oli painijoilla tapana lopettaa ura aikaisin. Sitten parin vuoden kulttua tehtiin come back ja tultiin luokkaa ylempään sarjaan takaisin. Ilmeisesti tuota kahta vuotta ei todellakaan levätty ja eletty kaurapuurolla.
Jenkkejä ja brittejä ei uskalleta käräyttää vaikka käry kävisi. Näin oli Soulissa jossa tiettävästi kärysi lähes kaikki USA:n juoksijat ja sun muut yleisurheilijat, kans.väl. Olympiakomieta pimitti tulokset.
Itsekin mukana olleena voin kertoa tapahtuman vuosien takaa: ennen vanhaan oli kaksoismaaottelu Englantia ja Länsi-Saksaa vastaan.
Englanti taisi olla lauantaina ja Suomen mieskiekoheittäjä oli lähtenyt viihteelle. Porukka oli lentänyt sunnunaina Länsi-Saksaan ja krapulainen mieskiekonheittäjä oli sanonut naisjoukkuelääkärille, että hän ei kykene heittämään, kauhea kankkunen.
Naislääkäri sanonut, että ei hätiä mitiä, antanut pillerin heittäjälle ja kehottanut heittäjää seuraamaan koska on oma vuoro. Urheilija teki kuten lääkäri neuvoi, teki lähes oman ennätyksensä, jälkeenpäin analysoitu pilleriä, oli amfetamiinia. Joku varmasti väittää että kirjoitukseni on keksittyä, voin antaa jopa nimet, mutta se ei liene tämän foorumin tarkoituskaan.
”Jotenkin osasin odottaa Jukalta tälläista päätöstä. Mielestäni JUkkka oli lahjakkaampi juoksija kuin osasin odottaa keväällä 2003 katsoessani hänen juoksuaan toukuun kisoissa.”
Näin kirjoittaa SUL:n nimimerkki kertoja1, en tiedä onko mieheltä jäänyt Mukkula väliin ja onko mies korppikotka.
En olisi uskonut että JUkkka lopettaa.
Olen ihmetellyt, miten ne viitsivät mennä taputeltaviksi yleisön sekaan. Siellä agenttityyliin jotain pientä aineella kastettua piikkiä sormuksessa, niin hylkäys tulee dopingin käytöstä.
Pitää täsmentää että tuo aiempi viestini oli sarkasmia ja kohdistuu siihen, että SUL:n keskustelupalsta on irvikuva hyvin toimivasta foorumista. Mikko Nieminen moderoi ja osallistuu keskusteluun hyvin erikoisine mielipiteineen ja poistelee mm. Petran hyvin perusteltuja kirjoituksia.
Jos valtaa olisi niin MN saisi lähteä kuin leppäkeihäs SUL:n palkkalistoita.
Caius, tietääkö tämä SUL:n keskustelupalstan ”Mikko” ketä minkäkin nimimerkin takana on?
Luukas: väittävät ettei tiedä. Tiedän että parikymmentä entistä nimimerkkiä lopetti krjoittelun koska moderointi oli MN:n käsialaa ja epäilivät että anonymiteetti ei säily kun kirjoittelu kritisoi SUL:n toimintaa.
Ennen oli kansallisen tason kuulamörssäreiden jutustelua harjoittelusta, kisoista ym., ovat lopettaneet kirjoittelemisen. Petra käy silloin tällöin jotain kirjoittelemassa ja ikävä kyllä hänkin tuntuu turhautuneen.
Nyt Keskisalo kertoi lopettavansa. Sääliksi käy Jukkaa, mutta ymmärrän päätöstä. Kyllä tämä Suomen yleisurheilu on ajettu nurkkaan pahasti ja nykyorganisaatioon kuuluvat palkkarengit, jotka myös moderoivat keskustelupalstaa ja päättävät kuka keskustelee ja mistä, lisäävät ihmisten ahdinkoa. Tulisi vaan kunnon tuuli, ja nämä besserwisserit painuisivat maan rakoon.
…ja minä tiedän että sullin palstalle kirjoittelee henkilöitä enemmän kuin yhdellä nimimerkillä…
Suomessa oli 90-luvulla hiihdossa systemaattinen dopingohjelma. Kuitenkaan tieto siitä oli tuskin kovin laajalle levinnyt. Seurojen juniorivalmentajat tuskin siitä tiesivät, eikä kansallisella tasolla toimivat.
Jos itse toimii urheilun parissa ja näkee, ettei omassa lähipiirissä aineita käytetä, ei vielä tarkoita, ettei joku muu käyttäisi.
Nämä ovat pienen piirin puuhia.
Uskon, että yleisurheilussa käytettiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomessa dopingia systemaattisesti. Muutamat käryt ja hiihtoskandaali lopettivat tämän touhun. Se näkyy tuloksissa.
Milloin alkais taas jalkapallojuttuja tulla?
http://kurajoukkue.blogspot.fi/
”Uskon, että yleisurheilussa käytettiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomessa dopingia systemaattisesti”.
Minä taas uskon, että Martti Vainion käry 1984 puhdisti suurimman osan suomalaisesta yleisurheilusta. Toki yksittäisiä käyttäjiä aina on ja myös käryjä tuli. Suomen kuulantyöntö laittoi mietityttämään – meillä oli parhaimmillaan melkein kymmenen 20 m:n työntäjää, sitten yht’äkkiä ei ollutkaan ketään. Monet lopettivat kuka mihinkin vaivaan vedoten, Conny Carlssonilla oli todistetusti vakava sairaus. Vain Tiisanoja kärähti ( ja jotain epämääräistä touhua oli jo aikaisemmin kiekonheittäjä Tompurin kanssa). Ja sittenhän meiltä loppuikin kv.tason kuulantyöntö.
Hollo kirjoitti: ”Joku heitti ilmoille mielenkiintoisen ajatusleikin. Mitä jos WADA:lla oli hallussaan vaikkapa Usain Boltin, Jelena Isinbajevan, David Rudishan ja Allyson Felixin kaltaisten valovoimaisimpien yleisurheilutähtien positiiviset näytteet. Julkistettaisiinko ne vai tapahtuisiko laboratoriossa selittämätön onnettomuus?”
Minä uskon, että kaikki kaadettaisiin vahingossa viemäriin. Niitä ei voitaisi missään tapauksessa julkistaa. Kaikki menettäisi merkityksensä ja arvokisojen uskottavuus häviäisi täysin. Samalla tavalla kävisi jos positiiviset näytteet olisivat eräiden uimareiden, mm. Phelpsin pullot 2004, 2008, 20012.
Kun katselee Lontoon kisojen mitalisteja, ainakin miesten 100 metrin pronssi, naisten moukarin kulta ja naisten kiekon kulta ja hopea menivät aikaisemmin kärynneille urheilijoille.
Minua kiinnostaa tietää, kuinka he voivat nyt ”puhtaina” tehdä parempia tuloksia kuin jokin aika sitten kiellettyjen aineiden voimalla. Onko dopinginkäyttö siis turhaa? Mitä pelleilyä tämä on? Minä uskon, etteivät testaajat edes tiedä, mitä pitäisi etsiä.
Perjaatteessahan kärynnyt urheilija ei voi olla ”puhdas” koskaan. Esimerkiksi dopingin avulla saavutettu lihasmassan määrä on ainainen etu lajeissa, joissa siitä voi olla hyötyä. Kerran venytetyt lihaskalvot ja lihasmuisti ovat käytössä dopingin käytön loputtuakin, eli hyötyä saadaan muihin nähden, vaikka käyttö olisikin lopetettu.
Eiköhän aineista ole myös muiden vaikutusmekanismien ja ominaisuuksien kautta samantyppisiä vaikutuksia. Kun keho on kerran viety tasolle, jonne ei olisi muuten päästy, päästään lähemmäs sitä tasoa helpommin, kuin ennen tai ilman aineiden käyttöä.
Tuon tässä nyt esiin muutaman mielestäni väärän väitteen dopingista ja perustelut, miksi näin ei ole:
1. Kaikki käyttävät!
Näin ei ole, koska kaikissa lajeissa dopingista ei ole suuremmin hyötyä. Esimerkiksi ns. taitolajeissa dopingin hyöty on pieni tai olematon. Mainitaan nyt vaikkapa Suomen mitalilajit Lontoossa: purjehdus ja keihäänheitto. Keihäänheittokin on mielestäni ensi sijassa taitolaji. Mietitäänpä nyt vaikkapa Jan Zelesnyä.
2. Tuloksia piilotellaan.
Tätä ei voi kukaan varmasti todistaa vääräksi. Dopingtestauksessa on kuitenkin aika paljon ihmisiä mukana, enkä usko järjestelmälliseen vilppiin. Tietenkin yksittäinen ihminen voi aina tehdä jotain, mutta jos järjestelmällistä vilppiä olisi, siitä tietäisi isompi joukko. Joku paljastaisi totuuden aina.
3. Ei voi menestyä käyttämättä.
Tämä saattaa joissain lajeissa pitää paikkansa, mutta on yleisellä tasolla puppua. Viittaan kohdan 1. vastaukseen. Iso osa lajeista on ns. taitolajeja, joissa dopingilla ei ole merkitystä.
Kyllä kai dopingista on hyötyä kaikissa lajeissa, koska se mahdollista nopean palautumisen harjoituksista ja tämän ansiosta urheilija voi harjoitella paljon, paljon enemmän kuin ne, jotka eivät käytä mitään mömmöjä.
Kieli poskessa ja pilke silmässä kysyn:
Onko dopingista hyötyä miekailussa? Vastaus: On.
Entä ratsastuksessa? Vastaus: Riippuu siitä annetaanko aineita hevoselle vai ratsastajalle.
”nykysysteemillä on tyydyttävä siihen, että jokainen urheilija on puhdas kunnes toisin todistetaan.”
Tuota tosiaan toivoisi nykysysteemiin ja tulevaisuuden systeemiin ja menneisiin systeemeihin. Olisi kamalaa jos ilman todistamista tuomittaisiin.
Kuulapimu Ostapchuk on kärynsä jälkeen käyttänyt selityksissään naisen logiikkaa, joten ei hän ainakaan mies ole vaikka naamasta voisi toisin luulla.