Yleisurheilun MM-kilpailujen jälkeen vedettiin pikaisia johtopäätöksiä suomalaisen yleisurheilun tilasta. Jo tuolloin oli syytä todeta, ettei juuri mikään ole 15 vuoteen muuttunut. Viikonlopun Ruotsi-ottelu kertoi paljon enemmän siitä, missä todellisuudessa mennään. Kaikilla rintamilla tuli tänä vuonna käkättimeen. Ruotsi-ottelussa tosin mitataan joka vuosi tasoa ainoastaan ruotsalaiseen tasoon. Mutta kuten tiedetään, ruotsalainen yleisurheilu on tällä hetkellä heikommassa jamassa kuin pitkiin aikoihin. Siksi on syytä huolestua – ennen muuta Suomen joukkueen lukuisista alisuoriutujista. Ensin keppimiehet. Uskomattomaltahan se kuullostaa, mutta ellei Ari Mannio olisi saanut viimeisellään tänään nippa nappa kasikymppistä aikaiseksi, olisi Gabriel ”aikukahäh” Wallin pessyt koko suomalaiskolmikon. Teemu Wirkkalan alkukauden kestäneestä loistovireestä ei ole … Lue loppuun →

Näinhän tämän homman piti mennäkin. Taas kerran MM-kisojen aikana puhuttiin isoon ääneen siitä, että keihäsmiehet pelastavat Suomen yleisurheilun maineen. Nyt niin ei käynyt. Oliko se hyvä vai huono asia? Monilla arvovaltaisilla tahoilla on useina vuosina arvosteltu juuri sitä, että keihäänheittäjien menestys piilottaa alleen todellisuuden suomalaisesta yleisurheilusta. Jos keihäässä olisi jääty ilman mitalia, olisi suuren kuvan ongelmasta väistämättä keskusteltu. Nyt niin vihdoin kävi. Tämä oli vasta toinen kerta MM-kisahistoriassa, kun Suomi jäi ilman mitalia. Nyt on keskustelun ja radikaalien muutosten aika. Kerrataanpa hiukan suomalaismenestystä aikajanalla taaksepäin. Osakassa 2007 maamme maineen pelasti Tero Pitkämäen keihäskulta. 2005 Helsingissä tuli yksi pronssi, jonka nappasi … Lue loppuun →

Berliinin MM-kisojen yski sensaatio on jo valmis. Etelä-Afrikan vasta 18-vuotias Caster Semenya on ollut naisten 800 metrillä huikean vakuuttava. Väkisinkin tulee mieleen, että tässä on uusi Maria Mutola — monessakin mielessä. Mutolan fyysinen olemus ja väkivahva vartalo herättivät aikoinaan kovasti keskustelua. Semenya on tismalleen samasta puusta veistetty. Jos rehellisiä ollaan, tämä nuori nainen näyttää ulkoisesti enemmän mieheltä kuin naiselta. Kroppa on käsittämättömän vahva käsivarsia myöten, hartiat leveät kuin ladonovet ja jaloissakin hurjasti jerkkua. Äänikin kuulosti YLE:n haastattelussa möreältä. Jos kyseisessä haastattelussa ei olisi tiennyt, että kyse on naisesta, ei sitä olisi voinut millään arvata. En väitä, että Semenya olisi mies … Lue loppuun →

Olipahan unohtumaton ilta Berliinissä. Ennakolta sunnuntaipäivän aikataulu näytti siltä, että ensin jauhetaan pakkopullaa pari tuntia ja sitten innostutaan viran puolesta miesten 100 metrin finaalista. Voi kuinka väärässä olin. Tunnelma vanhalla olympiastadionilla oli käsittämättömän hieno, sikäli kun sitä täältä perämetsien kisastudiosta pystyi TV-kuvan välityksellä aistimaan. Saksalaisten hieno menestys sekä 7-ottelussa että naisten kuulassa loi upean tunnelman, josta oli hyvä lähteä virittämään illan päälajia. Koskahan naisten kuula on ollut arvoareenoilla niin hyvä kilpailu kuin nyt? Toki asiaan vaikutti kotikatsomossa sekin, että kuula sai paljon normaalia enemmän TV-aikaa, kun juoksulajeja ei ollut koko ajan häiriköimässä. Ensin olympiavoittaja Valerie Vili näytti olevan vaikeuksissa, kun … Lue loppuun →

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF on suuressa viisaudessaan päättänyt, että ensi kaudella ei enää yleisurheilukilpailuissa varasteta. Se on kerrasta poikki. IAAF:n jo pitkään jatkunut uudistushalukkuus konkretisoitui nyt tällä tavalla. Viime vuodet on menty säännöillä, jotka sallivat juoksuissa yhden vilppilähdön per kilpailu. Takavuosinahan nuo olivat henkilökohtaisia eli vasta toisesta omasta vilppilähdöstä joutui suihkuun. Tuolloin kilpailut venyivät esimerkiksi 100 metrin tai pika-aitojen alkuerien kohdalla tolkuttomasti, joten silloiseen uudistukseen oli selkeä syy. Mikähän se syy nyt on? Sekö, että sen yhdenkin varaslähdön poistamalla kilpailuja saadaan lyhennettyä noin minuutilla? Aika kallis minuutti, jos näin on. Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa juhannuksena systeemiä kokeiltiin ja silloin se toimi loistavasti; yhtään … Lue loppuun →

Kalevan kisat kävivät jälleen oivallisesta kurkistuksesta siihen, missä suomalainen juoksu-urheilu menee. Kärkitasolla meillä on muutamia piristäviä tapauksia, mutta kärjen takana taso on oikeastaan kaikilla matkoilla pelottavan kehno. Onneksi esiin on tunkemassa edes pari nuorta superlahjakkuutta. Pikajuoksupuolella jaksaa edelleen ihmetyttää suomalaisten miesjuoksijoiden loukkaantumisherkkyys. Miksi lihaksisto on niin kireällä, että paikat paukkuvat? Joni Rautanen on ollut sivussa koko kauden ja nyt meni Jarkko Ruostekivi saman pesuveden mukana, kun hänen reitensä paukahti 200 metrin alkuerissä. Viime kausi jäi Ruostekiveltä loukkaantumisen takia kokonaan väliin. Niin kävi myös hänen harjoituskaverilleen Timo Saloselle. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. On se jotenkin kornia, että konkari Tommi Hartonen tulee … Lue loppuun →