On järkyttävää huomata, kuinka paljon urheilijat ovat valmiit käyttämään dopingia. Mitä rajummat aineet ja cocktailit, sitä suuremmat terveysriskit. Kuluneen vuosikymmenen ajalta löytyy liuta entisten huippu-urheilijoiden epäilyttäviä ja ennenaikaisia kuolemantapauksia. Vain yksi johtopäätös on tehtävissä: doping tappaa.
Totta kai on vielä käsittämättömämpää, että myös tavalliset kuntoilijat käyttävät kiellettyjä aineita pitääkseen kroppansa rantakunnossa. Sellainen taitaa valitettavasti kuulua tämän heti mulle kaikki tänne nyt –sukupolven ajatusrakenteeseen. Rahallista hyötyä ei ole, mutta potentiaalinen pariutumis- ja suvunjatkamishyöty on. Tosin dopingin käyttö ihan todistetusti tekee hallaa ainakin miehen suvunjatkamisvälineistölle.
Talvella venäläisen 19-vuotiaaan huippujääkiekkoilijan Alexei Tsherepanovin sydän pysähtyi kesken ottelun ja hän menehtyi. Kuolinsyyraportin mukaan nuorukainen käytti dopingia.
Helmikuussa puolalainen moukarinheiton olympiavoittaja Kamila Skolimowska menehtyi keuhkoveritulppaan harjoitusleirillä Portugalissa vain 26-vuotiaana. Hän voitti lajissaan olympiakultaa jo 17-vuotiaana, mikä on voimalajissa hyvin harvinaista. Dopingista tämä nainen ei koskaan kärähtänyt, mutta hänen menehtymisensä on herättänyt laajaa keskustelua mahdollisen dopingin osuudesta Skolimowskan kuolemaan. Koskaan ei 100 ja 200 metrin ME-nainen Florence Griffith-Joynerkaan kärynnyt, mutta kuoli sydänkohtaukseen 38-vuotiaana. Hänen kehonsa fyysisistä muutoksista muutaman vuoden sisällä ennen vuoden 1988 huipputuloksia voidaan päätellä aika paljon.
Vuoden 1991 kiekonheiton maailmanmestari Tsvetanka Hristova kuoli keuhkosyöpään 46-vuotiaana. Tiedä sitten, oliko kessuttelijoita, mutta 1993 hän kärysi steroideista. Brittiläinen aitajuoksija Gary Cadogan kärähti 1998 ja kuoli syöpään 41-vuotiaana 2008. 50 kilometrin kävelyn olympiavoittaja German Skurygin kärähti 1999 ja menehtyi 45-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 2008. Todistusaineistoa riittää.
Edellä olevaan on listattu sitä paitsi pelkästään yleisurheilijoita. Baseballin, jenkkifutiksen, kilpapyöräilyn ja monen muun lajin joukosta löytyy samanlaisia surullisia tarinoita vaikka millä mitalla. Etenkin kilpapyöräilijöiden kohdalla viikatemies on niittänyt rajulla kädellä. Tuorein tapaus, jossa epäily ainakin häivähtää D-sanan suuntaan on 48-vuotiaan ex-pyöräilytähden Laurent Fignonin sairastuminen suolistosyöpään. Lääkärien mukaan syynä ei välttämättä ole dopingin käyttö, mutta tuskin sitä pystyy kukaan aukottomasti pois sulkemaan.
Monessa tapauksessa aukottomia todisteita dopingin ja ennenaikaisen kuoleman välillä ei ole. Mistä sitä kukaan lopulta satavarmasti tietää, mikä fataalin sairauden aiheuttaa. Kummallisen paljon näitä tapauksia silti maailmalta löytyy. Monissa piireissä tänä päivänä jaksetaan jauhaa, että nykyaikaiset dopingaineet ovat turvallisempia kuin 70-80-luvun mömmöt. Enpä jaksa oikein uskoa. Ne jotka uskovat, sekoittelevat eri valmisteita keskenään ja vetävät surutta hurjia annosmääriä. Esikuviakin löytyy läheltä. Brittiläinen pikajuoksija Dwain Chambers on tunnustanut käyttäneensä vuonna 2002 moni eri aineita ja ottaneensa pelkästään tuon vuoden aikana yli 300 annosta kiellettyjä aineita. Kahden vuoden kilpailukiellon jälkeen hän palasi radoille. Torinon MM-hallista tuli 60 metrillä kultaa. Kuka uskoo, että puhtailla eväillä?
Nykyistä huomattavasti kovemmat rangaistukset ja tarkemmat dopingtestit ovat varmasti hyviä keinoja kitkeä dopingia. Uskoisin silti, että iskulause Doping tappaa, on ainakin nuorisovalistusmielessä paras konsti. Eikä aikaakaan, kun EU alkaa vaatia urheiluvälineisiin tupakkiaskista tuttuja varoitusmerkintöjä.
Yleisurheilun ainoa mielenkiinto on nähdä uskomattomiin (fyysisiin) suorituksiin kykeneviä ihmisiä? (itselleni koska en ymmärrä lajien järkeä muulla tavalla) Lukuunottamatta muutamia lajeja joiden olemassaoloa en oikein ymmärrä ollenkaan (esim. tuo kävely, ja kuulantyöntökin (puhtaasti omasta mielestäni)).
Mutta siis jos nämä suoritukset ovat se pääpointti (tosin jännistystähän ihmiselle saadaan ilmeisesti aikaan curlingillakin?!), niin ehkä doping voitaisiin sallia kokonaan, epäreilua puhtaasti urheilevalle (valitkoon lajin jossa fyysinen suorituskyky ei ole kaikki kaikessa(futis ehkäpä)) mutta rehellistä katsojalle, ynnä laillisena aineet voisivat kehittyä _terveellisempään_ suuntaan, jolloin niiden negaatiot olisivat kohtuu vähissä.
En vain usko että näitä aineita saadaan kitkettyä pois ja nykylinjalla tehdään vain enemmän haittaa urheilijoille, jännä nähdä minkälaisia keinoja labroissa (ja pian geenimuokkaus-saleissa?) saadaan aikaan.
Päivänvalo voisi olla se paras turva urheilijalle tässä asiassa, taivastelu vain tekee hommasta pimeää ja pimeässä on kovin vaarallista sohia piikeillä.
Dopingin aiheuttamat kardiologiset muutokset ovat käyttäjän näkökulmasta pahin vitsaus. Kuuluuko tämän ja muiden vaivojen hoito veronmaksajille?
Lääkäreillä pitäisi olla imiantovelvollisuus; kyseisen urheilijan ennätykset voisi poistaa. Myöhemmistä sairauksistahan ei pysty päättelemään dopingin käyttöaikaa. Ainoastaan viimeisen vuoden voitot ovat varmasti doupattuja, mikäli urheilija lopetti huipulla. Nekin voisi mitätöidä.
Mutta näille kuntoilijoille ei voi mitään. Vai pitäisikö heidät ohjata kylmästi yksityiselle puolelle hoidettavaksi?
Moro Markus.
Ei dopingin salliminen voi olla mikään ratkaisu. Olen täysin varma, että se lisäisi ongelmaa monella tasolla todella paljon. Jos aineet olisivat sallittuja, alkaisivat monet urheilijat taatusti ottaa paljon suurempia riskejä, mitä valvova lääkäri ehdottaisi. Tämä ajaisi pikku hiljaa yhä useamman samaan jamaan, koska eniten käyttävät oletettavasti tekisivät suhteessa kovimpia tuloksia.
Eikä salliminen kestä missään oloissa myöskään eettis-moraalisessa tarkastelussa päivänvaloa. Kohta meillä olisi 100 000 alle 18-vuotiasta urheilijaa, jotka haluaisvat/alkaisivat käyttää elimistöään tuhoavia aineita maksimoidakseen menestymispotentiaalinsa. Se olisi kansanterveyspommi, ja olen täysin varma, että aika monet vanhemmat kieltäisivät lapsiltaan kilpaurheilun kokonaan, jos tuolle tielle lähdettäisiin. Lopputulemana olisi takuuvarmasti kilpaurheilemisen ja myös liikunnan harrastamisen romahtaminen.
Älä ihmeessä lähde tuolle tielle ajatustesi kanssa, se on vaarallinen tie, josta ei ole paluuta. Menestyminen puhtain keinoin on mahdollista ja testimenetelmät ovat ottaneet selkeän harppauksen eteen päin. Pelote on nyt suurempi kuin koskaan ennen ja esimerkiksi monessa yleisurheilulajissa se näkyy mielestäni tällä hetkellä pienenä tulostason putoamisena maailmalla. Ja hyvä niin.
Late
Melkeimpä pahinta tuossa dopingin sallimisessa on se, kun rahan- ja kunnianhimoinen isipappa pakottaa lapset käyttämään dopingia (ja kuolemaan alle nelikymppisinä), jotta lapsista tulisi Olympia-voittajia ja maailmanmestareita.
Puhut kyllä asiaa, mutta haukut osittain väärää puuta. Nuo kuolemantapaukset ovat seurausta rikollisesta toiminnasta ja lähes aina itse pahin rikollinen (mafioso) pääsee kuin koira veräjästä sillä hänen terveydellänsähän tässä ei leikitä.
Tarkoitan tällä näiden urheilijoiden valmentajia ja muita taustajoukkoja. Jos nuori urheilija on uinut ja aivopesty systeemiin jo lapsesta asti, ei hän ole kykenevä tekemään moraalisia tai terveydellisiä valintoja jos hänen taustajoukkonsa on sitä mieltä että douppinkin on hyväksyttävää ja terveyshaittoja ei ole.
Minusta tällaisten kärähtäneiden nuorten urheilijoiden taustavoimat pitäisi passittaa vähintään ehdonalaiseen ja ikuiseen valmennus ja osallistumis kieltoon minkäänlaiseen urheilutoimintaan. Se olisi ensimmäinen askel douppingin todellisessa kitkemisessä.
Suomalaisista joka neljäs (cancer.fi) sairastuu jossain vaiheessa syöpään, muualla lienee samaa suuruusluokkaa. Onko olemassa mitään tilastotietoja urheilijoiden syövistä? Luulisi reilusti yli neljänneksen saavan syövän elämänsä aikana jos doping niin paljon vaikuttaisi. Muutama satunnainen nimi ei todista vielä mitään.
Joo, totta turiset varmaankin. Tuli tosin mieleen, että vastaavanlainen luettelo voitaisiin kyllä varmaan tehdä melkein mistä tahansa “ammattiryhmästä”.
- Texasilainen rekkakuski John Doe, keuhkosyöpä 45-vuotiaana.
- Japanilainen rekkakuski Katosiko Ajuri, sydänkohtaus 38-vuotiaana.
- Venäläinen rekkakuski Igor Luihumov, aivokasvain 30-vuotiaana.
Late on kiinnittänyt huomionsa tärkeään asiaan. Rekkakuskeilla viisastelu ei tässä asiassa vie keskustelua eteenpäin. Sitä paitsi monien rekkamiesten lähes täydellinen liikkumattomuus yhdistettynä rasvaiseen grilliruokaan selittää ennenaikaiset kuolemat, jos niitä selittää täytyisi.
Ainoa asia, mistä olen selkeästi eri mieltä, on DOPING TAPPAA -slogan. Meihin keski-ikäisiin se kenties tehoaa, mutta nuoret elävät tässä ja nyt -elämää. Mielessä saattaa siintää korkeintaan seuraavan kesän sixpackit, flaksit ja elokuun lämpimät yöt hiekkarannalla.
Kuten eräskin nuorten dopingaineidenkäytöstä väitöstyötään tekevä tutkija on haastattelussaan tuskaillut: “miten valistaa parikymppistä tulevien vuosien terveyshaitoilla, jos heidän mielestään yli kolmekymppisinä ei ole enää elämää…?”
juu enpä minä ollut ajatusta mihinkään suuntaan ajamassa kuin leikkien, itse pelailen huvikseni futista jossain divarissa ja nimenomaan ilokseni(ammattihaaveet taiteellisemmalla puolella). En todellakaan halua ihmisten käyttävän mitään tuollaisia aineita, huvikseni heitin vain. Mutta olisiko dopingille mahdollista löytää jotain terveellistä korviketta joka pienentäisi eroa doupattujen ja normien urheilijoiden välillä, eli kehitettäisiin tai sitten hyväksyttäisiin (jos jo on olemassa) terveellisimmät tavat parantaa suorituskykyä, en tiedä urheilun biologiasta paljoa eli tämäkin vain heitto.
jos voitaisiin pienentää dopingin tuoma hyöty minimiin, niin eikö silloin olisi jo paljon vaikeampaa urheilijan tehdä päätös (ja toimia esikuvana kuntoilijoille) dopingin ottamisesta?
Tuosta listastahan puuttuu tietenkin joukko suomalaisia, jotka ovat vakavien sairauksien jälkeen selvinneet kuin selvinneetkin pelikentille tai ainakin hengissä
Pöh,se doping kuuluu huippuurheiluun.olisi yleisöä kultasessakin liigassa aika vähän,jos satasen voittoaika on 10,30.
Terve Late,
Pari kysymystä tulee mieleeni.
Ovatko kaikki ne tuhannet suomalaiset jotka sairastuvat ennen eläkeikää esim. syöpään käyttäneet elämänsa aikana doping-aineita tai muita vastaavia myrkkyjä?
Onkohan 20-vuotias haimasyövän uhri itse syypää kuolemaansa vai oliko hänellä kuitenkin vain huono tuuri?
Ei ole kovinkaan reilua että ruokitaan seuraavaa ajatuskuviota: Jokainen urheilija tai ex-urheilija joka sairastuu vakavaan sairauteen poikkeuksellisen nuorena on käyttänyt dopingia.
Kiitokset kuitenkin ammattitaitoisesta ja intohimoisesta blogista.