Pekka Koskela ME-kunnossa

Julkaistu 27.1.2012

Pikaluistelija Pekka Koskelan kuntokäyrä näyttää komeasti kohti taivasta, kun edessä ovat pikaluistelun MM-kilpailut Kanadan Calgaryssa. Ei tarvitse olla edes optimisti ennustaakseen, että Koskela taistelee maailmanmestaruudesta.

Jo marraskuun lopulla Koskela voitti 500 metrillä maailmancupin Berliinissä, joten ei hän huonossa kunnossa ole missään vaiheessa kautta ollut. Silti terävin isku näyttää ajoittuvan juuri oikeaan aikaan.

Viime viikonloppuna Salt Lake Cityässä Koskela tuuppasi 500 metrin ennätyksensä 34,49. Huipputasaisessa kilpailussa se riitti vasta viidenteen sijaan, vaikka voittajan, Japanin Keiichiro Nagashiman, aika oli vain 0,12 sekuntia parempi.

Myös 1000 metrillä Koskela oli hyvä sijoittuen lauantaina kuudenneksi ajalla 1.07,95 ja sunnuntaina kolmanneksi tuloksella 1.08,17.

Salt Lake Cityssä Koskela teki yhteispisteissä uuden Suomen ennätyksen 137,270, kun Jeremy Wotherspoonin ME-tulos on 137,230. Muutama hassu sadasosa paremmin ja Koskela olisi nyt ME-mies. Tosin pitää muistaa sellainenkin detalji, että Hollannin Stefan Groothuis luisteli lauantaina 500 metriä 34,55 ja 1000 metriä 1.07,45. Sunnuntaina hän luisteli vain 1000 metriä ajassa 1.07,94 jättäen 500 metriä väliin. Laskennallisesti hän olisi tarvinnut sunnuntain 500 metriltä ajan 34,98 alittaakseen voimassa olevan Wotherspoonin ME:n. Kun kärkimiesten 500 metrin ajat putosivat sunnuntaina keskimäärin 0,2 sekunnilla lauantaista, olisi Groothuis todennäköisesti myös tuohon pystynyt.

Koskela on kärsinyt urallaan jos jonkinlaisesta epäonnesta. Milloin on mies kaatunut, milloin välineet pettäneet alta. Tällä kaudella välinemurheet ovat pysyneet taka-alalla. Olisiko tämä todellinen Koskelan vuosi? Seinäjoen miehen vahvuus on siinä, että hän pystyy vetämään molemmat matkat ihan kärkivauhtia. Monelle huippuluistelijalle jompikumpi matkoista on liian heikko. Esimerkiksi 1000 metrillä loistava USA:n Shani Davis ei taivu 500 metrillä alle 35 sekuntiin, mikä torpedoinee hänen menestysmahdollisuutensa.

Päinvastainen ongelma on Japanin Nagashimalla, joka kyllä tuuppaa 500 metriä kovempaa kuin kukaan muu, mutta 1000 metrillä tulee kärkimiehiltä pataan reippaasti toista sekuntia. Ja sama ongelma vaivaa USA:n Tucker Fredericksiä. Juuri tässä piilee näiden MM-kisojen viehätys.

Kaikki luistelevat kaksi kertaa 500 metriä ja kaksi kertaa 1000 metriä ja pisteet lasketaan yhteen siten, että 500 metrin ajat menevät yhteispisteisiin sellaisenaan ja 1000 metrin tulokset puolitetaan. Menestyminen vaatii siis neljä ehjää kilpailua ilman virheitä. Molempina päivinä vedetään ensin 500 metriä ja sitten tonni. Heikkoa hetkeä ei saa tulla; yksikin horjahdus saattaa pilata koko kisaviikonlopun.

Vuonna 2007 Norjan Hamarissa Koskela oli hopealla, joten mestaruusnälkä on taatusti kova. Salt Lake Cityn perusteella kovimmat vastustajat ovat jo mainittu maailmancupia johtava Groothuis, kanadalaiset Denny Morrison ja Jamie Gregg sekä Etelä-Korean Tae-Bum Mo.

Viime vuonna Heerenveenissä mestaruuden voitti Etelä-Korean Kyou-Hyuk Lee, mutta hän on ollut kaukana viimevuotisesta kunnostaan, eikä lukeudu suosikkien joukkoon. Tuolloin Shani Davis onnistui myös 500 metrillä ihan nappiin ja sijoittui Mon jälkeen pronssille, joten ei jenkkikään ihan ulkona mitalikamppailuista ole.

Mika Poutalan tilanne näyttää sekin valoisalta, vaikka hän on tällä kaudella jäänyt ainakin toistaiseksi Koskelan kookkaaseen varjoon. Poutalakin alitti Salt Lake Cityssä yhteispisteiden entisen SE-tuloksen pisteillään 137,910. Ei häneltäkään monta kymmenystä puutu MM-menestykseen. 500 kulkee jo kuten pitääkin, mutta 1000 metriltä olisi pystyttävä puristamaan kymmenyksiä pois. Ero Koskelaan viime viikonlopun 500 metrin starteissa oli vain muutama sadasosa, mutta tuplamatkalla puolisen sekuntia. Taistellakseen mitaleista Poutala tarvitsee neljä nappisuoritusta ja selkärepullisen hyvää tuuria.

Calgaryn Olympic Oval ei ole tilastojen valossa aivan yhtä huippunopea rata kuin Salt Lake Cityn kierros, mutta kovaa tälläkin radalla on menty. Wotherspoonin 500 metrin ME 34,03 on luisteltu Salt Lake Cityssä, mutta Calgaryssakin sama mies on nykäissyt 34,05. Tiedä vaikka nähtäisiin ennätysmurskajaiset.

Tallennettu kategorioihin Pikaluistelu | Jätä kommentti

The Balotelli – piru vai pyhimys?

Julkaistu 24.1.2012

Valioliigan tämän kauden puhutuin jalkapalloilija on ollut kiistatta Manchester Cityn ongelmapelaaja Mario Balotelli. Italialainen on pelitaidoiltaan fantastinen, mutta persoonan pimeä puoli saattaa vielä romuttaa koko hänen uransa.

Miehen tuorein tempaus oli Tottenhamin Scott Parkerin tallominen tilanteen jälkeen viikonlopun liigakamppailussa. Erotuomari ei polkaisua nähnyt ja Balotelli selvisi ilman sanktiota – tosin FA saattaa vielä langettaa hänelle jälkikäteen rangaistuksen. Jotenkin hänen auralleen tyypillistä on, että sama mies lopulta ratkaisi tuon elintärkeän ottelun; hän hankki rangaistuspotkun lisäajan viime hetkillä ja sijoitti pallon jäänkylmästi verkkoon.

Pikainen johtopäätös on se, että Balotelli on saanut liian nuorena liian paljon. Nousu ryysyistä rikkauksiin on sekoittanut kaverin pään totaalisesti. Ghanalaisille siirtolaisvanhemmille syntynyt sairasteleva pikkupoika annettiin jo 3-vuotiaana adoptoitavaksi italialaiselle pariskunnalle. Siellä Balotelli sai elää vaurasta elämää, mutta oletettavasti hylätyksi tulemisen aiheuttamat traumat ovat vaikuttaneet voimakkaasti Balotellin nykyiseen käytökseen.

Kun brittikentistä puhutaan, nousee keltainen neste pelaajien päähän kovin usein alkoholin muodossa. Balotellin kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Hän tyrii ihan selvin päin, mutta sitäkin enemmän. Milloin hän on romuttanut luksusautonsa, milloin ammuskellut raketteja kylpyhuoneessaan, milloin räplännyt iPadia vaihtopenkillä – puhumattakaan likaisista tempuista ja alleviivatusta ylimielisyydestä jalkapallokentillä. Toisaalta hän on antanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja jopa jaellut seteleitä kadulla ohikulkijoille, joten ota tästä miehestä nyt selvää. Piru vai pyhimys? Vai sekä että samassa persoonassa?

Toisaalta ihminen – jalkapalloilijakin – saattaa muuttua. Harva jaksaa muistaa, millainen alati kiroileva ja tuomareille kiukutteleva kakara Wayne Rooney oli uransa alkuvuodet. Nykyisin hän on pystynyt rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen. Pystyisikö Mario Balotelli samaan? Rooney on ollut aina (ainakin United-uransa alkuvuosina) manageri Alex Fergusonin erityissuojeluksessa ja samalla tavalla Roberto Mancini on ottanut Balotellin henkisen kasvun toivossa siipiensä suojaan.

Mancini hyysäsi temperamenttista Balotellia jo Interissä, mutta kun manageri sai kenkää 2008, alkoivat nuoren Balotellin vaikeudet. Jose Mourinhon kanssa hän ei tullut lainkaan toimeen. Fanitkin kääntyivät häntä vastaan, kun Balotelli esiintyi italialaisessa TV-ohjelmassa AC Milanin paidassa. Cityyn siirtynyt Mancini päätti kuitenkin hankkia hänet ja antaa suosikkipojalleen uuden mahdollisuuden. Mancini takuulla tiesi, että Balotelli on uhka koko joukkueen harmonialle, mutta samalla myös valtava mahdollisuus. Jotenkin tässä vaiheessa kautta on sellainen kutina, että nimenomaan Balotelli tulee ratkaisemaan Valioliigan tämän kauden mestaruuden – suuntaan tai toiseen.

Median ja markkinamiesten näkökulmasta Balotelli on taivaan lahja. Mies josta puhutaan koko ajan ja josta jokaisella jalkapalloa seuraavalla on mielipide; häntä joko rakastetaan tai vihataan, tuskin Mario Balotelli on kenellekään vain ihan jees kaveri.

Olisi kovin mielenkiintoista päästä Balotellin pään sisälle. Mitä siellä oikeasti liikkuu vai liikkuuko yhtään mitään? Elääkö hän pelkästään preesensissä vai kykeneekö nuori mies ajattelemaa elämäänsä yhtään seuraavaa päähänpistoa pidemmälle? Tässä mielessä nimenomaan Manchester City ja Roberto Mancini ovat avainasemassa Balotellin uran kannalta. Harva manageri olisi antanut Balotellille yhtä monta uutta mahdollisuutta. Jos Mario-poika tämän mahdollisuutensa tyrii, voi ura tyssätä yllättävänkin nopeasti. Toisaalta kaikki on hyvin niin kauan kuin maaleja syntyy. Urheilussa poikkeukselliset ja epämiellyttävätkin luonteenpiirteet on tavattu hyväksyä, jos urheilija on äärimmäisen lahjakas ja osaa hommansa. Toistaiseksi Mario Balotelli on osannut.

Tallennettu kategorioihin Jalkapallo | 14 kommenttia

Suomalaisten arvosanat Tour de Skillä

Julkaistu 8.1.2012

Suomen naiset selvisivät Tour de Skillä kuivin jaloin maaliin, mutta miesten puolella jäi paljon toivomisen varaa. Kokeneimmat urheilijat pettivät tällä Tourilla kaikkein pahiten.

Krista Lähteenmäki (4.) 9,5

- Tasaista ja komeaa työtä matkalla kuin matkalla ilman varsinaisia notkahduksia. Ei kuitenkaan ihan terävimmässä kärjessä millään matkalla. Jaksoi upeasti vielä loppunousunkin ja nousi neljänneksi. Muutama vuosi raakaa työtä ja Kowalczyk sekä Björgen ovat tavoitettavissa.

Laura Ahervo (20.) 8,5

- Todellinen läpimurto, hienoja nousujohteisia suorituksia. Kun monella muulla alkoi matka painaa, Ahervo sen kuin petrasi suorituksiaan.

Kerttu Niskanen (16.) 8-

- Tasainen sarja kilpailuja, vaikkei mitään erityistä loistoa. Paransi loppua kohti koko ajan, mikä kertoo ainakin siitä, että kestävyys on kunnossa. Muutama roteva työvuosi ja maailman kärki lähenee huminalla.

Riikka Sarasoja-Lilja (kesk) 8-

- Erittäin hyviä hiihtoja ennen keskeytystä. Kuume nousi ja kiertue oli pakko jättää kesken.

Anne Kyllönen (21.) 7,5

- Kyllönen jaksoi loppuun saakka yllättävän hyvin ja teki muutaman mainion kilpailun. Kestävyys on selkeästi parantunut. erinomaiset suoritukset sekä yhdistelmäkilpailussa (11.) että massastartissa (13.). Potentiaalia on.

Aino-Kaisa Saarinen (8.) 7,5

- Muutama mainio kilpailu perinteisellä, mutta vapaa ei edelleenkään suju niin kuin pitäisi. Jääny pelottavan paljon Kowalczykistä ja Björgenistä myös perinteisellä. Onkohan enää paluuta ihan terävimmälle huipulle?

Riitta-Liisa Roponen (11.) 7,5

- Ihan siedettävä suoritus, vaikkei saanut oikein yhdessäkään kilpailussa itsestään irti kaikkea. Pieni pettymys, mutta ei 11:s sija missään nimessä huono olo. Ei pystynyt loistamaan vapaan tyylin paraatimatkoillaan. kaksi sijoitusta 8 parhaan joukkoon, mutta enemmän oli lupa odottaa.

Ari Luusua (47.) 7+

- Nuori Luusua lähti haistelemaan ison maailman ilmaa ja onnistui loistavasti sekä sprintissä että 35 kilometrin takaa-ajokilpailussa. Harvoja nuoria suomalaisia, jolla on oikeasti kykyjä nousta vielä joskus kärkitiloille. Mutta matka on toki yhä huikean pitkä ja töitä edessä tolkuton määrä.

Ville Nousiainen (28.) 6

- Todella tasapaksua vääntämistä ilman mitään piikkejä. Ei Nousiainen Tourille tällaisia sijoituksia lähtenyt hakemaan. Toivottavasti kunto nousee loppukaudesta, että miehen motivaatio kovaan työhön säilyy. Olisikohan valmennuspuolella muutoksen paikka?

Matti Heikkinen (24.) 6-

- Iso pettymys. Heikkinen ei tahdo palautua näin kiivastahtisessa tapahtumassa. Loppunousu sujui ihan hyvin, mikä oli yllätys lauantain 20 kilometrin konttaamisen jälkeen. Kyllä Heikkinen kunnossa on, maailmancupissa tulee vielä palkintopallisijoituksia loppukaudesta takuuvarmasti.

Lari Lehtonen (44.) 6-

- Hyvä alkukausi maailmancupissa, mutta koko Tour meni enemmän tai vähemmän penkin alle. Ei yhtäkään hyvää kilpailua, paljon tasapaksua puurtamista.

Sami Jauhojärvi (33.) 5,5

- Odotuksiin nähden iso floppi. Ei kulkenut millään matkalla, eikä millään hiihtotavalla. Missä lienee vika? Puheet ja teot eivät kohtaa.

Tallennettu kategorioihin Aiheeton | 6 kommenttia

Sukupolvenvaihdos naisten huipulla

Julkaistu 7.1.2012

On aika hämmentävää että Krista Lähteenmäki on noussut jo nyt Suomen ykköshiihtäjäksi ohi Aino-Kaisa Saarisen. Uskoin että Saarisella olisi vielä uransa ehtoossa pari erittäin hyvää vuotta takataskussaan, mutta toisin näyttää käyvän.

Saarisen suoritukset Tour de Skillä ovat olleet varsin keskinkertaisia. Vapaan tekniikan piti olla parempi kuin koskaan, mutta niin ei ole käynyt – eikä perinteinenkään näy enää kulkevan vanhaan malliin. Harjoituskausi ei ole mennyt ihan putkeen. Toki hän oli neljäs lauantain kympillä, mutta veriviholliset Justyna Kowalczyk ja Marit Björgen menivät aivan eri tahtia.

Tourilla Saarinen on aloittanut monta kilpailua mainiosti – ehkä liiankin kovaa – mutta loppua kohti on käynyt usein kalpaten. Nyt ei pahaa nitkahdusta nähty, mutta Charlotte Kalla kiri lopun vahvemmin ja oli kolmas.

Yksitoista vuotta Saarista nuorempi Krista Lähteenmäki ei vielä ole kypsä ottamaan voittoja, mutta hänen huikea tasaisuutensa ja suoritusvarmuutensa on viemässä häntä koko Tourilla erinomaiseen sijoitukseen. Lähteenmäen kestävyys on ikään nähden huikealla tasolla ja molemmat hiihtotavat toimivat. Tänäänkin hän hiihti tasapainoisen kilpailun ja oli maalissa yhdeksäs. Kalla meni niukasti ohi kokonaiskilpailussa, joten huomisen kiipeämisen varaan jää, onko Lähteenmäki Tourilla neljäs, viides vai jotakin muuta. Viime vuonna hän oli kahdeksas, joten kehitystä on jälleen tapahtunut.

Anne Kyllösen, Laura Ahervon ja Kerttu Niskasen mainiot hiihdot on myös noteerattava. Ahervolla näyttää olevan pohjat kunnossa, sillä hän ei ole osoittanut hyytymisen merkkejä edes superraskaan kiertueen loppupuolella. Kyllönen on kokonaistilanteessa 15:s, Niskanen 16:s ja Ahervokin 22:s. On vain ajan kysymys, koska tämä porukka pyyhkii Riitta-Liisa Roposen edelle. Todennäköisesti jo ensi talvena, jos Roponen ei keksi jotakin uutta uransa viimeisille vuosille. Juuri tällaista sukupolvenvaihdosta hiihdossa on odotettukin. Naisten puolella se konkretisoituu ensi kaudella, mutta miesten tilanne näyttää paljon hankalammalta, kun nuoria lahjakkaita kavereita ei missään näy.

Kowalczyk lähtee huomenna mäkeen 11 sekuntia ennen Björgeniä ja on selkeä suosikki voittajaksi. Johaug on varma kolmonen, mutta sen jälkeen taistelu tulee olemaan tiukkaa.

Miesten 20 kilometrillä suomalaisten hiihto ei toiminut alkuunkaan, ei edes alussa. Sami Jauhojärvi oli 25:s, Ville Nousiainen 30:s, molemmat pari minuuttia keulasta. Matti Heikkinen kyykkäsi täydellisesti; 51:s sija ja reilut neljä minuuttia kärjestä. Omaan tasoonsa nähden ihan kohtuullisesti suoriutuneet Lari Lehtonen ja Ari Luusuakin jättivät Heikkistä liki kaksi minuuttia. Samalla Heikkinen romahti Tourin kokonaiskilpailussa sijalle 30 ja huominen ylämäki tulee olemaan pelkkää selviytymistaistelua.

Sami Jauhojärvi ja Ville Nousiainen kamppailevat huomenna sijan 30 tuntumassa siitä, kumpi on paras suomalainen. Oli kumpi tahansa, paljon tuskin lämmittää, sillä kummankin tavoitteet olivat ihan jossakin muualla kuin näillä jämäsijoilla.

Vaikea arvioida, mikä suomalaisilla meni valmistautumisessa pieleen. Mitä pidemmälle Tour on edennyt, sitä alavireisempiä ovat suomalaisten suoritukset olleet. Koneissa ei ole voimaa, eikä vääntöä, jolloin kärkikahinoista jäädään todella kauas. Tour oli kuitenkin jokaiselle suomalaiselle kauden pääkilpailu, johon paras kunto oli tähdätty. Ehkä tässä epäonnistuttiin, yleensä kun huippukuntoa haetaan pari kuukautta myöhemmäksi. Sinänsä mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan meikäläisten kuntokäyrät alkavat kevättä kohti maailmancupeissa osoittaa. Toivoa sopii, etteivät ainakaan alemmas kuin nyt.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että suomalaiset päästävät itsensä harjoituskaudella aivan liian kauaksi kilpailukunnosta. Kun rytmiä pitäisi vaihtaa, ei kone tottele vaan leikkaa kiinni. Valmennusportaalla on huolellisen analyysin ja pitkän palaverin paikka.

Petter Northug ei pystynyt lauantaina napsimaan kirimaaleja ihan odotetusti ja niinpä hän ei kyennyt Dario Colognaa kokonaistilanteessa saavuttamaan. Colognan voitto näyttää varmalta.

On tämä hurjaa touhua. Viikko on jo hiihdetty kilpaa lähes joka päivä. Kirimaaleissa vedetään monta kertaa kilpailun aikana tyystin hapoille, mutta silti nämä urheilijat jaksavat taistella kärkiporukassa mukana ja vieläpä maaliin saakka keulilla. Kovaa porukkaa. Hattua nostan.

Maalin jälkeen Cologna vaikutti erittäin hyvävoimaiselta, kun taas Northug puuskutti hangessa huomattavasti kauemmin. Huomiseen mäkeen lähdettäessä ero on 1.22 ja ennusmerkit viittaavat sveitsiläisjuhliin. Marcus Hellner ja Devon Kershaw lähtevät aivan peräkkäin liikkeelle, joten myös kolmospaikasta käydään kipakka taistelu.

Ennen sunnuntain finaalia näyttää vahvasti siltä, ettei norjalainen hiihtäjä voita Tour de Skitä vieläkään. Se on samalla sekä hämmästyttävää että piristävää. Niin Cologna kuin Kowalczykkin ottivat lauantaina paitsi etumatkaa sekunneissa, myös henkisen yliotteen norjalaishaastajistaan. Huomenna juhlivat Puola ja Sveitsi.

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 7 kommenttia

Tourilla huikea loppu edessä

Julkaistu 5.1.2012

Tour de Skin torstainen vapaa pätkä osoittautui etenkin miesten kilpailussa äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Vaikka ennalta näytti, että koko turneen voittokamppailussa ovat vain Dario Cologna ja Petter Northug, muutti torstai asetelmat täydellisesti.

Alkuun näytti, että miesten 35 kilometrin kilpailusta tulee tylsyyden huippu, mutta mitä vielä. Kovan Tourin rasitukset alkoivat näkyä yhden jos toisenkin hiihtäjän kintereissä ja tilanteet vaihtelivat mielenkiintoisesti. Kovasti yllättäen myös Norjan supermiehelle Petter Northugille matkanteko oli vaikeaa. Hän ei pysynyt lainkaan hurjasti kaulassa puskeneen Dario Colognan tahdissa vaan eroa tuli jo puolimatkaan mennessä yli minuutti lisää. Pian Aleksander Legkow ajoi Northugin kiinni, mutta seuraava ryhmä läheni heitä koko ajan. Marcus Hellner, Devon Kershaw ja Maurice Magnificat ajoivat Northugin ja Legkowin kiinni jo 20 kilometrin kohdalla. Norjalainen jättäytyi suosiolla jonon hännille roikkumaan.

Koko ajan tämä takaa-ajoryhmä Hellner, Kershaw, Magnificat lähestyi myös kärjessä yksin töitä tehnyttä Colognaa. 22,7 kilometrin kohdalla ero oli enää 1.28, kun matkaan lähdettäessä esimerkiksi Hellner oli perässä lähes kolme minuuttia.

Seuraavalla 5 kilometrillä ero ei kuitenkaan enää kaventunut lainkaan ja Cologna vaikutti erinomaisen hyvävoimaiselta kärjessä. Lopussa ero kaveni 1.15:een ja luonnollisesti se oli Northug, joka tästä porukasta hoiteli kirin ja otti itselleen 10 bonussekuntia kakkossijasta.

Matti Heikkinen hiihti isossa ryhmässä noin sijoilla 16-22 alkumatkan. Hiukan oli Heikkisen meno nihkeän oloista, mutta mies pysyi samassa letkassa loppuun asti ja sijoitus oli tänään 18:s eli tismalleen sama, millä Heikkinen matkaan lähti.

Sami Jauhojärvi valahti tuloslistalla odotetusti. Jauhojärvi lähti matkaan sijalta 22 ja tuli maaliin 32:ntena. Ville Nousiainen ajoi hänet kiinni ja on nyt kokonaistilanteessa 30:s. Nuori Ari Luusua teki mainion hiihdon ja hän oli suomalaisista päivän nopein 8 sekuntia Heikkistä liukkaampana. Nousiainen hävisi Heikkiselle 6 sekuntia ja Jauhojärvi Nousiaiselle 1.30. Luusua oli päivän kilpailussa peräti 23:nneksi nopein, mitä voi pitää erinomaisena suorituksena. Heikkinen oli 32:s, Nousiainen 34:s, Jauhojärvi 49:s ja Lari Lehtonen vasta 52:s. Ei hyvä.

Päivän ajat olivat mielenkiintoisia. Nopein mies tänään oli Hellner, jolle Manicifat hävisi 11 sekuntia. Devon Kershaw oli neljänneksi nopein ja Giorgio di Centa viidenneksi. Petter Northug hävisi Hellnerille päivän lenkillä peräti kaksi ja puoli minuuttia ollen jopa Luusuaa, Heikkistä ja Nousiaistakin hitaampi.

Jäljellä on kaksi kilpailua, perinteinen 20 kilometriä lauantaina ja loppunousu vapaalla sunnuntaina. Todennäköistä ei ole, että Cologna sippaisi niin, että muut hänet vielä tavoittaisivat, mutta erot ovat niin pienet, että kaikki on yhä mahdollista. Varsinkin kun lauantain 20 kilometrin kilpailussa on jaossa bonussekunteja peräti viidessä kirimaalissa. Viime vuoden loppunousussa Cologna oli porukan 18:nneksi nopein 1.30 parasta kiipeäjää Lukas Baueria perässä, Northug kiipesi mäen parikymmentä sekuntia Colognaa ripeämmin.

Matti Heikkisellä on näillä näkymin saumat korkeintaan sijalle 16, muut suomalaiset saavat onnistua hyvin ollakseen 30 parhaan joukossa.

Naisten puolella Krista Lähteenmäki teki jälleen mainion hiihdon ja hän on kokonaiskilpailussa hienosti neljäntenä. Päivän tuloksissa hän oli 11:s 38 sekuntia päivän nopeinta tahtia pitäneen Astrid Jacobsenin takana. Muiden suomalaisten päivä oli kovasti tasapaksu, eivätkä Riitta-Liisa Roponen ja Riikka Sarasoja-Lilja pystyneet nousemaan aivan odotetusti.

Ylivoimaisen kärkikaksikon Björgen-Kowalczyk takana Therese Johaug jäi ratkaisevan minuutin lisää ja hän on tämän Tourin kolmas 99% todennäköisyydellä. Lähteenmäki on neljäntenä 16 sekuntia ennen kolmikkoa Kikkan Randall-Marte Kristoffersen-Charlotte Kalla. Heistä 10 sekunnin päässä tulevat Astrid Jacobssen ja Katrin Zeller, joten kärkikolmikon takana kilpailu on todella tasainen. Naisten lauantaisella kympillä on vain kaksi kirimaalia, mutta nekin voivat nousta hyvin suureen arvoon. Kirisekunneista on taisteltava. Aino-Kaisa Saarisella on vielä pienet saumat kymmenen joukkoon, mutta se vaatii erittäin hyvää onnistumista lauantaina.

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 13 kommenttia

Jukka Kalsoa ikävä

Julkaistu 4.1.2012

Keski-Euroopan mäkiviikko ei ole mennyt suomalaisittain ihan putkeen. Jos maailmancupin kokonaissijoituksia tarkastelee, suomalaisilla ei ole itse asiassa mennyt näin huonosti juuri koskaan.

Maailmancupissa Anssi Koivuranta (19:s) on tällä haavaa ainoa suomalainen 30 parhaan joukossa.  Vuonna 2001 neljä suomalaista oli cupissa kymmenen joukossa ja peräti kahdeksan 21 parhaan joukossa. Miten on mahdollista, että kymmenessä vuodessa noista asetelmista on pudottu jo keskikastistakin alemmas?

Maailmancup on ollut olemassa 32 vuotta ja yhtä huonosti ei ole mennyt koskaan. 1992-93 päästiin aika liki, kun Vesa Hakala (15:s) oli ainoa meikäläinen 30 parhaan sakissa.

Pakko myöntää, mutta juuri nyt on kova ikävä esimerkiksi Jukka Kalsoa ja melkein Markku Puseniustakin.

Jukka Kalso, tuo sinnikäs viiksekäs mies (vai oliko se sittenkin Pusenius, jolla oli viikset, vai molemmilla?), jolle säännöllisesti 80-luvun lopussa jätkäporukalla naureskeltiin. Kalsoa pidettiin miehenä, joka ei koskaan pärjännyt, mutta oli aina mukana. Miksi mies jaksaa roikkua mukana? me kysyimme. Emme kysyisi enää.

Kalson dilemma oli siinä, että hän syntyi tyystin väärään aikaan. Meillä elettiin kovinta Matti Nykäs -huumaa, oli Jari Puikkonen ja Ari-Pekka Nikkolakin teki nousuaan kansainväliselle huipulle. Kalso oli 1986 maailmancupissa 20:s ja seuraavana vuonna 16:s. Tuolloin häntä ei pidetty yhtään minään, mutta nyt Kalso olisi suomalaisten ykköshyppääjä. Koko kansa pidättäisi henkeään, kun Kalso istahtaisi puomille mäkiviikolla. Niin muuttuu maailma Jukkaseni.

Palataan tähän päivään. Mäkiviikko on sujunut suomalaisittain kisa kisalta heikommin. Oberissa suomalaissijoitukset olivat 13, 21 ja 34, Garmischissa 27, 44 ja 45, Innsbruckissa 29, 31 ja 35. Ihan hillittömästi ei naurata. Uskaltaakohan viimeistä osakilpailua edes katsoa?

Tämä kammottava tilanne ei ole päävalmentaja Pekka Niemelän syy, vaikka moni häntä osoitteleekin. Suomalaiset perinteiset mäkikeskukset ovat käytännössä kuukahtaneet, eikä junioritiimejä ole enää juuri millään paikkakunnalla. Ei ole nuoria lahjakkuuksia, ei ole valmennusta, eikä sitä myöten kohta yhtään mitään. Lisäksi liitto kituu henkitoreissaan ja henkilökemiat ovat tulehduspisteessä. Jos nyt ei herätä, maksetaan tätä laskua vielä vuosikaudet ja saamme tottua juuri sellaiseen menestykseen kuin nyt.

Semmoinenkin kysymys on hyvä esittää, että mitä jos Anssi Koivuranta ei olisikaan siirtynyt yhdistetystä mäkihypyn puolelle? Silloin tämä soppa olisi vielä pykälää kamalammassa suolassa.

Jos Koivuranta ei olisi lajia vaihtanut, olisi Matti Hautamäen Oberstdorfin suoritus ainoa mäkiviikolla, kun suomalainen olisi päässyt toiselle kierrokselle. Pohjakosketus on totaalinen.

Jos ei luista mäessä, niin kovin hääviä ei ole tasaisellakaan. Suomalaisten Tour de Ski on sujunut kohtuullisen hyvän alun jälkeen sekin koko ajan mollivoittoisemmin. Keskiviikon sprinteistä ei paljon odotettu, mutta vielä vähemmän saatiin. Anne Kyllönen, Krista Lähteenmäki ja Kerttu Niskanen sentään pitivät tasonsa, mutta kokeneempi kalusto oli paha pettymys.

Miesten puolella jälki oli vielä roisimpaa. Nuori Ari Luusua teki itselleen miehekkään suorituksen, vaikkei sija 27 sinällään herätä hurraahuutoja. Matti Heikkinen on käytännössä ainoa, jolla on vielä mahdollisuudet kymmenen parhaan joukkoon, mutta Heikkisenkin paras terä taitaa olla jo mennyt. Sami Jauhojärvelle huominen 35 kilometriä vapaalla tulee olemaan myrkkyä ja hän pudonnee vielä kauas nykyiseltä 22. sijaltaan.

Mihinkähän katosi Lari Lehtosen kunto? Mainio alkukausi antoi odottaa täältäkin paljon, mutta käytännössä miehen hiihto ei ole toiminut yhdessäkään kilpailussa. Vaikka nyt syteen meneekin, tämä on Lehtoselle tärkeää kokemusta. Hän on kuitenkin nuoresta kaartistamme se, joka todennäköisimmin normaalimatkoilla nousee tulevina vuosina ainakin huipun tuntumaan.

Miesten Tourilla on ollut jo pitkään selvää, että Dario Cologna ja Petter Northug ovat kaukana muiden edellä. Herrojen taistelusta tulee ikimuistoinen.

Naisten puolella Marit Björgen ja Justina Kowalczyk jatkavat huimaa menoaan. Ainoana heidän kyytiinsä voi vielä ehtiä Therese Johaug, jolla on huomenna ratkaiseva päivä; jos ero ei 15 kilometrin vapaalla kapene, hän on tämän Tourin kolmas. Kolmen minuutin takaa-ajoasemasta Johaugkaan ei enää kärkeen loppunousussa kiipeä.

Huominen on tärkeä myös Krista Lähteenmäellä ja Aino-Kaisa Saarisella, mikäli mielivät vielä nelossijasta taistella. Vapaa 15 kilometriä ei ole helppo pala etenkään Saariselle. Jos eroa tulee vielä yhtään lisää, on peli nelossijan suhteen menetetty. Lähteenmäki tuntuu sen sijaan kulkevan tasaisesti matkalla kuin matkalla, joten vajaan 30 sekunnin ero neljäntenä olevaan Kikkan Randalliin ei ole vielä yhtään mitään.

Riikka Sarasoja-Lilja ja Riitta-Liisa Roponen tullevat hiihtämään huomenna yhdessä, sillä Roponen lähtee matkaan vain 12 sekuntia myöhemmin. Edessä on sopivasti porukkaa ja nousu jopa sijoille 7-8 on täysin mahdollista. Jos vain jaloissa on vielä jerkkua – matkan rasitukset alkavat tässä vaiheessa Touria näkyä yhdellä jos toisellakin. Myöskään Anne Kyllönen ja Kerttu Niskanen eivät ole toivottoman kaukana, sillä ero Roposeen on nyt vain reilut 10 sekuntia.

Mielenkiintoisia kilpailuja on vielä edessä, mutta pieni pettymyshän se on, kun suomalaiset ovat näin kaukana kärjestä. Lauantain perinteiset 10 ja 20 kilometriä ovat ainoita osakilpailuja, joissa meillä on vielä mahdollisuus juhlia. Toivotaan parasta.

 

Tallennettu kategorioihin Hiihto, Mäkihyppy | 8 kommenttia

Väsymisen merkkejä

Julkaistu 1.1.2012

Suomalaishiihtäjien otteissa oli sunnuntaina Tour de Skillä väsymisen merkkejä. Lepopäivä tulee hyvään saumaan ainakin Matti Heikkiselle ja Aino-Kaisa Saariselle.

Suomalaisten päivä oli hiukan vaisu, sillä yksikään meikäläisistä ei taistellut päivän kilpailussa kärkisijoista, eikä myöskään kirimaalien voitoista. Etenkin miesten kisa oli pettymys. Naisten kokonaispanos oli mainio, joskin hiukan tasapaksu.

Uusi bonussysteemi, missä kymmenen parasta sai bonussekunteja, näytti olevan parempi kuin vanha, missä vain kolme parasta sai bonuksia. Nyt miestenkin kilpailussa tuli vauhtia alusta asti. Yllättäen se tuotti melkoisia vaikeuksia suomalaisille, kun Matti Heikkisen ja Sami Jauhojärven perinteinen ei tahtonut sujua ollenkaan ja ero kärkeen lipsahti liki puoleen minuuttiin. Se on käytännössä ikuisuus, kun perinteisen kympin piti sopia ainakin Jauhojärvelle kuin nenän naamaan. Ville Nousiaisen orastava nousukunto katosi sekin johonkin ihmeellisyyden syöveriin, sillä hän oli perinteisellä paljon jopa Heikkistä ja Jauhojärveä hitaampi.

Vapaan hiihto-osuuden alussa vauhti jälleen lässähti ja suomalaisetkin saivat kärkeä kiinni. Se johtui kuitenkin kärjen kävelyvauhdista, eikä valitettavasti suomalaisten hyvyydestä. 30 hiihtäjän joukko oli äkkiä yhdessä ja viimeisenä jojon päässä sinnitteli Jauhojärvi.

Vapaan osuuden loppua kohti Heikkinen pystyi kuitenkin puristamaan itsestään hyvin irti ja hän sijoittui lopulta ihan kelvollisesti 12:nneksi. Eroa vaihteeksi kirin voittaneeseen Petter Northugiin tuli seitsemän sekuntia. Jauhojärvikin sätki vapaalla ihan siedettävästi omaan tasoonsa nähden: hän oli sijalla 22 puolisen minuuttia kärjestä.

Heikkiseltä ja Jauhojärveltä ihan OK hiihto kokonaisuutena, mutta kun kumpikaan ei pystynyt tappelemaan yhdestäkään bonussekunnista, tuli eroa kärkeen hurjasti lisää. Ville Nousiainen, Lari Lehtonen ja Ari Luusua hiihtelivät maalin sijoilla ynnä muut.

Jauhojärvi on nyt kokonaistilanteessa 15:s, Heikkinen 16:s. Kymmenen joukkoon pääseminen on työn ja tuskan takana. Kymmenen kärjessä tilanne on erittäin mielenkiintoinen. Petter Northug johtaa Dario Colognaa 1,1 sekunnilla, miesten kaksinkamppailusta tulee huikea. Sijat 3-10 ovat täysin auki, mutta kärkikaksikko on jo mennyt menojaan.

Naisten kilpailussa kävi juuri niin kuin ennalta odotin. Justina Kowalczyk, Marit Björgen ja Therese Johaug lähtivät omille teilleen vapaan tyylin osuuden alussa, eikä muilla ollut sanomista heidän vauhtiinsa. Aino-Kaisa Saarisen vapaa palasi viimevuotisiin uomiinsa ja hän oli tänään 18:s ja suomalaisista vasta neljänneksi paras. Riikka Sarasoja-Lilja oli hienosti viides, Riitta-Liisa Roponen kahdeksas, Krista Lähteenmäki yhdeksäs ja Anne Kyllönen loistavasti 11:s. Roponen hiihti perinteisen erinomaisesti, mutta vapaalla hiukan odotuksia heikommin. Sen sijaan Sarasoja-Lilja ja Kyllönen puhalsivat vapaan osuudella todella kovaa tahtia.

Kokonaiskilpailussa kaikilla suomalaisilla on käytännössä yhä saumat erittäin hyviin sijoituksiin, jopa kymmenen joukkoon. Tänään sipannut Saarinen (5.) on kärjestä 3.04, Lähteenmäki (7.) 3.14, Sarasosa-Lilja (10.) 3.46, Roponen (14.) 4.05, Kyllönen (16.) 4.17 ja Kerttu Niskanen (19.) 4.30. Tiukka voittokamppailu nähdään Kowalczykin ja Björgenin välillä. Puolalainen on suosikki tässä kohtaa, sillä hänellä ei käytännössä heikkoja kohtia ole. Ihan vielä ei kannata Therese Johaugiakaan kirjoittaa ulos voittokamppailusta. Hän on nyt keulasta minuutin päässä ja viime vuoden loppunousun hän tikkasi peräti kaksi minuuttia kovempaa kuin Kowalczyk. Mielenkiintoinen tilanne.

Seuraavaksi Tourilla on välipäivä. Liekö Justina Kowalczyk ainoa hiihtäjä, joka ei omien sanojensa mukaan välittäisi levätä ollenkaan. Kova on nimittäin hiihtäjien tahti, sillä tiistaina on edessä perinteisellä naisten 3 km ja miesten 5 km, keskiviikkona vapaan sprintit ja torstaina naisten 15 ja miesten 35 kilometrin pursuit vapaalla. Sen jälkeen levätään päivä ja viimeisenä viikonloppuna naiset hiihtävät lauantaina 10 ja miehet 20 kilometriä perinteistä ennen sunnuntain kiduttavaa loppunousua. Miksiköhän muuten hiihto on edelleen sellainen laji, jossa naiset kilpailevat koko ajan miehiä lyhemmillä matkoilla? Joku muinaisjäänne tuon on oltava, sillä esimerkiksi kestävyysjuoksussahan miesten ja naisten lajiohjelmat ovat olleet jo hyvän tovin tismalleen samat.

Mäkipuolella alkaa olla kohta tämän kauden selityskiintiö käytetty loppuun. Lumihyppyjä ja kilpailukokemustakin on, mutta suomalaisten homma ei vain toimi. Matti Hautamäki ja Janne Happonen olivat uudenvuodenkilpailussa Garmischissa suorastaan surkeita. Heidän taakseen jäi koko kilpailussa vain muutama ukko.

Anssi Koivuranta sentään selvisi toiselle kierrokselle, mutta 27:s sija ei paljon lämmitä. Tosin Koivuranta totesi olevansa hyppyihinsä ihan tyytyväinen. Eroa kärkeen tuli kuitenkin liki 50 pistettä, joten kovin on alas rima suomalaisessa mäkihypyssä nykyisin valahtanut. Jotain tarttis tehdä, mutta tämän kauden osalta löysät taitavat olla jo peruuttamattomasti hyppyhaalareissa.

Tallennettu kategorioihin Hiihto, Mäkihyppy | 12 kommenttia

Hyvä päivä suomalaishiihtäjillä

Julkaistu 30.12.2011

Suomalaiset hiihtäjät suoriutuivat mainiosti Tour de Skin torstain kilpailuista. Naisten kilpailu meni jopa yli odotusten, eikä parjattujen miestenkään vauhdissa juuri vikaa ollut.

Naisten puolella kaukaa takaa noussut Therese Johaug piti tänään kympillä aivan ylivoimaista tahtia, vaikka kirissä Justina Kowalczykille taipuikin. Aino-Kaisa Saarinen oli päivän toiseksi nopein, mutta hävisi Johaugille 22 sekuntia. Kerttu Niskanen teki lähes elämänsä hiihdon oltuaan päivän tuloksissa kuudenneksi nopein 29 sekuntia Saarista hitaampana. Krista Lähteenmäki oli seitsemäs sekunnin Niskasta hitaampana. Huomionarvoista on myös Laura Ahervon 13:s sija päivän kympillä.

Sen sijaan Riitta-Liisa Roposta ja Riikka Sarasoja-Liljaa nopeammin ladulla paineli tänään yli 20 hiihtäjää. Ei hyvä.

Miesten 15 kilometrin kilpailun nopein oli Norjan Eldar Rönning, ikivihreä italialaiskonkari Giorgio Di Centa oli kakkonen viisi sekuntia hitaampana. Matti Heikkinen olisi hiihtänyt todennäköisesti ihan samaa tahtia kuin Rönning ellei olisi joutunut lopun joukkokolariin.

Heikon alkukauden urheillut Sami Jauhojärvi oli myös tänään hyvässä latingissa. Hän oli viidenneksi nopein vain viisi sekuntia hitaampana kuin Rönning. Ville Nousiainen oli 16:nneksi nopein päivän lenkillä, joten olisiko hänenkin kuntonsa viimein nousussa? Lari Lehtonen ja Ari Luusa jäivät päivän nopeimmille tänään liki 1.30. Lehtosen hyvin alkanut kausi ei saanut jatkoa, mikä on sääli, kun nyt kilpaillaan kuitenkin kauden tärkeimmässä kilpailussa. Luusualle suoritus oli siedettävä.

Aikavertailu on aina mielenkiintoista, mutta ihan koko totuutta se ei näissä yhteislähtökisoissa tietenkään kerro. Varsinkin Tour de Skillä, jossa yksittäisten sijoitusten merkitys osakilpailuissa ei ole likikään yhtä tärkeää kuin hyvät asemat kokonaiskilpailuissa.

Niin tai näin, suomalaisten suoritus oli tänään vähintään kohtuullinen. Naiset ovat erinomaisissa asemissa ennen lauantain sprinttejä. Aino-Kaisa Saarinen on kokonaiskilpailussa neljäntenä, mutta hiukan näyttää siltä, että kolmikko Kowalczyk, Johaug, Marit Björgen voi olla kova pala purtavaksi. Lähteenmäki on viidentenä, mutta ero Saariseen on jo 37 sekuntia. Kerttu Niskanen taas on vain kuusi sekuntia Lähteenmäen takana seitsemäntenä. Huonoinkin suomalainen eli Anne Kyllönen on kokonaiskilpailussa sijalla 20.

Matti Heikkinen olisi ilman päivän kohellusta ihan terävimmässä kärjessä. Toki Heikkisellä on nykykunnossaan edelleenkin mainiot mahdollisuudet nousta takaisin kärkeen. Niin vahva hän on molemmilla hiihtotavoilla. Toisin on Sami Jauhojärvellä, sillä hänen vapaansa ei tunnu edelleenkään kulkevan yhtään mihinkään. Mielenkiintoista nähdä, kuinka Ville Nousiaisen turnee jatkuu. Muutaman vuoden kaukana omalta tasoltaan rämpinyt mies kaipaisi positiivisia suorituksia. Sunnuntain yhdistelmäkilpailu on Nousiaiselle erittäin tärkeä koko Tourin lopputulosta ajatellen.

Ruotsalaisilla oli karmaiseva päivä tänään, kun voiteluryhmä taisi hitusen epäonnistua. Kukahan olisi uskonut, että miesten Tourilla on tässä vaiheessa kolme suomalaista parhaan ruotsalaishiihtäjän edellä? Daniel Rickardsson on 20:s ja Marcus Hellner vasta 29:s. Seuraavat ruotsalaiset eivät löydy edes 40 parhaan joukosta.

Naisten puolella tilanne on sama. Charlotte Kalla on 11:s, mutta kolme suomalaista on hänen edellään. Kallan peli kärkitiloja ajatellen on jo pelattu, sillä ero kärkeen on 1.29. Toiseksi paras ruotsalainen, Anna Haag, on romahtanut jo sijalle 37.

Mäkiviikkokin saatiin käyntiin. Koko alkukausi on tuskailtu lumenpuutteen vuoksi, mutta nyt Oberissa pyrytti luonnollisesti yli tarpeen. Avauskierros kulki onnahdellen kohti loppua, mutta kun Gregor Schlierenzauer epäonnistui pahasti, kokoontui jury ja kas kummaa, koko kisa pistettiin uusiksi. Moni muukin kohtalaisen kovan tason kaveri oli töksähtänyt alas verraten aikaisin, mutta vasta itävaltalaistähden epäonnistuminen pisti pelin uusiksi. Päätös herätti heti melkoista puhinaa. Mäkihyppy on olosuhdelaji ja joskus näin käy. Tällaisia tilanteita varten on kehitelty tuuli- ja lähtölavakertoimia, mutta nekään eivät näemmä riitä, kun itävaltalaishuippu epäonnistuu. Jos Schlierenzaur olisi onnistunut hypyssään, olisi kilpailun avauskierros hypätty takuuvarmasti loppuun, vaikka kaikki loput olisivat tössähtäneet kumpuun.

Lopulta kokonaan uudelleen hypätty kilpailu päättyi Itävallan kolmoisvoittoon. Voi miten yllättävää. Matti Hautamäki selätti pahimmat hankaluutensa ja hyppäsi ihan kohtalaisesti tänään, tuloksena 13:s sija. Anssi Koivurannan mitätöidyn kierroksen hyppy oli loistava, mutta itse kilpailussa ei kulkenut yhtä herkästi. Janne Happosen hyppy oli pahasti kateissa koko päivän, eikä hän päässyt toiselle kierrokselle.

Nyt suomalaisilta tarvitaan ennen kaikkea tasaisuutta. Happosen sauma kokonaiskilpailussa meni jo, mutta hyvät hypyt nostaisivat itseluottamusta. Hautamäellä ja Koivurannalla on edelleen kaikki mahdollisuudet kymmenen joukkoon. Se olisi alkukauden suoritukset huomioiden jo isohko yllätys.

Tallennettu kategorioihin Hiihto, Mäkihyppy | 8 kommenttia

Huonosti käyttäytyvät miehet

Julkaistu 27.12.2011

Liverpoolin hyökkääjä Luis Suarez sai kahdeksan ottelun pelikiellon solvattuaan ottelun aikana Manchester Unitedin tummahipiäistä ranskalaispuolustajaa Patrice Evraa. Tavallaan oikea signaali rasismia vastaan, mutta jotenkin tuntuu, että asian kanssa on lähtenyt mopedi pahasti käsistä.

Olen itse höveli, vapaamielinen ja äärisuvaitsevainen, mutta silti en voi olla ihmettelemättä nykyistä urheilun rasismikeskustelua. Tai pikemminkin sitä, kuinka tuo asia sijoitetaan ympäröivään kontekstiin. Otetaan esimerkki kuvitteellisesta tilanteesta vaikkapa jalkapallo-ottelussa.

Jos tummaihoinen pelaaja provosoi ensin sanomalla vaaleaihoista vastustajaa vaikkapa mulkuksi tai lapsenraiskaajaksi, onko se yhtään sen hyväksyttävämpää kuin nimittely neekeriksi tai apinaksi? Silti ensin mainittu ei saa mitään sanktioita, mutta jälkimmäinen joutuu jalkapuuhun median kivitettäväksi ja saa esimerkiksi kahdeksan ottelun pelikiellon. Suhteellisuudentaju asian ympärillä on kadonnut.

Joidenkin tietojen mukaan Patrice Evra olisi provosoinut aiemmin mainitun tilanteen nimenomaan nimittelemällä Suarezia termillä, jolla halveerataan eteläamerikkalaisia. Se oli ilmeisesti ihan OK, mutta Suarezin alatyylinen vastine nosti kaikilla karvat pystyyn. Tasapuolistako?

Ymmärrän erittäin hyvin vähemmistöjen hankalan aseman monissa kulttuureissa, mutta ei kai tämän nyt oikeasti näin pitäisi mennä. Mielestäni rasismi on yksi huonon ja tuomittavan käyttäytymisen osa-alue, mutta jostain syystä se on nostettu korkealle kaikenlaisen muun sopimattoman käytöksen ja toiminnan yläpuolelle. Ja ei, en edelleenkään hyväksy rasismia missään muodossa, enkä totisesti sympatiseeraa millin vertaa niitä urpoja, jotka sitä harrastavat.

Mutta silti: jos enemmistöön kuuluvaa ihmistä solvataan vastaavanlaisilla termeillä, miksi sellaista käytöstä ei tuomita millään lailla? Rasisti on kiistatta reppana, mutta yhtä reppana on kuka tahansa huonosti käyttäytyvä mies tai nainen.

Vähemmistöasioista puheen ollen mielenkiintoinen uutinen oli myös ruotsalaisen ex-korkeushyppääjän Kajsa Bergqvistin ulostulo, kun hän kertoi seurustelevansa toisen naisen kanssa. Yhteiskunta on muuttumassa suurilta osin yhä suvaitsevaisemmaksi seksuaalisten vähemmistöjen suhteen, mutta urheilukentät ovat vielä tästä vapaamielisyydestä eristetty linnake. Laskennallisesti urheilijoissa lienee homoseksuaaleja suunnilleen yhtä paljon kuin muillakin elämänalueilla. Esimerkiksi taiteilijoiden keskuudessa ilmiö alkaa olla jo normaali ja yleisesti hyväksytty, mutta toisin on urheilussa. Kovin monta urheilijan kaapista ulostuloa ei Suomessa tule mieleen – ei itse asiassa yhtäkään. Miksi näin? Kuka avaa pelin esimerkiksi jääkiekon SM-liigassa?

Tuskin kukaan. Vaikka on sataprosenttisen varmaa, etteivät kaikki liigapelaajat ole heteroita, tokko kukaan yksinkertaisesti uskaltaa astua esiin. Kaikenlainen homottelu on meillä(kin) niin sisäänrakennettu pilkkakoodisto jo ala-asteelta lähtien, ettei pelkääminen ole mikään ihme. Todennäköisesti henkinen paine vastustajien ja etenkin katsojien alatyylisten heittojen ristitulessa olisi kenelle tahansa liikaa.

Hiukan tämänkaltainen tapaus sattui 2006, kun hollantilainen Valioliigassakin pelannut jalkapallomaalivahti Stefan Postma joutui seksiskandaalin syövereihin. Postma harrasti toki seksiä oman tyttöystävänsä kanssa, mutta hiukan päinvastaisella tavalla kuin yleensä eli ottavana osapuolena. Video aktista päätyi pariskunnan eron jälkeen nettiin (kyllä, se löytyy helposti googlettamalla, mutta en nyt laita linkkiä tähän)  ja samalla alkoi Postman maalin takana otteluissa valtava pilkkalaulujen kuoro. Vahdin ura lähti laskemaan alamäkeä, nyt hän pelaa Hollannissa toiseksi ylimmällä sarjatasolla.

Mitä se kenellekään kuuluu, millaista seksiä kukin meistä haluaa harrastaa? Olemmeko me niin suvaitsemattomia, että kaikki erilainen on meille liikaa? Olemme.

Tallennettu kategorioihin Jalkapallo, Urheilu ja yhteiskunta | 20 kommenttia

Säälittävää urheilujournalismia

Julkaistu 20.12.2011

Aika ajoin sitä törmää urheilujournalismiin, joka saa haukkomaan henkeä. Valitettavasti kovin harvoin käy niin, että syynä on poikkeuksellisen hyvä journalismi. Tiistaina meni lauteilla saunakalja väärään kurkkuun, kun luin Iltalehden juttua jääkiekon SM-liigan tasauskierroksesta.

Tasauksen ideahan on se, että heikommin taulukossa sijoittuneet saavat valita vastustajansa tammikuun tuplakierrokselle. Neutraalin uutisoinnin sijaan IL oli syystä tai toisesta valinnut tyystin toisenlaisen näkökulman. Tuon käsittämättömän journalistisen oksennuksen pääsanoma oli siinä, kuinka JYP kehtasi viedä Jokereilta ison kasan rahaa valitsemalla vastustajakseen HIFK:n estäen näin Helsingin paikallispelit. Jutussa jopa mainittiin, kuinka JYP:in toimitusjohtajan Jukka Seppäsen toiminta koitui Jokereille kalliiksi.

En tiennytkään, että SM-liiga on kehittänyt tämän systeemin varmistaakseen isoimpien ja vauraimpien seurojen talouden. Luulin että se on varmistettu jo peukaloimalla sarjaohjelma muutenkin sellaiseksi, että paikallispelejä pelataan ilman tasauksiakin enemmän kuin laki ja järki sallii.

Kyllä käy nyt Jokereita sääliksi. Aika ajoin iltapäivälehtiä syytetään helsinkikeskeisyydestä, eikä ainakaan tällä kertaa syyttä. Minä kun luulin että tasauskierroksen ideana oli antaa heikommin sarjataulukossa sijoittuneille mahdollisuus valita optimaalisin vastustaja itselleen, eikä tahkota rahaa pääasiassa helsinkiläisseuroille. IL:n ajatuksenjuoksu on täysin käsittämätön ja kestämätön. Luonnollisesti halaistuakaan sanaa ei mainittu siitä, että JYP todennäköisesti saa kassaansa paljon enemmän lipputuloja valitsemalla IFK:n eikä esimerkiksi Pelicansia. Mikä ihmeen Jokerien fanijulkaisu Iltalehdestä on tullut?

Kun tällaisia juttuja lukee, tulee väkisinkin mieleen, kenen kädestä näitä juttuja kirjoittavat toimittajat mahtavat syödä? Puolueettomuus ja objektiivisuus ovat näistä häpeällisistä jorinoista valovuosien päässä. Jossain Jokerien fanijulkaisussa tai oivallisessa nettijulkaisussa Lehdessä tällainen satiirinen pakina olisi mennyt ihan hyvin läpi, mutta että valtakunnallisessa iltapäivälehdessä ja vielä enemmän kuin tosissaan kirjoitettuna. Pistää oikeasti vihaksi oman ammattikunnan puolesta.

Vaikka urheilujournalismin taso on Suomessa noussut viimeisen 15 vuoden aikana selvästi, moni menee edelleen yksisilmäisesti ja vanhaan malliin sieltä, missä aita on matalin. Jos rehellisiä ollaan, niin kamalinta jälkeä tekevät lähes poikkeuksetta ne, jotka ovat istuneet samojen isojen medioiden toimituksissa suoltamassa samaa tuubaa aivan liian monta vuotta / vuosikymmentä uusiutumatta milliäkään. Liian usein tällaisten toimittajien työnjälki on läpeensä ummehtunutta kaavamaista jaanaamista vailla minkäänlaista innovaatiota tai edes yhtä kiinnostavaa omaa ajatusta. Olisi mielenkiintoista tietää, käydäänkö näissä medioissa koskaan mitään sisäisiä kritiikkipalavereja? Julki päästetyistä tuotoksista päätellen ei käydä. Jos näin on, istuvat toimitusten pääkallonpaikoilla tyystin väärät miehet.

Ja kun nyt satiiri puheeksi otettiin, niin onneksi urheilussa on kuitenkin kyse vain yksinkertaisten miesten (ja naisten) harmittomasta leikkimisestä. Auta armias, jos vaikka maamme suurimmissa päivälehdissä käsiteltäisiin esimerkiksi presidenttiehdokkaita tai puolueita muutoin kuin objektiivisesti…

Tallennettu kategorioihin Jääkiekko, Media | 34 kommenttia