Pääsin viime viikonloppuna kuulemaan Juha Rantasilan esitystä SM-liigan alumnin perustamisesta ja tavoitteista. Alumnista pitäisi tulla entisten SM-liigapelaajien verkosto, jota liigajoukkueet voisivat käyttää hyväkseen markkinoinnisa. Alumnin -- ja takavuosien tähtien tunnistamisen ja tunnustamisen -- kautta myös se kuuluisa kiekkokulttuuri syvenisi Suomessa.

Olen samaa mieltä.

Entisten SM-liigapelaajien verkostohan on loistava idea, ja toivon todellakin, että se lähtee lentoon.

Samana viikonloppuna Torontossa vietettiin myös vuotuista Hockey Hall of Fame -nimitysviikonloppua, joka huipentui maanantaiseen gaalaan, jossa Brett Hull, Brian Leetch, Luc Robitaille ja Steve Yzerman pääsivät sisään pelaajien kategoriassa ja New Jersey Devilsin GM Lou Lamoriello rakentajien kategoriassa.

Kuka muistaa viimeisimmät Jääkiekkoleijonaksi valitut?

Minä olen ensimmäinen myöntämään, että on epäreilua verrata Jääkiekkomuseota ja Hockey Hall of Famea, mutta melkein yhtä nopea pauhaamaan siitä, että pitäisi ainakin näyttää siltä, että yritetään.

Jokerit esitteli entisiä tähtipelaajiaan parin vuoden takaisen juhlavuotensa aikana. Satuin istumaan katsomossa kun Jouko Öystilä oli ottelun tähti, ja mutta suuren juhlan tuntu jäi jonnekin, kun Öystilä vain pääsi vilkuttamaan yleisölle yhdellä erätauolla. Osa yleisöstä ei tietenkään edes ollut tietoinen, mistä oli kyse. Samaten niinikään parin vuoden takaisen Karjala-turnauksen aikaan, kun sen vuotiset uudet Jääkiekkoleijonat esiteltiin yleisölle. Pelaajat kävelivät jäälle, ja kävelivät pois.

Jääkiekkoleijonat ovat suomalaisen jääkiekon eliittiä, pelaajia ja johtajia, jotka ovat saavuttaneet suuria asioita ja vieneet suomalaista jääkiekkoa eteenpäin. He ansaitsevat nykyfaneilta ja -pelaajilta kaiken mahdollisen arvostuksen ja kunnioituksen omana suurena päivänään.

Siksi ehdotankin, että Karjala-turnauksesta tehdään samalla Jääkiekkoleijonien juhlatapahtuma. Koska ottelupäiviä on kolme -- torstai, lauantai ja sunnuntai -- samalla voidaan myös rajoittaa yhtenä vuotena valittavien (ainakin) pelaajien määrää niin, että kukin pelaaja saa oman päivänsä Karjala-turnauksessa.

Torstai-ilta on “Pelaaja A:n päivä”. Hänen paitansa nostetaan väliaikaisesti hallin kattoon, hänet esitellään ennen ottelua, hän pudottaa avauskiekon, jumbotronilla näytetään vanhoja pätkiä hänen uroteoistaan, Suomen pelaajat luistelevat jäälle hänen pelinumeroissa, ja faneja kannustetaan myös muistamaan tätä sankaria.

Lauantaina juhlitaan pelaajaa B, ja sunnuntaina pelaajaa C.

Lauantaina kaikki kolme uutta Jääkiekkoleijonaa pääsee pelaamaan alumnimatsissa, jossa esiintyy tietenkin muita Jääkiekkoleijonia ja koko turnaus päättyy sunnuntain kiekkogaalaan, jossa he saavat muistokylttinsä.

Minä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, ilmaiseksi työvoimaksi, jos/että moinen tilaisuus saadaan aikaan.