On vaikeaa olla hyvä valmentaja. Tähän toteamukseen tulee, kun yrittää koota yhteen niitä ominaisuuksia, joita ihannevalmentajalta voisi vaatia. 1. Innostus, jota ilman ei itse jaksa toimia, puhumattakaan siitä, että jaksaisi itse innostaa muita. 2. Taito nähdä kukin pelaaja yksilönä, sillä massakäsittely on tuomittu epäonnistumaan heti alkuunsa. 3. Omakohtaiset taidot ja tiedot, joka ovat välttämättömiä valmentajan pyrkiessä hankkimaan itselleen auktoriteettia pelaajien keskuudessa. Jos tällöin voi viitata omalla pelaajanuralla hankittuun kokemukseen, on se eduksi, mutta on olemassa paljon valmentajia, jotka ovat hankkineet kunnioitettavan asiantuntemuksen seuraamalla peliä yksinomaan “laidan toiselta puolelta”. 4. Opetustaito ja järjestelykyky. Käyttämällä oikeita opetusmenetelmiä ja kiinnitämällä huomiota järjestelypuoleen tehostetaan … Lue loppuun →

Nykyisinä aikoina tarinat mahdutetaan 140 merkkiin Twitterissä, tai korkeintaan muutamaan sataan tekstiviesteissä, tai kun kaiken pitää muuten vain olla lyhyttä ja nopeaa. Sen ei tarvitsisi merkitä, että asiat käsitellään pinnallisesti, mutta käytäntö näyttää sanelevan, että niin on. Sitten on tarinoita, jotka ovat niin suuria, että ne eivät mahdu pieneen ruutuun. Jotka koskettavat, laittavat ajattelemaan, viihdyttävät ja itkettävät. Ja joita lukiessa joutuu jopa scrollaamaan, mutta sitä ei edes huomaa, koska juttu on niin hyvä, ja tarina niin valloittava. Vaikka et lukisi tällä kaudella enää mitään muuta, niin lue tämä ESPN:n John Buccigrossin (pitkä) kolumni Toronto Maple Leafsin ja USA:n olympiajoukkueen General … Lue loppuun →