Kansainvälinen jääkiekkoliitto tiedotti tänään Mestareiden liigan paluusta. IIHF oli päässyt sopuun Euroopan suuria liigoja edustavan Hockey Europen kanssa.

Helpoin este oli siis raivattu, kun liitto ja liigat löysivät yhteisymmärryksen siitä, kuinka korvata tämän peruuntuneen kauden menetykset Mestareiden liigaan selviytyneille mestareille.

Tavoittelin JYPin Jukka Seppästä, siinä onnistumatta, mutta Ruotsin mestari Färjestadin urheilutoimenjohtaja Thomas Rundqvist totesi puhelimitse, että seurojen saama korvaus on paikka ensi kauden liigassa.

“Se on hyväksyttävä korvaus, olisi ollut harmi, jos emme olisi mestaruudesta huolimatta päässeet mukaan … jos emme voita tällä kaudella,” Rundqvist sanoi.

Hurraa, Mestareiden liiga tekee paluun. Jos voisin, sijoittaisin.

Harmi, että minulla ei ole rahaa, mutta ei sitä ole IIHF:lläkään. Tuoreimman vuosikertomuksen mukaan kansainvälinen kiekkoliitto on tehnyt kausina 2007-08 ja 2008-09 noin kahdeksan miljoonan Sveitsin frangin tappiot. Se on eurorahassa 5.3 miljoonaa.

Summa ei ole tietenkään oikeille bisnesmiehille suuri, mutta kannattaa muistaa, että kansainvälisen kiekkoliiton vuotuiset tulot ovat keskimäärin noin 30 miljoonaa frangia, siis 20 miljoonaa euroa. Olympiavuosi 2006 nosti sen tulot 60 miljoonaan frangiin, ja se teki jopa 10 miljoonaa voittoa. Se on nyt syöty, mutta onneksi on taas olympiavuosi. Tälle kaudelle IIHF on budjetoinut viiden miljoonan frangin (hieman yli kolmen miljoonan euron) voiton.

Sillä ei kuitenkaan pyöritetä Mestareiden liigaa.

Niinpä tiedotteen tärkein osa olikin sen loppu, jossa IIHF myös tiedotti avanneensa tänään tarjouskilpailun tulevaisuuden Mestareiden liigasta. Jaossa ovat liigan kaikki osat, sijoittajaryhmästä projektinhallintaan ja sponsorimyyntiin.

Yhteistyökumppaneita tarvitaan. Jostain pitää löytyä sijoittajia ja sponsoreita. CHL teki ensimmäisellä kaudellaan -- arviot vaihtelevat lähteistä riippuen -- 17-19 miljoonan euron tappiot. Vaikka laskisi, että paluuta olisi nyt “helpompi” markkinoida, kun voi näyttää huikeita yleisömääriä, komeita ja ylistäviä lehtileikkeitä, ja televisiosopimuksiakin ympäri Eurooppaa -- vaikkakaan ei huikeita katsojalukuja -- ravistelen hatustani arvion, jonka mukaan rahaa pitäisi olla 40-50 miljoonaa euroa, että homma pyörisi lanseerausvaiheen yli.

Jos liigaa aiotaan siis jatkaa samalla rahapalkkioihin perustuvalla konseptilla kuin ensimmäisellä kaudella.

Mammonan varaan liigan rakentaminen saattoikin olla sen pahin virhe. Toki sillä saatiin huomiota, toki sillä sidottiin joukkueet mukaan (ja pelaamaan parhailla joukkueillaan jokaisessa matsissa, paitsi HV71 Bluesia vastaan), ja toki se sai fanitkin ymmärtämään, että kyseessä oli seuralle tärkeä liiga.

Huippupeli ja jännittävät ottelut tulivat bonuksena.

Mutta kun raha katosi, jäi vain ilmaa.

“Palkintorahaa pitää olla niin paljon, että liigan arvostus nousee, ja että joukkueet ovat todellakin valmiita pelaamaan siinä parhaalla joukkueellaan. Siihen ei mitali riitä, raha on aina tärkeää ammatiurheilussa,” Rundqvist sanoi.

Mahdotonta Mestareiden liigan paluu ei ole, ei ollenkaan. Ensimmäinen kausi oli kuin loistava traileri, joka sai jääkiekon ystävät ympäri Eurooppaa haluamaan lisää, enemmän.

Viime kevään MM-kisojen aikaan ilmassa oli erilaisia huhuja jos jonkinlaisista rahoittaja-markkinointiyhtiö -yhteenliittymistä. Eräs niistä oli julkisuuteen tullut NHL-sijoitus, joka ei sitten kuitenkaan toteutunut. NHL on luultavasti vieläkin kiinnostunut konseptista, Eurooppaan saapumisesta ja oman vaikutuspiirinsä laajentamisesta. Venäjällä on myös rahaa ja intoa olla mukana -- vaikka juuri venäläisten sijoittajien vetäytyminen lopulta CHL:n kaatoikin.

Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavaksi. Seurojen pitää tietää, pelataanko keväällä Mestareiden liigan paikasta ja sopimuksen saavien sijoittajien ja markkinointimiesten pitää päästä myymään tuotettaan.

“Mitä aikaisemmin, sitä parempi. Parasta olisi saada varmuus marraskuussa. Jos menee ensi vuoden puolelle, on jo liian myöhäistä,” totesi Rundqvist.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.