Urheilu on parhaimmillaan suuria tunteita, ja aivan skaalan yläpäässä tulee se ylitsepursuava onnen tunne voiton hetkellä. Yllättävän voiton hetkellä. Kun kukaan muu ei oikeastaan uskonut, että voitto oli edes mahdollista. Ja sitten vielä sen yläpuolella on sen saman tunteen jakaminen muiden kanssa. Ranskan MM-joukkue pääsi eilen nautiskelemaan siitä onnesta, kun se voitti Saksan vähintään urhoolliseksi kuvatavan taistelun jälkeen. Viimeisessä erässä joukkueen kenttäpelaajat heittäytyivät kiekon eteen kymmenkunta kertaa ja kun summeri soi, ei Les Bleusin riemulla ollut rajoja. Valmentaja David Henderson syleili apulaisiaan, pelaajat heittäytyivät sankarimaalivahti Fabrice Lhenryn päälle kuin pikkujunnut, ja he lauloivat kansallislaulunsa kaulakkain siniviivalla seisten. Minä seisoin haastattelualueella … Lue loppuun →

Magnus Johansson oli harvoja ruotsalaisia, jotka ilmestyivät haastattelualueelle Latvia-tappion jälkeen. Johansson ja Linus Omark saivat jaella lehdistölle näkemyksiä ruotsalaisleiristä kerta toisensa jälkeen, televisiokanavasta toiseen ja reportterilta toiselle. “Olisi pitänyt voittaa … Latvia taisteli hyvin … Oli meillä omat paikkamme ratkaista matsi …” Ja niin edelleen. Johansson ja Omark olivat lehdistön edessä maalintekijöinä, mutta aivan yhtä hyvin voisi sanoa, että he olivat maalintekijöitä samasta syystä koska olivat ottelun jälkeen lehdistön edessä. Juuri heidän itseluottamuksensa on kohdallaan, ja he uskaltavat tehdä itsenäisiä ratkaisuja, olla oma itsensä ja kohdata vaikeudet silmästä silmään. Toki Magnus Johanssoninkin kehonkieli kertoi tappion aiheuttamasta tyytymättömyydestä ja ahdistuneisuudesta. Mies … Lue loppuun →

Jokaisella joukkueella on omat paineensa, jokaisella joukkueella on odotuksia, joihin on yksinkertaisesti pakko vastata, jos aikoo palata kotiin selkä suorana ja leuka pystyssä. Joillakin on mitalipaineita, toisilla mestaruuspaineita ja kolmansilla paineita säilyä sarjassa. Ruotsin päävalmentaja Bengt-Åke Gustafsson on ollut Bernissä yllättävän kireä. Mies on antanut aikaansa auliisti toimittajille, mutta kysymyksiin on tullut sarkastisia vastauksia, ja vaikka hän naureskelikin niille, totta oli ainakin puolet. “Mihin ketjuun olet kaavaillut Patrik Berglundia?” “En ole vielä päättänyt?” “Pelaako hän laidassa vai keskellä?” “Jaa-a, ehkä hän pelaa vasempana pakkina”. Mitalipaineet, riidat kiekkoliiton ja kiekkoliigan välillä, Euro Hockey Tourin kehno menestys, maalivahtien pettäminen Tshekin turnauksessa ja … Lue loppuun →

Mitä yhteistä on Raipe Helmisellä ja Per-Åge Skrøderillä? No, molemmat ovat voittaneet Elitserienin pistepörssin ja Ruotsin mestaruuden. Skröder tykitti päättyneellä kaudella pudotuspeleistä rannalle jääneessa Modossa 30+29=59 pistettä 55 matsissa ja voitti maalipörssin kolmella maalilla ja pistepörssin kahdella pisteellä. Nyt 30-vuotias Skrøder siirtyi Elitserieniin, Frölundaan, jo kymmenen vuotta sitten, mutta vasta vuodet Modossa ovat kasvattaneet hänestä pörssivoittajan. Toissakaudella 48 pistettä 54 matsissa, viime kaudella 37 pistettä 51 matsissa ja nyt yli pisteen keskiarvolla. Parhaimmillaan Modon ykkösketjun kaikki kolme pelaajaa olivat pistepörssin kärjessä. Niklas Sundströmin laidoilla pelasivat Skrøder ja toinen norjalainen, Mats Zuccarello Aasen. Skrøderin ja Zuccarellon kanssa suomalaispakkienkin kannattaa olla tarkkana. … Lue loppuun →

Sveitsissä on kiekkokulttuuria, sillä lajilla on maassa pitkät perinteet. Sveitsi voitti ensimmäisen MM-mitalinsa vuonna 1930 ja kun Suomi osallistui ensimmäisen kerran jääkiekon MM-kisoihin, Sveitsissä 1939, isäntämaa nappasi jälleen pronssia, Suomi oli kolmastoista. Sveitsille mitali oli neljäs kahdeksan vuoden sisällä. Fanikulttuuri on yhtä kehittynyttä, kuten Keski-Euroopassa yleensäkin. Sveitsiläiskatsomoissa lauletaan, huudetaan, soitetaan rumpuja, kalistellaan kelloja ja nautitaan pelistä. Pieni häivähdys siitä nähtiin Suomessakin tammikuussa, kun ZSC Lionsin fanit saapuivat kannustamaan omiana Mestareiden liigan ottelussa Bluesia vastaan. Mutta kun sveitsiläisiä on enemmän, kun fanien määrä kymmen- tai kaksikymmenkertaistuu, elämys kasvaa eksponentiaalisesti. Kuten viime syyskuun lopussa, kun SC Bern pelasi harjoitusottelun New York Rangersia … Lue loppuun →

Kiekkokuume alkaa nousta väkisin, sillä Sveitsissä on kevät aika pitkällä. Turnauksen alkuun on enää pari päivää ja valmistelut ovat loppusuoralla, mutta kuten aina — paitsi ilmeisesti Pekingin olympialaisissa — vielä aattona tehdään pitkää päivää ja viritellään viimeisiä fanitelttoja ja kylttejä paikoilleen. Olin Bernissä ensimmäistä kertaa talvella pikkupoikana 1978, kun Lauri Mononen teki sopimuksen SC Bernin kanssa loppukaudesta. Äitini toimi Laten apurina neuvotteluissa ja niinpä koko Team Pakarinen pääsi tutustumaan kaupunkiin ja valmentajalegenda Xavier Unsinniin. Seuraavalla kaudella SC Bern voitti Sveitsin mestaruuden ja Late oli kaupungin suuria sankareita. Henkisesti kosmopoliitti Mononen — vaikka sveitsinsaksa ei ensimmäisellä kaudella sujunut ilman virheitä, Latella … Lue loppuun →