Lätkässä

SM-liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen käytti toimitusjohtajalle myönnettyä valtaa viedä Masi Marjamäen raju taklaus kurinpitoryhmän käsittelyyn. Sääntöjen mukaan toimitusjohtajallakin on siihen oikeus, tosin sääntö 510:n tarkoitus lienee ollut toinen kuin palauttaa kurinpitoryhmälle videotuomarin ja kurinpitäjän jo kertaalleen käsittelemiä tapauksia.

Kurinpitokäsittelyyn voidaan saattaa mikä tahansa ennen ottelua, ottelun aikana tai ottelun jälkeen sattunut tapaus, johon on osallisena pelaaja tai joukkueen toimihenkilö, riippumatta siitä, onko erotuomari tuominnut tästä rangaistusta.
Kurinpitokäsittelyn aikana pelaaja tai toimihenkilö on oikeutettu edustamaan joukkuettaan, ellei toisin määrätä. Päätöksen sääntö 510:n käytöstä ottelun jälkeen tekee SM-liigan päävideotuomari tai otteluvalvoja. SM-liigan toimitusjohtajalla on 3 vrk:n sisällä ottelun päättymisestä myös oikeus käyttää sääntöä 510, mikäli päävideotuomari tai otteluvalvoja eivät todennäköisesti voineet asiaa havaita tai tilanteesta löytyy lisämateriaalia, joka ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.

Säännön tarkoituksena lienee ollut mahdollisuus antaa kurinpitäjille oikeus antaa pelikieltoja, vaikka erotuomari ei ottelussa rangaistuksia olisikaan jaellut, ja sama oikeus on haluttu antaa myös toimitusjohtajalle, “mikäli päävideotuomari tai otteluvalvoja eivät todennäköisesti voineet asiaa havaita tai tilanteesta löytyy lisämateriaalia, joka ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.”

On vaikea kuvitella, että Vuorisella olisi käytettävissään parempaa materiaalia kuin Niki Anderssonilla, jolla oli SM-liigan sivujen mukaan käytössään SM-liigan monikameratekniikka. Andersson oli liigan julkaiseman alkuperäisen päätöksen mukaan myös kuullut asiassa kurinpitopäällikkö Sampo Liusjärveä. Tällä kaudella videopäätuomari on tutkinut 67 tilannetta ja niistä on jaettu 7 pelikieltoa.

Edit: Toinenkin muotoseikka on tullut esiin:

“Mikäli SM-liigan toimitusjohtaja tekee päätöksen säännön 510 käyttämisestä, niin siitä on ilmoitettava kirjallisesti molemmille joukkueille 36 tunnin sisällä ottelun päättymisestä.”

Jukka-Pekka Vuorinen totesi Ylen haastattelussa, että

Meidän on huolehdittava siitä, että järjestelmä oikeudenmukaisesti ja asiallisesti käsittelee asiat.

Kärpät ei kuitenkaan päätöksestä valittanut, joten ilmeisesti seura oli sitä mieltä, että tapaus oli käsitelty oikeudenmukaisesti ja asiallisesti – vaikka päätös ei ollutkaan heille mieluinen.

Nyt monikamera-ajoja tutkii kurinpitoryhmä, jossa istuvat Ari Väntsi, Juha Rantasila ja Jarmo Muukkonen, puheenjohtajanaan Väntsi. Koska kaikki kolme ovat juristeja, he varmasti myös tutkivat myös, että prosessi meni oikein.

Marjamäen taklaus oli eittämättä brutaali ja epäilen, että ainoastaan kovien Ilves-fanien mielestä pelin hengen mukainen. Minä olisin antanut siitä ensinäkemältä pelikieltoa.

Kurinpitäjien ja videotuomareiden ongelma saattaakin olla, että he eivät tee päätöksiä ensinäkemän perusteella, vaan tutkivat tapaukset eri kulmista, analysoiden. Ja kun Marjamäen taklausta katsoo hidastettuna, ja kuva kuvalta tarkastellen, näkee, että Marjamäki ei tosiaan ota potkuakaan aloituspisteen jälkeen, että Krepsillä taitaa olla kovempi vauhti kuin Marjamäellä, että Marjamäki jarruttaa ennen osumaa, että hänen kyynärpäänsä ei taidakaan osua suoraan päähän, vaan rintakehän yläosaan, että luistimetkaan eivät taida irrota jäästä, ja että Kreps lyö päänsä jäähän erittäin kovaa. (Tämä YouTubesta katsomani videon, ei monikameratekniikan, perusteella).

Voi olla, että kurinpitäjällä on jopa liikaa tietoisia signaaleja ison asian yksityiskohdista, jolloin metsä katoaa puiden taakse. Yhdellä puolella on monta pientä yksityiskohtaa (jäähileet jne), toisella puolella kokonaisuus. Marjamäen tapauksessa riittää, että näkee tilanteen, niin tietää, että kyseessä oli ylilyönti, mutta päätös täytyy myös perustella oikeudenmukaisesti. Tässä tapauksessa myös erotuomarit olivat sitä mieltä, että taklaus ylitti sääntöjen rajan, sillä hän sai 5 minuutin rangaistuksen ryntäyksestä, sekä sen mukanaan tuoman automaattisen pelirangaistuksen.

Miksi Marjamäen piti ylipäätään ajaa Krepsin yli tilanteessa, jossa hänen joukkuetoverinsa oli aivan Kärppäpelaajan kintereillä ja hänellä olisi ollut jopa hyvä mahdollisuus riistää kiekko? Vastustajan kunnioitus puuttuu, sanotaan.

Mutta en usko, että kyse on edes kunnioituksen puutteesta, vaan pelin perusajatusten perusteellisesta muuttumisesta. Vielä 1970-luvun puolivälissä SM-sarjassa jaettiin rangaistuksia “vastustajan ärsyttämisestä”, nykyisin se olisi pelaajan kehumista. Samalla tavalla myös taklausten funktio on muuttunut, nykyisin taklauksilla rangaistaan vastustajaa. Jos siihen halutaan nopea muutos, pitää muuttaa käytöstä, ja toivoa, että asenteet seuraavat perässä. Nollatoleranssilla otettiin pois kahvaaminen, ja nyt pitää ottaa pois yksinkertaisesti ylikovat taklaukset.

Isot miehet kovassa vauhdissa ovat vaarallisia aseita, ja he tietävät sen. Ja vaikka kukaan ei koskaan tietoisesti haluakaan vahingoittaa vastustajaa, jollain tasolla, he haluavat -- paikan nähdessään -- taklata vastustajaa niin, että hän ei nouse enää jäästä. On kuitenkin mahdotonta tehdä yhtä, mutta ei toista.

Ehkä jääkiekko on tullut pisteeseen, jossa pelaajia pitää suojella heitä itseltään. Jos nykyinen kehitys viedään loogiseen päätepisteeseensä, tarina päättyy traagisesti.

Valmentajanvaihdos tuo usein mukanaan ainakin muutaman ottelun kestävän menestyspiikin. Joukkue herää, voittaa pari matsia ja pahin kriisi on takana. Keskimäärin valmentajanvaihdos onnistuu pitkällä aikavälillä, totesivat professori W. Glenn Rowen ja tohtori Debra Rankinin vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessaan, “Mitä NHL voi opettaa meille”, jossa he tutkivat valmentajanvaihdoksia 60 vuoden ajalta.

On selvää, että kesken kauden johtoa vaihtaneet seurat eivät menesty yhtä hyvin kuin ne, jotka eivät vaihda, sillä … menestyvät seurat harvoin vaihtavat valmentajaa. Mutta Rowe ja Rankin huomasivat aineistoissaan, että jos valmentajaa vaihdettiin kesken kauden, joukkue menestyi paremmin – seuraavalla kaudella.

Kaikkiaan 60 vuoden aikana oltiin tehty 843 erilaista vaihdosta (valmentaja ja/tai GM). Selvästi huonoiten menestyivät joukkueet jotka vaihtoivat valmentajaa kesken kauden. Huonon kauden jälkeen valmentajaa vaihtaneet menestyivät yhtä hyvin kuin samalla jatkaneet, ja parhaiten menestyivät jo edelliskaudella valmentajaansa vaihtaneet.

No, Kärppien ja Mikko Haapakosken kohdalla se ei pitänyt paikkaansa. Juuri siksi seurat vaihtavat valmentajaa kesken kauden: he jaksavat vuodesta toiseen uskoa, että juuri heidän kohdallaan valmentajanvaihdos ratkaisee ongelmat.

Hannu Aravirta hyppää penkin taakse kesken kauden nyt jo toisena kautena peräkkäin. Viime kaudella Jokereista sitä edellisellä kaudella potkut saanut Aravirta pestattiin Elitserienin Modoon tammikuussa, kun joukkue oli yhdeksäntenä, kahdeksan pistettä pudotuspelipaikasta.

Aravirran 15 ottelua kestäneellä virkakaudella Modo voitti 8 (yhden jatkoajalla) ja hävisi 7 (kolme jatkoajalla). Varsinaisen peliajan tappioita 15 ottelussa siis vain neljä, ja ero edelläolevaan joukkueeseen hupeni yhteen pisteeseen.

Valitettavasti välissä oli pudotuspeliviiva.

Nyt, kuten Kärppien kapteeni Ilkka Mikkola sanoo, pelaajien on aika herätä:

“Meillä on nyt mahdollisuus saada homma nousuun puhtaalta pöydältä. “Ara” on joukkueellemme järkevä, kokenut ja karismaattinen johtaja.”

Kirjailija Malcolm Gladwell esitti “jäätymisen” ja paniikin eron seuraavasti: Kun ihminen jäätyy, hän alkaa ajatella asioita liikaa, eikä luota vaistoihinsa. Kun hän menee paniikkiin, hän unohtaa kaiken oppimansa, ja luottaa vain vaistoihinsa.

Kun joukkue pelaa alle odotusten, ja kun yksittäinen pelaaja pelaa alle odotusten, alle omien odotustensa, hän yrittää tietysti parantaa tilannetta tekemällä asioita toisin. Valmentaja yrittää ehkä muuttaa pelillisiä asioita, näyttää videolta, kuinka uusi avaus pitää tehdä, ja lopulta käy kuin Niko Kapaselle Vancouverissa, jossa hän osoitteli mailallaan kesken vaihdon, minne laitureiden piti mennä karvaamaan.

Jos tuloksia ei tule, pikkuhiljaa pelaajille tulee paniikki. He unohtavat valmentajan ohjeet ja alkavat pelata vaistollaan. Se ei toimi, jos vaistot eivät vie toimintaa samaan suuntaan. Usein pelaajien vaistot saavat heidät “taistelemaan enemmän”. Katsomoon se voi joskus näyttää koheltamiselta.

Joukkueessamme esiintyy käsittämätöntä kurittomuutta. Se on laajamittainen ongelma. Jos kyseessä olisi yksi tai kaksi tiettyä pelaajaa, heidät olisi helppo siirtää sivuun. Meillä kurittomuus tuntuu vaihtuvan eri otteluissa pelaajasta toiseen. Asiasta on puhuttu paljon, mutta sekään ei ole auttanut. Valmentajan vaihtaminen on varmasti viimeinen herätyskeino meille pelaajille.

Siksi valmentajanvaihdos toisinaan toimii. Usein niin uusi valmentaja kuin pelaajatkin puhuvat pelin yksinkertaistamisen tärkeydstä. Edessä on aina “paluu perusasioihin”.

Ne ovat niitä jääkiekon perustotuuksia, joista Janne Ojanen totesi -- kun haastattelin häntä yhteen toiseen juttuun -- vinosti hymyillen, että “pikkujunnuissa ne ovat jo iskostuneet, eivät jääkiekon perusasiat ole muuttuneet. Tietysti, sitten joku tulee Jyväskylästä ja keksii ne uudelleen.”

Uusi valmentaja puhdistaa pöydän, ja antaa helpot ohjeet, jotka pelaajat voivat omaksua intuitiivisesti. Ne syöttömallit ja keskialueen ylitystyylit, jotka pelaajat ovat oppineet aikoja sitten, ja jotka istuvat selkäytimessä. Ja jos tulee onnistumisia, paniikki kaikkoaa, eikä joukkue myöskään jäädy.

Vaistot ja aivot toimivat yhdessä.