Sauli Niinistön voitto ei ollut yllätys, mutta kaikki muu sitten olikin. En jauha tässä sen enempää Haavisto-ilmiöstä, koska se on analysoitu puhki muissa medioissa. Todettakoon vain, että Haavisto teki sen, mihin kuvittelin aluksi Arhinmäen parhaimmillaan pystyvän. Hän sai nuoret aikuiset äänestämään, joten ensimmäisessä bloggauksessa ilmaisemani huoli kotisohvalle jäämisestä oli turha.
Todellinen yllätys oli Paavo Väyrysen nousu vitsiehdokkaasta teräväksi haastajaksi. Aivan yhtä hämmentävää oli Timo Soinin sädekehän himmentyminen. Ehkä suurin yllätys oli kuitenkin Paavo Lipposen surkea menestys. Kun Lipponen ilmoitti ehdokkuudestaan, ajattelin, että peli on selvä, eikä muilla ehdokkailla ole mitään mahdollisuuksia Niinistön ja Lipposen rinnalla.
Arhinmäen asettuminen saattoi heikentää jonkin verran Lipposen asemaa. Mutta olisiko Lipposen äänisaalis ollut merkittävästi suurempi, jos vasemmisto ei olisi asettanut omaa ehdokastaan? Ketä demarit ja vasemmisto tarkoittavat puhuessaan vähäosaisista, joiden asiaa he uskovat ajavansa? Jollakin ilveellä Niinistö ja Haavisto onnistuivat vakuuttamaan kiusatut ja syrjäytyneet paremmin.
Suurin ongelma taitaa olla se, että sitä kansanosaa, jota vasemmistopuolueet uskovat edustavansa, ei enää ole. Duunarius on tässä yhteiskunnassa ehkä paras valinta, minkä ihminen voi tehdä. Ammattikoulutuksen saaneille on paremmin töitä tarjolla kuin akateemisille. He pääsevät parhaimmillaan ansiotyöhön jo alle kaksikymppisinä, ja ovat maksaneet lainojaan pitkän pennin siinä vaiheessa, kun humanisti kituuttaa vielä opintotuella ja pastalla. Työttömille hiljattain myönnetty opiskeluoikeus ei useinkaan lohduta akateemisia. Työttömyyskorvauksia myönnetään helpommin koulun penkille palaaville ammattikoululaisille kuin akateemisille, jotka haluavat rutistaa loppuun roikkumaan jääneen gradunsa. Pätkätyöt, maisterien ilmaiset työkkäriharjoittelut ja olematon palkkakehitys ovat todellisuutta entistä useammilla aloilla. Korkeasti koulutetut eivät nauti sellaisista ylellisyyksistä kuin omistusasunto ja työterveys, ja eri virastojen kanssa käytävä paperirumba tuloista ja silppuduuneista käy itsessään työstä.
Vasemmistopuolueet eivät ole onnistuneet puhuttelemaan ajelehtivan ja huonotuloisen sivistyneistön kasvavaa joukkoa. Eiväthän nämä ihmiset koe olevansa syrjäytyneitä tai vähäosaisia. Akateemiset köyhät tulevat usein koulutetuista, varakkaistakin perheistä. Nousukausi vain on päättynyt heidän kohdallaan. Tämä joukko pitää sivistystä pääomana, ja he kuuluvat usein moniin yhteisöihin ja ovat monella elämän osa-alueella aktiivisia, joten syrjäytymis- ja kurjuuspuhe ei kosketa heitä.
Akateeminen köyhälistö saattaa olla yksi syy kokoomuksen nousuun ja sdp:n romahdukseen 2000-luvulla. Koulutettujen, työstä ja menestyksestä puhuvien ihmisten äänestäminen saattaa olla yksi keino kokea kuuluvansa omien vanhempiensa hyvinvoivaan luokkaan, johon omat tulot eivät enää riitä. Osa vasemmistoliiton potentiaalisista äänestäjistä taas lienee valunut vihreisiin.
Lähes kaikki puolueet sanovat olevansa vähäosaisten asialla. Vasemmistopuolueet voisivat aloittaa taistelun suosionsa notkahdusta vastaan alkamalla puhutella niitä ihmisiä, jotka ovat aineellisesti köyhiä, mutta kokevat elämänsä muuten rikkaaksi. Duunareiden kosiskelu on turhaa, sillä tämänhetkinen yhteiskunta on rakentunut palvelemaan paljolti heitä. Muuten tukilomakkeissa olisi omat ruutunsa niille, jotka tienaavat joskus jotain, joskus eivät yhtään mitään, saavat pari apurahaa väitökseensä, vähän opiskelevat, vähän äitiyslomailevat ja pyörittävät osa-aikaisesti firmaansa.
Katsotaan, mikä on tilanne tulevissa kunnallisvaaleissa ja kuuden vuoden kuluttua. Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille kriittisistä, mutta asiallisista kommenteista! Julkaisukelvottomia älähdyksiä kertyi syksyn ja talven aikana vain kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä.
tylsä blogi. täyttä kuraa
Olen jo muutamia kertoja lukenut blogia ja se on asiantuntevaa, tämänajan ongelmiin syventyvää tutkimusta. Janica sai minusta lukijan. Hyvä.
Valitettavasti luin vasta ensimmäisen kerran, mutta en varmasti viimeistä. Olen itse ajatellut asioista pitkälti samaan tapaan. Vasemmiston vähäosaiset ovat hyvinpalkattuja “paperityöläisiä”, mutta en näe heidän koskaan edustaneen todella köyhää/syrjäytynyttä kansaa. Mm. vasemmistovetoiset liitot ovat unohtaneet työttömät täysin, jopa suorastaa kurjistaneet heidän asmaansa.
Osuit analyysissasi naulan kantaan! Vihreissä on todella paljon sellaisia, jotka omakohtaisesti tietävät, mitä merkitsee, kun demareiden kurjuuden huippuna hehkuttama pätkätyö olisi autuus, sillä siihen sisältyy palkallinen sairausloma, työterveyshuolto ja lomakorvaukset. Vasemmistoliitto on Arhinmäen johdolla alkanut nähdä yhteiskunnan muutoksen, se on jo nyt kova kilpailija Vihreille.
Ihan loistava kolumni, nyt olet asian ytimessä!
Kun apurahatutkijat ja taiteilijat taistelivat oikeudesta eläkemaksuihin ja edes jonkinlaiseen sosiaaliturvaan, silloinen työministeri Filatov (sd) sanoi asian olevan marginaalinen ja koskevan niin pientä joukkoa että ei tuhlaa moiseen voimavarojaan. Ehkä niin demareiden mielestä, joille vakityössä olevan duunarin asian ajaminen taitaa olla se pyhä asia, pätkä- osa-aika yms työläisistä ei niin väliä, varsinkaan jos on akateeminen.
Mutta seuraavissa vaaleissa demarit hävisivät, Helsingistä valittiin yliopistolaisten äänillä vihreä edustaja, joka yhdessä Sinnemäen kanssa tarmokkaasti ajoi asiaa, ja nyt saamme maksaa apurahoistamme eläkemaksut.
Valta turmelee , sanotaan , ja ehdoton valta ehdottomasti , valtionhoitaja puolueelle kävi juuri näin, mentiin mukaan prvari-leikkiin , innostuttiin
omasta egosta , valtiomies-Lipponen oli hyvä esimerkki ,
saksalaisine sukujuurineen…
Eikö olekin mielenkiintoista, että akateemisesti koulutettu ihminen ei loppujen lopuksi ole tarpeeksi sivistynyt tajuamaan tällaista asiaa, kuin mitä blogissasi kirjoitit? Tai vielä parempi, jos tajuaa, mutta tykkää silti tekevänsä oikein. Se, että äänestetään vielä jotain puoluetta, jotta kuuluttaisiin johonkin ryhmään, on varmaan keskinkertaisuuden huippu. Ei se näemmä akateemisuuskaan takaa älykkyyttä pään sisällä, eikä liioin sivistys ole tae mistään muusta kuin luetuista kirjojen lukumäärästä. Tykkäsin eniten kohdasta “Lähes kaikki puolueet sanovat olevansa vähäosaisten asialla.” Kyllä saakin antaa sellaiselle selkään, joka tällä tavalla näkee politiikan Suomen maassa.
Hyvä kirjoitus. Olisikohan syynä, että puolueet elävät kansallisvaltio aikaa ja sitäkin jossain vuosikymmenien takaa, puhuessaan “vähäosaista” kansallisella tasolla, mutta samalla työntyy hyväksyntä “globaalisuuden” viemien firmojen ulosvienti ok, uusien puuttuminen ok, firmat myös myydään 50-80 % ulkopuolelle ok, maita, pohjavesiä, malmejamme hyödyntävät muut ok, itse olemme kuin mikäkin kehitysvaltio hyödyntämään mitään omaa.
Minulle oli kaksi yllätystä tässä kisassa: Haaviston nousu ja Soinin mitättömyys.
Samaa mieltä, tyhmyyden ja nousukasmaisuuden osoituksesta on äänestää köyhänä, varattomana tai syrjäytyneenä jotain puoluetta, johon halutaan osoittaa/tuntea kuuluvansa vaikka rahkeita ei olisi. Toisaalta onko meillä puoluetta, joka olisi mitenkään eriävä ja (puolue)kurissa pidettävä? Puoluekuri on Suomessa noussut kyykyttämisen ja puoluekiusaamisen tasolle. Onko tällainen vapaata demokratiaa? Ei ole, vaan diktatoorinen hallintamuoto mukademokraattisesti. Puoluekuri on myös perustuslakimme vastaista, jos muistan oikein. No, tämähän voisi olla seuraava tarkastelusi aihe nuoremman sukupolven silmin.