Kunnarin Kynä

Näin juhannuksen alla on hyvä aika vetää yhteen suomalaisen kiekon onnistujat ja epäonnistujat viime kaudelta.
Kiekkokausi oli harvinaisen tapahtumarikas ja värikäs, kiitos Kanadassa pelatun olympiaturnauksen. Myös kotoisessa liigassa tapahtui paljon.
Tässä allekirjoittaneen muutamia esimerkkejä sankareista ja epäonnistujista.

Heroes:
- Olympiapronssit
Miesleijonien pronssi on edelleen upea saavutus. Vaikka Vancouverin turnaukseen mahtui monenlaista pomppua ja tapahtumaa, on lopputulos se mikä muistetaan. Ja lopputulos oli erinomainen. Vielä kerran kokeneet pelaajat kuten Selänne, Koivu, Timonen, Salo, Jokinen, Kiprusoff, Ruutu, Lydman ja kumppanit hilasivat Leijonat mitalikantaan.
Vancouverista pitää muistaa myös naarasleijonien pronssimitali.

- Antti Niemi
27-vuotiaan Niemen kausi oli suomalainen tuhkimotarina. Tulokas nappasi ykköstorjujan paikan Blackhawksissa, kantoi joukkueen finaaliin ja torjui ensimmäisen Stanley Cupin pystin Chicagoon 49 vuoteen. Mestaruutta myös arvostettiin Illinoisin osavaltiossa, sillä voittoparaatia seurasi paikallisen poliisin arvion mukaan jopa kaksi miljoonaa ihmistä.
Stanley Cupin finaalien yhteydessä pitää mainita myös hävinneen Philadelphian Ville Leino ja Kimmo Timonen. Leino nakutti tulokaspelaajien piste-ennätyksen pudotuspeleissä ja Timonen raatoi huikeita minuutteja Flyersin pakistossa.

-TPS
Pitkään ongelmissa riutunut organisaatio nousi uskomattomaan mestaruuteen valmentaja Kai Suikkasen johdolla. TPS synnytti Varsinais-Suomeen huikean kiekkobuumin. TPS pesi kasvonsa organisaationa ja viettää kesää mestarina. Mestaruus tuulettaa koko SM-liigaa, voittoon ei enää tarvita isoa pelaajabudjettia kun asiat tehdään oikein ja hyvässä hengessä.

- Mikael Granlund
Monien sotkujen kautta HIFK:hon siirtynyt oululainen pelasi huikean tulokaskauden SM-liigassa. Suomalaisen kiekon suurin lupaus yhdessä Sami Vatasen kanssa.

- Teemu Selänne
Rikkoi maagisen 600 maalin rajan NHL:ssä. Vain 17 pelaajaa oli pystynyt 600 maaliin NHL:ssä ennen Selännettä. Juhlaosuma syntyi mukavasti entisen seuran Coloradon verkkoon. Avalanche oli juuri se joukkue, joka muutama vuosi sitten potki suomalaista päähän.

Zeroes:
- Ilves
SM-liigan jumbo joutui karsintaan. Vaikka ei haluisi olla lainkaan ilkeä, on Ilveksen viime kaudesta vaikea löytää mitään hyvää. Kirjoitin jo aikoja sitten, että Tampereelle mahtuu vain yksi kilpailukykyinen ja taloudellisesti terve SM-liigajoukkue. Täytyy sanoa, että viime kausi ei mielipidettäni muuttanut.

- Jokerit
Helsinkiläisjoukkue oli väliilä jopa liigan jumbona. Joukkueen asiat olivat pahasti sekaisin, lähinnä se tarkoitti runkopelaajien ja päävalmentaja Hannu Jortikan välisiä suhteita. Tiedot Jokereiden kopista kertovat, että ne olivat pahasti tulehtuneet läpi kauden. Ja syy oli tietenkin aina pelaajissa…
Jokerit teki päivä MM-kisojen päättymisen jälkeen valtavan ryhtiliikkeen hankkimalla Jarmo Kekäläisen. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta.

- Leijonien MM-suoritus
Joukkueessa oli toki yhdeksän ensikertalaista, mutta silti turnauksestä jäi faneille vaisu kuva. Venymistä ei löytynyt. Kisojen jälkeen apuvalmentajat Risto Dufva ja Timo Lehkonen jättivät yönsä maajoukkueessa.

- Risto Dufva
Miehen esiintyminen mediassa on ihmeellistä vänkkäämistä ja kiistämistä. Loi Leijonien koppiin negatiivista ilmapiiriä Vancouverissa. Ei tainnut lopulta olla maajoukkueeseen paljoakaan annettavaa. Epäonnistui myös JYPin kanssa, taisi edelliskauden mestaruus kihahtaa hattuun koko organisaatiossa. JYP oli reilu vuosi sitten valmis voittamaan mestaruuden, mutta organisaatio ei ollut valmis toimimaan mestarina.

Pääkaupunkiseudun joukkueiden välinen nokittelu on aina mielenkiintoinen peli SM-liigan sisällä. Tällä hetkellä tilanne on se, että Jokerit otti niskalenkin paikallisvastustajistaan palkkaamalla Jarmo Kekäläisen. Niin urheilullista tulevaisuutta ajatellen, kuin median palstoillakin.

Kaikki kolme kehä kolmosen sisällä toimivaa joukkuetta ovat tehneet keväällä hyviä, faneja ja mediaa kiinnostavia hankintoja. Otetaan tässä esiin niistä merkittävimmät.

Blues nappasi aina tunteita ja puheita herättävän Jere Karalahden. Noin kaksi vuotta sitten pullonkorkin sulkenut, raitis Karalahti on espoolaisten puolustuksen fyysinen isähahmo. Ja ainakin meikäläisen uskomuksen mukaan yhä liigan kymmenen parhaan puolustajan joukossa. Miten tuo TOP 10 rankataan, on tietenkin makuasia ja jokaisella kiekkofanilla on siihen omat kymmenen nimeä.
Mielestäni Karalahti on kuitenkin erinomainen hankinta.

HIFK nokitti siirtomarkkinoilla paikallisvastustajiaan hankkimalla loistavan Ville Peltosen. Kyseessä on liigan kovin PELAAJAhankinta toistaiseksi. Villellä on terveenä pysyessään pari hyvää vuotta jäljellä liigatasolla, eikä hyökkääjän ominaisuuksia ja meriittejä tarvitse sen enempää tässä kerrata. Tervetuloa vaan takaisin, Ville.

Jokerit sen pommin kuitenkin jysäytti. Jarmo Kekäläisen hankinta on organisaatiolle valtava temppu. Ilman sini-valkoisia lasejakin voidaan sanoa, että Euroopasta tuskin olisi parempaa joukkueenrakentajaa SM-liigaan löytynyt.
Kokeneen ja analyyttisen Kekäläisen hankinta saattaa olla liigan historian kovin värväys, niin kovat strategiset vaikutukset sillä lähtökohtaisesti on.
Tuon tason pomohankinta on seuralle paljon merkityksellisempi kuin yhdenkään pelaajan ostaminen. Kekäläisen tulon myötä Jokerit on kuin uudesti syntynyt, ja voi todennäköisesti aika pian tosissaan kutsua itseään Euroopan huippujoukkueeksi ja -organisaatioksi. Yht´äkkiä Jokerit on vuosien tauon jälkeen kotoisen sarjan mielenkiintoisin joukkue yhdessä yllätysmestari-TPS:n kanssa.

Kesä on toki vasta tuloillaan, mutta syyskuussa alkava SM-liigakausi on ainakin pääkaupunkiseudulla mielenkiintoisempi kuin vuosiin.

Turussa leivottiin kiekkokauden suurin sensaatio. TPS pelaa finaalissa HPK:ta vastaan. Tässä valtakunnassa ei syksyllä ollut yhtään kiekkofania joka veikkasi TPS:ää loppupeleihin. Yllätykset ovat urheilun suola, siksi SM-liigafinaali onkin mielenkiintoisempi kuin aikoihin. Nimittäin HPK on kaikesta huolimatta suosikki.

Media on hehkuttanut TPS:n päävalmentaja Kai Suikkasta valtavin juttumäärin. Ja onhan entinen hyökkääjä tehnyt aivan loistavaa duunia rakentaessaan tuntemattomasta poikaryhmästä finaalijoukkueen. Tässä kohtaa pitää muistaa myös apuvalmentaja Riku-Petteri Lehtosen panos. Entinen HIFK- ja TPS-kapteeni on paiskinut saman määrän hommia, entinen pakki tuo vähintään saman verran jämäkkyyttä turkulaisten koppiin kuin Suikkanenkin. Eikä unohdeta Urpo Ylöstä, joka vuosi vuoden jälkeen leipoo turkulaisille huippumaalivahteja.

Miksi TPS sitten pelaa finaalissa? Sitä asiaa on syytä hieman aukaista. Siemenet menestykselle kylvettiin paljon ennen Suikkasen hankintaa.

Vuosina 2005-07 TPS valui taloudellisesti surkeaan tilaan, tiettävästi lähelle konkurssia. Toisaalta olisi vaikea uskoa, että kaupungin ylpeyttä oikeasti koskaan päästettäisiin konkurssiin, sen verran isoja poikia seuran taustalla häärii -- ainakin tarvittaessa.

Tilanteen ollessa kurjimmillaan, alkuvuonna 2007 HC TPS Turku Oy käynnisti ensimmäisen osakeannin. Sillä seura sai rahaa reilun miljoonan ja noin 40 uutta omistajaa.

Erittäin merkittävä liike liigaseuraa pyörittävän yhtiön taustalla tehtiin kesäkuussa 2007. Silloin HC TPS Turku Oyn hallituksen puheenjohtajaksi kutsuttiin vuonna 1972 syntynyt Jaakko Ketonen. Jaakko on mediakonserni TS Yhtymän omistavan upporikkaan Ketosen perheen jäsen.

Hän aloitti seurassa ennennäkemättömän säästökuurin, leikkasi kaikki mahdolliset menot, ensisijaisesti valtavat pelaajapalkkiot. Ketonen pelasti käytännössä seuran. Säästökuurin aikana seurassa ei välttämättä ollut kaikilla kivaa, ja tuo kuuri jatkuu käytännössä vieläkin.
Ketonen, A-junioreiden Suomen mestari TPS:n paidassa keväältä 1992, pisti organisaation muutenkin ruotuun. Hän poisti pääosin paskapuheet Ruissalon toimistolta ja sai seuran toiminnassa mukana olevat ihmiset puhaltamaan pääosin samaan hiileen. Turussa täydellinen konsensus ei liene koskaan mahdollista.

Perhetaustastaan johtuen Ketonen ei ole koskaan antanut haastatteluita. Viime kesäkuussa Ketonen luopui hallituksen puheenjohtajan paikasta ja siirtyi rivijäseneksi. Puheenjohtajan nuijaa heiluttaa nyt Eckes-Graninin (Marli) toimitusjohtaja Timo Laukkanen.

Toinen iso liike Turussa oli Ari Vuoren pestaaminen pelaajakoordinaattoriksi. Vuori on kasannut käytännössä sarjan toiseksi pienimmällä budjetilla finaalijoukkueen. Se kertonee entisen huippuhyökkääjän ammattitaidosta. Päätyönään “Arse” toimii Detroit Red Wingsin Euroopan kykyjenetsijänä, eli scouttina.

TPS siirtyi Suikkasen ja Lehtosen aikakauteen lokakuun lopussa 2008. Yksi palanen menestyspalapelissä oli Kari Hietarinnan valinta toimitusjohtajaksi. Hietarinta aloitti pestissään virallisesti maaliskuun alussa 2009.

Pari vuotta sitten TPS perusti myös junioriakatemian, joka yhdessä seuravalmennuksen ja urheilulukion kanssa hioo nuorista lahjakkuuksista pelaajia liigajoukkueelle.

Moni kiekon ystävä muistaa yhä TPS:n rahan ja ylisuuren itseluottamuksen pönkittämät mestaruusvuodet. Fakta kuitenkin on, että seurassa on viimeisen 3-4 vuoden aikana muuttunut kaikki: omistuspohja, hallitus, johto, valmennus, pelaajat ja logo. Ja tärkeimpänä kaikista: asenne. Vain nimi on sama kuin takavuosina.

HC TPS Turku Oy ei ole vieläkään taloudellisesti kuivilla. Yhtiöllä on allekirjoittaneen tietojen mukaan velkaa vielä lähelle miljoona euroa, vippiä on aikanaan otettu vanhojen tappioiden peittämiseksi.
Seuralla on omistajia kahden osakeannin jälkeen lähes 50, suurin niistä TPS Turky Ry, joka omistaa yhtiöstä 37,23 prosenttia. Varamiespalvelu on suurin yksittäinen omistaja, toiseksi suurin on Calgary Flamesin huippumaalivahti Miikka Kiprusoff.

Tällaisten mutkien kautta uusi TPS on noussut jälleen finaalijoukkueeksi. Turkuhalli on taas täynnä. Samat ihmiset, jotka vielä parisen vuotta sitten pilkkasivat ontuvaa organisaatiota ovat nyt liittyneet selkääntaputtajien klubiin. Menestystä on niin helppo seurata. Näillä kavereilla vain kansitakit ovat vaihtuneet kevään korvalla pikkutakkeihin, “tepsiläisyys” on Turun alueella taas cool juttu.

Nyt katseet on kuitenkin syytä suunnata kaukaloon. Suikkasella ja Lehtosella on kova työ ladata joukkue finaali-iskuun. HPK tulee nimittäin todella kovaa. Edessä on upea finaalisarja.

Käy SM-liigan keväässä miten tahansa, voi kiekkoileva Suomi nostaa jo tässä vaiheessa hattua Sami Kapaselle. Ja reilusti.

Kapanen johdatti KalPan runkosarjan kakkoseksi. Hyökkääjä johtaa pudotuspelien piste- ja maalipörssejä.

Kapasen arvoa ei kuitenkaan mitata vain maaleissa ja pisteissä. Jos ajatellaan ensi KalPaa, niin mies ratsasti muutama vuosi sitten Kimmo Timosen kanssa kaupunkiin, löi rahaa pöytään ja pelasti riutuvan organisaation konkurssilta. Kapanen on seuran puheenjohtaja, lipunmyynnin ja yhteistyökumppanihankinnan keulakuva, sekä ylivoimaisesti joukkueen paras pelaaja. Ja kapteeni. Tuskin enempää voi yksi henkilö yhdessä organisaatiossa taakkaa kantaa.

Kapanen on koko SM-liigan jalokivi. Liigan paras pelaaja, herrasmies ja loistava esimerkki kaiken ikäisille urheilijoille kaukalossa ja sen ulkopuolella.

Ilman kolhuja Kapanen olisi pelannut Vancouverin olympiajoukkueessa. Kevään MM-kisoissa hän pelaa jos niin haluaa. Ja sekin lienee monelta tässä kateellisten valtakunnassa unohtunut, että 36-vuotias hyökkääjä voisi halutessaan pelata yhä NHL:ssä. Kaksi kertaa taalaliigan all star -ottelussa esiintynyt kuopiolainen pelasi maailman kovimmassa kiekkoliigassa 831 runkosarjan ottelua ja siihen hatuksi 87 playoff-vääntöä. Pisteitä syntyi yhteensä hieman vajaat 500.

On mielenkiintoista nähdä, milloin SM-liiga saa samoilla meriiteillä varustetun paluumuuttajan joka pelaa illasta toiseen samalla tasolla. Siihen voi mennä paljon aikaa. Itse asiassa luulen, että sitä ei tule tapahtumaan enää koskaan.

Valitettavasti kaikki eivät Kapasen arvoa kotimaiselle liigalle tajua. Kova peli toki kuuluu playoffsiin, mutta Janne Kolehmaisen torstai-illan päätöserän taklauksesta voidaan olla montaa mieltä. Kapanen ei iskun jälkeen jatkoajalla pelannut, ja miehen osallistuminen viidenteen semifinaaliin on harkinnassa.

Iltalehden mukaan hämeenlinnalainen toimittaja huusi Kapaselle pressikatsomossa “kuolee, kuolee.” JOS näin tapahtui, on kyseessä todella törkeä teko, ja tuollaiselta “toimittajalta” pitäisi ottaa välittömästi SM-liigan pressikortti pois.
Olisi pelkästään HPK:n etujen mukaista selvittää huutajan henkilöllisyys.
Toisen ihmisen ja tässä tapauksessa urheilijan kuolemalla ilkkuminen on valtava epäammattitaidon ja mauttomuuden osoitus. Nyt hereillä SM-liiga, ja kerrankin myös jääkiekkojournalistit ry.

Onneksi moni myös Kapasen arvon SM-liigalle tajuaa. Toivotaan, että veteraani jaksaa olla mukana myös ensi kaudella.

JYPin ja TPS:n välieräsarjasta tulee äärimmäisen mielenkiintoinen. Turussa ei ole unohdettu viime kevään tapahtumia. Silloin TPS pisti JYPin tiukoille ja ottelusarjassa riitti hässäkkää.

JYPin Jarkko Immonen taklasi rajusti nuorta Joonas Järvistä. Parahaiten Aurajoen rannoilla muistetaan kuitenkin päävalmentaja Risto Dufvan lausunnot sarjan ratkettua. Turkuhallin yleisö buuasi ja vihelsi Immoselle aina kun tämä koski kiekkoon. Se ei Dufvalle sopinut ja päävalmentaja antoi ihmeellisiä lausuntoja tv-haastattelussa. Dufva totesi, että “turkulaiset saavat jatkossa buuata vaikka Bob Hopelle, Immosen Jakelle ei enää tarvitse.” Se oli melkoisen epäurheilijamainen kommentti ottelusarjan voittaneen joukkueen luotsilta.

JYPin johto puolestaan väitti median suuntaan, että TPS-valmennus Kai Suikkanen ja Riku-Petteri Lehtonen ei kätellyt jyväskyläläisten valmennusta sarjan ratkettua. Totuuden asiasta tietävät vain asianosaiset itse.

Jännite joukkueiden välillä on erinomainen asia. Se luo mukavasti mielenkiintoa ja sähköä semifinaalisarjaan. Pakko myöntää, että normaalitilanteesa Turun ja Jyväskylän, TPS:n ja JYPin väliltä saa jännitettä hakea suurennuslasin avulla.

Lähtökohta on muutenkin mielenkiintoinen. TPS on pelannut neljä playoff-ottelua ja voittanut ne kaikki. JYP tahkosi pitkän ja varmasti kuluttavankin seitsemän ottelun maratonsarjan Kärppiä vastaan. JYP siis saattaa olla väsynyt. Mikä on puolestaan TPS:n pelituntuma ensimmäisessä ottelussa, jää nähtäväksi.

JYPin materiaali on valovuoden TPS:ää edellä. Joukueella on varaa pitää sivussa tai pienellä jääajalla Jussi Makkosen, Steve Kariyan ja Antti Virtasen kaltaisia pelaajia. Kolmikko voisi olla TPS:n ykkösketju!
Jyväskyläläisillä on pelitapa takuulla selkäytimessä, joukkueella on erinomainen maalivahtipeli ja tuoreessa muistissa se, mitä mestaruuden voittaminen vaatii.

TPS:llä on hurmos päällä. Joukkueen ylivoimapeli toimii. Halli lienee joka pelissä täynnä, TPS on Turussa taas kova juttu ja valmennus osaa niistää tehot materiaalista ulos.

Kaikesta huolimatta JYP on tämän otteluparin selvä ennakkosuosikki.

Rauman Lukko lähti kesälomalle todella nolosti. Runkosarjaa pitkään dominoinut pikkukaupungin joukkue hävisi TPS:lle suoraan voiton 0-4. Takavuosina asiassa ei olisi ollut mitään ihmeellistä, mutta tällä kaudella Lukon materiaali oli aivan eri tasolla kuin turkulaisten.

Miten tämä on mahdollista? Vastaus on tällä kertaa helppo. Siemen Lukon kompuroinnille kylvettiin jo marraskuussa. Kylvöhommissa häärivät Lukon johtohenkilöt, kun he myivät loistavaa kautta pelaanneen maalivahti Petri Vehasen Kazanin joukkueeseen KHL:ään.

MTV3 kertoi kauppa-aikeista jo lokakuussa, ja marraskuussa se sitten tapahtui. Lukko sai samassa hälinässä Mikael Tellqvistin. Ruotsalainen on kelpo maalivahti, mutta ei kuitenkaan Vehasen tasoinen.

Lukko sai kaupan kylkiäisinä merkittävän summan rahaa. Eräiden tietojen mukaan korvaussumma oli jopa miljoona euroa. Oli se mitä tahansa, joukkueen johto yksinkertaisesti sanottuna myi menestyksen tällä kaudella.
Asian ymmärtäisi monen liigajoukkueen kohdalla, raha on melkein kaikilla tiukassa. Mutta Lukko on tunnetusti syytänyt vuosien varrella paljon rahaa turhiin pelaajiin ja ylisuuriin sopimuksiin, raumalaisjoukkue lienee liigan pahin ylikorkeitten palkkojen maksaja. Joukkueella on rahaa.

Vehasen myötä Äijänsuon hallista lähti marraskuussa liigan ylivoimaisesti paras maalivahti, voittava maalivahti ja vieläpä raumalainen sellainen.

Toki Lukolla oli muitakin ongelmia. Loukkaantumiset kiusasivat runkosarjan loppupuolella, joukkueen ulkomaalaiset (lue: kalleimmat pelaajat) floppasivat täysin TPS-sarjassa, eikä organisaatiossa ole kyllä tippaakaan sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuriakaan.

Eräs huhu kertoo myös Lukon runkopelaajien kosteasta valmistautumisesta playoffsiin. Mutta Vehasesta luopuminen oli suurin moka.

Joka tapauksessa faneilla on tässä kohtaa hyvä syy esittää Lukon johdolle seuraava kysymys: lämmittääkö Vehasen myynnistä saatu raha?