Kunnarin Kynä

Parisen viikkoa sitten Leijonien tilanne näytti paskamaiselta. Puolisen tusinaa olympiajoukkueen runkopelaajaa oli loukkaantuneena. Kolhuista kärsivät muun muassa Teemu Selänne, Saku Koivu, Sami Salo, Jere Lehtinen ja Tuomo Ruutu. Päävalmentaja Jukka Jalosella oli varmasti hiki otsalla…

Nyt tilanne näyttää huomattavasti valoisammalta. Iso osa kolhuja kärsineistä pelaajista pystyy jo pelaamaan. Selänne, Ruutu ja Salo palaavat kehiin tämän viikon aikana. Niklas Bäckström on yhä sivussa.

Nyt herääkin kysymys, että onko loukkaantumisista lopulta hyötyä Leijonille? Nimittäin NHL:n otteluohjelma on olympialaisten aiheuttaman tauon takia tällä kaudella normaaliakin rajumpi, suorastaan epäinhimillinen. Esimerkiksi Sami Salo pelaa 39 päivässä 21 ottelua (NHL+olympialaiset) mikäli Suomi menee turnauksessa loppuun asti.

Moni suomalaispelaaja sai siis kauden kiihkeimmässä vaiheessa “tauon” peleihinsä. Kukaan ei tietenkään halua sivuun, ja muutamassa tilanteessa oli aineksia vakavaankin loukkaantumiseen.
Silti, muutaman suomalaispelaajan jalka saattaa olla pakollisen paussin jäljiltä kevyempi siihen verrattuna, että pelaaja olisi tahkonnut koko peliohjelman ja rankan NHL-matkustuksen läpi.
Eikä sovi unohtaa pienen tauon tuomaa lepoa päänupille.

Pääosa loukkaantuneista pelaajista ehtii kuitenkin saada riittävästi pelejä vyölle ennen Vancouveria, että pelituntuma löytyy.

Jortikan Hannu on tällä hetkellä varmasti aika tyytyväinen heppu. Turkulainen Jokeri-valmentaja sai nimittäin hujauksessa joukkueeseensa 1500 NHL-pelin kokemuslisän.

Torstaina Jokerit julkisti hankkineensa jenkkihyökkääjä Bates Battaglian. Chicagolaisella on kokemusta NHL:stä 580 ottelun verran.
Battaglia paineli pitkän lennon jälkeen samoilla silmillä matsibussiin ja pelasi jo torstaina illalla Porissa. Miehen esitys oli vielä verkkaisen oloinen, mutta siihen oli toki syynsä.

Torstai-iltana Porissa helsinkiläisjoukkueen urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen kiisti vielä moneen suuntaan Michael Nylanderin hankinnan.
Kuten monet arvasivat, perjantaiaamuna Jokerit ilmoitti Nylanderin liittyvän joukkueeseen loppukauden mittaisella sopimuksella.
Ruotsalaisen sopimus oli täysosuma Narrijohdolta, sillä miehen palkan maksaa Washington Capitals. Nylander on pelannut NHL:ssä peräti 920 runkosarjan ottelua.

Näin Jortikka sai yhden yön aikana ryhmäänsä valtavan kokemuslisän, 1500 NHL:n runkosarjan ottelua. Siitä on moni liigakoutsi kateellinen.

Vielä loppukesällä Hjallis Harkimo paasasi joukkueensa kotimaisuudesta. Sille aatteelle sanottiin Ilmalassa moro jo aikaa sitten, joutsenmerkki lensi likaviemäriin.
Fakta on, että Jokerit on parissa viikossa noussut vahvaksi mestariehdokkaaksi.
Tällä hetkellä joukkue löytyy sarjasta sijalta viisi. Toki joukkueet ovat pelanneet hyvin eri määrän pelejä, mutta ei tässä vaiheessa tarvitse piikkipaikalla ollakaan.

Jokereilla on yli kaksi ketjua todella laadukkaita hyökkääjiä, vai mitä sanotte esimerkiksi superkolmikosta Bremberg-Nylander-Hentunen?
Ryhmän maalivahtipeli toimii, tai varmasti tulee kevään mittaan toimimaan nähtyä paremmin. Uusilla pelaajilla menee toki hetki päästä sisään pelisysteemiin. Jokereissa on myös hurja määrä mestaruuteen vaadittavaa kokemusta. Niin jäällä, kuin kovat kaulassa aitiossakin.

Ei ole ihan vaikeaa veikata ryhmää aivan kevään kärkikahinoihin. Surkeasta alkukaudesta huolimatta.

Perinteikkään Ilveksen kurssi on pahasti persiillään. Tamperelaisjoukkue on SM-liigan jumbona, jo 12 pistettä seuraavaa ryhmää eli Bluesia perässä.
Ilves on pelillisesti ja henkisesti täysin jumissa, se ei tällä hetkellä yksinkertaisesti uskalla pelata eikä osaa voittaa. Joukkue tarvitsee nopeasti muutoksia, muuten edessä ovat SM-liigakarsinnat ja jopa mahdollinen tippuminen Mestikseen.

Ilveksen lama on niin syvä, että on hyvä syy uskoa, että Heikki Mälkiä ei kurssia enää käännä. Tilanne on tavallaan irvokas, Mälkiälle sorvattiin jo aikaisin syksyllä jatkosopimus joka julkaistiin vasta paljon myöhemmin.

Sunnuntaina Ilves haki henkeä saunaillasta Ellivuoresta. Se ei riitä. Valmentajavaihdoksia tehdään usein SM-liigassa liian heppoisin perustein, mutta nyt Ilveksessä pitää tehdä rohkeita liikkeitä.

Ajatusleikki on kivaa.
Sportin päävalmentajan hommat lopettanut Juhani Tamminen toisi Ilveksen koppiin herätyksen. Hetkessä kaikki mediahuomio kiinnittyisi turkulaisvalmentajaan ja Ilves paistattelisi valtakunnan urheilumedian polttopisteessä. Pelaajat saisivat keskittyä olennaiseen.
Eiköhän “Tami” samalla herättäisi joukkueen ja saisi läpi muutaman pelaajahankinnankin.
Samassa hetkessä Tapparan hyvä kausi, sen valmennus ja seurajohto jäisivät pahasti Tammisen varjoon. Se olisi iso asia Tampereen seudulla.

Koko maanantain huhut Tammisen ja Ilveksen neuvotteluista lisääntyivät, eikä urheilutoimenjohtaja Juha Hautamaa asiaa täysin MTV3:n haastattelussa kiistänytkään.

Saa nähdä miten asian kanssa käy.

Teemu Selänteellä ja Saku Koivulla kävi harvinaisen paska säkä. Kokeneet kiekkoilijat tipahtivat rivistä peräkkäisinä iltoina. Varsinkin Selänteen loukkaantuminen oli aika hurjan näköinen.
Suomessa tietenkin kohistiin heti. Kiekkofanien pelkona oli, että Leijonien kokeneet runkopelaajat eivät toivu Vancouverin olympialaisiin mennessä pelikuntoon.

Pois huoli ja murhe. Selänteen leuka- ja hammasosastoon asennettiin metallia ja lankoja. Laitahyökkääjä laihtunee lähipäivinä muutamia kiloja joutuessaan tulemaan toimeen lähinnä nestemäisellä ruokavaliolla. Selänne lepäilee muutaman päivän upeassa Coto de Cazan kodissaan, mutta pääsee jo melko pian pitämään yllä luistelutuntumaa.

Saku Koivun polvivamma on onneksi lievä. Polvituki esti isomman vamman syntymisen turkulaisen oikeaan polveen, kun Kings-hyökkääjä rojahti hänen päälleen aloitustilanteessa. Samalla polvituki aiheutti Sakun polveen ruhjevamman, sentterillä on polvessaan siis kaksi eri kolhua ja kipukohtaa. Koivu käyttää tukea molemmissa polvissaan.
Pari viikkoa on maksimilepoaika ja sen jälkeen Koivu auttaa taas ankkaparvea playoff-paikan metsästyksessä.
Koivulla pelasi ennen loukkaantumista pirteää jaksoa. 35-vuotias sentteri teki 18 ottelussa 18 pistettä.

Suomessa huolestuttiin olympiapelien takia. Anaheim-luotsi Randy Carlylellä ei varmaankaan ollut kiva loppuviikko. Koutsin kakkoskenttä käytännössä hajosi käsiin 24 tunnin aikana. Ducks pääsi jo neljän pisteen päähän pudotuspelipaikasta, nyt kilpajuoksu playoff-paikasta vaikeutui taas. Sivussa on myös kakkoskenttään suomalaisten rinnalle alunperin kaavailtu kanadalainen Joffrey Lupul.

Selänne ja Koivu siis toipuvat pelikuntoon 17. helmikuuta mennessä. Millaiseen iskuun pelaajat ehtivät, onkin sitten toinen kysymys. Selänne oli pitkään sivussa käsivamman takia ja ehti pelaamaan vain pari ottelua ennen uutta vammaa. Kovin montaa peliä kirkkonummelainen ei ehdi ennen olympialaisia pelata, pelituntuma vois siis olla ohut.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Selänne on poikkeuksellinen lahjakkuus. Myös kokemus auttaa, kun tilanne on hieman tiukka.
Koivu ehtinee pelata 5-8 NHL-peliä ennen olympiaturnauksen alkua. Se riittää.

On aika julkistaa SM-liigajoukkueiden joululahjalistat. Näitä asioita joukkueet kaipaavat aattoiltana Korvatunturin ukolta.

SaiPa:
Lappeenrannassa kannattaa toivoa kaikkea mahdollista mitä pukinkonttiin suinkin mahtuu. Ja ihan jokaiselle pelipaikalle.

Ilves:
Jani Hurme tuli jo, ehkä pukin pitäisi tuoda myös uusi valmentaja?

Pelicans:
Rauhaa ja rakkautta penkin taakse, siis valmennuskolmikon keskuuteen.

Jokerit:
Hjalliksen kannattaa tehdä pukin kanssa seuraavanlainen diili: valmentaja Hannu Jortikan kuusen alle vain pehmeitä paketteja.

Ässät:
Marko Luomalalle lisää kuivaa ruutia.

HPK:
Uusi päävalmentaja uskottavuuden säilyttämiseksi mahdollisimman pian. Vanha kun lähtee.

Tappara:
Joukkueesta löytyy onnistujia ja epäonnistujia. Silti jonkinlainen ailahtelevuus ja sitoutumattomuus loistaa kirvesrintojen pelistä. Siispä pukki voisi kiikuttaa uusia tuulia joukkueen johtoon?

Blues:
Kärsivällisyyttä omistaja Jussi Salonojalle, sekä tehoja AHL-jyrä Murphyltä.

TPS:
Tasaisuutta joukkueen peleihin. Turussa pelataan ajoittain erinomaisesti, mutta touhu muistuttaa vielä tässä vaiheessa kautta liiaksi vuoristorataa.

Kärpät:
Pohjoisessa tarvitaan myös uusi päävalmentaja mahdollisimman pian. Onkohan Juha Junnolla Hannu Aravirran numero..?? Ja Viuhkolan Jarin kuusen alta pitäisi löytyä terveitä peliviikkoja.

JYP:
Melko napakan mestaruuskrapulan jo helpotettua, paras joululahja Jyväskylään olisi terve ja tehokas Tuomas Pihlman. Siis tästä eteenpäinkin, joukkueen ykkösmies.

KalPa:
Kuopioon saapui jo iso lahja Tuomas Kiiskisen jatkosopimuksen muodossa. Yli 1,5 pisteen keskiarvolla pelaava kaupungin oma poika on Sami Kapasen ohella ryhmän tärkein pelaaja. Niin, ja terveyttä Kapaselle toivotaan myös Kuopiossa.

HIFK:
Hmmm.. onko HIFK:ssa kaikki niin hyvällä mallilla, että varsinaisia lahjoja ei edes tarvita? Ettei homma sekoa. Villasukat riittää, pitkiä kalsareita ei kai koppiin voi vieläkään viedä?

Lukko:
Harkintakykyä joukkueen johdolle - ja paljon. Petri Vehasen kauppa Kazaniin saattaa vielä keväällä koitua kohtalokkaaksi. Siis mestaruuskamppailun kannalta.

Jääkiekkoväki odottaa kuola suunpielessä olympialaisten kiekkopeijaisia. Ja miksipä ei odottaisi, sillä tulossa on kaikkien aikojen kovin turnaus. Julkisuus turneen ympärillä tulee olemaan uskomattoman suurta.

Mutta kansainvälistä kiekkoa pelataan olympialaisten jälkeenkin. Saksan MM-turnaus tahkotaan toukokuussa, reilu viikko normaalia ajankohtaa myöhemmin.

Suomen kohdalta kaikki näyttää loistavalta MM-kisojen suhteen. Nimittäin tämän päivän (16.12.) tilanteen perusteella moni suomalainen huippupelaaja jää seuransa kanssa NHL:n pudotuspelien ulkopuolelle ja vapautuu maajoukkueen käyttöön. NHL:stä MM-joukkueen runko joka tapauksessa taas rakennetaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että päävalmentaja Jukka Jalonen pääsee valitsemaan veskarit kolmikosta Niklas Bäckström (Minnesota), Antero Niittymäki (Tampa) ja Vesa Toskala (Toronto).
Ei lainkaan hullumpi kolmikko, vaikka kaikkia kolmea torjujaa tuskin edes tarvitaan.

Tässä muutamia muita esimerkkejä.
Pakistoon on tyrkyllä loistava Kimmo Timonen Philadelphiasta, työhevonen Joni Pitkänen Carolinasta ja maailman kovimman laukauksen omistava Sami Salo Vancouverista. Myös Ville Koistinen näyttäisi olevan saatavilla.

Hyökkäyksen johtotähdeksi näyttäisi vapautuvan Minnesotan Mikko Koivu, sekä hänen aisaparikseen saman jengin Antti Miettinen.
Anaheimin peli pätkii loukkaantumisten takia pahasti ja joukkueella on pitkä matka playoffsiin. Teemu Selännettä ei silti kannata Saksaan odottaa, veteraani ilmoitti jokseenkin tasan vuosi sitten MTV3:lle, että hän ei MM-turnauksessa enää pelaa. Saku Koivu olisi loistava liideri joukkueeseen, Ankkojen Petteri Nokelainen puolestaan mielenkiintoinen tuttavuus MM-tasolla.
Myös Dallasin veteraani Jere Lehtinen voi hyvinkin olla keväällä käytettävissä. Viimeistä kertaa?

Carolinan Tuomo Ruutu ja Jussi Jokinen ovat automaattisesti MM-pelaajia, samoin Islandersin Sean Bergenheim ja Maple Leafsin tehokas Niklas Hagman.

On selvää, että joukkueiden järjestys sarjataulukossa muuttuu ennen kevättä, myös pelaajakauppoja tulee. Loukkaantumiset sulkevat pelaajia pois MM-turnauksesta. Mutta näyttää siltä, että keväällä Suomi on vahvalla porukalla mukana Kölnissä. Teoriassa Suomi on saamassa MM-turnaukseen lähes yhtä nimekkään joukkueen kuin Vancouveriin!

70 päivää ennen Suomen miesten ensimmäistä olympiamatsia tilanne näyttää vähintäänkin huolestuttavalta. Loukkaantumiset horjuttavat leijonapelaajia pahasti.

Teemu Selänne on käsivamman takia sivussa, tosin Finnish Flash kuntoutuu kaikkien tietolähteiden mukaan täyteen iskuun ennen 17. helmikuuta. Valtteri Filppula on viime viikot joutunut keskittymään vain kuntofillarin polkemiseen. Saku Koivu pelaa käytännössä “yksijalkaisena”. Ducksin veteraania vaivaa kivulias nivusvamma eikä treenaamisesta tule mitään, kun välipäivät kuluvat hoidoissa ja levossa. Harjoittelemattomuus ei ole pitkässä juoksussa huippu-urheilijalle lainkaan hyvä asia. Viimeisimänä olympiaehdokkaana rivistä tipahti New York Islandersin Sean Bergenheim.

Myös Sami Kapanen oli pitkään vahva ehdokas Vancouverin koneeseen, mutta selkävamma heikentää Kuopion soturin mahdollisuuksia olympialaisiin päivä päivältä. Monilla muillakin pelaajilla on pienempiä ja vähän isompiakin vammoja, mutta se kuuluu lajin luonteeseen.

Suomella on varsin rajallinen määrä huippupelaajia, eli sellaisia pelaajia jotka voivat tuoda Vancouverista menestystä. Kanadalla ja Venäjällä on varaa menettää pari ketjullista ukkoja, korvaajia löytyy kyllä. Suomella ei vastaavaa pelaajapankkia ole, siksi on syytä toivoa, että edellämainitut pelaajat toipuvat pelikuntoon joka iikka. Yhtä lailla kiekkofanien iltarukouksiin tulisi kuulua osuus jossa toivotaan, että uusia kolhuja ei Suomi-pojille tule.

Blogin lopussa otan lakin nöyrästi kouraan ja esitän anteeksipyyntöni Arto I. Järvelälle. Kirjoitin blogissani 30. lokakuuta seuraavaa:

“SM-liigan kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelä päästi suustaan niin ison sammakon, että se hyppii varmaan vieläkin SM-liigan toimiston kostealla pihamaalla. Järvelä sanoi torstain Iltalehdessä, että SM-liiga ei aio tinkiä otteluohjelmastaan, mikäli sikainfluenssa-aalto iskee liigajoukkueisiin. Järvelän mukaan sairastuneet pelaajat korvataan A-junioreilla.”

No, Järvelä tosiaan lausui nuo sanat Iltalehdessä, mutta päätös sairastuneiden pelaajien korvaamisesta A-junioreilla oli SM-liigan johtoryhmän, ei Järvelän. Sitä ei IL:n jutussa mainittu.
Onneksi sikainfluenssa-aalto näyttää jo hiipuvan, mutta typeränä pidän tuota liigahallituksen päätöstä silti.
Arto I. Järvelälle sen sijaan tarjoan munkkikahvit, kun sopivassa paikassa nähdään.

Saatiinhan vihdoin väriä ja tapahtumia SM-liigaan synkimmän syksyn keskellä. Tuskin monikaan yllättyi, että actionia kiekkosarjaamme toi HIFK.

Kiekkofanit muistavat draaman kaaren: ensin HIFK mainosti kotimatsiaan Tapparaa vastaan Aamulehdessä (ilmestyy Tampereen alueella). Mainoksessa toivotettiin Tappara-pakki Tuukka Mäntylä tervetuleeksi Stadiin ja höpötettiin jotain respectistä, eli toisen pelaajan kunnioittamisesta.

Mainos oli lehdessä viisi päivää ennen matsia. Noiden viiden päivän aikana Tappara kyseli reklaamin asiallisuudesta SM-liigalta, ja liiga antoi helsinkiläisjoukkueelle huomautuksen.
Paine kattilassa nousi.

Vihdoin aikajana eteni itse otteluun ja torstai-iltaan. Vajaan viiden minuutin kohdalla HIFK-puolustaja, Ilari Melart nimeltään, hyökkäsi Tuukka Mäntylän kimppuun. Melart suti säälittävästi muutaman lyönnintapaisen huitaisun lähinnä Mäntylän kypärän ja olkapään seudulle. Nahinan lopuksi Melart oli perseellään jäässä Mäntylän alla. Suhteellisen surkea esitys Melartilta ja niiltä henkilöiltä, jotka Mestis-puolustajan tappeluun yllyttivät.
Tässä kohtaa on syytä mainita, että en usko hetkeäkään, että HIFK-luotsi Kari Jalonen käskytti Melartin tappeluun.

Muistetaan sekin fakta, että Mäntylä on kerjännyt verta nenästään syksyn likaisilla taklauksillaan ja moni pelaaja saattaa nyt lähettää Melartille joulukortin.

Toivottavasti HIFK jatkaa värikästä mainontaansa ja SM-liigan elävöittämistä erilasilla tempauksilla. Kuitenkin: kun joukkue lähtee seuraavan kerran tappeluhommiin, kannattaa asialle laittaa kaveri joka pystyy homman hoitamaan. Tulee koko hommalle vähän enemmän sitä respectiä.

Tappelua ruoditaan varmasti paljon mediassa ja SM-liigan kurinpitoelimessä. Toivotaan, että poliisi ja kansanedustajat pidetään tästä casesta poissa.

Leijonien maalivahtivalinnoissa Vancouverin olympiaturnaukseen on vain kaksi pulmaa. Ensimmäinen on se, että kuka on pelaava veskari ja joukkueen ykkösmaalivahti. Toinen ongelma on kolmannen maalivahdin nimi.

Jos lähdetään siitä oletuksesta, että kaikki suomalaiset NHL-vahdit ovat terveitä, niin Calgaryn Miikka Kiprusoffia ja Minnesotan Niklas Bäckströmiä ei pudota kisoista mikään. Kumpi herroista sitten pelaa enemmän ja kantaa ykkösveskarin statusta, jääköön viisaampien päätettävaksi. Todennäköinen vaihtoehto on Kiprusoff.

Kolmanneksi maalivahdiksi on vahvasti tyrkyllä Tampan Antero Niittymäki, ehdoton tämän kauden suomalainen comeback player NHL:ssä.

Vielä kuukausi sitten harva olisi tyrkyttänyt turkulaista kisakoneeseen, mutta tällä hetkellä mies johtaa NHL:n torjuntaprosenttitilastoa ja on kakkosena päästettyjen maalien keskiarvossa. Niittymäki on hävinnyt tällä kaudella vasta yhden ottelun. Terveys on urheilijalle tärkein asia, sen tietää Niittymäkikin viimeistään tässä vaiheessa.

Nashvillen Pekka Rinne on toki yksi ehdokas Leijonien kolmanneksi maalivahdiksi, samoin Toronton Vesa Toskala.

Näiden nimien ulkopuolelta ei kisoihin ilman loukkaantumisia kukaan nouse.

Sain edelliseen blogiini palautetta koskien SM-liigan tähtipelaajia. Kärkkäimpien kiekkoviisaiden mukaan SM-liigassa ei ole tähtipelaajia.

Sehän ei pidä paikkaansa. Sidney Crosby, Aleksander Ovetshkin ja kumppanit tahkoavat toki NHL:ää, mutta suhteutetaanpa asia Suomen olosuhteisiin.
SM-liigassa on toki tähtiä. Niitä voisi olla enemmänkin, mutta osa huippupelaajista joiden kaliiberi ei riitä NHL:ään, takoo pisteitä ja rahaa Venäjällä, Sveitsissä ja Ruotsissa.

Tähtipelaajalistan voisi tietenkin rakentaa ottamalla liigan pistepörssin 10 kärkinimeä. Ja lisäämällä siihen pari parasta veskaria lista olisi valmis.
Mielestäni tähtipelaajan status sisältää muutakin kuin pisteitä tai hyviä torjuntaprosentteja. Tähdeksi noustaan osittain saavutuksilla ja uran pituudellakin.

Tässä valossa Stanley Cup -voittaja Ville Nieminen on tähtipelaaja. KalPan Sami Kapasen statuksesta ei tarvitse edes keskustella. Kymmenen vuotta NHL:ssä tahkonnut Aki Berg kuuluu myös tähtikastiin, samoin paluuta tosipeleihin tekevä Janne Ojanen.
Entä Shayne Toporowski? Kanadalainen on tehnyt tulosta pitkään ja jokaisessa edustamassaan joukkueessa Suomessa. Maalipörssin ykkösmies Jerry Ahtola on nouseva tähti. Voiko kahdeksan mestaruuden Ilkka Mikkolaa jättää mitenkään pois listalta? Sinuhe Wallinheimo voitti aikanaan AHL-mestaruuden, viime keväänä Suomen mestaruuden ja on ollut pitkään mukana. Myös maajoukkueessa. Tony Virta, Kalle Sahlstedt?

Siinä oli muutamia esimerkkejä. Listaan voi siis lisätä esimerkiksi pistepörssin kärkinimiä.

Keskustelu jatkuu.