Treenitauko

Julkaistu 2.2.2011

Zakopanen kisojen jälkeen alkaneella treenitauolla lähdin ihan perusasioista liikkeelle. Aikaisemmalla treenitauolla koitin vain paniikissa hakea hyppyä ja tiesin, milloin on seuraava lähtö kisoihin ja laskin päiviä: apua enää näin ja näin monta päivää jäljellä.

Nyt ensimmäisellä viikolla en hypännyt lainkaan varsinaisesta mäestä, vaan hyppäsin rullamäkeä, joka on monesti juniorien treenimuoto. Lasketaan laudalla rullamäestä, josta ponnistellaan. Tällä viikolla aloin vasta hypätä mäestä, ja sekin normaalimäestä. Siinä treenaaminen on minulle aika harvinaista, sillä hyvillä kausilla en ole Rovaniemen ensilumen leirin jälkeen hypännyt normaalimäestä harjoituksissa hypyn hyppyä, vaan olen hypännyt vain suurmäestä. Nyt pitää käydä hakemassa vauhtia sieltä.

MM-kisoja varten tässä treenataan. Sitä ei ole päätetty, tuleeko minulle kisoja ennen MM-kisoja. Menen sitten kisoihin, kun olen siinä kunnossa, että kannattaa mennä. En ole nyt päättänyt, mihin kisaan menen seuraavaksi, kuten tein aiemmin kaudella. Vikersundin uusi iso mäki, jonka rinnalla Planican pitäisi huhujen mukaan olla paperia, totta kai kiinnostaisi, mutta katsotaan sitten, kun sen aika koittaa, että lähdenkö sinne vai en.

Siteissä olen palannut ihan täysin vanhoihin. Kaikki uudet ovat poissa. Nyt hyppään sellaisilla, millä hyppäsin vuosi sitten. Uskoisin, että niillä mennään kausi loppuun. Siteiden kanssa on venkslailtu ja yritetty, mutta ei ole juuri mihinkään päästy. Janne Happonen hyppää myös täysin vanhalla paketilla.

Suomen joukkueessa on tapahtunut viime aikoina paljon. Happonen teki hienon paluun. En olisi uskonut, että hän noin kovalla voimalla tulee heti takaisin. Totta kai tiesin, mihin mies parhaimmillaan pystyy ja olin kuullut viime viikkojen aikana, että Janne oli päässyt hyvin treenaamaan kotona. Se on tosi loistava homma, että hän pystyi tekemään heti noin hyvät hypyt kilpailuun.

Happonen tulee osaltaan paikkaamaan loukkaantunutta Ville Larintoa. Nyt ollaan Suomen joukkueessa periaatteessa samassa tilanteessa kuin ennen Villen loukkaantumista, vaikka totta kai se olisi vielä astetta hulppeampi juttu, jos sekä Ville että Janne olisivat paikalla. Nyt mennään näin ja hyvältä näytti Havun osalta.

Uutinen Harri Ollin uran lopettamisesta tuli täysin puskista. Harrilta voi loppujen lopuksi odottaa mitä vaan, mutta en tuota kyllä odottanut. Siinä lahjakas ja vielä suht nuori kaveri teki ehkä vähän äkkinäisen päätöksen, mutta hän on aikuinen mies. Olenhan tässä itsekin aikanaan jo kerran lopettanut. Sen aika näyttää, miten se Harrin kohdalla jatkuu.

Tallennettu kategorioihin Harri Olli, maailmancup, siteet | 12 kommenttia

Pakka menee uusiksi

Julkaistu 12.1.2011

Mäkiviikosta ei jäänyt käteen mitään enkä saanut mitään positiivista aikaiseksi. Kyllä se aika kärsimysten viikko oli kaiken kaikkiaan. Mäkiviikon keskeyttäminenkin kävi mielessä. Huonon alun jälkeen mietittiin, mikä on järkevää ja mikä ei, mutta kun sinne kerran lähdettiin, niin kestettiin sitten loppuun asti kuin mies.

Päällimmäisenä jäi mieleen harmittava Larinnon Villen loukkaantuminen. Nuorta miestä paiskottiin aika kovalla kädellä. Ensin Oberissa pieni lipsahdus kisahypyssä ja sitten Garmischissa huikea onnistuminen, jonka päätteeksi paikat menivät remonttiin. Jos jotain positiivista asiasta löytää, niin Ville on vielä nuori ja kovapäinen kaveri. Kun hän tästä aikanaan toipuu, niin ei se jää mieleen kummittelemaan. Villellä on varmasti menestyksen vuodet vielä edessäpäin, sitä en epäile yhtään. Se tietysti harmittaa, että se kunto, jonka Ville sai tähän rakennettua, meni nyt vähän harakoille.

Se herätti paljon keskustelua, kun Villellä ei side auennut, mutta jalka ei hajonnut sen takia, ettei side auennut. Kun katsoo hypyn videolta, näkee sen hyvin, että polvi hajoaa osuessaan maahan. Vasta sen jälkeen Ville lähtee pyörimään, minkä yhteydessä suksen olisi pitänyt aueta, mutta polvi hajosi jo ennen sitä.

Ville yritti tehdä telemark-alastuloa pitkään hyppyyn. Sen takia paino kellahti toiselle puolelle ja hän kaatui. Jos Ville olisi ottanut alastulon varmanpäälle, olisi hän pysynyt pystyssä, mutta hän teki mielestäni ihan oikein. Kun on kova kisa ja kova halu menestyä, niin silloin pitää yrittää tehdä telemarkia pitkäänkin hyppyyn.

Jos toipumisessa menee kaikki hyvin, pääsee Ville alkukesästä mäkeen. Hän kerkiää tekemään jos ei ihan täyttä kesäharjoittelua, niin ainakin lähes täyden. Tuollaisen jälkeen on totta kai aina vähän työläämpää lähteä liikkeelle, mutta olihan Villellä harjoitustaukoja menneenä kesänäkin, kun lapaluu halkesi ja pakara repesi. Sieltä ukko tuli vielä ihan loistavaan kuntoon.

Norjalaiset ovat valinneet painoindeksin kanssa sen tien, että ottavat hyödyn kevyellä kropalla ja kärsivät sitten suksen pituudessa. Siinä ei ole mitään sääntöjenvastaista, mutta onhan se huvittavaa katsoa, kun siellä on lähes minun pituisia kavereita, joilla on puolet lyhyemmät sukset. Kyllä se vähän naurattaa. Esimerkiksi Norjan Romören on minua sentin tai pari lyhyempi ja kun mentiin samalla hissillä torniin, jolloin sukset olivat hississä vierekkäin pystyssä, niin Romörenin sukset näyttivät lähinnä minun poikani suksilta. Jos kaveri haluaa sen hyödyn kevyellä kropalla ja kärsii sitten suksessa, niin se on sitten hänen valintansa. Minä kärsin painavasta kropasta, jota pitkä suksi sitten vähän kompensoi. Lopputulos on ihan sama. Siihen lopputulokseen voi päästä terveellisellä tai epäterveellisellä tavalla.

Omalta kohdaltani pakka menee taas kertaalleen täysin uusiksi siteiden osalta. Kaikenlaista on tehty ja kokeiltu. Hyvää ja huonoa. Tiistaina kävin ensimmäisen kerran hyppäämässä mäkiviikon reissun jälkeen. Lähdettiin siteiden ja varusteiden kanssa ihan alusta liikkeelle. Minulla itsellänikään ei ole vielä harmainta aavistusta, mikä on tilanne niiden kanssa esimerkiksi viikon kuluttua. Vaikka en itse halunnut siihen leikkiin lähteä, niin vermeitten kanssa on säädetty liikaa. Jos hyppy olisi kunnossa, niin ne varmasti toimisivat kuten pitääkin, mutta kun on vaikeuksia oman tekniikan ja hyppäämisen kanssa, niin voi olla, että side, joka on tehty viimeisen päälle lentämiseen, jopa rankaisee, jos ei ole kaikki muu kunnossa.

Jotain palikoita voi tulla viime kaudestakin takaisin, mutten jaksa uskoa, että täysin palattaisiin vanhaan.

Näillä näkymin palaan maailmancupiin Zakopanessa. Niin on alustavasti sovittu. Katsotaan nyt, miten tämä homma lähtee tästä käyntiin. Viikon päästä tehdään se lopullinen päätös, että lähdenkö sinne vai en.

Tallennettu kategorioihin maailmancup, mäkiviikko, siteet | 13 kommenttia

Kohti mäkiviikkoa

Julkaistu 26.12.2010

Joulutauon aikana pääsin muutaman kerran mäkeen. Ensimmäinen treeni Engelbergin jälkeen oli sitä samaa, mitä se oli Engelbergissäkin. Siitä se sitten lähti parantumaan. Viimeiset hypyt olivat taas ihan hyviä, mutta niin ne olivat silloin ennen Engelbergiäkin. Nyt vain koitetaan saada ne siirtymään myös seuraavalle paikkakunnalle.

Engelbergissä oli monien yhteensattumien summa. Tilanne on nyt vähän toinen, kun mennään Oberstdorfiin. En ole huolissani siitä, etteikö homma lähtisi siellä käyntiin ihan toisella tavalla kuin Engelbergissä.

Jos tällaisessa tilanteessa lähtisin normaaliin maailmancupin kisaan, niin olisin altavastaajana, mutta nyt alkaa mäkiviikko ja minä olen ennen ensimmäistä hyppyä samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Sen osalta homma lähtee alusta käyntiin.

Tavoitteenani on menestyä mäkiviikolla. Se on jälleen kerran kova tavoite. Kaikki pitävät sitä monesti itsestään selvänä, että Ahonen, jos ei hoida mäkiviikkoa, niin ainakin menestyy kohtuullisesti. Siihen tarvitaan hyviä hyppyjä ja tuuria -- toivotaan, että sitä on mukana tällä kertaa.

Tänään oli tarkoitus vielä mennä mäkeen, mutta täällä Lahdessa oli sellainen tuuli ja lumipyry, ettei mäkeen päästy. Mentiin treenaamaan muuten.

Heti huomenna on perinteisesti edellisvuoden mäkiviikon kolmen parhaan lehdistötilaisuus. Se on ensimmäinen etappi, johon pitää ehtiä.

Tallennettu kategorioihin mäkiviikko | 16 kommenttia

Oikea ratkaisu

Julkaistu 15.12.2010

Kun muut hyppääjät pelasivat pasianssia Harrachovissa, niin minä pystyin treenaamaan loistavissa olosuhteissa täällä kotona. Sen suhteen onni oli minun puolellani. Kaiken kaikkiaan oli loistava ja ainoa oikea ratkaisu jäädä kotiin. Olen tehnyt useita kymmeniä hyppyjä. Täällä on ollut pieniä pakkasia lukuun ottamatta mahtavat olosuhteet treenata himassa. Iso mäki on ollut hyvässä kunnossa. Kyllä on tuloskin ollut sen mukaista.

Tekisi mieli antaa aika hyvä arvosana harjoitushypyilleni, mutta kun alkukausi oli niin vaisu kahden ekan kisan osalta, niin mennään nyt ihan nöyränä poikana, muttei nöyristellen. Uskon, että jossain vaiheessa saan jotain hyvääkin aikaiseksi.

Harrachovin kisoissa minua ihmetytti kisan siirtäminen aina vartilla tai puolella tunnilla eteenpäin. Sellainen oli ihan turhaa, kun siellä olosuhteet olivat jo monta päivää olleet sellaiset, että oli kova myräkkä ja lunta tuli taivaan täydeltä. Se on selvää, etteivät olosuhteet lyhyessä ajassa muutu radikaalisti. Pitää kerralla todeta tilanne ja joko siirtää kisa heti seuraavaan päivään tai ainakin usealla tunnilla kertalaakista eteenpäin.

Schlierenzauerilla on kuulemma polven sivusiteessä repeämä, eli sama vaiva kuin minulla viime kauden lopussa. Itsekseni ensin ajattelin, että polvivaiva olisi ollut hänelle hyvä syy jäädä Engelbergistä pois ja saada ukko kuntoon mäkiviikolle, mutta jos polvi on oikeasti hajonnut, niin sitten se on harmin paikka hänen kannaltaan.

Tallennettu kategorioihin harjoittelu, Loitzl, maailmancup, Schlierenzauer | 9 kommenttia

Harjoittelua kotona

Julkaistu 3.12.2010

Omalta kohdaltani kausi alkoi aika turhalla keikalla. Ensin toisessa kisassa hylätään ja sitten Kuopion show oli ihan oma juttunsa. Me viisi ensimmäistä hyppääjää hyppäsimme siihen lumiselle ladulle, joka putsattiin vasta sitten, kun me olimme tulleet alas. Sen jälkeen alkoi porukoilla vauhdit parantua ja hypyt pidentyä. Me olimme siinä vain koehyppääjinä. Ei siinä ollut mitään järkeä. Onneksi hyppy ei ollut sellaisessa kuosissa, että olisi jäänyt sen enempää harmittamaan.

Kauden ensimmäisissä kisoissa Hautamäen Masa hyppäsi sillä tavalla, kuten alkulumien perusteella kuvittelinkin. Ville Larinto vähän petrasi siitä, mitä etukäteen ajattelin.

Lahdessa paikat alkavat olla hyvässä kunnossa. Huomenaamulla alan hypätä kotimäessä. Tänään ei vielä oltu mäessä, oltiin muuten treenaamassa. Pari viikkoa olen nyt kotona treenaamassa. Hyppyjä kertyy useita kymmeniä. Tärkeää on se, että harjoittelu tapahtuu rauhassa, rauhallisessa tahdissa ja tutussa ympäristössä. Silloin on helpointa lähteä kokeilemaan uutta ja tekemään niitä muutoksia, joita täytyy tehdä.

Kilpailuista Lillehammer ja Harrachov jäävät minulta väliin. Sitten Engelbergiin lähdetään vähän haistelemaan meininkiä ja hakemaan taas kilpailutuntumaa. Sen jälkeen on tietysti mäkiviikko.

Tuuli- ja lähtölavahyvitysjärjestelmän toimivuus ei varmasti ole vielä sitä, mitä sen pitäisi olla. Vaikka otetaan tekniset ongelmat pois, niin silti sen kanssa on vähän niin ja näin. Kyllä sen monesti huomaa, kun on kilpailutilanne päällä ja tietää, mitkä olosuhteet olivat kenelläkin hyppääjällä ja sitten kun katsoo jälkilähetyksenä telkkarista kilpailua, niin välillä itseänikin naurattaa, kun näkee niitä lukemia, mitä näytetään. Paikanpäällä näen, kuinka kaveri hyppää vastatuuleen ja kun katson tv:stä hyvitysmittareita, niin ne ovatkin toisinpäin. On siellä tommoisia tapahtunut, mutta se on mikä on ja niillä mennään. Sen kanssa on vain opittava olemaan ja kilpailemaan. Me emme voi siihen vaikuttaa. Se on tämän hetken sääntö. Järjestelmään on vain luotettava. Jos ei voi luottaa systeemiin, niin sitten ei voi luottaa mihinkään.

Tallennettu kategorioihin harjoittelu, Maailmancup 2010-11, Matti Hautamäki, Ville Larinto | 14 kommenttia

Siteet

Julkaistu 22.11.2010

Suksieni siteistä on puhuttu paljon viime aikoina. Hyppään tällä hetkellä niin sanotulla välimallin siteellä. En hyppää enää sillä, jolla hyppäsin kesällä SM-kisoissa, mutten myöskään sillä siteellä, joka on keskustelua herättänyt uusi malli. Testasin uudenlaista sidettä ensilumilla noin 15 hypyn verran, mutta se oli niin erilainen, että vaatii totuttelua. Sitä kehitellään ja parannellaan edelleen. Hyppään sillä kilpailuissa ensimmäistä kertaa sitten, kun se on oikeasti valmis.

En missään tapauksessa ota sitä Rukalle maailmancupin alkuun käyttöön, koska en pääse sitä testaamaan kunnolla etukäteen, kun ennen kisoja on enää viralliset harjoitukset ja karsinta. Niissä pitää hypätä sellaisella kalustolla, jolla hyppää kisassakin.

Nythän täällä Etelä-Suomessa on kohtalainen lumitilanne ja hyvä pakkastilanne, joten täälläkin saadaan varmaan mäet kuntoon. Nythän kisat menevät yhtä putkea: Ruka, Kuopio ja Lillehammer. Pääsen varmaan jo hyppäämään rauhassa kotona, kun tulemme Lillehammerista pois. Siinä on seuraava sidetestin paikka ja sen jälkeen olen sitten viisaampi. Uskoisin, että Lillehammeriin asti mennään näillä siteillä, joilla olen viime viikolla hypännyt. Minulla on noin 30 hyppyä takana niillä.

Viimeaikaiset sidemuutokset saattavat yleisesti ottaen muuttaa mäkimiesten hyppytyyliä alkuilmalennon osalta. Ihan ilmalennon alkuvaiheessa ei ole edullisinta heittää suksia leveään V-asentoon, vaan se mennään ehkä H:ta muistuttavalla tyylillä, mutta kyllä siitä eteenpäin loppulento tullaan V:llä.

Valmistautumiseni alkukauteen on ollut vähän erilainen kuin muina vuosina. Monesti olen ollut hyvässä vireessä kauden ensimmäisen puoliskon ja sen jälkeen hyytynyt. Nyt on Tommi Nikusen kanssa treenattu sellaisella ajatuksella, että Ahosen poika alkaisi mäkiviikon paikkeilla puhjeta kukkaan. Nämä ensimmäiset kisat tulevina viikkoina saattavat olla vielä vähän tahmeita, koska olen tehnyt aika myöhäiseen syksyyn kovaa treeniä isoilla painoilla. Se vähän rokottaa tästä alusta pois, mutta uskon, että kauden edetessä paranee.

Kauden kilpailuohjelmani muotoutuu sen mukaan, miten homma lähtee käyntiin. Paljon kisoja hypätään ja varmaan myös paljon kisoja jää väliin. Se menee tilanteen mukaan. Ruka ja Kuopio määräävät osittain tilannetta, koska kun mennään niiden jälkeen ulkomaille kilpailemaan, niin siellä Suomen kiintiö on vain neljä hyppääjää. Eli ensinnäkin minun pitää olla Rukan ja Kuopion jälkeen neljän parhaan suomalaisen joukossa, jotta edes pääsen kiertämään.

Mäkihypyn maajoukkueporukkaan tiensä raivannut Anssi Koivuranta on piristävä persoona meidän joukkueeseemme. Ei ole mitään negatiivista sanottavaa hänestä. Minulla on itse asiassa tällainen pieni tarina hänestä: Kun Anssi oli vielä virallisesti yhdistetyn mies, niin hän kävi jo silloin joissain mäkikisoissa. Minä en onnekseni ikinä hävinnyt yhdistetyn miehelle, mutta nyt sitten Rovaniemellä jo ennen kisaa sanoin Anssin olevan nyt virallisesti mäkimies, että enää ei hävetä, jos hänelle häviää. Sittenhän heti ekassa kisassa Anssi oli kakkonen ja minä kolmonen. Yhdistetyn Anssi Koivurannalle en ikinä hävinnyt, mutta mäkimies Koivurannalle olen kerran hävinnyt.

Anssin hyvät suoritukset nostavat totta kai osaltaan myös yhdistetyn arvostusta. Monestihan puhutaan, että niistä, joista ei tullut mäkimiehiä eikä tullut hiihtäjiä, tuli yhdistetyn miehiä, mutta on siellä kovia ja potentiaalisia kavereita mäkipuolelle myös yhdistetyssä. Tietysti on selvää, että Anssi hyppää tällä hetkellä paremmin kuin silloin, kun oli yhdistetyn mies, koska hän on nyt keskittynyt pelkästään mäkitreeniin.

Hautamäen Masa on hypännyt loppukesän ja ensilumet tosi hyvin. Uskon hänen olevan kovin suomalainen menestyjäehdokas kauden ensimmäisiin kisoihin. Minulla on kyllä kova luotto itseeni ja kun viikot tästä kuluvat, niin ilmoittaudun siihen samaan porukkaan itsekin.

Tallennettu kategorioihin Anssi Koivuranta, harjoittelu, Matti Hautamäki, siteet | 6 kommenttia

Polvi leikataan

Julkaistu 17.5.2010

Tänään selkisi se, että polveeni joudutaan suorittamaan tähystysleikkaus. Kävin perjantaina kuvissa ja sain tänään tietää, kuinka sen kanssa toimitaan. Se ei ole kovinkaan iso operaatio. Se tehdään kesäkuun alussa.

Olympialaisten suurmäen koekierroksen kaatumisessa revennyt kierukka joudutaan korjaamaan. Revennyt sivuside, jonka luultiin alun perin olevan se pahempi juttu, alkaa olla jo kunnossa. Sen repeämästä näkyi kuvissa edelleen jämiä, mutta sitä ei jouduta operoimaan.

Kierukassa näkyi ruhje jo heti kaatumisen jälkeen otetuissa kuvissa, mutta silloin varmaan kiinnitettiin huomiota sivusiteeseen, joten kierukan tilanne tuli ehkä vähän aliarvioitua. Ehkä se oli pahempi vamma kuin mitä kuvat aluksi näyttivät. Se ei ole parantunut, mutta tuskin se on pahentunutkaan.

Leikkauksen jälkeisen tauon ei pitäisi olla pitkä. Jos kaikki menee hyvin, niin tauko on kolmisen viikkoa, minkä jälkeen pystyn tekemään harjoituksia kunnolla. Tämä ei missään tapauksessa aiheuta vaaraa tulevalle kaudelle. Sellainen ei huoleta minua yhtään.

Kun lääkäri soitti ja kertoi, että näin tehdään, niin ei se suuria tunteenpurkauksia minussa herättänyt. En ollut sen enempää varautunut kumpaankaan vaihtoehtoon, leikataan tai ei leikata. Kumpikaan päätös ei olisi hetkauttanut.

Minulla ei ole takanani aiempia polvileikkauksia, joten johan se oli aikakin. Ei kai ole yhtään näin ikääntynyttä urheilijaa, jolle ei olisi tällaisia remontteja tarvinnut tehdä.

Tallennettu kategorioihin olympialaiset, Vancouver | 6 kommenttia

Painoindeksi

Julkaistu 20.4.2010

Huhtikuu on minulle taukoa hyppyhommista. Nyt ei tarvitse kiristää hermoja syömisen kanssa. Vapun jälkeen sitten aletaan taas treenata. Ensin tehdään fysiikkatreeniä ja sitten touko-kesäkuun vaihteessa mennään taas mäkeen.

Ensi talvena minulla kyllä tuo syömisasia muutenkin helpottuu huomattavasti, kun painoindeksi näyttäisi nousevan. Sitä ei ole vielä lopullisesti päätetty, mutta siltä näyttää. Minun painoni alaraja nousisi puolitoista kiloa. Sen viimeisen kilon poisottaminen on laittanut minut niin tiukoille, ettei siinä ole mitään järkeä. Nyt ei sitä tarvitse enää tehdä. Kun saan puolitoista kiloa lisää painoa, niin olen vielä täysissä voimissani.

Olympialaisissa loukkaantuneesta polvestani otetaan vielä uudet magneettikuvat ennen kuin lähdetään ensimmäistä treeniä toukokuun alussa tekemään. Tarkastetaan, että polvi on varmasti kunnossa. Silloin tällöin se vielä vihoittelee ja ilmoittaa olemassaolostaan, muttei sinänsä haittaa mitään päivärutiineja.

Ne vanhat vaivat, joita minulla aikoinaan oli, ja jotka välivuoden aikana parantuivat, eivät ole ilmenneet takaisin ainakaan vielä tällä ajalla. Sen puoleen on ihan hyvä tilanne.

Viime viikonloppuna kävin Lahdessa olympiaraveissa mönkkäriautolla kilpailemassa hevosta vastaan. Se oli sellainen pienimuotoinen näytös. Voitin sen kisan. Ehkä siinä autossani oli hevosvoimia enemmän kuin vastustajan yksi.

Maanantaina piti lähteä perheen kanssa Egyptiin reilun viikon lomalle, mutta se kariutui tuhkapilveen. Reissu jäi tekemättä.

Pääsiäisenä kävin Englannissa ajamassa kauden ensimmäisen kiihdytyskisan. Sieltä tuli voitto, joten homma lähti hyvin käyntiin. Viisi kilpailua on vielä edessä. Ajan EM-sarjaa Top Fuel –autolla, eli nopeimmassa luokassa.

Tallennettu kategorioihin maailmancup | 8 kommenttia

Partaveto

Julkaistu 12.3.2010

Partavetoni Hautamäen Matin kanssa taisi lähteä siitä, kun yhdistetyn joukkueen fysioterapeutti Jari Hiekkavirta lupasi jossain vaiheessa jätkille, ettei hän aja partaansa ennen kuin kausi on ohi. Me siinä Hautamäen kanssa sitten totesimme ihan leikillämme, että pitäisikö meidänkin kasvattaa partaa. Sitten kun olin menossa partaa ajamaan, niin tulikin äkkiä mieleen, että pitäisiköhän sittenkin jättää ajamatta. Sitten sovittiin, ettei ajeta.

Sovittiin Hautamäen kanssa, ettei paljasteta vedon panosta. Siihen on yksinkertainen syy, kun emme ole vielä itsekään keksineet sitä.

Kyllä minä tiedän, että parta on ruman näköinen ja tuntuu ihan hirveältä. Ei ole siitä kysymys, että olisin mielestäni hieno partani kanssa. Vaimokin on käskenyt ajamaan sen pois jo moneen kertaan.

Tällä viikolla olen pystynyt tekemään fysiikkatreenejä. Pitää kuitenkin soveltaa, koska normaalilla tavalla se ei vielä onnistu. Alkaa kroppa taas tuntua siltä, miltä pitääkin tuntua. Josko se siitä pikkuhiljaa taas herää.

Ensi viikon keskiviikkona on lähtö Planicaan lentomäen MM-kisoihin. Siellä on torstaina jo treenit ja karsinta. Kun viime päivinä on ollut lämmintä, niin mäki alkaa pikkuhiljaa sulaa täällä kotimaisemissa. Toivottavasti mäki vielä sen aikaa kestäisi, että viikonloppuna pääsisin sinne. Sitten olisi kaikki niin kuin pitääkin. Vielä olisi syytä pari kertaa käydä mäessä.

Simon Ammann on tällä hetkellä ainoa kaveri, joka tekee loistavia hyppyjä. Muutama muu siellä tekee sitten hyviä suorituksia, mutta onhan hän tällä hetkellä huikeassa vireessä. Tietysti yksi syy Ammannin vireeseen on se, että kun alkutalvesta tai kevättalvella saa muutaman hyvän kisan alle, niin se nostaa fiiliksen ja tuo itseluottamuksen päälle. Sillä kyllä mennään sitten pitkälle. Joskus olen itsekin päässyt sellaisesta tilanteesta nauttimaan. Se on silloin helppoa. Ei tarvitse miettiä muuta kuin menee ja tekee. Lopputulos on aina hyvä. Ammannilla on juuri nyt sellainen vaihde päällä. Hän ei sieltä tornista huonosti alas pääse, vaikka yrittäisi.

Meillä on vielä Planican jälkeen viikon päästä perjantaina Rovaniemellä normaalimäen SM ja sunnuntaina Rukalla suurmäen SM. Planicasta kausi jatkuu siis vielä viikon verran. Vielä on parit tärkeät kisat edessä. Hypätään ne alta pois ja maistellaan sitten tulevaa.

Tallennettu kategorioihin lentomäki, Matti Hautamäki | 16 kommenttia

Polven kunto

Julkaistu 5.3.2010

Polveeni tuli olympialaisissa tapahtuneessa kaatumisessa sivusiteen repeämä. Lisäksi kierukkaan tuli ruhje, mutta sekään ei ole sinänsä revennyt. Pieniä vaurioita.

Polvea on kuntoutettu viime lauantaista lähtien. Aika jäykkähän se oli vielä silloin, kun sitä lähdettiin työstämään. Päivä päivältä on päästy sen kanssa parempaan suuntaan. Keskiviikkona tein ensimmäisiä lajinomaisia harjoitteita. Puntteja en pysty nostelemaan enkä aitoja hyppimään, mutta kuivaponnistuksia pystyn tekemään.

Tänään Lahdessa ensimmäisellä harjoituskierroksella sitten nähdään, miltä se tuntuu mäessä. On kuitenkin eri asia mennä mäkeen kuin tehdä liikkeitä tasaisella maalla. Hyppäämistä varten polvi tuetaan ja teipataan kunnon pakettiin sillä tavalla, että kaikki siihen kohdistuvat sivuttaisväännöt estetään. Niin kauan kuin jalka pysyy suurin piirtein suorassa, niin se kestää ja toimii. Jos tulee vääntöjä, niin sitä se ei vielä kestä.

Polveani ei ole operoitu eikä sitä näillä näkymin tarvitsekaan operoida. Sen pitäisi kiinnittyä itsestään, jos mitään takapakkia ei tule. Sen puoleen näyttää siis hyvältä, ettei tarvitsisi lähteä leikkelemään.

Olympialaisista ei jäänyt mitään käteen. Ainoa, mitä siltä reissulta jäi, oli kipeä polvi. Pikkumäen neljäs sija tuli tietysti ihan hyvien hyppyjen myötä, mutta eivät ne olleet niin huippuhyppyjä, että olisivat palkintopallille riittäneet. Sijoitus on harmittava, mutta sen hetken hyppykunnon mukainen. Kolme kaveria oli vähän parempia. Ei tarvitse selitellä eikä harmitella. Se oli oikeudenmukainen sijoitus tällä kertaa.

Minä jäin polveni telomisen jälkeen turistin rooliin, mikä lisäsi tietysti harmitusta entisestään. Olisi ollut hieno päästä joukkuemäessä hyppäämään ja taistelemaan mitalista. Sitä mahdollisuutta ei nyt minulle tullut.

Nimesin Simon Ammannin ennakkosuosikiksi jo ennen olympialaisia, mutta en silti olisi ihan uskonut, että hän voittaa molemmat kisat. Ammannin hyppääminen Whistlerissä oli niin kovaa ja vakuuttavaa, että niillä hypyillä kyllä pärjää, vaikkei olisi aina tuurikaan myötä.

Ammannin siteistä puhuttiin paljon, mutta minä en edes tiedä, minkälaiset siteet hänellä on. En mennyt niitä tutkimaan. Uskon niin, ettei hän olisi laittomia siteitä kisapaikalle edes vienyt. Kyseinen mies ei ole rikollisen oloinen.

Tallennettu kategorioihin Ammann, Vancouver | 17 kommenttia