Suksieni siteistä on puhuttu paljon viime aikoina. Hyppään tällä hetkellä niin sanotulla välimallin siteellä. En hyppää enää sillä, jolla hyppäsin kesällä SM-kisoissa, mutten myöskään sillä siteellä, joka on keskustelua herättänyt uusi malli. Testasin uudenlaista sidettä ensilumilla noin 15 hypyn verran, mutta se oli niin erilainen, että vaatii totuttelua. Sitä kehitellään ja parannellaan edelleen. Hyppään sillä kilpailuissa ensimmäistä kertaa sitten, kun se on oikeasti valmis.
En missään tapauksessa ota sitä Rukalle maailmancupin alkuun käyttöön, koska en pääse sitä testaamaan kunnolla etukäteen, kun ennen kisoja on enää viralliset harjoitukset ja karsinta. Niissä pitää hypätä sellaisella kalustolla, jolla hyppää kisassakin.
Nythän täällä Etelä-Suomessa on kohtalainen lumitilanne ja hyvä pakkastilanne, joten täälläkin saadaan varmaan mäet kuntoon. Nythän kisat menevät yhtä putkea: Ruka, Kuopio ja Lillehammer. Pääsen varmaan jo hyppäämään rauhassa kotona, kun tulemme Lillehammerista pois. Siinä on seuraava sidetestin paikka ja sen jälkeen olen sitten viisaampi. Uskoisin, että Lillehammeriin asti mennään näillä siteillä, joilla olen viime viikolla hypännyt. Minulla on noin 30 hyppyä takana niillä.
Viimeaikaiset sidemuutokset saattavat yleisesti ottaen muuttaa mäkimiesten hyppytyyliä alkuilmalennon osalta. Ihan ilmalennon alkuvaiheessa ei ole edullisinta heittää suksia leveään V-asentoon, vaan se mennään ehkä H:ta muistuttavalla tyylillä, mutta kyllä siitä eteenpäin loppulento tullaan V:llä.
Valmistautumiseni alkukauteen on ollut vähän erilainen kuin muina vuosina. Monesti olen ollut hyvässä vireessä kauden ensimmäisen puoliskon ja sen jälkeen hyytynyt. Nyt on Tommi Nikusen kanssa treenattu sellaisella ajatuksella, että Ahosen poika alkaisi mäkiviikon paikkeilla puhjeta kukkaan. Nämä ensimmäiset kisat tulevina viikkoina saattavat olla vielä vähän tahmeita, koska olen tehnyt aika myöhäiseen syksyyn kovaa treeniä isoilla painoilla. Se vähän rokottaa tästä alusta pois, mutta uskon, että kauden edetessä paranee.
Kauden kilpailuohjelmani muotoutuu sen mukaan, miten homma lähtee käyntiin. Paljon kisoja hypätään ja varmaan myös paljon kisoja jää väliin. Se menee tilanteen mukaan. Ruka ja Kuopio määräävät osittain tilannetta, koska kun mennään niiden jälkeen ulkomaille kilpailemaan, niin siellä Suomen kiintiö on vain neljä hyppääjää. Eli ensinnäkin minun pitää olla Rukan ja Kuopion jälkeen neljän parhaan suomalaisen joukossa, jotta edes pääsen kiertämään.
Mäkihypyn maajoukkueporukkaan tiensä raivannut Anssi Koivuranta on piristävä persoona meidän joukkueeseemme. Ei ole mitään negatiivista sanottavaa hänestä. Minulla on itse asiassa tällainen pieni tarina hänestä: Kun Anssi oli vielä virallisesti yhdistetyn mies, niin hän kävi jo silloin joissain mäkikisoissa. Minä en onnekseni ikinä hävinnyt yhdistetyn miehelle, mutta nyt sitten Rovaniemellä jo ennen kisaa sanoin Anssin olevan nyt virallisesti mäkimies, että enää ei hävetä, jos hänelle häviää. Sittenhän heti ekassa kisassa Anssi oli kakkonen ja minä kolmonen. Yhdistetyn Anssi Koivurannalle en ikinä hävinnyt, mutta mäkimies Koivurannalle olen kerran hävinnyt.
Anssin hyvät suoritukset nostavat totta kai osaltaan myös yhdistetyn arvostusta. Monestihan puhutaan, että niistä, joista ei tullut mäkimiehiä eikä tullut hiihtäjiä, tuli yhdistetyn miehiä, mutta on siellä kovia ja potentiaalisia kavereita mäkipuolelle myös yhdistetyssä. Tietysti on selvää, että Anssi hyppää tällä hetkellä paremmin kuin silloin, kun oli yhdistetyn mies, koska hän on nyt keskittynyt pelkästään mäkitreeniin.
Hautamäen Masa on hypännyt loppukesän ja ensilumet tosi hyvin. Uskon hänen olevan kovin suomalainen menestyjäehdokas kauden ensimmäisiin kisoihin. Minulla on kyllä kova luotto itseeni ja kun viikot tästä kuluvat, niin ilmoittaudun siihen samaan porukkaan itsekin.
