Suomen mäkihypyn lähitulevaisuus

Minä uskon, että polvivammasta kuntoutuva Ville Larinto on loppukaudesta jälleen kilpailuissa mukana. Tämänhetkisen arvion ja toiveen mukaan hän pystyisi olemaan mukana viimeistään Salpausselän kisoissa, mutta Ville etenee sen mukaan, mikä on järkevää.

Lähivuosina suomalainen mäkihyppy on näiden maajoukkueringissä jo mukana olevien kavereiden varassa. Larinnolla, Happosella ja kumppaneilla on tietenkin potentiaalia menestyä. Happosellakin on ihan rikkonainen kesä alla, joten tämän kauden menestymättömyys ei tarkoita mitään. Hän tulee varmasti olemaan vielä kova. Heidän takanaan on kuitenkin aika hiljaista nämä lähivuodet.

 

Minun käsitykseni on tällä hetkellä se, ettei ihan muutamien vuosien sisällä tule tapahtumaan mitään ihmeitä uusien suomalaisten huippuhyppääjien suhteen. Toivotaan, että hommat lähtevät menemään oikeaan suuntaan ja että seuraavan polven junioreilla alkaisi olla taas menestymismahdollisuuksia.
Nykyään tuntuu siltä, että kun parikymppinen kaveri on nousemassa maajoukkuerinkiin, niin puhutaan, että nyt on kova nuori tulevaisuuden lupaus. Moni menestynyt mäkimies on jo sen ikäisenä ollut menestynyt mäkimies. Ei se kuitenkaan tarkoita, että jo 15-vuotiaana pitää olla maajoukkueringissä, mutta kyllä heti kohta sen iän jälkeen pitäisi olla.

Kulmin viikonlopun tiimoilta voisin vielä kommentoida Schlierenzauerin ilmastointiteipillä korjattua hyppypukua. Se oli aika hauska tapaus. Vähän jopa ihmettelin, miten hän yleensä tuli alas tuollaisella virityksellä. Kun on kovat panokset ja halu menestyä, niin sehän tietysti tuohon tilanteeseen ajoi. Se oli itsestään selvää, että hylky tulee. Ehdin kuitenkin jo ajattelemaan, että näinkö hän selviää kuin koira veräjästä. Jos Daiki Itolla olisi ollut samanlainen tilanne, niin veikkaan, ettei hänen olisi annettu edes tulla tornista alas.

Ito on muuten sellainen hyppääjä, jolta odotan vielä voittoa tämän talven aikana. Kaveri hyppää tosi hyvin, mutta on ollut useammassa tilanteessa huono-onninen. On kaatunut pitkiä hyppyjä, ollut olosuhteiden uhrina ja vaikka mitä.

Aihe(et): hyppypuvut, Ville Larinto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

5 vastausta kohteessa Suomen mäkihypyn lähitulevaisuus

  1. Lahti sanoo:

    Tietenkin on vielä aikaista sanoa tuleeko Ville kuntoutumaan ennen Salppuria ja mielestäni hänen ei kannata ottaa mitään ylimääräisiä riskejä sen suhteen, mutta olishan se todella huippua, jos niin tapahtuu!

    Ja mitä tohon Schlierin hyppypukuun tulee niin eiks se jesari ny korjaa kaiken? :D Leikkaa ja liimaa asenteella pärjää pitkälle!
    Mua on jo pitkään aikaa ärsyttäny itävaltalaisten “ylimielisyys” muita kohtaan ja tuomareilta niiden suosiminen. Tuntuu, että itävaltalaisilla on muutenkin etuoikeus kaikessa mitä mäkihypyssä tapahtuu. En tiedä olenko ollut vain vainoharhainen, kun näin not proffesionalin silmin huomannu, että itävaltalaiset hyppääjät saavat paremmat pisteet, vaikka hyppäisivätkin huonommin tuuliraot mukaan lukien. Monet hyppääjät ovat ansainneet ne podium-paikat heidän sijaan!
    Olen jo pariin otteeseen tämän kauden aikana voivotellu Daikin Iton kohtaloa ja epäonnisuutta. Tuomareiden reilulla pelillä hän olisi jo ainakin kahdet kilpailut voittanut! Toivottavasti hän loistaa sitten ensi viikolla käydyissä Japanin kisoissa ja nappaa sitten ihan suoranaisesti voiton kotiin!

    Kai sä Janne hyppäät Salppurissa edes koehyppääjänä? Pliis :) Jos ei niin I´m dead! ;)

  2. aatsa sanoo:

    Hienoa Janne, että olet siellä maajoukkueen taustaryhmässä valtavine tietotaito pääominesi ja hienoa myös että blogisi on taas alkanut toimia. -Välillä oli melko hiljaista.
    Lienet melkolailla oikeassa suomalaisen maajoukkueen lähitulevaisuuden osalta. Itse odotan kylläkin Jarkko Määtän nousevan kv.tasolle parin-kolmen vuoden sisällä. Ja historiastahan löytyy esimerkkejä kuinka kovalla työllä voidaan nousta maailman huipulle hitaammallakin aikataululla. -78 Lahden MM kultaa betonissa voittanut Tapio Räisänen sai ekat mäkisuksensa 17 vuotiaana (hyppäsi sitä ennen lainakamppeilla sen mitä hyppäsi). Tapsa harjoitteli opiskeluaikanaan jossain noin 20 metrin mäessä Oulun lähistöllä “hirveät” hyppymäärät ja lopulta pärjäsi isoissa mäissä (mm. Vikersundin lentomäessäkin).
    Lähes kuukausi sitten kirjotin vähän laajemmin Suomen mäkihyppykulttuurista Ponkkareihin (saa nähdä mahtuuko kirjoitus k.o. nettilehteen) ja vähän sivusin myös tätä ammattilaissektoriakin. Kirjoitin luottavani vahvasti maajoukkueeseen ja valmennusryhmään ja että kevättalvella suomipoikakin taas keikkuu ainankin lähellä kv.kärkeä, sen verran kovat on pojilla pohjat ja Jannehan väläytti jo Zakopanen vaikeissa oloissa eikä kysymyksessä ollut mikään tuulenkantamoinen vaan tosi hypyt. Jahka Anssi saa jalostettua valtavan harjoituspohjansa lajiin passeliksi, niin alkaa tapahtua ja Matiltakin odotan, että hän jatkaisi vielä. Talonrakentaminen ja naimisiin meno on jo koettu ja jos vaan virtaa löytyisi ja tekniikat asettuisi kohdalleen Matillakin olisi sanansa sanottavana.

  3. KAKE sanoo:

    Kiva lukea sinua Janne!
    Happonen ja Koivuranta ihan ok. mutta kärkeen on
    pitkä matka , ja tulevaisuuden lupauksia ei näy.
    Mihin Jarkko Määttä katosi?
    Kyllä Hautamäki pitäisi kotiutua sillä itseluottamus
    on nytt jo ihan hukassa ja tuskin löytyy kilpailemalla.menee
    vaan pahempaan suuntaan.
    Mistä muuten kanittaa uusien lupauksien löytämiseen
    onko rahan,valmennus tai halun puute? No enssi vuosi ehkä
    tuo parempaa mieltä kaikille , varmaan kolme kovaa kaveria
    on , Larinto Happonen ja Koivuranta mutta mistä neljäs
    mies joukkue kisaan

    MOI

  4. mikko jokinen sanoo:

    Moro

    Mäkihypyn ongelma on harrastajien vähyys. Mukaan on saatava riittävä määrä harrastajia, jotta voidaan löytää tähtiä.

    Asia paranee vain, jos löydetään tarpeeksi mäkihyppyyn “hurahtaneita” vapaaehtoisia vetäjiä pikkupojille ja -tytöille.

    On turha kuvitella, että mikään lehti- tai muu etäkutsu saisi nuoria mukaan. Lähes ainoa tapa on “kädestä vetäminen”
    mukaan vetäminen

    Esimerkkinä seuraava.
    Vuosia sitten menin uuteen työpaikkaan. Harrastin tuolloin autosuunnistusta ja olin siihen kovasti innostunut. Puhuin tapani mukaan tästä joka suuntaan. Kun sitten vuoden kuluttua järjestin puulaakikisan tuli mukaan nelisenkymmentä autokuntaa. Aiemmin ei kukaan ollut edes kokeillut ko lajia.

    Kyllä intohimo auttaa

    mikko

  5. EgyLynx sanoo:

    Lcoc ura alkoi Julia Kykkäsellä 13 (?) vuotiaana.. ei ihan heti tullut pojoja… ekatkin junnukisat päättyivät sijalle 32… aika tarkeleen ekan kauden ka sijoituksissa… Notodenista (nor) ekat pojot ja eka top 10 sijoitus sitten…
    Viime kaudella oli jo Lcocissa lähes 200 pojoa…

    Tanja Kaverinen (Sonja Kaverisen kaksois sisko) oli sitten se toinen Lcoc pojot saannut… Zakopane… 23, 22 (eli viellä top 20 odotutaa)

    Jenny Rautionaho Kesä fis pojot… 28. sijalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>