Suomen mäkihypyn lähitulevaisuus

Minä uskon, että polvivammasta kuntoutuva Ville Larinto on loppukaudesta jälleen kilpailuissa mukana. Tämänhetkisen arvion ja toiveen mukaan hän pystyisi olemaan mukana viimeistään Salpausselän kisoissa, mutta Ville etenee sen mukaan, mikä on järkevää.

Lähivuosina suomalainen mäkihyppy on näiden maajoukkueringissä jo mukana olevien kavereiden varassa. Larinnolla, Happosella ja kumppaneilla on tietenkin potentiaalia menestyä. Happosellakin on ihan rikkonainen kesä alla, joten tämän kauden menestymättömyys ei tarkoita mitään. Hän tulee varmasti olemaan vielä kova. Heidän takanaan on kuitenkin aika hiljaista nämä lähivuodet.

 

Minun käsitykseni on tällä hetkellä se, ettei ihan muutamien vuosien sisällä tule tapahtumaan mitään ihmeitä uusien suomalaisten huippuhyppääjien suhteen. Toivotaan, että hommat lähtevät menemään oikeaan suuntaan ja että seuraavan polven junioreilla alkaisi olla taas menestymismahdollisuuksia.
Nykyään tuntuu siltä, että kun parikymppinen kaveri on nousemassa maajoukkuerinkiin, niin puhutaan, että nyt on kova nuori tulevaisuuden lupaus. Moni menestynyt mäkimies on jo sen ikäisenä ollut menestynyt mäkimies. Ei se kuitenkaan tarkoita, että jo 15-vuotiaana pitää olla maajoukkueringissä, mutta kyllä heti kohta sen iän jälkeen pitäisi olla.

Kulmin viikonlopun tiimoilta voisin vielä kommentoida Schlierenzauerin ilmastointiteipillä korjattua hyppypukua. Se oli aika hauska tapaus. Vähän jopa ihmettelin, miten hän yleensä tuli alas tuollaisella virityksellä. Kun on kovat panokset ja halu menestyä, niin sehän tietysti tuohon tilanteeseen ajoi. Se oli itsestään selvää, että hylky tulee. Ehdin kuitenkin jo ajattelemaan, että näinkö hän selviää kuin koira veräjästä. Jos Daiki Itolla olisi ollut samanlainen tilanne, niin veikkaan, ettei hänen olisi annettu edes tulla tornista alas.

Ito on muuten sellainen hyppääjä, jolta odotan vielä voittoa tämän talven aikana. Kaveri hyppää tosi hyvin, mutta on ollut useammassa tilanteessa huono-onninen. On kaatunut pitkiä hyppyjä, ollut olosuhteiden uhrina ja vaikka mitä.

Tallennettu kategorioihin hyppypuvut, Ville Larinto | 5 kommenttia

Schlierenzauer rikkoo Nykäsen ennätyksen

Mäkiviikon voittanut ja Garmischissa maailmancupin 38. osakilpailuvoittonsa saavuttanut Gregor Schlierenzauer tulee rikkomaan Matti Nykäsen 46 osakilpailuvoiton ennätyksen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän on nuori kaveri, jolla on enemmän kilpailuja edessä kuin takana.

Jos ajattelen oman ennätykseni, viiden mäkiviikon voiton, hallussapitoa, niin sen kannalta oli hyvä, että Schlierenzauer voitti mäkiviikon, sillä nykyhyppääjissä ei ole ketään, jolla olisi edes kaksi mäkiviikon voittoa. Toisaalta Schlierenzauer voitti nyt nuorena ensimmäisen mäkiviikkonsa ja jos kaikki menee putkeen, ehtii hän voittamaan neljä tai vaikka viisikin mäkiviikkoa vielä tulevaisuudessa. Kun tuplavoittajia ei ole yhtään, niin ennätykseni on vielä monta vuotta turvassa, mutta kyllä tuo kaveri sen pystyy rikkomaan, jos kaikki menee, kuten hän on suunnitellut.

Suomalaisilla on ollut murheellista. Ei käy kateeksi poikia, huoltoa tai valmennus. Kyllä siellä on tukkapöllyä tullut joka suunnasta. Varmasti on vaikea paikka kaikilla heillä. Kyllä minä silti uskon, että suomalaiskauden suunta on edelleen käännettävissä. Pitäisi vaan tehdä nopeasti päätös jättää joitain kisoja väliin ja jäädä kotiin treenaamaan. Jos koko ajan sama porukka kiertää kisasta toiseen, niin en usko, että se siitä kääntyy mihinkään. Ei hommaa korjata kilpailuissa ja kiertämällä. Jos hyppy kulkee, niin mikäs siinä silloin on kiertäessä ja palkintopöytää putsatessa, mutta jos tökkii, niin pitäisi malttaa olla ainakin jokin viikonloppu poissa sieltä.

Kulmin lentomäkeen suomalaiset matkustivat, mutta kyllä tuossa vielä tulee Japanin kisoja ja muita. Uskon, että siinä vaiheessa tehdään oikeat ratkaisut. Lentomäki on lentomäki ja sinne tekee mieli mennä. Lentomäessä voi olla se, että vaikka hyppy vähän kyntäisikin ennen lentomäkeä, niin siinä on oma juttunsa. Sitä mäkeä kunnioittaa ja monet asiat tekee vielä huolellisemmin kuin normaaleissa mäissä. Siellä saattaa joskus jokin lukko vaikka aueta.

Se on aina mielenkiintoista, kun siirrytään mäkiviikon rankan setin jälkeen lentomäkeen. Siellä voi tapahtua vähän kaikenlaista, mutta kyllä ne miehet, jotka ovat kunnossa, hyppäävät varmasti edelleen pitkälle. Tänä päivänä on usealla mäkimiehellä sellainen fiilis, että lentomäki on sitä oikeaa hyppäämistä ja lentämistä.

Jos vertaa Kulmia ja MM-kisojen tulevaa näyttämöä Vikersundia, niin ei välttämättä kannata tämän viikonlopun perusteella vielä lentomäen MM-kisamitaleja jakaa. Ne mäet ovat niin kaukana toisistaan muutenkin kuin maantieteellisesti. Vikersundissa lennetään tosi paljon eteenpäin, kun taas Kulm heittää korkealle ja sieltä tiputaan suoraan alas.

Tallennettu kategorioihin lentomäki, Schlierenzauer | 2 kommenttia

Miljoona jää jakamatta

Tarjolla olisi huikea miljoonan Sveitsin frangin palkinto, jos joku hyppääjää voittaisi kaikki mäkiviikon osakilpailut, mutta minä en jaksa uskoa, että kukaan noita kaikkia neljää voittaisi putkeen. Luulen, että se rahasumma pysyy turvassa vielä loppiaisen jälkeenkin eikä sitä tarvitse jakaa pois.

 

Jos yleisesti ottaen katsotaan pelkästään maailmancupin kilpailuja, niin onhan vuosien aikana useammalla kaverilla ollut pidempiäkin kuin neljän kisan voittoputkia, muttei niitä hirveän monta ole. Ei ole ihan helppoa voittaa neljä kisaa putkeen, varsinkin kun mäkiviikolla on vielä korkeammat panokset, jolloin paineet nousevat kovemmiksi kuin normaaleissa maailmancupin kisoissa. Nykymäkihypyssä ei edes välttämättä voiteta sillä, vaikka tekisi kaikissa neljässä kisassa urheilijana parhaat suoritukset. Siellä on monta muutakin tekijää, jotka pitää olla omalla puolella, jos ne kaikki neljä kisaa voitetaan.

 

Simon Ammann on julkisesti antanut ymmärtää, että mäkiviikko on hänelle tämän kauden tärkein juttu. Kaveri on urallaan voittanut kaiken muun paitsi mäkiviikon. Miten Ammannin panostus mäkiviikkoon onnistuu? Hän ei ole ollut tällä kaudella vielä ihan kärkimiehiä, mutta niin kuin on monesti nähty, kärjen takana alkukauden väijyneet hyppääjät ovat pystyneet mäkiviikolla lyömään kovan kiilan yleensä itävaltalaisiin.

 

Andreas Kofler ja Gregor Schlierenzauer lähtevät mäkiviikolle mielestäni samalta viivalta. Schlierenzauer ei ole vielä mäkiviikkoa voittanut, joten hänelle voi tulla turhaa yritystä siihen taisteluun. Koflerilla on yksi mäkiviikko voitettuna, mutta hän lähtee ennakkosuosikkina, joka ei ole helppo paikka.

 

On mielenkiintoista nähdä, miten Suomen pojilla lähtee homma käyntiin mäkiviikolla. Joukkueen taustojen ympärillä on ollut aikamoista hässäkkää. Pojatkaan eivät ole voineet välttyä siltä kohulta. Engelbergin viikonloppu oli aika vaikea paikka, mutta pojat pääsivät kisojen jälkeen vielä treenaamaan Engelbergissä ja sitten jouluna vähän rauhoittumaan. Jokohan sieltä alkaisi tulla nyt vähän parempia suorituksia ihan kokonaisuudessaan Suomen joukkueelta?

 

Suomen pojat ovat hypänneet harjoituksissa hyviä hyppyjä sekä Ramsaussa että Engelbergissä. Esimerkiksi Engelbergissä olivat Saksan ja Itävallan maajoukkueet samanaikaisesti treeneissä ja meidät pojat pystyivät parhaimmillaan hyppäämään vähintään samalla tasolla kuin näiden parin muun maan hyppääjät. Totta kai pitää nöyränä lähteä mäkiviikolle ja mennä askel kerrallaan lähemmäs kärkeä. Itseluottamus on näillä parilla muulla joukkueella vähän eri tasolla, mutta pojat tietävät itse, että onnistuessaan he pystyvät menemään täysin kärjen mukana.

Tallennettu kategorioihin mäkiviikko | 6 kommenttia

Naisten mäkihyppy

Naisten mäkihypyn maailmancup käynnistyy tulevana viikonloppuna Lillehammerin normaalimäessä. Naisten mäkihypyssä ei sinänsä ole mitään vikaa. Se on urheilulaji ja -muoto siinä missä muutkin.

Aikanaan kun naisten jääkiekko ja seiväshyppy nousivat isompaan rooliin, niin oli tuntuvinaan, ettei se olisi naisten juttu, mutta samalla lailla sitä pystyvät tekemään naiset kuin miehetkin. Vaikka naisten seiväshyppyä aluksi karsastettiin, niin nykyään kovin moni katselee mielellään esimerkiksi Jelena Isinbajevaa, joten miksei katselisi tulevaisuudessa myös naismäkihyppyä.

Muutama maailman kärkinainen hyppää totta kai jo ihan hyvin, mutta muuten tässä alkuvaiheessa taso on vielä aika vaatimaton. Erot kärkeen ovat isot. Kun on puhuttu esimerkiksi miesten ja naisten sekakisasta, niin siinä voi ehkä tulevaisuudessa olla mieltä, mutta ei mielestäni vielä. Onhan alppihiihdossakin miesten ja naisten sekajoukkuekisoja, mutta siinä ero ei ole niin iso kuin mitä se tulisi olemaan mäkihypyssä miesten ja naisten välillä.

Suomessa lähivuodet ovat Julia Kykkäsen varassa. Junioreissa on tällä hetkellä mukana ihan hyvin tyttöjä, mutta siihen menee vielä vuosia ennen kuin ne tytöt ovat mukana maailmancupissa. Suomessa sytyttiin siihen touhuun myöhemmin kuin muutamassa muussa maassa.

Miesten mäkihypyn osalta Rukalla taso heitteli suomalaisilla aika paljonkin. En pidä sitä minään ihmeenä, koska lumihyppyjä on niin vähäinen määrä alla kaikilla. Suomalaisilla oli huikean hyvä leiri Klingenthalissa viikkoa ennen Rukalle menoa. Odotukset olivat kovat. Sitten Rukalla hypättiin ensimmäinen virallinen harjoitus, johon pojat menivät täynnä intoa ja kovalla näyttämisenhalulla huonon kesä-GP-menestyksen jälkeen. Siihen sattuneet huonot kelit sotkivat esimerkiksi Happosen Jannella treenin täysin. Se jäi ehkä vähän kaivamaan mieleen eikä itseluottamusta ollut kisapäivänä enää kuin ripaus siitä, mitä se oli Klingenthalin leirin jäljiltä.

Positiivista Happosen osalta oli kuitenkin se, että henkilökohtaisessa kisassa tuli 10. sija, vaikka hypyt olivat teknisesti kaukana siitä, mitä ne olivat Klingenthalissa. Kun Janne saa muutaman lumihypyn lisää ja onnistuneet harjoitukset ja karsinnan Lillehammerissa, niin taso nousee siitä ihan varmasti.

Tallennettu kategorioihin Janne Happonen, Naisten mäkihyppy | 5 kommenttia

Uuden mäkikauden alla

Uuden mäkikauden alkaessa seuraavat asiat ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia.

 

1.

Lämpimän sään takia missään mäessä ei ole pystytty hyppäämään lumihyppyjä ennen Rukan avausviikonloppua, joten niitä ei ole alla millään maajoukkueella. Suomen joukkue oli viime viikolla Saksan Klingenthalissa, jossa hypättiin jäädytetyltä, eli niin sanotulta talviladulta, mutta tultiin alas muoville. Sillä nyt oli edes vähän jotain tekemistä talvihyppäämisen kanssa. Tätä samaa ovat toki muutkin maajoukkueet harrastaneet, mutta ei se oikeaa lumihyppäämistä kuitenkaan korvaa.

2.

Ovatko podiumilla heti samat herrat, jotka sinne viime kauden lopussa jäivät vai tuleeko joku uusi? Monena vuonna on kauden alussa tullut vakioherrojen seuraan joku muu palkintopallille vierailemaan. Uskon viimeviikkoisen leirin ja loppusyksyn perusteella siihen, että loukkaantumisista toipunut Janne Happonen on siellä. Havu esitti kovia otteita viime viikolla Klingenthalissa. Hänen parhaat hyppynsä leirillä olivat sellaisia, että saa ihan kuka tahansa tehdä huippuluokan suorituksen, jotta pystyy ne lyömään.

3.

Kuulin sellaisen huhun, ettei Simon Ammann olisi tulossa ollenkaan Rukalle, vaan keskittyisi mäkiviikkoon. En tiedä, onko se faktaa. Se nähdään parin päivän sisällä.  Ammannille on tullut paljon kultaa ja kunniaa, mutta mäkiviikon voitto ei ole vielä osunut kohdalle. Varmaan hän tekee tänä vuonna kaikkensa sen eteen, koska niitä mahdollisuuksia ei sillä miehellä enää montaa ole.

Tallennettu kategorioihin Ammann, Janne Happonen | 3 kommenttia

Liitovarjon rakentamista

Minä työskentelen nykyään mäkimaajoukkueen pukujen kanssa. Urheiluvälinevalmistaja One Way lähti mäkihyppytouhuun mukaan ja minä teen One Wayn puvut. Teen puvut kaikille Suomen maajoukkueessa, mutta ei kenenkään ole pakko sillä hypätä, vaan jokainen tekee henkilökohtaisen valintansa siitä, mikä se pukumerkki tulee olemaan. Mikäli merkki on One Way, niin sitten minä teen sen.

Kangasrulla tulee minulle kotiin ja minä teen siitä eteenpäin puvun siihen pisteeseen, että sillä hypätään mahdollisimman pitkälle. Teen siis koko puvun alusta loppuun. Yhden puvun tekeminen vie päivän. Puvun tekemiseksi pitää olla ihan täydelliset mitat siitä miehestä, jolle se tehdään. Nykyisessä pukusäännössä ei ole mitään tiettyä mittauspistettä, josta sen sääntöjenmukaisuutta mitataan, vaan tarkastajat voivat valita ihan minkä tahansa kohdan ja tarkistaa, onko puku siitä kohtaa toleranssien sisällä. Puvun pitää siis olla jokaisesta kohdasta oikean kokoinen.

Kun alkaa tehdä pukua uudelle kaverille, jolle ei ole ennen tehnyt, niin ensimmäistä pukua joutuu sovituksen jälkeen yleensä vielä muokkaamaan, mutta sitten kun oppii jätkien mitat, niin kaava löytyy eikä niitä sen jälkeen tarvitse paljon muokkailla, vaan puvut ovat suoraan valmistuessaan oikean kokoisia.

Sen haluan tässä oikaista, kun useammassakin yhteydessä on ollut juttua siitä, että Ahonen on kova ompelemaan, niin minä en ole mikään ompelija. En tykkää ommella housuja, hameita tai verhoja, vaan minä rakennan liitovarjoa. Se on se motiivi ja syy tehdä tätä. Haluan kehittää sitä varjoa siten, että se liitää ja toimii ja sillä pääsee mahdollisimman pitkälle.

Koko ajan opin lisää. Kun katselin viimeisimpiä tekemiäni pukuja valmiina, niin ajattelin, että kunpa olisin itsekin päässyt tuollaisella puvulla hyppäämään. Kyllä se koko ajan kehittyy, kun keksin uusia kikkoja, millä pukuun saa lisää nopeutta ja liito-ominaisuutta. Vaikkei ole vielä hirveän pitkä aika siitä, kun olen viimeisen hyppyni hypännyt, niin kyllä on puku muuttunut jo siitäkin.

Tämä on kova haaste. Kun urheilija yrittää päästä maailman kärkisijoille, niin välineiden pitää olla kohdallaan. Oma tekemiseni jatkuu koko ajan, jotta saan talven pukuja tehtyä valmiiksi. Talveksi tehdään uudet puvut, koska kesällä muovimäessä käytetyt puvut ovat kastuneet ja olleet kovalla kulutuksella.

Yleensä hyppääjillä kuluu kauden aikana useampia kisapukuja. Itse olen joskus hypännyt koko maailmancup-kauden kilpailut samalla puvulla, mutta silloin se tarkoittaa, että pukua pitää säästellä vain kisahyppyihin, eikä sillä voi hypätä yhtään harjoitushyppyä. Hyppääjillä on useita eri pukuja eri tarkoituksiin: kotiharjoitteluun on oma puku, virallisiin harjoituksiin oma puku ja mahdollisesti vielä karsintapuku ja kilpailupuku erikseen.

Puvuissa on joskus erikoisempia värejä johtuen siitä, ettei väriin voi missään tapauksessa sitoutua. Kun tehtaalta tulee kangasta, niin valinta tehdään kankaan laadun mukaan, ei värin mukaan. Joskus olen joutunut hyppäämään epämiellyttävän värisellä puvulla sen takia, että kangas on parempaa laatua.

Tallennettu kategorioihin hyppypuvut | 4 kommenttia

Pikkumäki pääkilpailuna

Viime viikolla olin Lillehammerissa maajoukkueen viimeistelyleirillä. Leiri oli ihan positiivinen, mutta onhan tässä ollut positiivisia hetkiä talvella aikaisemminkin, mutta kisoissa en ole kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Lähdetään nyt MM-kisoihin ihan varovasti katselemaan, miltä se alkaa paikanpäällä tuntua.

En osaa sanoa mitään sen kummempaa odotuksistani. Vuosien ja vuosikymmenten aikana saavuttamani status, josta olen tietysti ylpeä ja kiitollinen, luo omat odotukset. Ainoa syy minkä takia tätä hommaa teen, on se, että haluan menestyä ja olla kärjessä. Arvokisoissa ainoastaan kärkisijat kiinnostavat, tietysti realiteetit tiedostaen. Tänä talvena on ollut aika vaikeaa. Jos olen arvokisoissa sijoilla 10-35, niin sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Kärkipaikka on se, joka mielestäni kuuluu olla tavoitteena. Muita tavoitteita on turha asetella. Se on sitten toinen juttu, pystynkö saavuttamaan niitä tavoitteita.

Pidän ilman muuta pikkumäkeä omalta osaltani pääkilpailuna Oslossa. Siinä mäessä mahdollisuuksieni pitäisi olla paremmat. Tänä talvena hyppäämisessäni ollut virhe, ponnistuksen suunnan suhteen, korostuu, mitä isompaan mäkeen mennään. Pienessä mäessä asian pystyy käsittelemään helpommin.

Vikersundin onnistujista Schlierenzauer on ilman muuta kärkiporukoissa MM-kisojen molemmissa mäissä. Evenseniin en jaksa uskoa pätkääkään pikkumäen suhteen, mutta mitä isompaan mäkeen mennään, sitä vahvemmilla hän on huikeana lentäjänä. Ammann ja Malysz ovat uskoakseni myös kärkipäässä. Maailmancupin voittaneen Morgensternin osalta viimeiset cupin kisat ovat näyttäneet siltä, että suurin lataus olisi jo poissa, vaikka hän onkin vielä kohtuullisesti pärjännyt. Voittoja tai edes palkintopallisijoja ei ole kuitenkaan ropissut enää samalla tavalla kuin alkukaudesta. Morgenstern on kuitenkin varsinkin pienessä mäessä yksi suosikeista.

Suomalaisilla oli koko joukkueena hyvä leiri Lillehammerissa. Hautamäki hyppäsi siellä kovia hyppyjä. Leirin positiivisinta tekemistä esitti Muotkan Olli. Siellä hypättiin pelkästään pienestä mäestä ja Muotka hyppäsi hyviä laakeja. Leirin jälkeen jäi kyllä sellainen fiilis, että Suomi taistelee joukkuekisoissa mitaleista ihan täysillä.

Lähdetään kohteeseen ja katsotaan miten natsaa!

Tallennettu kategorioihin MM-kisat | 27 kommenttia

Treenitauko

Zakopanen kisojen jälkeen alkaneella treenitauolla lähdin ihan perusasioista liikkeelle. Aikaisemmalla treenitauolla koitin vain paniikissa hakea hyppyä ja tiesin, milloin on seuraava lähtö kisoihin ja laskin päiviä: apua enää näin ja näin monta päivää jäljellä.

Nyt ensimmäisellä viikolla en hypännyt lainkaan varsinaisesta mäestä, vaan hyppäsin rullamäkeä, joka on monesti juniorien treenimuoto. Lasketaan laudalla rullamäestä, josta ponnistellaan. Tällä viikolla aloin vasta hypätä mäestä, ja sekin normaalimäestä. Siinä treenaaminen on minulle aika harvinaista, sillä hyvillä kausilla en ole Rovaniemen ensilumen leirin jälkeen hypännyt normaalimäestä harjoituksissa hypyn hyppyä, vaan olen hypännyt vain suurmäestä. Nyt pitää käydä hakemassa vauhtia sieltä.

MM-kisoja varten tässä treenataan. Sitä ei ole päätetty, tuleeko minulle kisoja ennen MM-kisoja. Menen sitten kisoihin, kun olen siinä kunnossa, että kannattaa mennä. En ole nyt päättänyt, mihin kisaan menen seuraavaksi, kuten tein aiemmin kaudella. Vikersundin uusi iso mäki, jonka rinnalla Planican pitäisi huhujen mukaan olla paperia, totta kai kiinnostaisi, mutta katsotaan sitten, kun sen aika koittaa, että lähdenkö sinne vai en.

Siteissä olen palannut ihan täysin vanhoihin. Kaikki uudet ovat poissa. Nyt hyppään sellaisilla, millä hyppäsin vuosi sitten. Uskoisin, että niillä mennään kausi loppuun. Siteiden kanssa on venkslailtu ja yritetty, mutta ei ole juuri mihinkään päästy. Janne Happonen hyppää myös täysin vanhalla paketilla.

Suomen joukkueessa on tapahtunut viime aikoina paljon. Happonen teki hienon paluun. En olisi uskonut, että hän noin kovalla voimalla tulee heti takaisin. Totta kai tiesin, mihin mies parhaimmillaan pystyy ja olin kuullut viime viikkojen aikana, että Janne oli päässyt hyvin treenaamaan kotona. Se on tosi loistava homma, että hän pystyi tekemään heti noin hyvät hypyt kilpailuun.

Happonen tulee osaltaan paikkaamaan loukkaantunutta Ville Larintoa. Nyt ollaan Suomen joukkueessa periaatteessa samassa tilanteessa kuin ennen Villen loukkaantumista, vaikka totta kai se olisi vielä astetta hulppeampi juttu, jos sekä Ville että Janne olisivat paikalla. Nyt mennään näin ja hyvältä näytti Havun osalta.

Uutinen Harri Ollin uran lopettamisesta tuli täysin puskista. Harrilta voi loppujen lopuksi odottaa mitä vaan, mutta en tuota kyllä odottanut. Siinä lahjakas ja vielä suht nuori kaveri teki ehkä vähän äkkinäisen päätöksen, mutta hän on aikuinen mies. Olenhan tässä itsekin aikanaan jo kerran lopettanut. Sen aika näyttää, miten se Harrin kohdalla jatkuu.

Tallennettu kategorioihin Harri Olli, maailmancup, siteet | 12 kommenttia

Pakka menee uusiksi

Mäkiviikosta ei jäänyt käteen mitään enkä saanut mitään positiivista aikaiseksi. Kyllä se aika kärsimysten viikko oli kaiken kaikkiaan. Mäkiviikon keskeyttäminenkin kävi mielessä. Huonon alun jälkeen mietittiin, mikä on järkevää ja mikä ei, mutta kun sinne kerran lähdettiin, niin kestettiin sitten loppuun asti kuin mies.

Päällimmäisenä jäi mieleen harmittava Larinnon Villen loukkaantuminen. Nuorta miestä paiskottiin aika kovalla kädellä. Ensin Oberissa pieni lipsahdus kisahypyssä ja sitten Garmischissa huikea onnistuminen, jonka päätteeksi paikat menivät remonttiin. Jos jotain positiivista asiasta löytää, niin Ville on vielä nuori ja kovapäinen kaveri. Kun hän tästä aikanaan toipuu, niin ei se jää mieleen kummittelemaan. Villellä on varmasti menestyksen vuodet vielä edessäpäin, sitä en epäile yhtään. Se tietysti harmittaa, että se kunto, jonka Ville sai tähän rakennettua, meni nyt vähän harakoille.

Se herätti paljon keskustelua, kun Villellä ei side auennut, mutta jalka ei hajonnut sen takia, ettei side auennut. Kun katsoo hypyn videolta, näkee sen hyvin, että polvi hajoaa osuessaan maahan. Vasta sen jälkeen Ville lähtee pyörimään, minkä yhteydessä suksen olisi pitänyt aueta, mutta polvi hajosi jo ennen sitä.

Ville yritti tehdä telemark-alastuloa pitkään hyppyyn. Sen takia paino kellahti toiselle puolelle ja hän kaatui. Jos Ville olisi ottanut alastulon varmanpäälle, olisi hän pysynyt pystyssä, mutta hän teki mielestäni ihan oikein. Kun on kova kisa ja kova halu menestyä, niin silloin pitää yrittää tehdä telemarkia pitkäänkin hyppyyn.

Jos toipumisessa menee kaikki hyvin, pääsee Ville alkukesästä mäkeen. Hän kerkiää tekemään jos ei ihan täyttä kesäharjoittelua, niin ainakin lähes täyden. Tuollaisen jälkeen on totta kai aina vähän työläämpää lähteä liikkeelle, mutta olihan Villellä harjoitustaukoja menneenä kesänäkin, kun lapaluu halkesi ja pakara repesi. Sieltä ukko tuli vielä ihan loistavaan kuntoon.

Norjalaiset ovat valinneet painoindeksin kanssa sen tien, että ottavat hyödyn kevyellä kropalla ja kärsivät sitten suksen pituudessa. Siinä ei ole mitään sääntöjenvastaista, mutta onhan se huvittavaa katsoa, kun siellä on lähes minun pituisia kavereita, joilla on puolet lyhyemmät sukset. Kyllä se vähän naurattaa. Esimerkiksi Norjan Romören on minua sentin tai pari lyhyempi ja kun mentiin samalla hissillä torniin, jolloin sukset olivat hississä vierekkäin pystyssä, niin Romörenin sukset näyttivät lähinnä minun poikani suksilta. Jos kaveri haluaa sen hyödyn kevyellä kropalla ja kärsii sitten suksessa, niin se on sitten hänen valintansa. Minä kärsin painavasta kropasta, jota pitkä suksi sitten vähän kompensoi. Lopputulos on ihan sama. Siihen lopputulokseen voi päästä terveellisellä tai epäterveellisellä tavalla.

Omalta kohdaltani pakka menee taas kertaalleen täysin uusiksi siteiden osalta. Kaikenlaista on tehty ja kokeiltu. Hyvää ja huonoa. Tiistaina kävin ensimmäisen kerran hyppäämässä mäkiviikon reissun jälkeen. Lähdettiin siteiden ja varusteiden kanssa ihan alusta liikkeelle. Minulla itsellänikään ei ole vielä harmainta aavistusta, mikä on tilanne niiden kanssa esimerkiksi viikon kuluttua. Vaikka en itse halunnut siihen leikkiin lähteä, niin vermeitten kanssa on säädetty liikaa. Jos hyppy olisi kunnossa, niin ne varmasti toimisivat kuten pitääkin, mutta kun on vaikeuksia oman tekniikan ja hyppäämisen kanssa, niin voi olla, että side, joka on tehty viimeisen päälle lentämiseen, jopa rankaisee, jos ei ole kaikki muu kunnossa.

Jotain palikoita voi tulla viime kaudestakin takaisin, mutten jaksa uskoa, että täysin palattaisiin vanhaan.

Näillä näkymin palaan maailmancupiin Zakopanessa. Niin on alustavasti sovittu. Katsotaan nyt, miten tämä homma lähtee tästä käyntiin. Viikon päästä tehdään se lopullinen päätös, että lähdenkö sinne vai en.

Tallennettu kategorioihin maailmancup, mäkiviikko, siteet | 13 kommenttia

Kohti mäkiviikkoa

Joulutauon aikana pääsin muutaman kerran mäkeen. Ensimmäinen treeni Engelbergin jälkeen oli sitä samaa, mitä se oli Engelbergissäkin. Siitä se sitten lähti parantumaan. Viimeiset hypyt olivat taas ihan hyviä, mutta niin ne olivat silloin ennen Engelbergiäkin. Nyt vain koitetaan saada ne siirtymään myös seuraavalle paikkakunnalle.

Engelbergissä oli monien yhteensattumien summa. Tilanne on nyt vähän toinen, kun mennään Oberstdorfiin. En ole huolissani siitä, etteikö homma lähtisi siellä käyntiin ihan toisella tavalla kuin Engelbergissä.

Jos tällaisessa tilanteessa lähtisin normaaliin maailmancupin kisaan, niin olisin altavastaajana, mutta nyt alkaa mäkiviikko ja minä olen ennen ensimmäistä hyppyä samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Sen osalta homma lähtee alusta käyntiin.

Tavoitteenani on menestyä mäkiviikolla. Se on jälleen kerran kova tavoite. Kaikki pitävät sitä monesti itsestään selvänä, että Ahonen, jos ei hoida mäkiviikkoa, niin ainakin menestyy kohtuullisesti. Siihen tarvitaan hyviä hyppyjä ja tuuria -- toivotaan, että sitä on mukana tällä kertaa.

Tänään oli tarkoitus vielä mennä mäkeen, mutta täällä Lahdessa oli sellainen tuuli ja lumipyry, ettei mäkeen päästy. Mentiin treenaamaan muuten.

Heti huomenna on perinteisesti edellisvuoden mäkiviikon kolmen parhaan lehdistötilaisuus. Se on ensimmäinen etappi, johon pitää ehtiä.

Tallennettu kategorioihin mäkiviikko | 16 kommenttia