Minä uskon, että polvivammasta kuntoutuva Ville Larinto on loppukaudesta jälleen kilpailuissa mukana. Tämänhetkisen arvion ja toiveen mukaan hän pystyisi olemaan mukana viimeistään Salpausselän kisoissa, mutta Ville etenee sen mukaan, mikä on järkevää.
Lähivuosina suomalainen mäkihyppy on näiden maajoukkueringissä jo mukana olevien kavereiden varassa. Larinnolla, Happosella ja kumppaneilla on tietenkin potentiaalia menestyä. Happosellakin on ihan rikkonainen kesä alla, joten tämän kauden menestymättömyys ei tarkoita mitään. Hän tulee varmasti olemaan vielä kova. Heidän takanaan on kuitenkin aika hiljaista nämä lähivuodet.
Minun käsitykseni on tällä hetkellä se, ettei ihan muutamien vuosien sisällä tule tapahtumaan mitään ihmeitä uusien suomalaisten huippuhyppääjien suhteen. Toivotaan, että hommat lähtevät menemään oikeaan suuntaan ja että seuraavan polven junioreilla alkaisi olla taas menestymismahdollisuuksia.
Nykyään tuntuu siltä, että kun parikymppinen kaveri on nousemassa maajoukkuerinkiin, niin puhutaan, että nyt on kova nuori tulevaisuuden lupaus. Moni menestynyt mäkimies on jo sen ikäisenä ollut menestynyt mäkimies. Ei se kuitenkaan tarkoita, että jo 15-vuotiaana pitää olla maajoukkueringissä, mutta kyllä heti kohta sen iän jälkeen pitäisi olla.
Kulmin viikonlopun tiimoilta voisin vielä kommentoida Schlierenzauerin ilmastointiteipillä korjattua hyppypukua. Se oli aika hauska tapaus. Vähän jopa ihmettelin, miten hän yleensä tuli alas tuollaisella virityksellä. Kun on kovat panokset ja halu menestyä, niin sehän tietysti tuohon tilanteeseen ajoi. Se oli itsestään selvää, että hylky tulee. Ehdin kuitenkin jo ajattelemaan, että näinkö hän selviää kuin koira veräjästä. Jos Daiki Itolla olisi ollut samanlainen tilanne, niin veikkaan, ettei hänen olisi annettu edes tulla tornista alas.
Ito on muuten sellainen hyppääjä, jolta odotan vielä voittoa tämän talven aikana. Kaveri hyppää tosi hyvin, mutta on ollut useammassa tilanteessa huono-onninen. On kaatunut pitkiä hyppyjä, ollut olosuhteiden uhrina ja vaikka mitä.

