Koivuranta ensi kauteen samalta viivalta

Julkaistu 10.3.2012

Koivurannan Anssi on hypännyt hienosti muutaman viimeisimmän kilpailun. Sitä on ollut mukava katsoa. Hän on osoittanut pystyvänsä hyppäämään lähelle kärjen tasoa ja miksei tulevaisuudessa pystyisi hyppäämään ihan kärkeenkin. Minä uskon, että kun Anssi vielä ensi kesän treenaa, niin sitten ensi kauteen mentäessä hän alkaa olla oikeasti samalla viivalla kuin muutkin. Ihan oikealla tiellä Anssi varmasti on.

Anssin mäkihyppyura sai pienen alkusysäyksen, kun ehdotin tässä blogissa, että Anssi pitäisi viedä lentomäkeen koehyppääjäksi. Sieltä se aikanaan lähti. Taustat huomioon ottaen seuraan Anssin touhuja hieman eri silmällä kuin monen muun. On ollut ilo seurata läheltä ja kaukaa Anssin touhuja, kuinka sieltä tullaan toisesta lajista lähelle kärkeä. Vähän vastaava tapaus on itävaltalainen David Zauner, joka oli kova yhdistetyn mies ja on nyt hypännyt hyviä kisoja erikoismäessäkin.

Maailmancupin kärkimiehistä Schlierenzauer on nyt osoittanut vähän väsymisen merkkejä. Tavallinen kuolevainen on hänkin. Itselleni on ollut ilo seurata, kun Bardal alkaa valloittaa maailmancupin kokonaisvoittoa. Ihan jo senkin takia, ettei se ole aina niin itsestään selvää, että voitto menee Itävaltaan.

Lahden viikonloppuna Jurij Tepes vei normaalimäen mäkiennätyksen minulta. Lahdessa ei ole pitkään aikaan hypätty maailmancupia pikkumäestä, joten ennätys on säilynyt hyppäämättömyyden turvin. Oli varmasti ihan paikallaan vaihtaa nimet niihin kirjoihin. Harjoituksissa olen tietysti itse, ja niin on moni ihan junioreistakin, hypännyt pidempiä hyppyjä kuin Tepesin hyppy. Kyllä sieltä 105 metrin paikkeille on paukuttanut monikin kaveri.

Lahden normaalimäen maailmancup-kisat olivat ihan mielenkiintoisia, koska erot olivat pieniä, mutta kyllä se pikkumäestä kilpaileminen alkaa olla hyppääjien ja ehkä katsojienkin mielestä aikansa elänyttä. Koko ajan siirrytään isompiin mäkiin, koska hyppääjät ja yleisö vaativat pitkiä hyppyjä. Arvokisoissa normaalimäki on välttämätön paha. Ihan hyvä, että se on siellä mukana, mutta maailmancupissa ei pikkumäestä normaalisti kilpailla.

Tallennettu kategorioihin Anssi Koivuranta | 6 kommenttia

Suksi kuin keinutuolin jalka

Julkaistu 23.2.2012

Lentomäen MM-kisat hypätään Vikersundin HS225-mäestä, joka on maailman isoin. Vielä jonkin verran isommankin mäen pystyisi kyllä rakentamaan. En usko, että raja on ihan vielä tullut vastaan, mutta jos mäkiä ruvetaan tästä suurentamaan, niin välineidenkin pitää alkaa muuttua. Kun ilmalennon lopussa paine lisääntyy, niin nykysukset alkavat olla aika koetuksella jo näissä isoimmissa mäissä. Kun televisiosta katsoo hyviä hidastuskuvia, niin suksi on kuin keinutuolin jalka. Se on jo ihan luokillaan loppulennossa. Jos mäet vielä suurentuvat, pitäisi tehdä vähän erilaisia vermeitä.

MM-kisoja edelsi aika yllättävä uutinen ME-mies Johan Remen Evensenin päätöksestä lopettaa uransa. Kyllä se aika puskista tuli. En odottanut häneltä tätä ratkaisua vielä muutamaan vuoteen. En olisi uskonut, että painolla kikkailu olisi Evensenille niin iso ongelma. Itsekin siitä aina jotenkuten selvisin, eikä Evensenillä varmastikaan ollut aivan niin iso ongelma painon suhteen kuin mitä minulla, vaikka hän onkin vähän raskasrakenteisempi kuin monet muut niistä ”muikunruodoista”. Painoasiat ovat iso osa mäkihyppytouhua.

Oberstdorfissa jo nähtiin, että Koch, Prevc ja Kranjec ovat kovia lentomäkimiehiä. Nämä kaverit eivät ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihan kärkipäästä, mutta erittäin teknisiä ja hyviä lentämään. Heillä kaikilla on hyvä lentotaito ja –asento. Lentomäessä fysiikka ei ole niin ratkaisevassa roolissa, kunhan vaan tekee teknisesti hyviä suorituksia ja vauhti säilyy, niin sillä mennään pitkälle.

Koch ja Kranjec taistelevat täysillä mitaleista Vikersundissa. Prevc olisi osallistuessaan kova, mutta hän loukkaantui Oberstdorfissa. Simon Ammannilla on varmasti myös sanansa sanottavana, vaikka kausi ei ole mennyt häneltä niin kuin olisi odotettu. Oberstdorfissa Ammann näytti jo hyviä otteita. Pienenä ja kevyenä miehenä hän on varmasti hyvä myös lentomäessä, vaikkei muuten ihan täysin sovikaan lentomäkihyppääjän muottiin.

Schlierenzauer ei ehkä lähde ihan ennakkosuosikkina tälle retkelle, mutta Schlierenzauer on Schlierenzauer, joten silloin kun homma toimii, lentää hän kauas mäestä kuin mäestä.

Suomen joukkueelle ei voi hirveän isoja odotuksia nyt latoa. Annetaan pojille rauha hypätä ja yrittää nauttia isossa mäessä mahdollisimman pitkistä lennoista. Kyllä minä kuitenkin edelleen uskon Happosen Janneen, jos hän saa vähänkään fiilistä päälle. Jannella on viime talvelta hyvät muistot samasta mäestä. Se aina vaikuttaa asiaan, kun asennoituminen kyseiseen mäkeen on erilaista. Tiedä vaikka Jannekin sieltä vahingossa lipsauttaisi ihan miesten mitoille.

Tallennettu kategorioihin Janne Happonen, lentomäki | 1 kommentti

Bardal haastaa itävaltalaiset

Julkaistu 15.2.2012

Maailmancupin tilanne on nyt todella mielenkiintoinen, kun Norjan Anders Bardal on noussut haastamaan Itävallan Gregor Schlierenzauerin ja Andreas Koflerin.

Minä uskon, että Bardalilla on kärkiporukasta helpoin tilanne korvien välissä. Sitä pidetään itsestään selvänä, että itävaltalaisen pitäisi olla kärjessä, joten Itävallan pojilla on sellainen pakko, että pitää päästä kisoissa Bardalin ohi, kun taas Bardalin on helppo hypätä. Hän on saanut varmasti kovasti itseluottamusta siitä, kun on huomannut, että tavallinen ihminenkin voi pärjätä itävaltalaisille kilpailuissa. Bardalilla on ihan mahtava tilanne. Toki kisoja on paljon jäljellä ja pisteitä jaossa vielä ihan hirveä kasa.

Bardalin huippumenestys on ollut yllätys – ja ehdottomasti positiivinen sellainen. En tarkoita, että pitäisi olla itävaltalaisten vihaaja ja olla heille vahingoniloinen, mutta se tekee hyvää kaikille muillekin hyppääjille ja joukkueille, kun he näkevät, että siellä voivat pärjätä myös muut kuin itävaltalaiset.

Schlieri on ilman muuta se vahvempi lenkki Itävallan kaksikosta. Koflerilta varmasti tulee vielä hyviä yksittäisiä kisoja, mutta cupin tilanne näyttää vähän siltä, että hän on pikkaisen antanut periksi, kun muut tulevat ryminällä ohitse.

Simon Ammann on ollut yllättävän vaisu tällä kaudella. Etukäteisarvioissani nostin Ammannia talven kovimmaksi kaveriksi, muttei hän ainakaan vielä ole sille tasolle päässyt. En tiedä, mistä se johtuu. Aina ei kulje huippumiehelläkään.

Suomalaisten osalta minua jopa hieman ihmetyttää se, miten suoritustaso laskee. Pojat hyppäävät kotona treeneissä tosi hyviä hyppyjä. Sitten kun mennään maailmalle, niin harjoituksissa ja karsinnoissa tulee ihan OK hyppyjä, mutta kisoissa sitten taso meinaa vielä laskea. Varsinkin Hautamäen ja Happosen pitäisi kokeneina kavereina pystyä parantamaan kilpailuun harjoitussuorituksista. Minulla itselläni oli monesti sellainen tilanne, että vaikkei harjoituksissa tai karsinnoissa olisi mennyt ihan putkeen, niin pystyin luottamaan siihen, että kisassa pystyin nostamaan tasoani. Kyllä Matillakin pitäisi olla sen suuntainen tilanne.

Pian edessä olevat lentomäen MM-kisat ovat mielenkiintoinen paikka. Uskon sekä Schlierenzauerin että Bardalin olevan Vikersundissa tosi kovia. Peruslentomäkijyrällä, maailmanennätysmiehellä, Johan Remen Evensenillä ei ole ihan kulkenut sillä tavalla kuin olisi toivonut. Jos Evensenillä olisi hyppy vähänkään kohdallaan, niin hän lentäisi Vikerissä näkymättömiin, mutta nyt norjalaisista kovimmat odotukset ovat Bardalilla.

Lentomäen MM-kisojen suhteen luotan edelleen kovasti Happosen Janneen. Viime talven kisat osoittivat sen, että Janne hyppäsi ennen Vikersundia ihan hyvällä tasolla, muttei huipputasolla, mutta kun hän pääsi Vikersundin mäkeen, niin sitten lensi kauas.

Tallennettu kategorioihin lentomäki, maailmancup | 2 kommenttia

Suomen mäkihypyn lähitulevaisuus

Julkaistu 20.1.2012

Minä uskon, että polvivammasta kuntoutuva Ville Larinto on loppukaudesta jälleen kilpailuissa mukana. Tämänhetkisen arvion ja toiveen mukaan hän pystyisi olemaan mukana viimeistään Salpausselän kisoissa, mutta Ville etenee sen mukaan, mikä on järkevää.

Lähivuosina suomalainen mäkihyppy on näiden maajoukkueringissä jo mukana olevien kavereiden varassa. Larinnolla, Happosella ja kumppaneilla on tietenkin potentiaalia menestyä. Happosellakin on ihan rikkonainen kesä alla, joten tämän kauden menestymättömyys ei tarkoita mitään. Hän tulee varmasti olemaan vielä kova. Heidän takanaan on kuitenkin aika hiljaista nämä lähivuodet.

 

Minun käsitykseni on tällä hetkellä se, ettei ihan muutamien vuosien sisällä tule tapahtumaan mitään ihmeitä uusien suomalaisten huippuhyppääjien suhteen. Toivotaan, että hommat lähtevät menemään oikeaan suuntaan ja että seuraavan polven junioreilla alkaisi olla taas menestymismahdollisuuksia.
Nykyään tuntuu siltä, että kun parikymppinen kaveri on nousemassa maajoukkuerinkiin, niin puhutaan, että nyt on kova nuori tulevaisuuden lupaus. Moni menestynyt mäkimies on jo sen ikäisenä ollut menestynyt mäkimies. Ei se kuitenkaan tarkoita, että jo 15-vuotiaana pitää olla maajoukkueringissä, mutta kyllä heti kohta sen iän jälkeen pitäisi olla.

Kulmin viikonlopun tiimoilta voisin vielä kommentoida Schlierenzauerin ilmastointiteipillä korjattua hyppypukua. Se oli aika hauska tapaus. Vähän jopa ihmettelin, miten hän yleensä tuli alas tuollaisella virityksellä. Kun on kovat panokset ja halu menestyä, niin sehän tietysti tuohon tilanteeseen ajoi. Se oli itsestään selvää, että hylky tulee. Ehdin kuitenkin jo ajattelemaan, että näinkö hän selviää kuin koira veräjästä. Jos Daiki Itolla olisi ollut samanlainen tilanne, niin veikkaan, ettei hänen olisi annettu edes tulla tornista alas.

Ito on muuten sellainen hyppääjä, jolta odotan vielä voittoa tämän talven aikana. Kaveri hyppää tosi hyvin, mutta on ollut useammassa tilanteessa huono-onninen. On kaatunut pitkiä hyppyjä, ollut olosuhteiden uhrina ja vaikka mitä.

Tallennettu kategorioihin hyppypuvut, Ville Larinto | 5 kommenttia

Schlierenzauer rikkoo Nykäsen ennätyksen

Julkaistu 13.1.2012

Mäkiviikon voittanut ja Garmischissa maailmancupin 38. osakilpailuvoittonsa saavuttanut Gregor Schlierenzauer tulee rikkomaan Matti Nykäsen 46 osakilpailuvoiton ennätyksen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän on nuori kaveri, jolla on enemmän kilpailuja edessä kuin takana.

Jos ajattelen oman ennätykseni, viiden mäkiviikon voiton, hallussapitoa, niin sen kannalta oli hyvä, että Schlierenzauer voitti mäkiviikon, sillä nykyhyppääjissä ei ole ketään, jolla olisi edes kaksi mäkiviikon voittoa. Toisaalta Schlierenzauer voitti nyt nuorena ensimmäisen mäkiviikkonsa ja jos kaikki menee putkeen, ehtii hän voittamaan neljä tai vaikka viisikin mäkiviikkoa vielä tulevaisuudessa. Kun tuplavoittajia ei ole yhtään, niin ennätykseni on vielä monta vuotta turvassa, mutta kyllä tuo kaveri sen pystyy rikkomaan, jos kaikki menee, kuten hän on suunnitellut.

Suomalaisilla on ollut murheellista. Ei käy kateeksi poikia, huoltoa tai valmennus. Kyllä siellä on tukkapöllyä tullut joka suunnasta. Varmasti on vaikea paikka kaikilla heillä. Kyllä minä silti uskon, että suomalaiskauden suunta on edelleen käännettävissä. Pitäisi vaan tehdä nopeasti päätös jättää joitain kisoja väliin ja jäädä kotiin treenaamaan. Jos koko ajan sama porukka kiertää kisasta toiseen, niin en usko, että se siitä kääntyy mihinkään. Ei hommaa korjata kilpailuissa ja kiertämällä. Jos hyppy kulkee, niin mikäs siinä silloin on kiertäessä ja palkintopöytää putsatessa, mutta jos tökkii, niin pitäisi malttaa olla ainakin jokin viikonloppu poissa sieltä.

Kulmin lentomäkeen suomalaiset matkustivat, mutta kyllä tuossa vielä tulee Japanin kisoja ja muita. Uskon, että siinä vaiheessa tehdään oikeat ratkaisut. Lentomäki on lentomäki ja sinne tekee mieli mennä. Lentomäessä voi olla se, että vaikka hyppy vähän kyntäisikin ennen lentomäkeä, niin siinä on oma juttunsa. Sitä mäkeä kunnioittaa ja monet asiat tekee vielä huolellisemmin kuin normaaleissa mäissä. Siellä saattaa joskus jokin lukko vaikka aueta.

Se on aina mielenkiintoista, kun siirrytään mäkiviikon rankan setin jälkeen lentomäkeen. Siellä voi tapahtua vähän kaikenlaista, mutta kyllä ne miehet, jotka ovat kunnossa, hyppäävät varmasti edelleen pitkälle. Tänä päivänä on usealla mäkimiehellä sellainen fiilis, että lentomäki on sitä oikeaa hyppäämistä ja lentämistä.

Jos vertaa Kulmia ja MM-kisojen tulevaa näyttämöä Vikersundia, niin ei välttämättä kannata tämän viikonlopun perusteella vielä lentomäen MM-kisamitaleja jakaa. Ne mäet ovat niin kaukana toisistaan muutenkin kuin maantieteellisesti. Vikersundissa lennetään tosi paljon eteenpäin, kun taas Kulm heittää korkealle ja sieltä tiputaan suoraan alas.

Tallennettu kategorioihin lentomäki, Schlierenzauer | 2 kommenttia

Miljoona jää jakamatta

Julkaistu 27.12.2011

Tarjolla olisi huikea miljoonan Sveitsin frangin palkinto, jos joku hyppääjää voittaisi kaikki mäkiviikon osakilpailut, mutta minä en jaksa uskoa, että kukaan noita kaikkia neljää voittaisi putkeen. Luulen, että se rahasumma pysyy turvassa vielä loppiaisen jälkeenkin eikä sitä tarvitse jakaa pois.

 

Jos yleisesti ottaen katsotaan pelkästään maailmancupin kilpailuja, niin onhan vuosien aikana useammalla kaverilla ollut pidempiäkin kuin neljän kisan voittoputkia, muttei niitä hirveän monta ole. Ei ole ihan helppoa voittaa neljä kisaa putkeen, varsinkin kun mäkiviikolla on vielä korkeammat panokset, jolloin paineet nousevat kovemmiksi kuin normaaleissa maailmancupin kisoissa. Nykymäkihypyssä ei edes välttämättä voiteta sillä, vaikka tekisi kaikissa neljässä kisassa urheilijana parhaat suoritukset. Siellä on monta muutakin tekijää, jotka pitää olla omalla puolella, jos ne kaikki neljä kisaa voitetaan.

 

Simon Ammann on julkisesti antanut ymmärtää, että mäkiviikko on hänelle tämän kauden tärkein juttu. Kaveri on urallaan voittanut kaiken muun paitsi mäkiviikon. Miten Ammannin panostus mäkiviikkoon onnistuu? Hän ei ole ollut tällä kaudella vielä ihan kärkimiehiä, mutta niin kuin on monesti nähty, kärjen takana alkukauden väijyneet hyppääjät ovat pystyneet mäkiviikolla lyömään kovan kiilan yleensä itävaltalaisiin.

 

Andreas Kofler ja Gregor Schlierenzauer lähtevät mäkiviikolle mielestäni samalta viivalta. Schlierenzauer ei ole vielä mäkiviikkoa voittanut, joten hänelle voi tulla turhaa yritystä siihen taisteluun. Koflerilla on yksi mäkiviikko voitettuna, mutta hän lähtee ennakkosuosikkina, joka ei ole helppo paikka.

 

On mielenkiintoista nähdä, miten Suomen pojilla lähtee homma käyntiin mäkiviikolla. Joukkueen taustojen ympärillä on ollut aikamoista hässäkkää. Pojatkaan eivät ole voineet välttyä siltä kohulta. Engelbergin viikonloppu oli aika vaikea paikka, mutta pojat pääsivät kisojen jälkeen vielä treenaamaan Engelbergissä ja sitten jouluna vähän rauhoittumaan. Jokohan sieltä alkaisi tulla nyt vähän parempia suorituksia ihan kokonaisuudessaan Suomen joukkueelta?

 

Suomen pojat ovat hypänneet harjoituksissa hyviä hyppyjä sekä Ramsaussa että Engelbergissä. Esimerkiksi Engelbergissä olivat Saksan ja Itävallan maajoukkueet samanaikaisesti treeneissä ja meidät pojat pystyivät parhaimmillaan hyppäämään vähintään samalla tasolla kuin näiden parin muun maan hyppääjät. Totta kai pitää nöyränä lähteä mäkiviikolle ja mennä askel kerrallaan lähemmäs kärkeä. Itseluottamus on näillä parilla muulla joukkueella vähän eri tasolla, mutta pojat tietävät itse, että onnistuessaan he pystyvät menemään täysin kärjen mukana.

Tallennettu kategorioihin mäkiviikko | 6 kommenttia

Naisten mäkihyppy

Julkaistu 1.12.2011

Naisten mäkihypyn maailmancup käynnistyy tulevana viikonloppuna Lillehammerin normaalimäessä. Naisten mäkihypyssä ei sinänsä ole mitään vikaa. Se on urheilulaji ja -muoto siinä missä muutkin.

Aikanaan kun naisten jääkiekko ja seiväshyppy nousivat isompaan rooliin, niin oli tuntuvinaan, ettei se olisi naisten juttu, mutta samalla lailla sitä pystyvät tekemään naiset kuin miehetkin. Vaikka naisten seiväshyppyä aluksi karsastettiin, niin nykyään kovin moni katselee mielellään esimerkiksi Jelena Isinbajevaa, joten miksei katselisi tulevaisuudessa myös naismäkihyppyä.

Muutama maailman kärkinainen hyppää totta kai jo ihan hyvin, mutta muuten tässä alkuvaiheessa taso on vielä aika vaatimaton. Erot kärkeen ovat isot. Kun on puhuttu esimerkiksi miesten ja naisten sekakisasta, niin siinä voi ehkä tulevaisuudessa olla mieltä, mutta ei mielestäni vielä. Onhan alppihiihdossakin miesten ja naisten sekajoukkuekisoja, mutta siinä ero ei ole niin iso kuin mitä se tulisi olemaan mäkihypyssä miesten ja naisten välillä.

Suomessa lähivuodet ovat Julia Kykkäsen varassa. Junioreissa on tällä hetkellä mukana ihan hyvin tyttöjä, mutta siihen menee vielä vuosia ennen kuin ne tytöt ovat mukana maailmancupissa. Suomessa sytyttiin siihen touhuun myöhemmin kuin muutamassa muussa maassa.

Miesten mäkihypyn osalta Rukalla taso heitteli suomalaisilla aika paljonkin. En pidä sitä minään ihmeenä, koska lumihyppyjä on niin vähäinen määrä alla kaikilla. Suomalaisilla oli huikean hyvä leiri Klingenthalissa viikkoa ennen Rukalle menoa. Odotukset olivat kovat. Sitten Rukalla hypättiin ensimmäinen virallinen harjoitus, johon pojat menivät täynnä intoa ja kovalla näyttämisenhalulla huonon kesä-GP-menestyksen jälkeen. Siihen sattuneet huonot kelit sotkivat esimerkiksi Happosen Jannella treenin täysin. Se jäi ehkä vähän kaivamaan mieleen eikä itseluottamusta ollut kisapäivänä enää kuin ripaus siitä, mitä se oli Klingenthalin leirin jäljiltä.

Positiivista Happosen osalta oli kuitenkin se, että henkilökohtaisessa kisassa tuli 10. sija, vaikka hypyt olivat teknisesti kaukana siitä, mitä ne olivat Klingenthalissa. Kun Janne saa muutaman lumihypyn lisää ja onnistuneet harjoitukset ja karsinnan Lillehammerissa, niin taso nousee siitä ihan varmasti.

Tallennettu kategorioihin Janne Happonen, Naisten mäkihyppy | 5 kommenttia

Uuden mäkikauden alla

Julkaistu 22.11.2011

Uuden mäkikauden alkaessa seuraavat asiat ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia.

 

1.

Lämpimän sään takia missään mäessä ei ole pystytty hyppäämään lumihyppyjä ennen Rukan avausviikonloppua, joten niitä ei ole alla millään maajoukkueella. Suomen joukkue oli viime viikolla Saksan Klingenthalissa, jossa hypättiin jäädytetyltä, eli niin sanotulta talviladulta, mutta tultiin alas muoville. Sillä nyt oli edes vähän jotain tekemistä talvihyppäämisen kanssa. Tätä samaa ovat toki muutkin maajoukkueet harrastaneet, mutta ei se oikeaa lumihyppäämistä kuitenkaan korvaa.

2.

Ovatko podiumilla heti samat herrat, jotka sinne viime kauden lopussa jäivät vai tuleeko joku uusi? Monena vuonna on kauden alussa tullut vakioherrojen seuraan joku muu palkintopallille vierailemaan. Uskon viimeviikkoisen leirin ja loppusyksyn perusteella siihen, että loukkaantumisista toipunut Janne Happonen on siellä. Havu esitti kovia otteita viime viikolla Klingenthalissa. Hänen parhaat hyppynsä leirillä olivat sellaisia, että saa ihan kuka tahansa tehdä huippuluokan suorituksen, jotta pystyy ne lyömään.

3.

Kuulin sellaisen huhun, ettei Simon Ammann olisi tulossa ollenkaan Rukalle, vaan keskittyisi mäkiviikkoon. En tiedä, onko se faktaa. Se nähdään parin päivän sisällä.  Ammannille on tullut paljon kultaa ja kunniaa, mutta mäkiviikon voitto ei ole vielä osunut kohdalle. Varmaan hän tekee tänä vuonna kaikkensa sen eteen, koska niitä mahdollisuuksia ei sillä miehellä enää montaa ole.

Tallennettu kategorioihin Ammann, Janne Happonen | 3 kommenttia

Liitovarjon rakentamista

Julkaistu 27.9.2011

Minä työskentelen nykyään mäkimaajoukkueen pukujen kanssa. Urheiluvälinevalmistaja One Way lähti mäkihyppytouhuun mukaan ja minä teen One Wayn puvut. Teen puvut kaikille Suomen maajoukkueessa, mutta ei kenenkään ole pakko sillä hypätä, vaan jokainen tekee henkilökohtaisen valintansa siitä, mikä se pukumerkki tulee olemaan. Mikäli merkki on One Way, niin sitten minä teen sen.

Kangasrulla tulee minulle kotiin ja minä teen siitä eteenpäin puvun siihen pisteeseen, että sillä hypätään mahdollisimman pitkälle. Teen siis koko puvun alusta loppuun. Yhden puvun tekeminen vie päivän. Puvun tekemiseksi pitää olla ihan täydelliset mitat siitä miehestä, jolle se tehdään. Nykyisessä pukusäännössä ei ole mitään tiettyä mittauspistettä, josta sen sääntöjenmukaisuutta mitataan, vaan tarkastajat voivat valita ihan minkä tahansa kohdan ja tarkistaa, onko puku siitä kohtaa toleranssien sisällä. Puvun pitää siis olla jokaisesta kohdasta oikean kokoinen.

Kun alkaa tehdä pukua uudelle kaverille, jolle ei ole ennen tehnyt, niin ensimmäistä pukua joutuu sovituksen jälkeen yleensä vielä muokkaamaan, mutta sitten kun oppii jätkien mitat, niin kaava löytyy eikä niitä sen jälkeen tarvitse paljon muokkailla, vaan puvut ovat suoraan valmistuessaan oikean kokoisia.

Sen haluan tässä oikaista, kun useammassakin yhteydessä on ollut juttua siitä, että Ahonen on kova ompelemaan, niin minä en ole mikään ompelija. En tykkää ommella housuja, hameita tai verhoja, vaan minä rakennan liitovarjoa. Se on se motiivi ja syy tehdä tätä. Haluan kehittää sitä varjoa siten, että se liitää ja toimii ja sillä pääsee mahdollisimman pitkälle.

Koko ajan opin lisää. Kun katselin viimeisimpiä tekemiäni pukuja valmiina, niin ajattelin, että kunpa olisin itsekin päässyt tuollaisella puvulla hyppäämään. Kyllä se koko ajan kehittyy, kun keksin uusia kikkoja, millä pukuun saa lisää nopeutta ja liito-ominaisuutta. Vaikkei ole vielä hirveän pitkä aika siitä, kun olen viimeisen hyppyni hypännyt, niin kyllä on puku muuttunut jo siitäkin.

Tämä on kova haaste. Kun urheilija yrittää päästä maailman kärkisijoille, niin välineiden pitää olla kohdallaan. Oma tekemiseni jatkuu koko ajan, jotta saan talven pukuja tehtyä valmiiksi. Talveksi tehdään uudet puvut, koska kesällä muovimäessä käytetyt puvut ovat kastuneet ja olleet kovalla kulutuksella.

Yleensä hyppääjillä kuluu kauden aikana useampia kisapukuja. Itse olen joskus hypännyt koko maailmancup-kauden kilpailut samalla puvulla, mutta silloin se tarkoittaa, että pukua pitää säästellä vain kisahyppyihin, eikä sillä voi hypätä yhtään harjoitushyppyä. Hyppääjillä on useita eri pukuja eri tarkoituksiin: kotiharjoitteluun on oma puku, virallisiin harjoituksiin oma puku ja mahdollisesti vielä karsintapuku ja kilpailupuku erikseen.

Puvuissa on joskus erikoisempia värejä johtuen siitä, ettei väriin voi missään tapauksessa sitoutua. Kun tehtaalta tulee kangasta, niin valinta tehdään kankaan laadun mukaan, ei värin mukaan. Joskus olen joutunut hyppäämään epämiellyttävän värisellä puvulla sen takia, että kangas on parempaa laatua.

Tallennettu kategorioihin hyppypuvut | 4 kommenttia

Pikkumäki pääkilpailuna

Julkaistu 21.2.2011

Viime viikolla olin Lillehammerissa maajoukkueen viimeistelyleirillä. Leiri oli ihan positiivinen, mutta onhan tässä ollut positiivisia hetkiä talvella aikaisemminkin, mutta kisoissa en ole kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Lähdetään nyt MM-kisoihin ihan varovasti katselemaan, miltä se alkaa paikanpäällä tuntua.

En osaa sanoa mitään sen kummempaa odotuksistani. Vuosien ja vuosikymmenten aikana saavuttamani status, josta olen tietysti ylpeä ja kiitollinen, luo omat odotukset. Ainoa syy minkä takia tätä hommaa teen, on se, että haluan menestyä ja olla kärjessä. Arvokisoissa ainoastaan kärkisijat kiinnostavat, tietysti realiteetit tiedostaen. Tänä talvena on ollut aika vaikeaa. Jos olen arvokisoissa sijoilla 10-35, niin sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Kärkipaikka on se, joka mielestäni kuuluu olla tavoitteena. Muita tavoitteita on turha asetella. Se on sitten toinen juttu, pystynkö saavuttamaan niitä tavoitteita.

Pidän ilman muuta pikkumäkeä omalta osaltani pääkilpailuna Oslossa. Siinä mäessä mahdollisuuksieni pitäisi olla paremmat. Tänä talvena hyppäämisessäni ollut virhe, ponnistuksen suunnan suhteen, korostuu, mitä isompaan mäkeen mennään. Pienessä mäessä asian pystyy käsittelemään helpommin.

Vikersundin onnistujista Schlierenzauer on ilman muuta kärkiporukoissa MM-kisojen molemmissa mäissä. Evenseniin en jaksa uskoa pätkääkään pikkumäen suhteen, mutta mitä isompaan mäkeen mennään, sitä vahvemmilla hän on huikeana lentäjänä. Ammann ja Malysz ovat uskoakseni myös kärkipäässä. Maailmancupin voittaneen Morgensternin osalta viimeiset cupin kisat ovat näyttäneet siltä, että suurin lataus olisi jo poissa, vaikka hän onkin vielä kohtuullisesti pärjännyt. Voittoja tai edes palkintopallisijoja ei ole kuitenkaan ropissut enää samalla tavalla kuin alkukaudesta. Morgenstern on kuitenkin varsinkin pienessä mäessä yksi suosikeista.

Suomalaisilla oli koko joukkueena hyvä leiri Lillehammerissa. Hautamäki hyppäsi siellä kovia hyppyjä. Leirin positiivisinta tekemistä esitti Muotkan Olli. Siellä hypättiin pelkästään pienestä mäestä ja Muotka hyppäsi hyviä laakeja. Leirin jälkeen jäi kyllä sellainen fiilis, että Suomi taistelee joukkuekisoissa mitaleista ihan täysillä.

Lähdetään kohteeseen ja katsotaan miten natsaa!

Tallennettu kategorioihin MM-kisat | 27 kommenttia