Saarioisten ruhoskandaali horjuttaa luottamusta ruokatehtaisiin

Julkaistu 28.9.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Pari viikkoa sitten toimittajamme soittivat Jyväskylään Saarioisten teurastamonjohtajalle ja teurastamoa paikan päällä valvovan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran eläinlääkärille.

Tarkastimme saamaamme vinkkiä, jonka mukaan Saarioinen on vuosikausia myynyt tuhottavaksi määrättyjä naudan suolia kaikessa hiljaisuudessa turkiseläinten rehuksi. Kiellettyä mössöä -- hullun lehmän taudin riskitavaraa -- on päätynyt ketuille ja minkeille tonneittain joka päivä.

Puhelimessa Saarioinen kiisti kaiken. Eläinlääkäri sanoi, ettei pidä asiaa mahdollisena. Teurastamonjohtaja vastasi, että tieto ei pidä paikkaansa.

Toimittaja Mirja Sipinen jatkoi jutun penkomista. Ruokayhtiölle tuli hätä. Saarioinen ei halunnut, että 45 minuuttia paljastaa koko tapauksen ensimmäisenä. Viime viikon perjantai-iltana Saarioisten verkkosivuille ilmestyi pieni tiedote otsikolla “Saarioisilla teurastuksen sivutuotteiden käsittelyssä on havaittu virhe”. Yhtiö myönsi, että valvonta on pettänyt.

Miksi toimittajille valehdeltiin? Ketkä ovat tienneet Suomen suurimman valmisruokakonsernin salaisuudesta? Kuka hyötyi kielletyn materiaalin myynnistä?

45 minuuttia etsii tänä iltana vastauksia kysymyksiin. Aina voi selitellä, että Suomessahan hullun lehmän taudin riski on pieni. Laki on silti laki. Kyse on ennen kaikkea elintarviketeollisuuden toimintatapojen luotettavuudesta. Tämän jälkeen on selvää, että luottamus ruokatehtaisiin ei ole enää ennallaan.

Tallennettu kategorioihin 45 minuutin tekemisestä | 21 kommenttia

Koiraihmiset, osaatteko lukea?

Julkaistu 20.9.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Raivokas pittbullterrieri hyökkäsi helsinkiläislähiössä äskettäin pienen koiran ja tätä ulkoiluttaneen yli 70-vuotiaan naisen kimppuun. Pikkukoira kuoli, rouva sai käteensä pahoja haavoja. Jokainen tällainen tapaus on liikaa.

Melkein jokaisella iltalenkillä voi todeta saman asian. Sieltä ne tulevat. Vasikan kokoiset koirat, vapaina. Läähättävät, nuuhkaisevat juoksijoiden lahkeita. Näyttävät siltä, että näykkäisevät kohta. Kaukana jäljessä, huutoetäisyyden päässä tallustaa koirien omistaja.

Pururata monen koiraihmisen korvien välissä lienee lyhyt, niin yleistä on eläinten juoksuttaminen lainvastaisesti vapaina. Edes selvällä suomella kirjoitetut kieltokyltit eivät auta.

Kun koira puree, “meidän Turrelle tää oli eka kerta” -selitykset eivät auta. Viime talvena koirien ulkoiluttajat ja hiihtäjät kiistelivät verkkokeskusteluissa siitä, kenelle ladut kuuluvat. Kiistelyn aihe oli järjetön, sillä ladut kuuluvat järjestyssääntöjenkin mukaan suksijoille. Koirien telmimiseen on kaupungeissa varattu omat aidatut alueensa.

45 minuuttia -ohjelman Marja Juonala lähti selvittämään ongelman laajuutta. Selvisi, että esimerkiksi Helsingissä rikosilmoitukset uhkaavasti käyttäytyvistä koirista ovat lisääntyneet selvästi.

Syy on aina ihmisen.

Tallennettu kategorioihin Todellisuutta Suomessa | 139 kommenttia

Huumeiden katukauppaa hienostoalueella

Julkaistu 7.9.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Helsingin Munkkisaaressa, asuntojen huippuhinnoista tutun Eiran kulmilla käydään avointa huumekauppaa keskellä päivää.

Tilanne on jatkunut pitkään. Asukkaat ovat raivoissaan porttikongeissa piileskelevistä piikittäjistä, mutta poliisi levittelee käsiään. Toimittaja Elisa Tikkanen lähti selvittämään asiaa. Kadulla salaa kuvattu materiaali paljastaa menon kaikessa karuudessaan. Huumekauppaa on harvoin näytetty Suomen televisiossa näin kouriintuntuvasti. Aineet kulkevat kädestä käteen.

Munkkisaaressa sijaitsee Helsingin diakonissalaitoksen toimintakeskus, jossa tarjotaan korvaushoitoa narkomaaneille. Jaossa on muun muassa buprenorfiinia eli tutummin subuja.

Aineiden käyttäjät saapuvat paikalle kävellen ja bussilla, oven edessä markkinapaikalla alkaa kova kuhina. Kaikenlaista on kaupan. Näytämme illan 45 minuuttia -ohjelmassa, miten hoitolaitoksen ovesta tuleva mies alkaa heti myydä amfetamiinia.

Lääkkeet pitäisi periaatteessa ottaa valvovan silmän alla, mutta jotkut potilaat saavat pillerit kuitenkin mukaansa. Hoitopaikka kun tahtoo luottaa potilaisiinsa. Diakonissalaitoksen mukaan klinikan ulkopuolella tapahtuvan kaupan kontrolloiminen on mahdotonta.

Asiantuntijoiden mukaan narkomaanien korvaushoidosta on hyötyä. Aineiden käyttäjien HIV-tartunnat on saatu kuriin ja heroiinia ei juuri näy katukaupassa. Joku on jopa vieroittunutkin aineista.

Kaupunki on yhteinen ja ongelmat yhteisiä. Jos korvaushoitoklinikka voi periaatteessa olla Kontulassa tai Konalassa, voi se olla Munkkisaaressakin. Korvaushoidon lieveilmiöiltä ei kuitenkaan saisi sulkea silmiään.

Onko lääkkeitä jaettava taskut täyteen? Onko poliisin järjestyksenvalvonnassaan tekemä arvovalinta oikea? Vai nostammeko kädet pystyyn ja toteamme, että avoin huumekauppa kadulla kuuluu helsinkiläiseen arkeemme?

Tallennettu kategorioihin Todellisuutta Suomessa | 59 kommenttia

Pääkirjoittajat opposition roolissa

Julkaistu 30.8.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Sanomalehtien pääkirjoitukset ovat viime päivinä olleet liikuttavan yksimielisiä. Suomi ei saisi vaatia Kreikalta vakuuksia, koska toimenpide lehtien mukaan keikuttaa myrskyn keskellä seilaavaa yhteistä eurovenettä.

Oli oikea poliittinen ratkaisu mikä hyvänsä, ideaalitilanteessa median kautta voitaisiin käydä vilkasta kansalaiskeskustelua vakuuksien järkevyydestä -- puolesta ja vastaan. Pääkirjoituksissa argumentit ottaisivat mittaa toisistaan. Nyt mediaeliitti on ryhmittynyt jyrkkään oppositioasetelmaan hallitusta vastaan.

Miksi näin on tapahtunut?

Asioidenhan pitäisi mennä niin, että hallitus muodostaa kannan, jota oppositio arvostelee. Tätä kokonaisuutta arvioisi ja siitä raportoisi media.

Nyt hallitus on muodostanut tiukan vakuuksia vaativan kantansa oppositiopuolueen eli perussuomalaisten kannatuksen nousun pelossa. Toinen oppositiopuolue keskusta taas on gallupkannatukseltaan niin murheellisessa tilassa, että sieltäkään ei enää löydy halua puolustaa epäsuosittua Kreikan tukemista -- ellei entisen puheenjohtajan nurmijärveläisenä kansalaisena laatimia yleisönosastokirjoituksia lasketa.

Sanomalehdistö sanoo nyt siis ääneen asioita, joita perussuomalaisia pelkäävät poliitikot eivät itse uskalla. Mediaeliitti on ottanut opposition paikan, kun oppositiota ei ole. Jos vaalit olisivat tulossa, Kreikan vakuudetonta tukemista kannattavien suomalaisten pitäisi ilmeisesti äänestää sanomalehtien pääkirjoittajia. Tilanne on täysin absurdi.

- -- -

45 minuuttia täyttää muuten ensi viikolla vuosia. Ensimmäisestä lähetyksestämme tulee täyteen viisitoista vuotta. Olemme MTV3:n pitkäaikaisimpia ohjelmia, siitä kiitos teille katsojille!

Tallennettu kategorioihin Politiikan peleissä | 3 kommenttia

Journalistipalkinto taskussa – kiitokset yleisölle

Julkaistu 24.5.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Olipa äsken Helsingin hotelli Seurahuoneen kabinetissa hieno ja juhlava päätös toimituksen kevätkaudelle.

Saimme kuulla, millaisilla perusteilla Suomen päätoimittajat palkitsivat 45 minuuttia -ohjelman. Päätoimittajien yhdistys kun jakaa oman journalistipalkintonsa harvoin, vain muutaman vuoden välein.

“Ohjelma on tehnyt viime vuosien aikana erinomaista työtä, esimerkkeinä mainittakoon jutut SPR:n Veripalvelun väärinkäytöksistä, eläintenhoidon laiminlyönneistä ja venäläisten tekemistä tonttikaupoista suomalaisten sotilasalueiden tuntumassa”, luetteli Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Hakala.

Erityiskiitosta sai myös raporttimme, joka paljasti VR-konserniin kuuluneen kuljetusyhtiö Transpoint Internationalin maksaneen sopimusten vastaista nälkäpalkkaa venäläisille kuljettajilleen.

“45 minuuttia on onnistunut nostamaan esille yhteiskunnan merkittäviä epäkohtia usein ensimmäisenä tiedotusvälineenä ja saanut aikaan sekä vilkasta keskustelua että konkreettisia muutoksia”, Hakala selvensi palkintoperusteita.

“Me päätoimittajat olemme myös vaikuttuneita ohjelman tavasta pureutua aiheisiinsa tutkivan journalismin ottein ja asenteellisuutta välttäen. Arvostettavaa on myös MTV3:n halu panostaa journalistisesti korkealuokkaiseen ohjelmaan.”

Näitä sitaatteja lukiessa voi vain ottaa hatun nöyrästi kouraan ja kiittää yleisöä. Moni skuuppi on rakennettu juuri teiltä tulleista ajatuksista, sähköpostiin tulvineista vinkeistä. Nyt vietämme lomaa ja työskentelemme kesäviikkoina uutisissa, mutta elokuussa alamme jälleen valaa pohjaa uudelle tuotantokaudelle.

Kaikkiin yhteydenottoihin emme pysty vastaamaan, mutta jokainen tiedonmurunen on meille tärkeä.

Kiitos ja hyvän kesän toivotukset myös katsojillemme!

Tallennettu kategorioihin 45 minuutin tekemisestä | 8 kommenttia

Palasiksi rikotun MM-pokaalin äärellä

Julkaistu 18.5.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Kiekkoleijonien voittopokaalin päätyminen palasiksi ja korjaamolle huipensi päiviä kestäneet jääkiekon MM-kultajuhlat. Örvellyksen jälkeen pokaalia ei välttämättä saada Suomessa korjattua alkuperäiseen kuntoon, arvioitiin aamupäivällä. Iltapäivällä tuli uusi arvio, että saadaan.

Kultasepän pajalla ammattilainen tekee parhaansa tasoittaakseen lommoja. Viimeistään nyt vasaran kumistessa on hyvä hetki miettiä ja pysähtyä.

Turnaus osoitti, millaisia joukkueen jäsenet ovat huippu-urheilijoina. He ovat valioluokkaa.

Juhlahumu paljasti, millaisia he ovat ihmisinä.

Verkkokeskusteluissa on kysytty, miten joukkueen käytöstä voi selittää pikkulapsille tai junioriurheilijoille. Ei se vaikeaa ole, esimerkiksi seuraavasti. Vaikka olisi hyvä pelaaja, ei osaa välttämättä toimia fiksusti kaukalon ulkopuolella. Sikailu on sikailua, vaikka asialla olisi maailmanmestari tai miljonääri.

Tänään Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen selitti, että liitto luotti joukkueen koostuvan myös jälkijuhlinnassa “aikuisista”. Nyt liitto tietenkin toivoisi, että keskustelu julkijuopottelusta loppuisi ja me kaikki muistelisimme vain upeaa mestaruutta.

Nyt on kuitenkin harvinaisen hyvä hetki keskustella myös kotimaisesta alkoholikulttuurista. Kansa on erikoisella tavalla kahtiajakautunut, osa journalisteistakin pitää urheilusankareiden kriittistä arviointia kiellettynä. Leijonapaita päälle vaan, tapahtui mitä tahansa.

45 minuuttia lähti mestaruuden jälkeen tekemään ohjelmaa ajatuksenaan seurata MM-pokaalin matkaa. Jutusta tuli erilainen kuin maanantaiaamuna kuvittelimme.

Jo tapahtumasarja kännisine sössöttämisineen, kompurointeineen, presidentin pyörittelyineen ja säälittävine nilkkatulehdussepustuksineen on oma lukunsa.

Kaiken huippu oli kuitenkin päävalmentaja Jukka Jalosen eilinen selitys julkisuudessa. Kyllähän lapset ymmärtävät tämän paineiden purkamisen, sillä ovathan he toki nähneet omia vanhempiaankin humalassa. Siinä sitä oli aikuisen miehen lausunto kerrakseen.

Varsinkin kun jo juniorijääkiekkoilijoiden sinettiseurojen säännöissä todetaan, että alkoholille, tupakalle ja nuuskalle on ehdoton käyttökielto.

“Muista, että sinun oma käytöksesi vaikuttaa myös joukkueesi käytökseen ja siihen kuvaan, joka teistä ja koko jääkiekkoväestä syntyy”, Jääkiekkoliitto ohjeistaa nuoria.

Kompastelijoiden ja hätävalheiden väsääjien joukossa kuultiin tänään sentään yksi selväpäinen puheenvuoro.

Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen sanoi 45 minuuttia -ohjelman toimittaja Raija Kantomaalle liiton tekevän kaikkensa, ettei vastaava julkinen sekoilu toistuisi ensi vuonna kotikisoissa.

Tallennettu kategorioihin Urheilukentiltä | 19 kommenttia

Ei mitään hyvää mainosta Nordealle

Julkaistu 13.5.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

45 minuuttia kertoi viime syksynä ensi kerran Nordean ja venäläisen kymenlaaksolaisessa metsähallissa toimivan Bankirsky Dom -pankin salaperäisestä yhteistyöstä.

Tuolloin Nordea oli kuviosta hyvin vaitonainen. Tavallisestihan rehdisti toimivat pankit ilmoittavat mukisematta kumppaniensa eli kirjeenvaihtajapankkiensa nimet. Kun kysyimme venäläisten maakauppoihin kytkeytyvästä Bankirsky Domista, Nordean pääkonttori vastasi hiljaisuudella.

Jyväskylän ja Helsingin konttoreissa ei oikein tiedetty, oliko yhteistyösuhdetta olemassa. Tampereen Nordea sentään tunnusti rehellisesti, että kirjeenvaihtajasuhde on olemassa.

Kun viime viikkoina tutkimme asiaa uudelleen, Nordea ei vieläkään ollut kovin halukas haastatteluun. Kokonaisuuden kertominen julkisuuteen kun ei olisi mitään hyvää mainosta Nordealle.

Kerroimme saaneemme tutkivan journalismin keinoin selville, että pankin kautta voi siirtää Venäjältä Suomeen käteisvaroja. Bankirsky Domia varojen alkuperä ei saamiemme tietojen mukaan kiinnosta.

Lopulta Itä-Euroopan johtaja kertoi toimittaja Tuula Malinille puhelimessa, että pankki on pieni ja rahaliikenne pientä.

Mahdollisella pienuudella ei ole asian periaatteen kannalta mitään merkitystä. Bankirsky Dom pääsee juuri Nordean kautta operoimaan euroalueelle.

“Mikä on poikkeavaa, voi olla hyvinkin pienistä puroista”, sanoi Finanssivalvonnan lakimies Tuija Nevalainen.

Nyt Finanssivalvonta aikoo käydä läpi Nordean ja Bankirsky Domin suhteen. Kaakkois-Suomen poliisin talousrikostutkijoitakin pankki kiinnostaa.

Jos Bankirsky Domissa ei olisi mitään peiteltävää, miksi Nordea käyttäytyisi näin? Miksi pankin omistava venäläisliikemies välttelisi MTV3:n haastattelua? Viime syksyn ohjelman jälkeen hän tosin puolustautui Kymen Sanomissa.

Lähes kaikki lehdet julkaisivat eilen 45 minuuttia -ohjelman tiedon siitä, että keskusrikospoliisi alkaa selvitellä venäläisten Suomessa tekemien suurten maakauppojen taustoja. Se olikin helppo lausuntouutinen siteerattavaksi. Sen sijaan en ole syksyn jälkeen huomannut yhdenkään median jatkaneen tapaus Nordean kriittistä selvittämistä.

Suomessa karhun pelko on monelle yhä viisauden alku.

Tallennettu kategorioihin 45 minuutin tekemisestä | 8 kommenttia

Perusamerikkalaiset Portugali-pakettia tyrmäämässä

Julkaistu 20.4.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Ei päivää ilman Portugali-spekulaatioita.

Suomen mediaa seuraamalla saattaa syntyä käsitys, että EU:n tukipäätösten arvostelu kuuluu tässä maailmassa lähinnä Timo Soinille ja Jutta Urpilaiselle. Keskustellaan myös lähinnä siitä, voisiko Suomen mahdollinen tiukentuva asenne kaataa koko tukipaketin.

Todellisuudessa paketin mielekkyys kuohuttaa Suomen lisäksi ympäri maailmaa, melko yllättävissäkin paikoissa ja yllättävillä näkökulmilla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa republikaanien kongressiedustaja Cathy McMorris Rodgers kirjoittaa BigGovernment.com -sivustolla siitä, että amerikkalaiset eivät tajua, miten paljon heidän verodollareitaan syydetään vaikeuksissa olevien euromaiden tukemiseen. Yhdysvallat kun on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suurin rahoittaja -- IMF puolestaan antaa miljardeja esimerkiksi Portugaliin.

“USA lainaa viisi miljardia dollaria joka päivä ja kasvattaa 14 biljoonan dollarin velkataakkaansa. Kannattaako meidän lainata lisää rahaa -- lähinnä Kiinasta -- voidaksemme tukea Eurooppaa? Euroopan kriisihän syntyi liiasta tuhlaamisesta ja velanotosta. Sitä ei voi ratkaista tuhlaamalla ja ottamalla velkaa lisää”, kongressiedustaja tykittää.

Luottoluokittaja Standard & Poor’s heikensi toissapäivänä Yhdysvaltain luottoluokituksen näkymät negatiivisiksi, aiempi taso oli vakaa. Obaman hallinto yrittää vakuutella, ettei hätää ole ja julkisia menoja saadaan karsittua. Jokohan perusamerikkalaiset pian puhuvat tuppuraisista tappuraisten takuumiehinä?

Amerikkalaisen huippuyliopisto MIT:n professori Bengt Holmström ryöpyttää Helsingin Sanomissa EU:ta siitä, että nyt ei pelasteta jäsenvaltioita, vaan ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

En ole professorien tavoin kansainvälisen talouden huippuasiantuntija, mutta osaan lukea. EU:n pelastuspakettien takana ovat taloustieteen asiantuntijat. Näin sanottiin vaalitenteissä ja sanotaan yhä. Samaan aikaan jotkut asiantuntijat eri puolilla maailmaa myös ryöpyttävät valittua tietä. Tänään Aalto-yliopiston kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta toteaa painetussa Kauppalehdessä, että Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkasaneeraus ei ole myöhäistä vieläkään.

Vaikka Suomen päättäjät vakuuttelevat päivästä toiseen, että euroalueen kriisi pystytään ratkaisemaan tukipaketeilla, sijoitusmarkkinoilla kytee epäluulo. Kullan hinta on huikealla tasolla. Hopean hinta on korkeimmalla kolmeenkymmeneen vuoteen.

Jostain syystä mieleen tulevat syksyn 1991 päivät. Silloin toistuvasti luvattiin, että Suomen markkaa ei varmasti devalvoida.

Tallennettu kategorioihin Maailmalta | 23 kommenttia

Jytkyn jälkeen

Julkaistu 18.4.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Timo Soinin vaalivoitostaan käyttämä jytky-sana on tuttu muinaisesta uudenvuoden ilotulitteesta tykinjytkystä, viralliselta nimeltään tykinlaukauksesta.

Viranomaiset kielsivät tykinjytkyn 90-luvun puolivälissä liian vaarallisena. Jytkyn räjähtäminen käsissä saattoi vammauttaa. Tykinlaukauksilla rikottiin myös runsaasti muovisia postilaatikoita.

Viime yönä Soinin jytky räjäytti säpäleiksi monen muun unelmat.

- -- -

Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen sai haluamansa paalupaikan suurimpana puolueena tavalla, jota hän tuskin pahimmissa painajaisissaankaan uskalsi pari vuotta sitten aavistaa.

Ykköspaikka tuli, vaikka parikymmentätuhatta kokoomusääntä katosi. Hallitustunnustelijan niskaan hengittävät Etelä-Euroopan maiden tukemista ja eläkeiän nostamista vastaan haraavat sekä varakkaamman väen veronkorotuksiin valmiit perussuomalaiset ja demarit.

- -- -

Kun Lasse Lehtinen demareiden vaalivalvojaisissa vertasi vaalitulosta SMP:n vuoden 1970 vaalivoittoon, vertaus oli oikeansuuntainen mutta riittämätön. Silloinen Suomen maaseudun puolue haali 250 000 lisä-ääntä, nyt perussuomalaisille tuli lisäystä peräti 450 000 ääntä.

Tuskin koskaan yhtä huonoa vaalimenestystä on juhlittu yhtä riehakkaasti, kuin sosialidemokraatit nyt Seurahuoneella tekivät.

Torjuntavoitto tuli ainoastaan gallupeista, numeroissa tuli takkiin. Vasemmiston eli SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteiskannatus on nyt Suomen historian alhaisin. Eduskuntavaalituloksia on mitattu vuodesta 1907 eikä vasemmisto ikinä ole saanut näin matalaa, vain 27,2 prosentin tulosta.

- -- -

Poliittisen historian valossa sopii ihmetellä, että näin kävi melko epäsuositun hallituksen nelivuotiskauden jälkeen. Vasemmisto selvisi kuitenkin varsin vähällä poliitikkojen uskottavuutta runnelleesta vaalirahakohusta.

Kun porvaripuolueiden kytköksistä hämäräliikemiehiin ja korruptiivisiin vyyhteihin kirjoitettiin palstakilometreittäin, vasemmistosta saatiin kaivettua lähinnä varsin ennalta arvattavissa olleita asioita ay-liikkeen avokätisistä tuista -- ja yksi urheiluopistosäätiöjuttu.

Joka tapauksessa uskon, että Suomen historian suurin poliitikkojen rahoitusskandaali on tämän vaalituloksen tärkein selittävä tekijä.

Arvioin itse pari vuotta sitten, että vaalirahakeskustelun hyöty ropisee vihreiden, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten laariin. Nämä kolme ryhmittymää kun eivät ryvettyneet vuosien myllytyksessä millään tavalla. Yksi syy puhtauteen oli toki sekin, ettei näitä puolueita juuri kukaan ulkopuolinen ollut rahoittanut.

Arvioni meni perussuomalaisia lukuun ottamatta metsään. Vihreiden vaalirahakysymyksessä saama sädekehä himmeni ydinvoimakysymyksessä ilmenneeseen kaksinaamaisuuteen, kristillisten äänestäjäkunnasta osa haistoi voittajan vankkurit ja karkasi Soinin taakse.

- -- -

En ole ainoa erehtynyt. Mielipidetutkimuspapereilla voi nimittäin kohta pyyhkiä pöytiä. Meille journalisteillekin tulee vakavan itsetutkiskelun paikka -- miten paljon julkaisemamme gallupit voivat heittää menettämättä täysin uskottavuuttaan? Keskustalle viimeiset MTV3:n, Ylen ja Hesarin gallupit lupasivat 17,9-19,8 prosenttia. Toteutunut prosenttiluku on 15,8. Mitä se olisi ollut Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen johdolla?

Jo viime vaaleissa kävi osittain samoin. Taloustutkimus ennusti juuri ennen vaaleja kokoomukselle notkahdusta parinkymmenen prosentin tasolle, puolue keräsi kuitenkin tuolloin yli 22 prosenttia äänistä. Tuolloin Niinistö haukkui gallupit, nyt voittoa gallupeista julisti Soini.

- -- -

Muutoksen kouriin joutuu myös tulevaisuuden politiikan journalismi. Monen pitkän linjan toimittajan luottolähteet lähtivät nyt laulukuoroon. Esimerkiksi Juha Korkeaoja, Suvi Linden, Merikukka Forsius, Erkki Pulliainen, Toimi Kankaanniemi, Kimmo Kiljunen ja Risto Kuisma kuuluvat joukkoon, jolle ei tarvitse enää soitella taustatietojen toivossa. He pakkaavat laukkunsa. Journalistien täytyy luoda kontakteja kymmeniin uusiin parlamentaarikkoihin, joista moni tulee täydestä tuntemattomuudesta.

- -- -

Nukkuvien puolue pieneni näissä vaaleissa, mutta on edelleen maan suurin puolue. On yllättävää, että tällaisten poliittisten mannerlaattojen liikkuessa noin 30 prosenttia äänioikeutetuista jäi edelleen kotiin.

Politiikan seuraaminen on puoluekannasta riippumatta lähiaikoina yhä kiinnostavampaa. Suomen uusien päättäjien eteen kasataan poikkeuksellisen suuria asioita. Luulen, että nukkuvien puolue on jatkossakin pienenemään päin.

Tallennettu kategorioihin Politiikan peleissä | 5 kommenttia

Kolmikymppisten mariseva sukupolvi

Julkaistu 14.4.2011 kirjoittajalta Jussi Eronen

Vaalien alla toki kuuluukin etsiä epäkohtia ja keinoja parantaa maailmaa, mutta joskus silti hävettää oman kolmi-nelikymppisen sukupolveni puolesta.

Se marisee, vaikka sille on pedattu kaikki. Kitisee elintasostaan, vaikka ahtaat 70-luvun lähiökaksiot ovat vaihtuneet uuden vuosituhannen rivi- ja omakotitaloihin ja veivattavat puhelimet muuttuneet verkkomedian monitoimilaitteiksi. Se kertoo uupuvansa, vaikka hoidattaa lapsensa vaippaikäisestä asti yhteiskunnan kustannuksella ja ostaa siivouspalveluja enemmän kuin koskaan.

Vapaapäivät ovat lisääntyneet, monet arjen hankaluudet kuten jälkikasvun tuhkarokot ja sikotaudit ovat jääneet historiaan. Elämästä on tehty kevyttä, viileissä autoissa ei tarvitse hikoilla, sadetakit hengittävät, kaikki on yhtä lattialämmitystä ja hipaisukytkintä.

Silti löytyy 37-vuotiaita, jotka sanovat, etteivät jaksa työelämää. Tahtovat lähteä downshiftaamaan. Työeläkeyhtiöiden tutkimukset kertovat samaa. Koulutetut kolmikymppiset sanovat, etteivät halua olla työelämässä kymmenen vuoden päästä.

Jos jokin näistä puheista puuttuu, niin suhteellisuudentaju ja historian tunteminen.

Jokin aika sitten lauantaikin oli työpäivä. Metsurit kahlasivat vyötäröään myöten hangessa, työläiset sinnittelivät lyhyillä äitiyslomilla. Kymmeniä vuosia sitten Verlan vanhassa pahvitehtaassa työterveyshuolto tarkoitti sitä, että koneiden terien katkomat sormet työnnettiin jäihin ja sidotulla raajalla jatkettiin työntekoa. Lapset oli 12-tuntisten päivien ajaksi lukittu pieniin ja vetoisiin asuntoihin.

Tuosta teollisuuden vastenmielisestä menneisyydestä on isovanhempiemme ja vanhempiemme ponnisteluilla menty valtavia harppauksia eteenpäin.

Miksi niin moni silti sanoo, ettei millään kestä tavallista toimistotyötään?

Totta kai nykyisessäkin työelämässä pätkätöiden, kvartaalikiireen ja tulosvastuun keskellä on ongelmia, mutta mittasuhteet olisi hyvä pitää mielessä. Joskus tuntuu, että Suomessa on kiellettyä kertoa pitävänsä omasta työstään. Kuka kertoisi marisijoille, että asiat voisivat olla myös paljon, paljon huonommin?

Tallennettu kategorioihin Todellisuutta Suomessa | 6 kommenttia